Avainsana-arkisto: Costa

Costa neoRomantica feature

Työpaikkana Costa neoRomantica

Intian valtameren risteilyllämme oli yhteensä neljä meripäivää. Lähdimme risteilyllä Mauritiukselta ja olimme heti merellä kaksi päivää ennen saapumistamme Seychelleille. Seychellien ja Madagaskarin välissä meripäiviä oli yksi ja Madagaskarin pohjoisosista itärannikolle siirryttäessä vielä yksi.

Alun pari meripäivää menivät hujauksessa pitkästä lennosta ja lomaa edeltävästä työrupeamasta toipuessa, mutta vähitellen laivalla piti kehittää muutakin tekemistä. Uima-allas tai tanssikurssit eivät houkutelleet, mutta yläkannen kävelykierrosta tuli muutaman kerran kokeiltua. Tosin useimmiten oli turhan kuuma, joten vetäydyimme laivan kuntosalille, jonka juoksumatoilla saattoi myös kävellä nauttien samalla näköalasta suoraan laivasta eteenpäin. Ja ilmastoinnista!

Costa neoRomantica

Yhtenä meripäivänä oli tarjolla myös retki laivan miehistötiloihin ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Valokuvia ei matkustajilta suljetuissa tiloissa saanut ottaa, joten nyt ollaan tekstin varassa.

Univormuja ja pyykinpesua

Kierros alkoi, sattumalta, miehistön pesulasta. Opimme, että työvaatteet saa pesettää täällä, mutta omien vaatteiden pesemistä varten tarjolla on itsepalvelupesukoneita ja -kuivaajia. Ei laivalla siis tältä osin ihan laitostumaan pääse! Tapasimme myös miehistön univormuista vastaavan henkilön, joka kertoi työnsä haasteista, etenkin ennakoinnin suhteen: arvaukset tarvittavista univormuista, määristä ja kokovalikoimasta on tehtävä useita kuukausia etukäteen. Mutta jos arvaukset menevät hiukan vikaan tai vaatteet muuten vaativat korjausta, laivan räätäli hoitaa homman!

Costa neoRomantica pyyhe-eläin Costa neoRomantica pyyhe-eläin

Isoin osa pesulaa ja isoin osa laivalla pestävää pyykkiä on kuitenkin lakanoita ja pyyheliinoja. Isoja pesukoneita ja kuivaajia rinta rinnan ja niiden jatkona mm. lakananviikkauskone. Tehtaaltahan tuo näytti! Samoissa tiloissa pestään myös asiakkaiden pyykit, tosin niitä varten on vaan muutama pienempi kone. Paidat ja jakut saadaan sileiksi kuivauskoneella, johon paita puetaan päälle, painetaan nappia ja hetken kuluttua paita on sileä. Valitettavasti laite vaikutti vähän isolta kotikäyttöön.

Costa neoRomantica

Laivan sairaalan pyykkejä varten on vielä yksi pesukone, ihan omansa. Vaikuttaa järkevältä. Laivan sairaalastakin näimme vilauksen, mutta onneksi vain vilauksen, eli emme tarvinneet sen palveluja. Mutta laivalla on siis aina lääkäri matkassa, sekä henkilökuntaa että matkustajia varten.

Tällä risteilyllä pyykinpesutarjouksia matkustajille oli käytännössä koko ajan: max 25 vaatekappaletta 20 eurolla. Muutamalla aikaisemmalla risteilyllä, jolla olemme olleet, edullisimmat tarjoukset olivat voimassa vain viimeisinä iltoina.

Henkilöstöosasto ja maahantulomuodollisuudet

Nyt kun kaikilla oli puhtaat vaatteet, niin jatkoimme henkilöstöosastolle. Työntekijöiden sopimukset tehdään 4-6 kuukaudeksi tai 8-10 kuukaudeksi riippuen siitä tulevatko he Euroopasta tai sen ulkopuolelta. Oppaanamme toiminut nuori englantilainen nainen oli jo huolissaan siitä, että Brexitin myötä hänestä voi tältä osin tulla ei-eurooppalainen. Miehistöä laivalla oli kuulemma tällä kertaa n. 600 (matkustajia n. 1400) ja he edustivat 29 eri kansallisuutta.

