Avainsana-arkisto: Seychellit

Costa neoRomantica

Risteily Intian valtamerellä – mitä kaikki maksoi?

Intian valtameren risteilyltämme pari juttua Mauritiukselta ja pari juttua laivalta on vielä viimeistelemättä ja julkaisematta, mutta otetaan tähän väliin kustannusyhteenveto.

Siinä missä omatoimisella kiertomatkalla kustannusten seuranta käy pienestä työstä, risteily on myös tässä mielessä helppoa lomailua.

Ainakin jos ostaa risteilyn suomalaiselta agentilta (Loistoristeilyt) lentoineen, satamakuljetuksineen kaikkineen, kuten me teimme tälläkin kertaa, sillä mahdollisuutta ylimääräisiin lomapäiviin ennen tai jälkeen risteilyä ei ollut ja tiukalla aikataululla halusimme jättää vastuun lentojen ja risteilyn yhteensovittamisesta varustamolle.

Costa neoRomantica

Etukäteen maksamamme risteilypaketin lisäksi muut kustannukset kertyivät sitten laivalla ja ne maksettiin kerralla risteilyn päättyessä. Kohteissakaan emme tällä kertaa juuri rahaa kuluttaneet, mitä nyt muutaman taksimatkan, jääkaappimagneetin ja juotavan verran.
Paikallista valuuttaa emme vaihtaneet paitsi Seychelleillä hiukan ja epäilen, että olisimme me sielläkin pärjänneet pelkillä euroilla ja dollareilla (eikä niiden Seychellien hintatasolla tarvitse olla edes erityisen pieniä seteleitä!).

Näin rahaa kului:

Risteilykustannukset

Risteilyhinnasta onnistuimme neuvottelemaan Loistoristeilyiltä pienen alennuksen lupauksella kirjoittaa siitä. Alennus oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten  varsinaisesta blogiyhteistyöstä tai sponsoroidusta matkasta ei ollut kyse.

Premium-luokan hyttiin päädyimme ajatuksella, että haluamme valita illallisajankohdan ja hytin sijainnin, mutta tällä kertaa laivalla olikin käytössä Open seating, eli kahta erillistä illalliskattausta ei ollut. Hyttiluokkaan kuului myös aamiainen hyttiin palvelumaksutta niin halutessamme ja aikaisina retkipäivinä useimmiten käytimme sitä.

Open seatingCosta neoRomantica

Retket varasimme netistä etukäteen sillä halusimme varmistaa, että mahdumme mukaan muutamalle meille tärkeimmälle retkelle (saarihyppelyt Seychelleillä ja Nosy Bessä) ja kun sitten pääsimme hommassa alkuun, niin varasimme muutkin retket etukäteen.

Retkien hinnoittelu oli netissä niitä varatessa selkeää, mutta myöhemmin sekavaa: nettivarauksissa oli yhdet hinnat (listahinnat), saamissamme lipuissa hiukan toiset hinnat (jotenkin hiukan alennetut) ja laskullamme kolmannet hinnat (nekin jotenkin alennettuja, mutta eri tavalla). Muutaman kerran yritin ”täsmäyttää” eri tapoja laskea retkien hintoja, mutta luovutin lopulta, kun totesin, että laskumme loppusumma oli niiden osalta vaihtoehdoista pienin. Alennusten syytä voin vaan arvailla: itse olen joskus viitsinyt naputella tarvittavat tiedot Costan järjestelmiin ja päätynyt kanta-asiakkaaksi ja jos kaikki retket olisivat olleet minulle halvempia, niin kyseessä olisi ollut selvästi kanta-asiakasalennus, mutta osassa retkissä oli alennuksia molemmilla ja osassa vain Lassella, mikä taas voisi viitata johonkin seniorialennukseen.

Nosy Komba

Netin käytöstä ja hinnoittelusta laivalla kirjoitinkin jo aikaisemmin. Noin puolet tuosta laskusta johtui hiukan vääristä valinnoista.

