Neljän päivän viikonlopusta Tsekissä jäi vaan vuorokauden verran Prahalle, sillä halusimme kiireettömiä päiviä Cesky Krumlovissa.
Prahaan saavuimme sunnuntai-iltapäivällä ja teimme kevyen suunnitelman: sunnuntai-iltana kertaamme vanhan kaupungin keskustan ja Kaarlen sillan ja maanantaina käymme katsomassa muutaman meille uuden nähtävyyden ja kertaamme vanhan juutalaisen hautausmaan, joka oli jäänyt meille ihan erityisesti mieleen kevään 2007 vierailultamme.
Pienen harkinnan jälkeen päätimme jättää Prahan linnan alueen tällä kertaa kokonaan väliin, sillä ilmeisesti sinne olisi pitänyt ostaa kaiken kattava lippu (ja jonottaa lipunostoon ja turvatarkastuksiin) vaikka ajatuksemme olisikin ollut vain katsastaa Kultainen kuja, joten anti olla.
Vanhan kaupungin aukio
Ensimmäinen yhteen ääneen toteamamme havainto Prahasta vuonna 2018 oli, että onpa täällä paljon ihmisiä! Cesky Krumlovissakin saattoi jo helmikuussa olla hetkellisesti päiväretkeilijöistä muodostunut ruuhkaa, mutta ne olivat pieniä Prahaan verrattuna!
Kävelimme Staromestske-aukiolle havainnoiden asioita, joita muistimme runsaan kymmenen vuoden takaa ja huomasimme tunnistavamme yhden jos toisen kadunkulman, kahvilan, kaupan. Myös edellisellä kerralla käyttämämme hotelli, Hotel Ambassador, piti käydä tarkistamassa.
Starometske-aukiolla näkyivät juuri tuolloin päättyneet olympialaiset näkyvästi – Praha taisi juuri olla valmistautumassa olympiaurheilijoidensa paluuseen.
Astronominen kello on ainakin elokuulle 2018 asti remontissa, joten sen osalta jouduimme tyytymään julisteisiin – mutta toisaalta, tulihan se koettua jo vuonna 2007.
Kaarlen silta
Jatkaessamme Kaarlen sillalle suunnistaminen meni helpoksi, mutta eteneminen hitaaksi: kadut olivat niin täynnä samaan suuntaan tungeksivia turisteja. Mutta pitihän meidänkin sekin – siis silta – tälläkin kertaa kokea.
Tanssiva talo
Maanantaina vaihdoimme kävelyn raitiovaunumatkailuun ja ostettuamme päivälipun Republiky-aukion kioskista hyppäsimme Tanssivalle talolle menevään ratikkaan Jindrisska-kadulla. Perillä yritimme saada talosta kuvia, mutta vilkasliikenteisessä risteyksessä se ei ollut ihan helppoa. Myös aamulla vielä pilvisen harmaa sää teki kuvista tylsän näköisiä. Mutta ok, onpahan talo nyt nähty ja kuvattukin, siinä missä kymmenen vuotta sitten näimme sen vaan vilaukselta bussilla ohiajaessamme. Takaisin siis ratikkaan.
Juutalainen hautausmaa
Lasse oli etukäteen selvittänyt raitiovaunulinjat valitsemiemme kohteiden välillä ja niinpä matka Josefovin alueelle sujui suoraviivaisesti. Kuten jo matkamme kustannusyhteenvedossa totesin, niin täälläkin törmäsimme tuohon nähtävyyksien nippuhinnoitteluun, eli pelkälle hautausmaakierrokselle emme onnistuneet lippua ostamaan vaan ”saimme” samalla hinnalla myös alueen museot ja synagoogat, jotka olisimme jo toisella kertaa voineet jättää väliinkin. Väliin jättäminen ei kyllä käytännössäkään olisi helposti onnistunut, sillä yrittäessämme kääntyä portista suoraan hautausmaalle ystävällinen mutta tiukka vahti opasti meidät kiertämään museon kautta :-)
Matkalla raitiovaunupysäkiltä hautausmaalle olimme bonganneet persoonallisen näköisen Lamberskyn kahvilan, joten seuraava pysäkkimme olikin palata takaisin kyseiseen kahvilaan lattelle/kaakaolle (ja vähän lämmittelemäänkin).
Lennon Wall
Selkeä reittisuunnitelmamme ei auttanut ratikoiden vuoroväliin ja kun juuri myöhästyimme yhdestä ratikasta päätimme ylittää Vltava-joen kävellen Cechuv-sillan yli. Säästimme yhden vaihdon ja näimme tämän hienon patsaan.
Joen toiselta rannalta matka jatkui lähelle Kaarlen sillan toista päätä, jossa siis myös tämä Lennon Wall sijaitsee. Lennon Wallin historia juontaa Tsekin kommunistivuosiin, jolloin tuosta seinästä tuli paikka pienimuotoiseen kapinointiin ja seinä on sittemmin säilynyt graffitiseinänä aina tähän hetkeen asti. Ajoittain joku saattaa maalata sen välillä valkoiseksi ja sen jälkeen aloitetaan taas alusta. Ilmeisesti tässä ”taideteoksessa” on jotain samaa kuin Kosovon pääkaupungissa, Pristinassa, sijaitsevassa Newborn -teoksessa, joka vaihtaa ulkoasuaan ilmeisen taajaan, sillä eri ajankohtina siitä otetut valokuvat näyttävät aina vähän erilaisilta.
Lennon Wallilta kannattaa lähteä Kaarlen sillan suuntaan lähintä pientä siltaa pitkin, sillä sillalla on kaunis kokoelma rakkauslukkoja ja pieni vihreä siltavahtikin. Yllättä ja kaunis yksityiskohta Prahassa, joka sekin oli meille uusi.