Costa neoRomantica wifiVaikka työntekijät ovatkin laivalla koko ajan, niin työajoista pidetään kuitenkin kiinni, eli työvuoron alkaessa ja päättyessä leimataan kellokortti. Englantilainen oppaamme korosti tässä yhteydessä erityisesti lepoaikojen riittävän pituuden valvontaa. Kaikkien on myös säännöllisesti osallistuttava turvallisuuskoulutuksiin. Näihin liittyvät aikataulut olivat näkyvillä ilmoitustauluilla. Sähköpostia ei henkilöstön kanssa viestimiseen käytetä ja yleensäkin wifin osalta henkilöstö on saman wifin varassa, ehkä samoilla ehdoillakin, kuin matkustajat.

Samoissa tiloissa henkilöstöosaston kanssa – tai osana henkilöstöosastoa – olivat myös henkilöt, jotka hoitivat maahantulomuodollisuudet kaikkien osalta, niin miehistön kuin matkustajien.

Costa neoRomantica kortit
Olemme olleet yhtä monella Costan risteilyllä, mutta Lasse tuli vasta nyt rekisteröityneeksi kanta-asiakasohjelmaan, siksi erilaiset kortit

Laivallahan passit jätetään ”säilöön” heti laivalle tultaessa ja laivakortti toimii niin henkilöllisyystodistuksena kuin luottokorttina ja sillä pääsee myös maihin, mutta tämän helppouden takana on laivan maahanmuuttohenkilöiden tekemä työ.

Korjauksia ja ylläpitoa

Ihmisistä huolehtimisen lisäksi myös laivasta on huolehdittava koko ajan. Helpointa oli ymmärtää puusepän pajassa ja verhoomossa tehtäviä töitä, mutta varmasti aika moni ihminen tekee myös laivan tekniikkaan liittyviä huolto- ja ylläpitotöitä koko ajan.
Kiusasimme hetken ympäristöstä vastaavaa päällikköä ympäristöön liittyvillä kysymyksillä, mutta suhteellisen vanhassa laivassa ja kaukana Euroopasta näissä asioissa on luultavasti vielä paljon kehitettävääkin. Mitään ei kuitenkaan päästetä mereen alle 12 mailin etäisyydellä rannasta ja jätevedet sentään puhdistetaan laivalla.

Costa neoRomantica

Tulostimet laulavat

Laivalla on myös tiedotusosasto, joka tuottaa joka ilta kaikkiin hytteihin jaettavan päivän aviisin, monella kielellä. Välillä harmittelimme, että laivalla selvästi ohjelmanumeroita, joista emme tienneet, sillä englanninkielisessä lehdykässä sitä ei vaikka ranskankielisenä mainittu. Mutta emme kuitenkaan niin kiinnostuneita näistä erikielisistä päiväohjelmista olleet, että olisimme pyytäneet niitä useammalla kielellä!
Päiväohjelmien lisäksi päivän menuja tuotettiin myös moneen ravintolaan ja monella kielellä päivittäin.

Costa neoRomantica Diario

Ruokavarastot ja ravintolat

Vielä tutustuminen provianttivarastoihin. Täällä olivat lihat, kalat, juustot, hedelmät, vihannekset, jäätelöt, kuiva-aineet ja pastat kukin omassa (isossa) varastossaan. Oma varastohuone pelkälle pastalle! Mutta italialainenhan tämä laiva oli. Ruokalistojen ymmärtämistä olisi muuten auttanut, jos olisi etukäteen opetellut kaikkien eri pastamuotojen nimet: olisi tunnistanut ruokalistasta kaikki pastaruuat!

Costa neoRomantica pastaa

Kierroksemme päättyi yhteen laivan viidestä keittiöstä. Tosin keittiöiden tiukan hygeniavaatimukset rajasivat kierroksemme siellä aika pienelle alueelle.
Keittiöitä on viisi, jokaiselle ravintolalle mukaanlukien henkilöstöravintola omansa.
Ne muut neljä olivat:

  • Botticelli, jossa ruoka tarjoillaan pöytiin
  • Giardino, buffet-ravintola
  • Club neoRomantica, lisämaksullinen gourmet-ravintola
  • Samsara, samoin lisämaksullinen parempi ravintola

Buffet-ravintolan yhteydessä oli myös hiukan siitä erillään hampurilais- ja pizzaravintola. Lisämaksullisista ravintoloista kokeilimme kerran Club neoRomanticaa, mutta vaikka kokemus hieno olikin, päädyimme siihen, että perusravintoloiden ruoka ja palvelutaso riittävät meille, vaikkeivat ne aina erityisesti vakuuttaneetkaan. Etenkin juomatarjoilu oli usein hidasta.