Laivan valokuvaajan ottamia kuvia emme ensin olleet ajatelleet tietenkään ostaa, olihan meillä matkassa pari kameraa ja pari puhelinta, mutta kun monet niistä sitten kuitenkin olivat mielestämme onnistuneita kuvia meistä molemmista, emmekä yleensä viitsi pyytää muita ihmisiä ottamaan meistä kuvia, puhumattakaan itselaukaisijoiden virittelystä, niin perustelimme niiden ostoa sillä, että saamme muutaman yhteiskuvankin matkalta.
Lisäksi kun parilla retkellä päädyimme juttelemaan yhden valokuvaajan kanssa, niin loppumatkasta alkoi jo tuntua siltä, että pitäähän sitä kaverin businesstä tukea.
Ihailtavan taitavaa markkinointia siis!

Costa Tamatave Costa Nosybe

Varsinaiset palvelurahat kuuluivat Loistoristeilijöiden pakettiin, siksi tuo matkamuisto- ja lisätipit summa on noin pieni.

Laskelma on kuten meillä lähes aina kahdelta hengeltä ja kahdelta viikolta – ja risteilyn ollessa kyseessä se tällä kertaa sisältää tietysti pakettiin kuuluvat ruuat laivalla.
Yhtenä meripäivänä söimme lounaan lisämaksullisessä neoRomantica -ravintolassa ja kyseinen lisämaksu oli 19 euroa hengeltä: tuolla summalla (ja pöytävarauksella) sai rauhallisemman ympäristön, nopeamman ja henkilökohtaisemman palvelun ja parempaa ruokaa. Jos olisimme foodieita olisimme voineet harkita ostavamme paketin, jolla olisi saanut syödä kaikki matkan ateriat tuossa ravintolassa, mutta kun emme ole.

Kokonaisuudesta retkien osuus oli aika suuri, yli 700 euroa per nuppi, mutta erityisesti Madagaskarilla luontoon päästäkseen retket olivat mielestämme ainoa järkevä vaihtoehto. Seychellien saarihyppelylle tuli hintaa, mutta jos kerran elämässään käy Seychelleillä, niin se oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Antsirananan sademetsäretki ei ehkä ihan sitä ollut, kolmanneksi arvokkaimpana retkenämme.

Seychellit

Victoria Seychelles feature

Victoria, Seychellien pääkaupunki

Kahden meripäivän jälkeen neoRomantica rantautuu Intian valtameren risteilymme ensimmäiseen kohteeseen, Seychelleille, pääkaupunki Victorian rantaan. Ilma on kuumaa ja kosteaa ja vaikka matka kaupungin keskustaan ei ole pitkä, niin kilometrikin käy helteessä melkein urheilusta.

Urheina kävelemme kuitenkin pienelle Big Benille, vanhalle kellotornille, yhdelle pienen kaupungin ei niin monista nähtävyyksistä. Samalla saamme tuntumaa tähän pieneen pääkaupunkiin, vaikka ei se nyt n. 30 000 asukkaallaan nyt ihan maailman pienimpiäkään ole – asukasluvultaan jossain Andorran ja Monacon välissä. Yritämme kevyesti tutkailla mahdollisuuksia ilmaiseen wifiin ja kyselemmekin kadunkulmassa SIM-kortteja kaupittelevalta tytöltä kortin + datapaketin hintaa, mutta tulemme siihen tulokseen, että laivan wifi on sittenkin pienessä määrin käytettynä paras vaihtoehto.

Victoria Seychelles

Kellotornille päästyämme olemme tauon ja juoman tarpeessa ja kiipeämme toisessa kerroksessa sijaitsevaan Le Cafe de L’horlogeen ja opimme, että täällä ei ole edullista: 5 euroa alkoholittomasta virvokkeesta. Toki kahvila taitaa myös rahastaa sijainnillaan …

Palaamme samaa katua takaisin ja hyppäämme lopulta paikallisbussiin päästäksemme hiukan helpommin kasvitieteelliseen puutarhaan kuin kävellen.

Victoria Seychelles

Puutarha on kiva, vaikkemme sitä kokonaan jaksakaan kiertää. Näemme matkamme ensimmäiset Coco de Mer -palmut ja jättiläiskilpikonnat: kaksi Seychellien tärkeää juttua. Näitä palmuja ei ole muualla ja jättiläiskilpikonniakaan ei maailmassa ole monessa paikassa maailmassa, vain Seychelleillä ja Galapagoksella. Seychelleillä kilpikonnia on Aldabran atollilla, jonne ei ihan tuosta vaan ex tempore pääse, mutta myös vankeudessa kasvitieteellisessä puutarhassa ja muuallakin saarilla mm. isojen hotellien puutarhoissa.

