Peking – Ulan Bator – Moskova -matkallamme junamatka Pekingistä Ulan Batoriin tuntui etukäteen jännittävimmältä osuudelta. Alkuvuoden matkamme olivat suuntautuneet joko omatoimimatkailijalle helppoihin kohteisiin Länsi-Euroopassa tai olleet pääosin valmiiksi järjestettyjä kiertomatkoja, kuten Aventuran Eteläisen Karibian kierros.
Varmisteluja ja valmisteluja
K23-juna kulkee Pekingistä Ulan Batoriin kesäkaudella kahdesti viikossa, joten tiistai-aamun junasta ei sovi myöhästyä. Juna lähtisi aamulla 07:27 ja paikalla pitäisi olla 40 minuuttia ennen lähtöä. Junaliput oli toimitettu hotelliimme, kuten oli sovittu.
Pekingiin saavuttuamme teimme jo sunnuntaina retken rautatieasemalle, sillä halusimme tietää minne olisimme aikaisin aamulla menossa. Retki osoittautui kuitenkin sikäli tuloksettomaksi, että asemalle ei pääse sisälle ilman lippua. Mutta opimme mistä kohtaa sinne lippujen kanssa jonotetaan.
Maanantaina ostimme Pekingissä kassillisen junaeväitä ja toisen kassillisen juotavia.
Rautatieasemalle ja junaan
Tiistai-aamuna heräsimme jo 05:30 ja olimme valmiina aamupalalla heti klo 06:00 ja hotellin edustalla taksia odottamassa hetki sen jälkeen. Novotel Beijing Xin Qiao sijaitsi onneksi lähellä rautatieasemaa ja aamun tunteina taksimatka kesti vaan hetken. Metrollakin olisimme päässeet, mutta Pekingin metrossa on paljon portaita (ei siis rullaportaita) ja vajaan kahden viikon matkallamme meillä oli kuitenkin pienet matkalaukutkin mukana.
Rautatieaseman sisäänkäyntijonoissa näytimme junalippumme ja passimme ja pääsimme jatkamaan isoon asemahalliin. Juna K23 löytyi aikataulusta, mutta hetken pähkäilimme sen jäljessä olevia numeroita, oliko raide nyt 2 vai 4. Infopiste sitten selvitti, että 2 on aseman kerros ja 4 raide. Ok, kaikki selvää ja siirryimme raiteen 4 odotushalliin.
Ihan 40 minuuttia ennen junaan ei vielä päässyt ja käytimmekin sitten ajan hyödyksi ja täydensimme vielä hiukan junaeväitämme: lisää cokista, olutta ja purkillinen perunalastuja. Monella näytti olevan isoja nuudelipurkkeja, mutta emme oikein osanneet niitä ostaa kun emme kotonakaan niitä syö. Sen sijaan meillä oli mukana Suomesta asti roudattuna muutama puuroannos per nuppi, vähän hedelmiä, keksejä ja proteiinipatukoita. Emme olleet varmoja olisiko junassa ravintolavaunu vai ei – ilmeisesti joissakin junissa on, mutta ei välttämättä kaikissa.
Vähän klo 7 jälkeen pääsimme siirtymään junaan. Vielä lippujen ja passien tarkastus kertaalleen ja kohta olimmekin jo junan K23 vaunussa 6 hytissä 1 asettumassa paikoillemme.
Matka luksushytissä
Kahden hengen ”luksushytissä” oli kerrossängyt, pöytä ja nojatuoli – ja oma kylpyhuone! Erityisesti maksoimme paremmasta hytistä saadaksemme oman wc:n, mutta ihan oikeaksi kylpyhuoneeksi se osoittautui, suihkuineen kaikkineen ja lämpimällä vedellä.
Junamatkan hinta tässä hytissä oli Travellerin kautta ostettuna 379 euroa (per nuppi). Tarjolla olisi myös ollut 4 hengen hyttejä, joissa wc-tilat ovat käytävällä, hintaan 257 euroa.
Säilytystiloja laukuillemme löytyi alasängyn alta ja oven päällä olevaan lokerikkoon sijoitimme ruoka- ja juomakassimme.
Pekingin lähiöistä Gobin autiomaahan
Juna lähti ajallaan ja asetuimme ikkunan eteen katsomaan maisemia. Pekingistä lähdettäessä kaupunki jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, mutta lopulta kerrostalolähiöt muuttuivat vehreiksi vuoriksi, pelloiksi ja joen rantamiksikin.