Costa neoRomantica Club neoRomantica
Club neoRomantica -ravintolan lounasta

Laivakierroksemme päättyi pieneen herkutteluhetkeen ja lasilliseen kuohuvaa: olihan illalliseen vielä melkein tunti aikaa, joten pieni välipala oli tarpeen!

Komentosillalle

Kysymykseemme mahdollisuudesta vierailla komentosillalla saimme vastauksen, että Costalla ei syyskuun 11. päivän (2011) jälkeen komentosillalle pääse miehistöstäkään muut kuin siellä työskentelevät. Joskus laivalla on ollut matkustajina merikapteenin pätevyyden omaavia henkilöitä, mutta tämäkään ei nykyisin kuulemma auta. Kristina Cruises -risteilyillä tämä vielä onnistui, mutta ne olivatkin ennen vuotta 2011, osaltamme. Kapteenia pääsi kuitenkin kättelemään cocktail-tilaisuudessa yhtenä iltana.

Costa neoRomantica captain
Suoraan retkivaatteissa cocktail-tilaisuuteen! Huomaa Lassen Movember-viikset 🙂
Tsingy Rouge

Toinen risteily Intian valtamerellä

Marraskuussa olimme ainoat suomalaiset Costan risteilyllä, joka kiersi Intian valtameren saaret Mauritiukselta Seychellien ja Madagaskarin kautta Reunionille ja takaisin Mauritiukselle. Tammikuussa maailmanmatkaajaystävämme Päivi ja Antti tekivät saman kierroksen, osittain ”jalanjäljissämme”, sillä olimme toki kertoneet heille kokemuksistamme esimerkiksi retkistä.

Tsingy Rouge

Madagaskarin pohjoisosassa, Antsirananassa (tai Diego Suarezissa, jota nimeä myös satamassa käytetään), yksi tarjolla olevista retkistä oli retki Tsingy Rouge -puistoon. Me emme siellä käyneet, sillä lemurimäärän maksimoimiseksi olimme valinneet sademetsäretken, mutta jo laivalla, tuolloin marraskuussa, tuo retki Tsingyn puistoon alkoi kiinnostaa meitä. Kävimme laivalla kuuntelemassa ennen Madagaskarille saapumistamme tarjolla olleen Madagaskar-luennon ja luennolla näytettyjen kuvien innoittamana yritimme vielä vaihtaa sademetsäretkeltä retkelle tuohon puistoon, mutta siinä vaiheessa Tsingyn retki oli jo loppuunmyyty, etenkin kun ymmärsimme, että näitä ei näkisin missään muualla kuin Madagaskarilla.

Tsingy Rouge MadagaskarTsingy Rouge

Päivin ja Antin kanssa jutellessamme innostimme heitä lähtemään Tsingyyn ja pyysimme, jos he sinne lähtisivät, heitä kertomaan kokemuksestaan, kuvin ja sanoin, ja niinhän siinä sitten kävi, että pääsimme heidän matkassaan tänne:

Retki Tsingy Rouge -puistoon toteutettiin jeepeillä, joita lähti aamulla laivalta nelisenkymmentä.

Jeeppi Tsingy Rouge Madagaskar

Tsingyn alue on sangen erikoinen, eroosion myötä punaisesta lateriitista syntyneiden terävien piikikkäiden muodostelmien peittämä alue. Lateriitti on rautaoksidin värjäämää maa-ainesta, ei kiveä. Alueella saattoi kävellä ja kiipeillä vapaasti merkittyjä polkuja pitkin muistaen kuitenkin, että hiekkarakennelmat ovat hauraita.

Ennen perille tuloa pysähdyimme ihailemaan ylhäältä avautuvaa huikeaa kanjonimaisemaa, jossa värit vaihtelivat keltaisesta punaiseen ja ruskean eri sävyihin.  

