Huomenna lähdemme taas kunnolla reissuun – muutamaa päivää Tukholmassa ei lasketa. Edellisestä kerrastamme Los Angelesissa ja San Franciscossa onkin jo ehtinyt vierähtää 33 vuotta!
Vielä kauemmin on siitä kun vanhempani kiersivät Amerikkaa (ja Meksikoa) autolla, luonnollisesti myös Kaliforniassa – tuosta mielestäni melko mahtavasta roadtripistä tulee ensi kesänä kuluneeksi 60 vuotta.
Joten palaamme omille ja vanhempiemme jalanjäljille reitillä Los Angelesista Calicon ja Laughinin kautta Grand Canyonille – along Route 66! Grand Canyonista jatkamme muihin kansallispuistoihin: Bruce Canyon ja Zion ja sieltä sitten Las Vegasiin, Hooverin padolle ja Kuoleman laaksoon. Vielä yksi kansallispuisto, Yosemite, ennen San Franciscoa, josta sitten palaamme Montereyn ja Santa Marian kautta Los Angelesiin.
Näistä paikoista meille tuttuja – vuosien takaa siis – ovat Los Angeles, San Francisco ja Monterey. Vanhempieni tarinoista myös kansallispuistot ovat niminä tuttuja minulle jo lapsuudestani: Grand Canyon, Bruce Canyon, Zion ja ihan erityisesti Death Valley, Kuolemanlaakso ja Yellowstone, jolle emme tällä matkalla (vielä) mene.
Las Vegasista en ollut kiinnostunut vuonna 1982, mutta viime vuosina muutaman ystäväni, erityisesti Sannan ja Peterin, kuvakertomukset kaupungista ovat herättäneet uteliaisuuteni – ehkä tämäkin kaupunki kannattaa nähdä ja kokea.
(Jos haluat tarkastella näitä alunperin dialle kuvattuja otoksia 33 vuoden takaa, klikkaa kuvat isommaksi.)
Los Angelesista meille ovat erityisesti jääneet mieleen Bonaventura -hotellin hissit, elämämme ensimmäiset näköalahissit, Universal Studios ja tappajahai ja retki Mount Palomarin observatoriolle. Nousu aurinkoiselta hiekkarannalta ja appelsiinipuulehdoista lumiselle vuorelle, jonne jossain vaiheessa nousua tarkistettiin, että onhan lumiketjut mukana, näytti meille Kalifornian luonnon monimuotoisuuden – ison kaukoputken lisäksi. San Franciscossa ylitimme Golden Gaten kävellen ja kiersimme risteillen Alcatrazin vankilasaaren. Kalifornian matkastamme 1982 kirjoitin jälkikäteen blogiimme jutun muutama vuosi sitten kun saimme matkan diat digikuviksi osana valokuvien digitalisointiprojektiamme.
Tällä kertaa kierrämme Kaliforniaa bussilla Albatrosin matkassa – noin kahdessa viikossa kilometreja on tiedossa runsaat 3000. Muutamat lukijamme kommentoivat matkaamme jo kun ensimmäisen kerran kerroimme suunnitelmastamme, että Amerikkaa pitää kiertää omalla (vuokratulla) autolla, mutta valitsimme mieluiten matkan, jossa joku muu tietää minne ajetaan – ja ajaa. Vapaus valita oma tiensä ja rytminsä jää meiltä siis puuttumaan, mutta toivottavasti saamme sen vastapainoksi sujuvaa matkantekoa ja osaavaa opastusta!
Kotimme Espoossa jää tälläkin kertaa ystäviemme hellään huomaan – olemme siis sisäistäneet tämänkin matkailutrendin, pitempien matkojemme aikana kodillamme on kotivahdit.
Huikeaa Road Trippiä teille Kaliforniaan! Paras osavaltio siihen hommaan, ja vaikka nyt bussilla menettekin, niin minusta se kuulostaa oikein hauskalle. Eipähän väsy itse ajamisesta, kun matkan ovat niin valtavia siellä :) Innolla Kalifornian maisemia odotellen :)
En ole varma oletko tutustunut blogini postauksiin, mutta teimme syksyllä lähes tismalleen samanlaisen roadtrpin lännessä! Oikein mukavaa matkaa! :)
Olen itse tehnyt tuon täsmälleen saman kierroksen 10 vuotta sitten heinäkuussa. Upea reitti oli. :) Antoisaa matkaa!
Kiitos kommenteista Sanna, Maarit ja Annika!
Meillä on tainnut olla aukko sivistyksessä, kun tämä roadtrip on jäänyt tätä reissua ennen tekemättä.
Katsoimme Maarit, tässä pakkausta viimeistellessä katsoimme molemmat valokuvablogisia ihaillen – ihan tuon tasoisiin kuviin emme taida yltää tällä aikataululla ja matkustusmuodolla, mutta ehkä sentään jotain mm. Sannalle noista maisemista hiukan talvisempaan vuodenaikaan.
Kiitos näistä postauksista! Olen juuri varannut Albatrossin California Dream matkan, joten mielenkiinnolla luen näitä teidän kokemuksia.
Kiitos – mukava jos ”muistiinpanoistamme” on vielä iloa!