Myöhemmin maisema muuttui kuivemmaksi ja puut pienemmiksi ja lopulta Mongoliaa ja Gobin autiomaata lähestyttäessä jäljellä oli enää vain hiekkaerämaata.
Mutta siihen menisi vielä monta tuntia.
Puuroa ja possua
Päivä kului paitsi maisemia myös Netlixä iPadilta katsellen ja lueskellessa. Jossain välissä pidimme lounastauon ja söimme kotoisasti kaurapuuroa. Vaunuista saa kuumaa vettä termospulloon ja siis puuroon, nuudeleihin tai kahviin tai teehen.
Termospullo on junan puolesta, mutta astioita ei. Puuron osalta olimme tähän varautuneet ostamalla sen puurokuppi-versioina ja lusikat kuuluvat vakiomatkavarustukseemme, mutta mukeja meillä ei ollut. Onneksi olimme ostaneet mandariinilohkoja muovisissa purkeissa, jotka kävivät myös mukeista, eli jos olet lähdössä tällaiselle matkalle, niin muista mukit!
Mutusteltuamme iltapäivällä jo osan mukana olleista hedelmistämmekin alkoi hiukan hirvittää: ei meillä sittenkään kovin paljon ruokaa tainnut olla mukana. Nälän innoittamana lähdimme tutkimaan junaa ja sieltähän se löytyi, ravintolavaunu!
12 eurolla saimme kaksi ateriaa ja yhden oluen. Hapanimelä porsas ja riisi maistuikin puuron ja hedelmien jälkeen jo todella hyvältä illalla klo 18 maissa.
Kiinan puolella juna pysähtyi muutamaan otteeseen, mutta vain muutamia minuutteja. Vain yhdellä asemalaiturilla, Jiningissä, kävimme hiukan jaloittelemassa emmekä nähneet missään paikallisia myymässä ruokaa kuten olimme kuulleen Venäjällä olevan tapana.
Telien vaihto Kiinan rajalla
Illalla kahdeksan maissa, auringonlaskun aikaan, tulimme raja-asemalle Erlianiin.
Kiinan rajaviranomaiset nousivat vaunuihin ja keräsivät passimme ja maastapoistumiskortit ja tulliselvitykset, jotka olimme täyttäneet iltapäivän aikana. Juna jatkoi matkaansa vaunuhalliin telien vaihtoon. Mongolian raideleveys poikkeaa Kiinan raideleveydestä, siksi moinen tunteja kestävä operaatio.
Olimme etukäteen lukeneet, että voimme joko jäädä hyttiimme operaation ajaksi tai siirtyä Erlianissa asemahalliin, mutta koska operaatio kesti tunteja, päätimme jäädä mukavaan hyttiimme. Valintaa hytti/asemahalli ei voi muuttaa kesken operaation, eli joko vietät monta tuntia asemahallissa tai vietät tunnit hytissä.
Hytti on käytettävissä, mutta wc:t lukitaan operaation ajaksi, siis useammaksi tunniksi. Samoin sähköt ovat poikki, eli kännykän/tabletin/tietokoneen on hyvä olla täyteen ladattuna, jos sitä haluaa käyttää.
Telien vaihdon aikana vaunu nostettiin välillä korkeuksiin ja osien vaihto ravisteli vaunua niin, että piti varmistaa, ettei pöydällä ole avoimia juomapulloja, mutta muuten se ei haitannut. Vaunumme myös kulki ratapihalla suuntaan ja toiseen kun operaatio eteni vaunusta toiseen.
Mekin teimme omalla tahollamme ”huoltotöitä” hytissämme, eli petasimme sänkymme. Liinavaatteet jaettiin kuhunkin hyttiin jo junan lähtiessä, eli meillä varmuuden vuoksi mukana olleita paperilakanoita ei tarvittu. Pyyhkeitä ei ollut tarjolla, eli ne olisi pitänyt olla omasta takaa, mutta ei meillä niitä tietenkään ollut. Onneksi oli yksi valkoinen t-paita jo pesupussissa, joten se sai toimittaa kasvo/käsipyyhkeen virkaa. Suihkuun emme 31 tunnin matkalla olleet ajatelleetkaan mennä.
Eli muista paitsi omat mukit (ja lusikat), myös omat pyyhkeet!