Tsingy Rouge MadagaskarTsingy Rouge MadagaskarTsingy Rouge MadagaskarTsingy Rouge Madagaskar

Matka Tsingyyn ja takaisin oli vähintään yhtä tärisyttävä kokemus kuin varsinaiset hiekkaiset ”hattivatit”. Köyhän Madagaskarin tiet ovat tolkuttoman huonossa kunnossa, paikoin näitä uomia ei voi edes tieksi nimittää. Syviä, laajoja kuoppia ja vajoamia, kuivia tai vettä täynnä. Kuljettaja tunsi kyllä reitin, minkä saattoi vauhdissa tuntea. Kaveri tiesi tarkalleen miltä puolelta mikin kraateri kannatti ohittaa tai ajaa suoraan pohjan kautta. Onneksi jeepissä oli korkea maavara. Myös kilpa-ajoa jeeppien kesken oli havaittavissa! Samassa jeepissa matkannut israelilaispariskunta oli melko peloissaan, lisäksi isännällä oli selkävaivoja. Viimeiset 25 km olivat pehmeää punaista hiekkaa, jonka peitossa olimme matkan jälkeen yltä päältä.
Toki tiesimme, että tiet ovat huonoja, mutta että noin kauhean surkeita… Välillä pisti miettimään kannattiko moinen höykytys ja hurja pomppiminen, matka kun oli kuitenkin melko pitkä, kaikkiaan 60-70 km suuntaansa.

Tsingy Rouge Madagaskar tie roadTsingy Rouge Madagaskar

Tsingyn kaltaisia näkymiä ei kuitenkaan hevillä löydä ja kotimatkakin meni jo hieman paremmin kun pyysimme kuljettajaa pikkuisen keventämään kaasujalkaa. Tulipa nähtyä mukavasti myös Madagaskarin sisäosia ja maaseutuelämää. Toivoin lisäksi kuvaustaukoa jossakin maalaiskylässä, joita matkan varrella oli useita. Ystävälliset ihmiset suostuivat mielellään kuvattaviksi ja aika mukavia otoksia saimmekin.

Tsingy Rouge Madagaskar kyläläisiä Tsingy Rouge Madagaskar kylä

Kaupunkiin palattuamme meille näytettiin ekstrana vielä baobab-puu, jonka luo piti tietenkin kiivetä perin korkeat portaat. Omin neuvoin puuta ei olisi löytänytkään, oli sen verran hyvin piiloutunut. En tiedä oliko kaupungin ainoa baobab, niitä kun kasvaa lähinnä maan eteläosissa.

Tsingy Rouge Madagaskar baobab puu tree

Tsingy tarkoittaa madagaskarin kielessä neulaa ja nämä punertavat muodostelmat Irodo-joen varrella ovat, näköjään, todella neulanteräviä.

Costan retkikuvaus kuvasi aluetta ”kuumaisemaksi, jossa aika pysähtyy” ja että ”punaisten kallioiden ja vihreän kasvillisuuden muodostama värikontrasti pakottaa haukkomaan henkeään”.

Tämä Tsingy Rouge -puisto ei kuitenkaan ole Unescon maailmanperintökohde, vaikka Costan retkiesittelyssä siihen viitattiinkin: varsinainen isompi Tsingy-puisto, Tsingy de Bemaraha, yksi Madagaskarin kolmesta Unescon maailmanperintökohteesta, sijaitsee Madagaskarin saaren keskiosassa. Muodostelmat ovat kuitenkin samanlaisia kummassakin puistossa.

Risteilyn kustannukset

Tsingy Rouge Madagaskar

Ystävämme innostuivat myös pitämään kirjaa matkansa kustannuksista ehkä tekemämme kustannusyhteenvedon innostamana ja oli todella mielenkiintoista vertailla toteutumia!

Risteilyn ystävämme saivat n. 20 % edullisemmin kuin me johtuen niin ajankohdasta (tammikuu vs. marraskuu) kuin hyttiluokastakin. Sisähytti edullisimmasta hyttiluokasta tuotti kuitenkin varustamon tekemän upgraden myötä ulkohyttiin 6. kannella – aika hyvin!

Retkien osalta ystävämme selvisivät n. 10 % edullisemmin jättämällä muutaman Costan retken väliin ja kiertämällä mm. Tamatavessa tuktukilla ja riksalla ja Mauritiuksella, jossa he olivat käyneet aikaisemminkin, taksilla.

Netin käytössä me sentään olimme hiukan pihimpiä kuin ystävämme, mutta toisaalta meillä ei olekaan välitöntä perhettä koti-Suomessa, jonka kanssa on kiva olla yhteydessä vähän enemmänkin matkan aikana.