Victoria Seychelles

Victoria Seychelles
Hiukan minua nuorempi palmu!

Kasvitieteellisessä puutarhassa kilpikonnia saa syöttää palmunlehvillä muutaman euron hintaa (50 paikallista rupeeta, mutta eurot ja dollarit kelpaavat hyvin) – suosittelemme investointia tähän lahjukseen, ovat ne sen verran veikeitä otuksia lehtiä repiessään ja parhaimmillaan niistä tapellessaan.

Victoria Seychelles Victoria Seychelles Victoria Seychelles

Isohkossa puutarhassa olisi ollut palmujen ja kilpikonnien lisäksi muutakin nähtävää, mm. isoja lepakoita, mutta päivällä ne vaan nukkuvat puun latvoissa, joten emme viitsineet lepakkoalueelle asti kävellä. Etenkin kun kilpikonna-alueen lähellä olevan kahvilanpitäjä lepakoista kysellessämme kaivoi heti puhelimestaan kuvan niistä ja pääsimme toteamaan, että eivätköhän nämä näytä aika samoilta kuin Siam Reapissa isoina laumoina näkemämme.

Victoria Seychelles Victoria Seychelles Victoria Seychelles

Palaamme välillä laivalle lounaalle – näillä paikallisilla hinnoilla – ja teemme iltapäivällä taksiretken korkealle Mission Lodgeen. Itse Mission Lodge ei nyt ehkä nähtävyytenä ollut ihan 40 euron taksiretken arvoinen, mutta matka sinne, jyrkästi ylöspäin kiemurtelevaa tietä melkein oli. Kuljettajamme pysähtyi pyynnöstämme myös parissa kohdassa lähempänä kaupunkia, mutta korkealla, jotta pääsimme ihailemaan ja kuvaamaan edessämme aukeavaa näköalaa lahdelle.

Mission lodgen historia liittyy orjuuden lopettamiseen näillä saarilla ja vapautettujen orjien lapsien kouluttamiseen, mutta niihin liittyvät muutamat jäljellä olevat rauniot eivät kovin montaa kävijää tunnu kiinnostavan siinä missä näköalat.

Victoria Seychellit Victoria Seychellit

Toisen Seychellien päivämme käytimme retkeen Praslinin ja La Diguen saarille.

Laiva oli satamassa vielä toisenkin yön ja kolmannen päivän aamupäivän, jolloin ehdimme tekemään vielä yhden pienen retken Victoriaan. Tällä kertaa törsäsimme taksiin melko lyhyelläkin matkalla ja otimme taksin (10 dollaria) hindutemppelille ja markkinoille – takaisin laivalle sentään kävelimme.

Hindutemppeli oli … outo ja erilainen, mutta juuri sellaisena katsastamisen arvoinen.

Victoria Seychellit Victoria Seychellit

Markkinat olivat värikkäät ja monipuoliset – kannattaa myös kiivetä toiseen kerrokseen, jossa on vaate-, laukku- ja matkamuistomyymälöitä ja kiva näköala alakertaan.

Jos aika tai kiinnostus ei riitä markkinoille asti, niin toki matkamuistoja on tarjolla lähempänäkin laivaa: ensimmäiset kojut ovat ihan laivan vieressä ja seuraavat pitkässä rivissä pääkadun laidalla.

Victoria Seychellit
Victoria Seychellit Victoria Seychellit Victoria Seychellit

Paluumatkalla oikaisimme hiukan rähjäisen rantapuiston kautta – erityisesti siksi, että sen rannalta sai kivasti kuvia Costa neoRomanticasta Victorian satamassa.

Muitakin mahdollisesti kiinnostavia kohteita Victoriassa toki on, esimerkiksi Kenwyn House, vanhan siirtomaa-arkkitehtuurin edustaja ja kirjasto, jonka läpi voi oikaista pääkadulta rantakadulle ja samalla katsoa mahdollisesti sen aulassa kulloinkin esillä olevaa paikallista taidetta, mutta emme asettaneet tavoitteeksemme nähdä parissa päivässä ihan kaikkea kaupungista.

