Juoksuhaudoissa ja bunkkereissa

Bunkkerimuseo Virolahti

En ole ollut erityisen kiinnostunut sotahistoriasta, en vaikka isänikin oli mukana jatkosodassa. Tai ehkä juuri siksi – sota oli perheessämme vaiettu aihe ja sen sijaan, että isä olisi muistellut tuota aikaa elämässään hän tapasi aina ajatella elämää eteenpäin.

Emme olleet ennen vierailua Virolahden Bunkkerimuseossa edes nähneet Aku Louhimiehen uusinta Tuntematon sotilas -toteutusta. Kävimme Bunkkerimuseossa osana #KotHamAdventure -bloggaajatapahtumaa ja muutama mukana olleista muista bloggaajista kertoi käyneensä katsomassa elokuvan varta vasten tätä vierailua ajatellen. (Vierailumme Bunkkerimuseossa tarjosi Visit Kotka-Hamina.)

Salpalinja

Bunkkerimuseo on osa Salpalinjaa, sodanaikaista puolustusasemaa, joka ulottuu Suomenlahdelta Sallaan ja aina Jäämerelle asti. Suomen itäistä maarajaa linnoitettiin 1940-luvulla pariinkin otteeseen, sillä vaikka Neuvostoliiton kanssa solmittiinkin rauha, niin luottamus itänaapuriin ei siitä huolimatta ollut kovin korkealla. Salpalinja on kuulemma ollut Suomen suurin rakennuskohde, sillä siellä työskenteli sotilaiden lisäksi 35 000 siviiliä ja 2000 lottaa esimerkiksi muonitustehtävissä.

Aloitimme katsomalla museolla Salpalinjan rakentamista esittelevän lyhyen elokuvan ja tutustuimme niin aseistukseen kuin elämään korsuissa. Myös Mannerheim, puolustusvoimien sotien aikaisena ylipäällikkönä oli itseoikeutetusti läsnä, patsaana.

Elokuva ja museo kertoi hyvin tarinaa Salpalinjasta, puolustuslinjana, jota ei koskaan jouduttu puolustamaan – ja muistutti siitä, että tällainen puolustuslinja onkin mitä parhain. Puolustuslinja, jonka vihollinen kokee niin vahvaksi, ettei sen ylittämistä kannata lähteä yrittämäänkään.

Bunkkerimuseo Virolahti Bunkkerimuseo Virolahti

Bunkkerimuseo Virolahti
… ja koiran nimi oli Pepi, kertoo oppaamme

Juoksuhaudoissa

Museosta siirryimme maastoon, asiallisesti maastopukuun pukeutuneina, pakki, muki ja haarukkalusikkayhdistelmä muonarepussa – nauttisimme kuulemma lounaan maastossa.

Meille Salpalinna näyttäytyi panssarivaunuesteinä, juoksuhautoina ja bunkkereina.

Kiviset panssarivaunuesteet toimivat ehkä vielä talvisodan aikoina, mutta nykyiset panssariajoneuvot menisivät kuulemme niistä hetkessä läpi.

Bunkkerimuseo Virolahti

Bunkkerimuseo Virolahti Bunkkerimuseo Virolahti Bunkkerimuseo Virolahti

Vierailimme panssarintorjuntakorsussa ja saatoimme saada hennon aavistuksen siitä, että minkälaista tällaisessa maanalaisessa tilassa olisi olla oikeassa tilanteessa, kun aseiden jylinä tekisi ainakin hetkeksi kuuroksi ja ilmanvaihto oli muutaman putken varassa. Hätäuloskäyntien aukot vaikuttivat pieniltä ja niiden avaamiseksi olisi tarvittu tiiliseinän murtaminen.

Bunkkerimuseo Virolahti Bunkkerimuseo Virolahti

Majoituskorsuissa oli väljempää, vaikka ei niissäkään tilaa 20 tai 40 sotilaalle ollut paljon.
Pari kannellista ämpäriä toimittivat wc:n virkaa, mutta kaivosta sai kuitenkin puhdasta vettä.

Korsuravintola!