Päiville ja Antille kiitos retkikuvauksesta ja upeista valokuvista!
(Päivi ja Anttikin olivat muuten Intian valtameren risteilynsä ainoita suomalaisia, eli jos haluat välttää suomalaisseuraa matkallasi, niin tässä hyvä risteily 🙂 )

Yövyimme täällä

Instagram Travel Thursday -tempauksen aiheena tänään tammikuun ensimmäisenä torstaina on katsaus juuri päättyneeseen matkavuoteen.

Matkavuosi 2016 numeroina -juttuumme kokosimme jo kertaalleen menneen vuoden matkat: uudet maat ja alueet, lentomailit, vuoden parhaat ja hiukan jopa arviointia siitä, että missä määrin vuosi sujui suunnitelmien mukaan.

Tuota katsausta tehdessäni laskin myös muualla kuin kotona vietettyjä öitä (63).
Mutta missä nuo yöt tuli sitten vietettyä?
Pääsääntöisesti hotellihuoneissa, 2 viikkoa risteilyllä Costa neoRomantica -aluksen hytissä, muutama loma-asunnoissa ja pari yötä lentokoneessa.
Airbnb ei ole vielä ainakaan ollut meidän juttumme: toisaalta yövymme keskimäärin vain pari yötä samassa paikassa, toisaalta haluamme majoituksen mielellään keskustasta, kävelyetäisyydellä useimmista kohteista jos vaan mahdollista, ja Airbnb-asunnot, silloin harvoin kun olen niitä edes tutkinut, ovat tuntuneet olevan useimmiten vähän keskustan ulkopuolella.

Mutta, pitemmittä puheitta, täällä me yövyimme vuonna 2016!

Aloitimme hulppeasti Kiovan Fairmontissa – 5 tähteä.

Kiova Fairmont

Kiovan jälkeen oli vuorossa Algeria, 3 yötä Algiersissa ja 2 Oranissa. Algiersin Albert-hotelli oli hiukan jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta sijainniltaan ja näköalaltaan upea! Oranin Ambassadors -hotellista ei voi oikein mitään hyvää sanoa, sillä 4 hengen seurueemme jäi jopa jumiin hotellin hissiin ja jouduimme sitten metrin korkuisesta raosta ryömimään sieltä pois. Sijaintikaan ei ollut mitenkään hyvä.

Hotel Albert Algiers Hotel Ambassadors Oran

Wienin matkamme ostimme pikapäätöksellä Lentodiilien tarjouksesta, johon hotelli oli valittu puolestamme, mutta NH Belvedere -hotelli osoittautui ihan kelvolliseksi sijainniltaan ja sen aamiainen jopa vakuutti.

Hotel Ambassadors Oran

Lofooteilla vietimme viikon ja lisäksi yövyimme mennen tullen Bodössä, jonne/josta lensimme. Hotellivalinnat jäivät vähän viime tippaan, sillä Lofoottien rajallinen majoituskapasiteetti varataan aikaisin, mutta onnistuimme silti saamaan huoneen pariksi yöksi Henningsvaer Bryggehotellista, jonka aikaisemmassa matkayhteenvedossamme nimesin vuoden parhaaksi hotelliksemme.

Henningsvaer Bryggehotell

Tässä vaiheessa vuotta olin ja alkanut kyllästyä hotellisänkyjen kuvaamiseen ja heittäydyin ajoittain kapinalliseksi ja kuvasin niitä vasta aamulla. Siististi pedatut sängythän ovat aina jokseenkin saman näköisiä, jos vaikka nukutut sängyt olisivat mielenkiintoisempia!

Kuvassa alla hotellisänkyjä Bodön Radisson Blusta, Scandic Svolvaerista, Hagstuan loma-asunnosta ja Sörvågen Innistä. Radisson Blu oli taattua laatua, etenkin aamupalalla, Scandic Lamholmenilla oli loistavasta sijainnista huolimatta hotellina aika tylsä. Hagstuan mökin kanssa meillä oli ongelmia alusta loppuun: jouduimme odottamaan melkein tunnin avainta ja lopuksi Lasse löi päänsä väärällä korkeudella/väärässä kohdassa olevaan keittiönkaapin kulmaan niin, että yksi valkoinen pyyhe siinä värjäytyi punaiseksi ennen kuin verenvuoto tyrehtyi. Onneksi jäi kuitenkin pintahaavaksi. Sörvågen Innin paras puoli oli aamulla kilometrin matka Moskenes – Bodö -lautalle.