Victoria Seychellit

Lopuksi poikkesimme vielä sataman porttia lähimmässä supermarketissa ja ostimme puoli tusinaa cola zero -tölkkejä hytin minibaariin tungettavaksi. Laivan juomapaketti kun ei sisällä tölkkejä, joten jos hytissä haluaa juoda jotain, jota ei sinne lasissa baarista kuljeta, niin siitä pitää maksaa erikseen ja juomatölkit tavallisessa kaupassa olivat tälläkin saarella sentään edullisia laivan hintoihin verrattuna.

Laivan aviisi toki muistuttaa, ettei laivaan saa tuoda mm.  syötävää tai juotavaa, mutta juotavaa toimme repussamme muutamaankin otteeseen ja joka kerta pääsimme ongelmitta läpi.  Ehkä se kielto koskee alkoholijuomia? Tai sitten yleensä intialainen turvahenkilöstö vaan päätti armahtaa meidät sääntöjen vastaisesti. Kannattaa ainakin pienillä lasteilla ottaa riski ja yrittää ”salakuljetusta”!
Supermarket olikin lähes ainoa paikka, jossa käytimme paikallista rahaa, jota olimme muutamalla kympillä ensimmäisenä päivänä jossain rannan pankeista vaihtaneet ja ehkä sielläkin olisi voinut maksaa euroilla tai dollareilla. Käytimme niitä, euroja ja dollareita, kaikissa risteilyn kohteissa vähän sekaisin, lähinnä siksi, että meillä dollareitakin oli kotona sattunut olemaan,  euroillakin olisi hyvin pärjännyt.
Reunionilla toki  käytimme vain euroja.

Jos jostain kumman syystä päätyisimme uudelleen samalle risteilylle tekisimme nämä samat jutut ehkä hiukan toisin:

1. päivä:
Aamupäivällä suoraan kasvitieteelliseen puutarhaan ja iltapäivällä MissionLodgeen.

2. päivä:
Saariretki Praslin, La Digue – vaikkakin päivä on rankka, niin muutkin saaret kuin Mahe kannattaa nähdä.

3. aamupäivä:
Kellotorni, hindutemppeli ja markkinat.

Toki Costa tarjoaa valmiita retkiä Victoriaan ja hiukan laajemmin Maheenkin, mutta ehken vain Victoriaan tutustuakseni sellaista valitsisi. Etenkään kun ryhmäretkellä tuskin olisi mahdollisuutta edes käyttää aikaa kilpikonnien ruokkimiseen!

Victoria Seychellit

 

La Digue Seychellit

Saarihyppelyä Seychelleillä

Risteilymme pysähtyi kahden meripäivän jälkeen kahdeksi ja puoleksi päiväksi Seychelleille, Mahelle, saarelle, jolla pääkaupunki Victoria sijaitsee.

Lyhyestä ajasta huolimatta halusimme nähdä Mahen lisäksi edes muutaman Seychellien lukuisista saarista ja Costa tarjosikin retkeä Praslinin ja La Diguen saarille.
(Tarjolla olisi ollut, myös laivayhtiön järjestämänä, mahdollisuus yöpyäkin Praslinilla, mutta päädyimme nyt kuitenkin tähän pitkään yhden päivän retkeen.)

Retkemme lähti aikaisin aamulla, kokoontuminen ryhmätarrojen jakoa varten klo 8:15 ja siirtyminen Costa neoRomantican vieressä odottavaan pienempään laivaan, joka suuntasi kohta Praslinille. Venematka Praslinille kesti kaikkien lähtöön liittyvine odotuksineen lähes kaksi tuntia, mutta onneksi maisemat olivat hienot ja sää mukavan aurinkoinen ja merellä vain lämmin, ei kuuma.

Praslinilla meitä odotti jo laiturilla joukko söpön pieniä ja värikkäitä turistibusseja, joihin sitten ahtauduimme parinkymmenen hengen ryhmissä. Oikeastaan ihan kiva, että saarilla ei ole isoja busseja!

Praslin, Seychellit

Praslinin saaren kohteet olivat Vallée de Main palmumetsä, jossa näimme Seychellien tunnetuimpia Coco de Mer -palmuja luonnossa ja saaren kauneimmaksi rannaksi väitetty Anse Lazio.