Lopulta, joskus puolen yön jälkeen juna palasi takaisin läheiselle Erlianin asemalle ja passimme palautettiin Kiinan poistumisleimoin varustettuna.
Mongolia kello 01:25
Tässä vaiheessa olisimme olleet jo ihan valmiita unten maille, mutta edessä oli vielä Mongolian rajatarkastukset puolen tunnin junamatkan päässä. Junan lähtiessä Erlianista kävimme jo pesulla ja asetuimme yöpuulle, kuitenkin tietäen, että 01:25 saavumme raja-asemalle Dzamynudeen. Mongolian rajaviranomaiset nousiva vaunuihin ja keräsivät puolestaan passimme ja tullilomakkeemme, eikä heitä tuntunut haittaavan, että ojensimme ne sänkyjemme laidalta! Vielä nuokkumista kolme varttia ja saimme passimme takaisin ja lopulta juna aloitti öisen matkansa Ulan Batoriin.
joka kertoi montako tuntia matkaa on jäljellä.
Aamiainen junassa
Aamulla heräsimme vasta yhdeksän maissa, kävimme hakemassa kuumaa vettä termokseen ja nautimme aamupalan hytissä: olihan meillä vielä puuroa, appelsiinimehua ja keksejä. Aamupäivä menikin jo melkein turhan nopeasti tietokoneella matkan aikana otettuja valokuvia läpikäyden.
Mongoliassa juna pysähtyi Choyrin asemalla vähän pitempään ja täällä olikin sitten ensimmäistä kertaa tällä matkalla paikallisia myymässä juotavia, nuudeleita, keksejä ja makeisia, mutta tässä vaiheessa laskimme jo pärjäävämme omillamme Ulan Batoriin asti. Kaupankäyntiä asemalla oli toki kiva silti seurata. Asiakkaina taisi kyllä olla enemmän junapalvelijoita kuin varsinaisia matkustajia.
Perille Ulan Batoriin
Viimeinen tunti ennen Ulan Batoriin saapumista oli jo lähes kiireinen. Vaunumme junapalvelija kävi ensin hakemassa liinavaatteet ja vähän ajan päästä pöytäliinan ja termoskannun – ja toki meidän piti omatkin tavaramme kasata ja tarkistaa kaikki kolot, ettei mitään jää kylpyhuoneeseen tai mihinkään lokerikkoon.
31 tuntia junassa kului oikeastaan nopeammin kuin kuvittelimme, mutta emme silti haaveile Trans-Siperiasta. Viikon reissulla maisemien tuijottamiseen, lukemiseen tai leffojen katseluun kyllä varmaan jo kyllästyisi eivätkä nuo luksushytinkään sängyt nyt ihan ylellisiä olleet, vaan melko kovia ja kapeita, eli vaikka niillä yksi lyhyt yö menikin, niin en jäänyt omaa alasänkyäni kaipaamaan!
Ulan Batorissa juna tyhjeni ripeästi ja Mongolia Discover Toursin edustaja oli meitä vastassa ja siirryimme Ulan Batorin iltapäiväruuhkassa hitaasti, mutta kuitenkin, taas neljän tähden hotelliin.
Olipa helpon kuuloinen matka teillä :) voi olla, että se viikon Trans-Siperia tai Trans-Mongolia olisi aikamoisen uuvuttava kokemus. Mutta mielenkiintoinen varmastikkin. Voi olla kyllä aika kalliskin viikon lippu luksushytissä jos tuo 31 tunninkin lippu oli jo melkein 400€.
Kiitos Sandra! Ihan en vakuuttunut siitä, että matka olisi muuttunut mielenkiintoisemmaksi siitä, että olisi katsellut maisemia 5 päivää lisää :-) – aika yksitoikkoisia ne radanvarren maisemat kuitenkin ovat. Helpommaksi se varmasti olisi muuttunut, sillä tuota väliä rasittavat nuo öiset rajamuodollisuudet.
kiitti jutusta, mielenkiintoinen luettava. Paljon kuvia on tuossa alkupuolella toisista junista ja maisemista. Missä, miten ne on kuvattu?…
Eipä kestä – kiitos itsellesi, kun viitsit kommentoida! Kaikki kuvat on otettu junasta, eli tuollaisia ne maisemat olivat. Junakuvakin on otettu junasta, eli viereisellä raiteella toiseen suuntaan kulkeneesta.