Lofootit hotelleja

Kanadassa liikuimme itsellemme hiukan tavanomaista verkkaisempaan tahtiin ja asuimme Prince Edward Islandin The Harbour Housessa ja Halifaxin Residence Inn Marriotissa kummassakin kokonaista 4 yötä. Alla kuva Residence Innin kodistamme. Kodista nimenomaan, sillä täällä käytössämme oli asunto, jossa oli myös keittiö ja alakerrassa pesukone.

Halifax hotelli

Muut Kanadan (ja Ranskan puolella Saint Pierre et Miquelonilla) sänkyjen värimaailma näyttää olleen melko tummasävyinen, mutta ihan kelvollisia hotelleja (ja sänkyjä) ne kaikki olivat.
Kuvassa alla The Harbour House Prince Edward Islandilla, Hilton Garden Inn Halifaxin lentokentän lähellä, Hotel Robert SPM:llä ja Oceanstone Seaside Resort Peggy’s Coven lähellä.

The Harbour House oli tunnelmaltaan ihana vanha talo ja aamiaiset olivat ylimaallisia! Hotel Robert oli ainoa, jonka onnistuin Saint Pierre et Miquelonilta netistä löytämään (eikä sitäkään mistään normaalisti käyttämistäni varausjärjestelmästä löytynyt). Taisi saarella sitten joku toinenkin hotelli olla, mutta Hotel Robert oli kyllä taas etenkin sijaintinsa puolesta keskustassa ja rannalla nappivalinta!

Kanada hotelleja

Syksyllä kävimme vielä Varsovassa, jossa Hotel Metropol (jota emme itse valinneet) yllätti ehkä kuitenkin hiukan modernilla sisustuksellaan. Hotellin kaikkia kerroksia ei ainakaan vielä silloin oltu remontoitu, mutta nämä remontoidut olivat kivoja, hotellin sijainti hyvä ja aamiainen ja ravintolassa nautittu yksi hampurilaisateria hyviä.

Hotel Metropol Varsova

Costa neoRomanticalla nukuimme enemmän öitä kuin missään muualla kuin kotona koko vuonna, mutta kunnon kuvaa hytistämme emme ”ehtineet” kahdessa viikossa ottaa!

11 Costa

Kotimaassa yövyimme tänä vuonna Kuopiossa, Naantalissa, Velkualla, Turussa ja kolmessa paikassa Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan pienet, erilaiset, majatalotyyppiset majoitukset, Kvarnbo Saltvikissa ja Björnhufvud Eckerössä, jäivät ehkä eniten mieleen.

Kvarnbo Björnhufvud

Tai Meriharakka Velkualla tai Pikku-Lintula Naantalissa! Valitse nyt näistä …

Pikku-Lintula K05 Velkua

Naantalin kylpylä ja Arkipelag-hotelli Maarianhaminassa ovat molemmat tietysti erinomaisia hotelleja, mutta vähemmän persoonallisia kuin edellä mainitut.
Kylpylä painii tietysti palveluiltaan ihan eri sarjassa kuin perushotellit ja Arkipelag sai minulta runsaasti ylimääräisiä pisteitä Peppi-mukeista aamiaisella!

hotelli collage kotimaa1

Kuopion Scandic oli aika kaukana keskustasta, mutta toisaalta sitten järven rannalla. Kuopiossahan kävimme katsomassa Frida Kahlosta kertovaa näytelmää ja hotellin panostaminen oman kaupungin teatterin teemaan sai kyllä meiltä täydet pisteet!

K04 Kuopio

Turussa yövyimme tänä vuonna Centrossa, joka oli meille uusi tuttavuus, mutta ihan varteenotettava vaihtoehto sekin ja usein käyttämässämme Hamburger Börsissä.
Alla olevat hotellihuoneiden kuvat jouduin lainaamaan hotellien sivuilta, sillä pistäytymisiä entisessä kotikaupungissamme emme useimmiten oikein osaa edes mieltää matkoiksi ja valokuvien ottaminenkin tapaa unohtua.

hotelli collage kotimaa2

Lopuksi täytyy myös tunnustaa, että ihan kaikki näistä sängyistä eivät ole vuoden mittaan esiintyneet Instagramissamme, eivät ainakaan ihan tässä muodossa, mutta hyvän idean ja tarinan takia pitää joskus rikkoa sääntöjä! Minusta ainakin idea koota vuoden vuoteet yhteen juttuun oli hyvä – ainakin tätä oli kiva koota!