Vallée de Main palmumetsässä kierreltiin suurten palmujen varjostamassa metsässä pieni kierros. Varsinaisesta vaelluksesta ei kyllä voi puhua, vaikka retkikuvaus termiä hiking käyttikin. Ehkä nyt hiukan rantasandaaleja tukevammat kengät ovat metsässä paikallaan vaikka se tarkoittaakin, että retkelle pitää ottaa mukaan kahdet kengät, rantasandaalit rantoja varten ja sitten jonkinlaiset kävelykengät palmumetsään.

Praslin, Seychellit
Ruuhkaa palmumetsässä pahimmillaan, mutta ei se koko ajan tällaista ollut!

Praslinilla on useita endeemisiä palmulajeja, joita meille kierroksen aikana esiteltiin, nimillä, jotka päätin kuitenkin ohittaa Coco de Meriä lukuunottamatta. Tuo palmujen kuninkaaksi kutsuttu Coco de Mer oli kyllä ihan mielenkiintoinen, jättikokoisine pähkinöineen. Palmua ei kasva luonnossa kuin Praslinilla ja läheisellä Curieusen saarella, mutta Mahella niitä voi nähdä myös kasvitieteellisessä puutarhassa. Erityiseksi palmun tekee paitsi jättikokoinen kaksiosainen pähkinä, myös se, että palmut ovat joko koiras- tai naaraspuolisia ja molempia siis tarvitaan samassa metsässä, jotta pähkinä syntyisi!

Praslin, SeychellitPraslin, Seychellit

Wikipedian mukaan kasvi pitää hallussaan viittä kasvimaailman ennätystä:

  • sen hedelmä on maailman suurin, se voi painaa jopa 42 kiloa (viljellyt kurpitsat ja vesimelonit voivat olla tätäkin painavampia, mutta tämä siis luonnossa)
  • sen siemenet ovat maailman painavimpia, ennätys kasvin osalta on 17,6 kiloa
  • hedelmöitetystä siemenestä kasvaa maailman pisin sirkkalehti, jopa 4 metriä pitkä
  • naaraspuolisen palmun kukat ovat maailman suurimmat palmun kukat ja
  • lisäksi kasvi ottaa talteen tehokkaimmin maailmassa kuolemassa olevien lehtien ravintoaineet.

Praslin, Seychellit

Ei ihme, että Google-haku hakusanalla Coco de Mer -tuottaa kovin paljon kaikkea muutakin kuin palmuun liittyvää: nimi kelpaa niin kauneudenhoitotuotteille, kuin kylpylöille ja hotelleille, joitakin mainitakseni!

Palmumetsässä näimme myös polut ruuhkattuneista risteilylaivaretkeilijöistä huolimatta muutamia liskojakin, pienen piikkisian tapaisen otuksen ja joitakin lintuja, myös mustan papukaijan, joka sekin on endeeminen laji Praslinille ja juuri tälle palmumetsälle – ei ihme, että Vallée de Mer on myös Unescon maailmanperintökohde.

Praslin La Digue
Teleobjektiivi jäi valitettavasti matkasta tällä retkellä!

Palmumetsästä suuntasimme Anse Lazion rannalle, siis sille Praslinin kauneimmalle ja kenties yhdelle maailman kauneimmista rannoista. Olihan se kaunis ja meillä oli hetki aikaa rannalla vaikka käydä uimassa, mutta ei se nyt ihan ihmeellinen ollut! Ja kuten kaikkialla Seychelleillä, edullista täälläkään ei ollut:
pieni cokis rantaravintolassa maksoi 5 euroa.

Anse Lazio Anse Lazio

Söimme myös lounaan Praslinilla, ihan kivan näköisessä hotellissa nimeltä La Reserva. Ehkei se nyt ihan 5 tähden paikka ollut, mutta näytti sieltä löytyvän kylpylää, uima-allasta ja muutama jättiläiskilpikonnakin ihmeteltäväksi. Yllättävän kelvollisesti ravintolakin selvisi ison joukon ruokkimisesta.