Melko kallista. Ei paljon chattailla noilla hinnoilla. Suosittelisin jotain meditaatiota tai vastaavaa, kun maisematkaan eivät paljon vaihdu. Mongolia on kyllä kiinnostava maa jo senkin takia, että siellä on väljää ihmisistä, pääsee luonto siihen rooliin, missä luonnon pitääkin olla.
Kiitos Stacy! Taitaa Mongolia olla yksi väljimmistä maista maailmassa, mutta vaan Ulan Batorin ulkopuolella, sillä se on kyllä normaaliin (?) tapaan ruuhkainen pääkaupunki.
Tekisin kyllä tuon reissun erittäin mielelläni. Haaveilin joskus Trans-Siperiasta, mutta kyllä se varmaan olisi aika puuduttavaa. Varmaan juuri tuo Peking – Ulan Bator on kiinnostavin osuus. Yllättävän kallis lippu, mutta juuri tuota matkaa ei varsin todennäköisesti tekisi kuin kerran elämässä. Mielenkiinnolla odottelen Mongolian tarinoita.
Kiitos Tuuli! Tosiaan saahan tuolla hinnalla, joko perusversiolla 4 hengen hytissä tai vielä kallimmalla lipulla kuitenkin enemmän elämystä kuin lennolla Peking – Ulan Bator
Tää 31 tuntia sopisi ehkä mullekin paremmin kuin koko Trans-Siperian reitti (vaikka toisaalta kiehtoisi koittaa toki sitäkin), mutta on kyllä aika suolainen junalipun hinta! Ravintolavaunussa näkyi aika paljon länsimaalaisia, oliko tällä reitillä muuten paljon turisteja?
Kiitos Emma! Eiköhän tämä turistireitti ole ja lentolippujen nykyisillä hinnoilla muut matkustustavat tapaavat olla lentoa kalliimpia.
Trans-Siperia on kiinnostanut, mutta koska yksikään kavereistani ei sinne koskaan lähtisi matkaseuraksi (miehestä puhumattakaan) niin tuskin sinne koskaan tulee yksin lähdettyä. Tälläinen lyhyempi pätkä olisi varmasti minullekin riittävä. Mongolia maana kiinnostaa, mutta onneksi sinne pääsee muutenkin :)
Kiitos Merja! Juu, en minäkään, tämänkään jälkeen, innostu ajatuksesta viettää viikko tai enemmänkin junassa.
Jänskä juttu tuo telien vaihto, ja vielä se, että siellä sai samalla olla junassa sisällä. Muutenkin tosi mielenkiintoista lukea tästä junamatkasta. Aika kivalle tuo hytti kyllä tosiaan näyttää, ja hyvä, että löytyi vielä se ravintolavaunukin. Noin pitkällä matkalla on varmasti kiva vähän käydä kävelemässä ja syömässä, tai ainakin katsomassa mitä siellä on myynnissä.
Kiitos Paula! Jännä juttu tuon ravintolavaunun – ja muidenkin junan ”palvelujen” osalta oli, että hytissä ei ole mitään tietoa niistä. Kyselemällä ja etsimällä sitten selviää, mutta kyseleminenkin on vähän haastavaa, kun junapalvelijoiden kielitaidon kanssa on vähän niin ja näin …
Komeat maisemat. Minäkin haaveilen trans Siperian reitistä, mutta en todellakaan yhteen putkeen tehtynä. Tietysti pysähtelisin matkan varrella kiinnostaviin paikkoihin muutamiksi päiviksi.
Kiitos Sini! Peking – Ulan Bator -välillä pysähdyksiä oli aika harvassa enkä niidenkään kohdalla oikein osannut kuvitella, että niissä olisi mitään kiinnostavaa edes yhdeksi vuorokaudeksi, mutta Trans-Siperian kohdalla asia voi olla toinen.
Tuo junamatka on kyllä varmasti ollut hieno kokemus, ja oikein mukavalta näyttää puitteetkin siellä. Ja mikäpä siinä tuo aika rentoillessa ja voimia kerätessä ennen Mongolian valloitusta. :)
Kiitos Anna-Katri! Kyllähän tuossa meillekin taas kävi niin, että pari päivää Pekingissä oli aikamoista tukka putkella menoa, joten ei ihan heti haitannut pakollinen ”pysähtyminen” junassa.