Linkkeja hotelleihin en tähän juttuun halunnut laittaa, sillä ne vanhenevat helposti ja niitä olisi tullut niin monta. Hotellien nimellä ne löytynevät kuitenkin helposti varaussivustoilta tai yleensä netistä, jos joku niistä syystä tai toisesta erityisesti jäi kutkuttamaan.

Edit 10.1.2017

Jos emme Turussa pistäytymisiä osaa matkoiksi mieltää, niin näköjään vielä vähemmän sitä, jos jostain kumman syystä yövymme Helsingissä. Näin pääsi vuosikymmenien tauon jälkeen tapahtumaan joulukuussa, eli tässä vielä yksi lisäys, Lilla Roberts, Helsinki.

lillaroberts

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Mauritius feature

Vihreä Mauritius

Intian valtameren risteilymme päättyi Mauritiukselle ja nähdäksemme saarta myös Port Louisin ulkopuolella, olimme helppona vaihtoehtona ostaneet myös viimeiseksi päiväksi retken, joka sitten päättyi lentokentälle.

Joku ehti jo kommentoimaan Port Louisista kertovaan juttuumme, että oli kuvitellut Mauritiuksen olevan vain rantaa – ehkä koska Mauritiusta kuten muitakin Intian valtameren saaria myydään erityisesti valkoisilla hiekkarannoilla, turkoosilla merellä ja auringolla. Mutta Mauritius on paljon muutakin kuin rantojen all inclusive -hotellit – ja ne rannat.

Mauritius

Me kiersimme saaren luontonähtävyyksiä aloittaen katsomalla Trou aux Cerfs -kraatterin näkymiä. Kuten Reunion, Mauritiuskin on tuliperäinen saari. Toki näkymät olivat kauniita, mutta ehkä olimme jo tällä matkalla nähneet niin paljon, etteivät ne vielä oikein meitä vakuuttaneet. Onhan näitä nähty … Näköalapaikan ihan herkullisen näköiset hedelmätkään eivät hetimmiten laivan aamiaisen jälkeen houkutelleet.

Mangoa Mauritius

Seuraava pysähdys pienoismallityöpajalle, jonka alakerrassa oli valtava myymälä, joka myi paitsi valmiita laivojen pienoismalleja kaikkea mahdollista vaatteista ja huiveista matkamuistoihin sai meidät miettimään, että ehkä sittenkin olisi pitänyt neuvotella retken sijaan taksikierros saarella. Laivan aiheuttamista ruuhkista tuskin olisi päässyt, sillä kaikkialla minne pysähdyimme oli myös sadoittain takseja, mutta ehkä ainakin olisi voinut neuvotella vakioreitiltä pois muutaman pysähdyksen, kuten vaikka pienoismallikaupan.

Mauritius Naval model shop Mauritius Naval model shop

Laivojen pienoismallityöpajalla on sen verran liittymää Mauritiuksen historiaan, että sijaintinsa vuoksi Mauritius tunnettiin aikoinaan myös siitä, että laivoja usein korjattiin täällä, mutta historian liittäminen osaksi tätä pysähdystä ei opastamme syystä tai toisesta kiinnostanut.

Mutta toki olen aina toivonut, että meillä olisi pienoismalli ilmatukialuksesta, mutta kassajonojen takia se jäi nyt vieläkin hankkimatta …

Mauritius Naval model shop

Hiukan laimean alun jälkeen Mauritius alkoi kuitenkin näyttää parastaan. Black River -luonnonpuiston näkymät olivat jo aika huikeita ja paikalle ilmestyneet apinat kruunasivat elämyksen. Apinat ilmestyivät niin yllättäen näköalatasanteen aidalle, että Lasse perääntyi vauhdilla metrin: ovathan apinat usein röyhkeitä eikä niiden koskettaminen (tai siis, että ne koskettavat Sinua) ole välttämättä hyvä idea, mutta kun apinaperhe poikasineen sitten oikein poseerasi meille monessa kohtaa aidalla, niin aika turhaan retkemme vetäjä yritti muistuttaa meitä aikataulusta ja paluusta bussille.