La Digue, Seychellit

Lounaan jälkeen palasimme lauttarantaan ja matkasimme vartin merimatkan La Diguen saarelle. Täällä meitä oli vastassa pieni jono tuk tuk -autoja, mistä olin melkein pettynyt, sillä etukäteen saarta oli mainostettu autottomana. Mutta autottomuus tarkoittaa siis, että isompia ajoneuvoja, kuten bussin tapaisia tuk tukeja ja kuljetuksiin tarvittavia paketti- ja kuorma-autoja saarella on, henkilöautoja ei sitten ilmeisesti kuitenkaan. Turisteille tarjolla on polkupyöriä, mitkä ovatkin pienellä kuumalla saarella varmasti ihan toimiva vaihtoehto!

La Digue, Seychellit La Digue, Seychellit

La Diguella kävimme katsomassa kookosöljynvalmistusta – tämä taisi olla se jokaisen kunnon ryhmäretken ”osta jotain pientä” -kohde, sillä itse asiassa ihan opettavainen kierros päättyi mahdollisuuteen ostaa kookosöljytuotteita (ja jotain pieniä matkamuistoja). Opettavainen sikäli, että en nyt oikeastaan ennen ollut tiennyt miten kookospähkinästä kookosöljyyn päädytään.

La Digue, Seychellit

Kookosöljyn lisäksi La Diguen kierroksemme käsitti kuriositeettina myös talon, jossa Emmanuelle -elokuvien kolmas on kuulemma kuvattu. Tätä tietoa emme olleet ennen matkaamme tulleet bonganneeksi Seychelleihin liittyen – jos olisimme, niin toki olisimme kerranneet koko Emmanuelle -elokuvien sarjan ennen matkaamme! Pitäisiköhän, vielä, näin matkan jälkeen, varata näitä kirjastosta …

La Digue Seychellit

Mutta se varsinainen juttu La Diguella on ranta, ihan omanlaisensa. Hienoa hiekkaa ja pyöreämuotoisia kiviä ja kallioita, joiden lomasta löytyy monen monta pientä lähes yksityistä paikkaa vaikka rannalla olisi paljonkin ihmisiä. Pääsimme jopa todistamaan yhdessä kohdassa meneillään olevaa pientä vihkitoimitusta, paikassa, jonne pääsi vaan hiukan kahlaamalla!

La Digue, Seychellit La Digue, Seychellit

Seychellit taitaakin olla yksi häämatkakohteiden ykkösiä, joten ilmeisesti myös näitä vihkitoimituksia (tai jonkinlaisia siunaustilaisuuksia) tapahtuu näillä rannoilla yhtenään!

La Diguen rannalla meillä oli reilusti aikaa myös rantaelämään – tosin meidän makuumme rannalla oli kyllä melkein heti liiankin kuuma – mutta jos rantaelämästä pitää, niin La Digue taitaa kyllä olla aika lähellä paratiisia!

La Digue, Seychellit La Digue, Seychellit La Digue, SeychellitLa Digue Seychellit

Paluumatka La Diguelta Praslinille ja vaihto siellä toiseen lauttaan välille Praslin – Mahe alkoi jo koetella kestävyyttä – etenkin kun lounaan jälkeen tarjolla ei ollut mitään syötävää. Jos harkitset samaa retkeä, niin kannattanee pakata mukaan myös jotain pientä välipalaa paluumatkaa varten. Vettä oli busseissa tarjolla, mutta syötävää ei.

Mutta tarjosi paluumatka sentään upeita auringonlaskunäkymiä!

Seychellit auringonlasku

Tätä kahden saaren saarikierrosta tarjotaan Mahella muutenkin, eli retki ei ole erityisesti Costan retki, mutta tietysti niinä päivinä kuin risteilyalus on Victoriassa, lauttojen koko kapasiteetti taitaa mennä risteilyvieraille, joten suosittelen varaamaan retken hyvissä ajoin varustamolta, sillä ainakin meistä nämä muutkin Seychellien pääsaaret, Praslin ja La Digue, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, vaikka aikaa olisikin vain päivä.

Intian valtameren parhaat

Laivan maksullisella nettiyhteydelläkin latasimme useimpina päivinä ainakin muutaman päivän kuvan Instagrammiin. Hyvin valmistellen 1-2 kuvaa saattoi ladata parhaimmillaan 0,38 euron hintaan, eli käyttäen siihen aikaa korkeintaan 2 minuuttia.