Muutama ravintola Prahassa
Lopun matkaa takaisin Kaarlen sillan kautta vanhaan kaupunkiin ja hotellille taitoimme jo kävellen aurinkoisessa talvisäässä – etenkin kun matkalla piti myös löytää lounaspaikka. Viitsimme todella harvoin selvittää ravintoloita etukäteen vaan otamme riskin, että joku sopiva osuus sitten vaan sopivasti vastaan silloin kun haluamme syödä.
Ensimmäisenä iltana söimme Karlova 30 -ravintolassa ihan sillan lähellä ja vaikkakin alue ja ravintoa on tietysti turistinen, niin ruoka oli hyvää ja palvelu rennon ystävällistä.
Toisen päivän lounaaksi päädyimme haluamaan pizzaa ja siihen tarkoitukseen sopi hyvin Taverna Toscana. Pizza oli ihan kelvollinen, mutta palvelu ehkä vähän vähemmän ystävällistä kuin Karlova 30:ssä.
Siinä se sitten jo olikin, Prahamme vuonna 2018. Takaisin hotellille hakemaan lentolaukut ja matkaan lentokentälle, raitiovaunu + metro + bussi -yhdistelmällä!
Lisää Prahastakin
Meriharakka-blogin muut jutut Tsekistä ovat:
- Cesky Krumlov – matkan kustannukset (sisältää myös Prahan osuuden)
- Cesky Krumlov
- Cesky Krumlov ja mennyt aika (valokuva-ateljeemuseo Seidel)
- Cesky Krumlov – miten sinne pääsee
- Praha – historiaa ja nykyaikaa (Praha 2007)
Ihania kuvia ja maisemia! Itse kävin Prahassa hyvin pikaisesti vuonna -93, jos oikein muistan. Varmasti on paljon muuttunut. Olisi ihana päästä uudelleen.
Kiitos Joanna! Me yritämme nyt, näin seniori-iässä, kertailla kaukomatkojen välillä ainakin Euroopan jollain mittarilla tärkeimpiä kaupunkeja.
No jopas on porukkaa tosiaan, ainakin tuon siltakuvan perusteella. Oma Praha-kokemukseni on jo varmaan kymmenen vuoden takaa, jolloin mieleen jäi erityisesti linna, kukkula ja kaljakuppilat. Mutta ihmisiä ei missään kyllä ruuhkaksi asti ollut, vaikka reissumme sijoittui keskelle kiireisintä kesää.
Kiitos Outi! Olin lukenut Venetsian ja Barcelonan turistimääristä, mutta se, että Prahakin on tätä nykyä näin kansoitettu oli meiltä mennyt ihan ohi.
Praha on yksi Euroopan pääkaupungeista, joissa en ole käynyt. Jostain syystä se ei ole ikinä vetänyt suuresti puoleensa, mutta toki haluan kaupungin jossain vaiheessa kokea. :) Vanhakaupunki on tunnetusti kaunis, mutta tuo kommunistiajalta peräisin oleva Lennon Wall näyttää erityisen hauskalta! Ja erikoista, jos se maalataan valkoiseksi ja aloitetaan aina alusta.
Kiitos Eeva! Me olemme useimpien Euroopan pääkaupunkien osalta jo kertauskierroksella, mutta on niitä vielä näkemättäkin, mm. Moskova, joka on tarkoitus katsastaa nyt kesäkuussa.
Mielenkiintoista nähdä, miltä Praha nykyään näyttää. Minullakin on edellisestä Prahan visiitistä jo ainakin 15 vuotta. Muutamia uusiakin kulmia olitte löytäneet. Tuo juutalaistem hautausmaa näyttää aika pysäyttävältä.
Kiitos kommentistasi! Ja minä kun kuvittelin olevani jo kovinkin seniori, kun vierailusta monessakin Euroopan maassa on yli 10 vuotta aikaa – mutta eihän 10 vuotta siis olekaan mitään :-) :-) :-)
Kiitos hyvin selkeästä postauksesta! Sain hyviä menovinkkejä, meillä onkin lähtö Prahaan kolmen päivän päästä, jihuu :)
Kiitos Janika! Pari henkilö lisää Prahan ruuhkiin siis :-) – no, toisaalta on edelleen talvi eikä mikään juhlapyhä, joten etteköhän te sinne mahdu!
Olipa hyvä vinkkipostaus, laitoin kirjanmerkkeihin suunnitteilla olevaa Prahan matkaa varten. Tuo tanssiva talo on tullut viime aikoina useasti Instan puolella vastaan, pitäisikö siis päätellä, että Praha on tämän hetken in-kohde? :)
Kiitos Karoliina! Jonkun taisi olla eBookersin tilastojutun mukaan Praha taisi olla ainakin suomalaisten suosituin kohde pääsiäisen tienoon reissuille.
Vanha keskusta on tosiaan aivan järkyttävän turistitungoksessa ja yritänkin välttää sitä viimeiseen asti ja Kaarlen siltaa kaikkein eniten – paitsi öisin, jolloin se on melkoisen tyhjä ja maagisen kaunis. Mutta onneksi nähtävää on muuallakin!
Tosi harmillisia nuo pakolliset lippupaketit. Tapanani on ollut käväistä Vituksen katedraalissa aina Prahassa ollessani, vaan enpä käväise enää.
Kiitos Mia! Lippupaketit lienevät ihan ok kaupungissa ensimmäistä kertaa kävijöille, mutta ”kertaajien” kannalta olisi kiva pystyä kertaamaan paikkoja valikoivammin.