Maurius Black River Maurius Black River monkey

Lounasravintolan näkymät eivät paljoa luonnonpuiston näkymille hävinneet ja ymmärrän miksi jotkut tulevat Varangue Sur Morne -ravintolaan lounaalle vaikka helikopterilla! Ruokakin oli, vaikka meitä tietysti oli isohko ryhmä, ihan kelvollista.

Mauritius Varangue Sur Morne

Mauritius ChamarelLounaan jälkeen jatkoimme Mauritiuksen luonnonnähtävyyksiä. Chamarelin vesiputouksen väitettiin olevan korkeampi kuin Vapaudenpatsas. Ehkei niin ihmeellistä, sillä isokin patsas on vaan patsas, mutta olihan se korkea. Koko putouksen nähdäkseen pitää (helteessä) kiivetä vielä viimeisetkin viisikymmentä porrasta ylemmälle näköalatasanteelle, mutta lounaan vahvistamina jaksoimmehan me kiivetä!Mauritius ChamarelMauritius kissa cat

Viimeisen luontokohde, Seven Coloured Earth, oli jo sarjasssaan jotain mitä emme olleet missään tätä ennen nähneet. Pienen alueen maa-ainekset olivat vulkaanisen tuhkan aiheuttaman eroosien värjäämiä, useilla eri, ehkä siis seitsemällä, värisävyillä. Lisäksi prosessi on tehnyt maa-aineksista sellaisia, että alueella ei kasva mitään, joten maa-aines pieninä kumpuina erottuu hyvin kaikkien värineen.

Mauritius Seven Coloured Earth

Mauritius Hindu templeLuontokohteiden jälkeen vuorossa oli vielä kulttuurikohde, eli Grand Bassinin pyhä järvi ja sen äärellä oleva hindutemppeli ja Vapaudenpatsaan tapaan kohti taivasta kohotteleva hindupatsas.
Kaikilla Intian valtameren saarilla, joilla vierailimme, osa väestöstä on intialaistaustaista ja hindulaisuus on vahvasti läsnä muiden uskontojen rinnalla. Tämä Grand Bassinin alue oli ilmeisesti hinduille hyvinkin merkittävä paikka Mauritiuksella: alueen nyt autiot valtavat paikoitusalueet kertoivat selvästi, että johonkin aikaan vuodesta tänne saapuu tuhansia ja taas tuhansia pyhiinvaeltajia.

Mauritius Hindu temple Mauritius Hindu temple Mauritius Hindu temple

Matkalla lentokentälle ohitimme Mauritiuksen teeviljelmiä, joiden tulevaisuus on ilmastonmuutoksen ja/tai tietynlaisen ryöstöviljelyn takia uhattuna. Teepensaistahan kerätään vain ylimmät, vihreät lehdet, ja pensaan kasvaminen sadonkorjuuikäiseksi kestää monta vuotta. Nyt ilmeisesti iso osa pensaista alkaa olla vanhoja, mutta viljelysten uusimista on huonoina vuosina lykätty, joten nyt on kohta käsillä aika, että teelehtiä ei juuri saadakaan kerättyä. Ehkä Mauritius pärjää turismilla, mutta toki teen viljelyn loppuminen saarella pakottaisi jotkut ihmiset sitten lähtemään muihin töihin.

Mauritius Tea

Retkemme päättyi lentokentälle ja paluumatkastamme kirjoitinkin jo aikaisemmin. Tämä viimeistä retkipäivää Mauritiuksella kuvaamamme juttu onkin sitten viimeinen kohdekuvauksemme Intian valtameren risteilyltämme. Ehkä kirjoitan vielä jossain vaiheessa hiukan elämästä Costa neoRomanticalla, etenkin kun tällä risteilyllä vietimme laivallakin enemmän aikaa kuin millään risteilyllä aikaisemmin, sillä sisältyihän siihen kokonaista kolme meripäivää, mutta Mauritiukselle, Reunionille, Madagaskarille ja Seychelleille jätän tämän jutun myötä ainakin tältä erää hyvästit. Ihan kivoja kohteita kaikki, ja teoriassa on mahdollista, että palaamme jollekin niistä vielä, mutta ainakaan jopa parille kolmelle vuodelle ulottuvissa matkahahmotelmissamme ei niitä vielä näy.