Risteilymme kohteinahan olivat Seychellit, Madagaskar, Reunion ja Mauritius. Madagaskaria lukuunottamatta kaikki kohdejutut odottavat vielä kuvien käsittelyä, osa tekstiäkin, mutta tässä Instagram Travel Thursday -tempauksen kunniaksi kunkin saaren kaksi parasta elämystä ja vähän listaa tulevista jutuista.

Seychellit

Seychelleillä kiertelimme pääkaupunki Victoriaa ja teimme päivän mittaisen saarihyppelyn Mahelta (pääsaari) kahdelle muulle saarelle, Praslinille ja La Diguelle.

Pääkaupunkiretken paras investointi oli muutaman euron investointi palmunlehtiin, jotka kasvitieteellisessä puutarhassa sai syöttää jättiläiskilpikonnille!

Seychellit 1

Saariretken parhautta taas oli La Digue -saaren todellakin ihan omanlaisensa rannat.

Seychellit 2

Seychelleiltä on tulossa juttua niin Mahelta kuin saariretkeltä (Praslin ja La Digue).

Madagaskar

Madagaskarin kohteistamme pidin erityisesti Nosy Komban saaresta.

Nosy Be

Amber Mountainin sademetsäretkikin oli ihan hieno kokemus – aika jännää, että sademetsässä, jos vaikka vähän sataisikin, niin pisarat eivät yllä maahan asti vaan tiheä puiden latvusto pysäyttää ne!

Amber Mountain

Madagaskarin retkistä Nosy Ben satamasta (mm. Nosy Komballe) ja Antsirananan ja Tamataven satamista (mm. Amber Mountainille) ehdinkin jo kirjoittaa laivalla.

Reunion

Reunionin laavasaaren rosoisten rantojen tyrskyt olivat mieleemme. Saarta kiertäessämme pysähdyimme kolmessa kohtaa niitä katsomaan ja vaikka kierros olikin raskas, niin ei niistä kyllä yhtään olisi hennonnut jättää pois.

Reunion 1

Pääkaupunki Saint-Deniksen pienellä hedelmätorilla oli kiva kierrellä ja Instagramia ajatellen myös kotimaan nettihinnat ja sataman ilmaisen wifin alue ilahdutti. Euroopassa on erilaista kuin Afrikassa ja Reunionhan on osana Ranskaa ”osa Eurooppaa”.

Reunion 2

Reunionilta tulossa on juttu Saint-Deniksen retkestämme ja saariretkestämme.

Mauritius

Mauritiuksen pääkaupunkipäivämme (Port Louis) must-kohteemme oli luonnontieteellisen museon Dodo-huone, jossa oli aitoja dodo-linnun luurankoja ja aidonmäköisesti rekonstruoitu dodo-lintu. Kun siitä ennakkoon luin, niin jäin miettimään, että ei voi olla, että jo kauan sitten sukupuuttoon kuolleesta linnusta olisi olemassa täytetty kappale eikä niin sitten tietysti ollutkaan, mutta ihan kiva tuo kuitenkin ilmeisen tieteellisin perustein tehty rekonstruointikin oli!

Mauritius 1

Saarikierroksen kohokohdaksi muodostui Black Gorge -luonnonpuiston näköalapaikalla yllättäen Lassen säikäyttäen kaiteelle metsästä hypännyt apinaperhe!

Mauritius 2

Mauritiukseltakin luvassa on juttu Port Louisista ja monen luontonähtävyyden luo vienyt saarikierroksemme.

Costa neoRomantica

Laivalta jo julkaisemiemme juttujen lisäksi laivan ravintolat voisivat olla kommentoinnin arvoisia, kuten yhtenä meripäivänä tekemämme kierros laivan uumeniinkin.

Madagaskarin retkien kustannuksista on kovasti jo kyselty niistä kertovien juttujen yhteydessä, joten toki se kustannusyhteenveto tästäkin matkasta on tulossa!

Ja koska yhtenä kustannuseränä oli laivan valokuvaajilta ostetut valokuvat meistä, niin eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tai jonkun jutun yhteydessä tule julkaistua.
Kummasti ne vaan päivä toisensa jälkeen olivat niin onnistuneita, että taas piti sortua maksamaan yli 10 euroa kuvasta, vaikka mukanamme oli pari kameraa ja pari kännykkää!

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!