Kolmannen korsun kohdalla koimme yllätyksen: lounaaksi ei olisikaan hernekeittoa kenttäkeittiöstä männikön keskellä vaan lotat olivat kattaneet korsuun seisovan pöydän! Pöydässä oli liina ja korsuun sopivat männyntaimet kukkina ja mustaherukkajuomaa laseissa. Keittoakin oli tarjolla, mutta myös karjalanpiirakoita, leipää, voita, kinkkua ja juustoa ja jälkiruuaksi kahvia oikeista kupeista ja maukasta pullaa hillolla. Kaikki luultavasti hienommin esillä kuin korsuissa koskaan sodan aikana, mutta ruokalajit oli kuitenkin valittu siten, että niitä olisi voinut olla tarjolla sota-aikanakin, parhaimpina päivinä.

Bunkkerimuseo Virolahti Bunkkerimuseo Virolahti Bunkkerimuseo Virolahti

Ryhmäretkemme mahdollisti tämän lounasyllätyksemme – satunnaiselle museokävijälle tällainen lounas ei onnistu ainakaan siitä etukäteen sopimatta. Ryhmäretkissä on hyvät ja huonot puolensa, mutta tämä edusti kyllä hienosti niitä hyviä puolia!

Maittavan lounaan jälkeen nousimme korsusta ylös – viimeistään nyt korsun sisäänkäynnin tiimoille viritetty köysi tuli käyttöön. Kunnon korsun tapaan sen sisäänkäynti sijaitsi huomaamattomasti kuopassa, jonne piti metsästä laskeutua – tai siis aterian jälken nousta – kuopan jyrkkiä reunoja pitkin.

Bunkkerimuseo Virolahti

Tuntematon sotilas

Paluumatka kauniin mäntymetsän läpi takaisin museolle sujuikin iloisissa tunnelmissa: hyvä ruoka, parempi mieli, toimii aina. Matkan varrella pysähdyimme myös katsomaan muutamia Tuntematon sotilas -elokuvan kohtauksiin liittyviä metsään sijoitettuja tauluja. Näissä maisemissa voi halutessaan nyttemmin myös kiertää Tuntemattoman polun.

Bunkkerimuseo Virolahti

Mekin aloimme harkita uusimmankin Tuntematon sotilas -elokuvan katsomista – jos sittenkin.
Kun elokuva vielä ilmestyi katsottavaksi CMore-palveluun, niin teimmekin sen sitten heti seuraavana viikonloppuna.

Ehkä uusikin filmatisointi tästä tarinasta on tarpeen. Voin kuvitella, että sisaren- ja veljentyttäreni sukupolvet eivät enää tulisi katsoneeksi Mollbergin tai Laineen versiota tarinasta, mutta Louhimiehen tarina saattaa tuoda sodan kokemukset lähelle. Auttaa ymmärtämään, että suunnilleen tällaista se oli, silloin runsas 70 vuotta sitten.

Shemenskissä 1944

Isäni oli Syvärillä vielä keväällä 1944. Lintuharrastajana hän ei kuvannut korsuja tai juoksuhautoja vaan maisemia ja linnunpesiä.
22-vuotias nuorukainen, jonka lukio keskeytyi sotiin ja joka pääsi jatkamaan opintojaan vasta sodan jälkeen Ruotsissa.

Välivuodet koulun jälkeen tarkoittivat 40-luvulla jotain ihan muuta kuin nykyisin.

 

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Artikkelin avainsanoja

4 kommenttia

  • Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta. Isäni kohtalo oli samankaltainen. Koulun jälkeen rintamalle viestijoukkoihin Kannakselle. Sieltä Muonioon ajamaan saksalaiset pois Suomesta. Tämän jälkeen Ruotsiin parantumaan keuhkokuumeesta. Kunnioitus näitä sankareita kohtaa on suuri

  • Kiitos kommentistasi! Vaikkakin Salpalinja oli minulle entuudestaan tuntematonta historiaa, niin hyvähän se on, että tällaisia bunkkerimuseon tapaisia kohteita on, muistuttamassa menneistä ja tarjoamassa tarttumapinnan siihen maailmaan myös meille nuoremmille.

  • Kotka-Haminan viikonloppu oli todella onnistunut, harmittelin tämä Salpalinjan retki oli samaan aikaan kuin ratsastustunti Harjun oppimiskeskuksessa. Tämä Salpalinja on ollut minun listallani jo jonkin aikaan, isäni asui aikanaan siinä lähellä, mutta tuolloin ei tullut käytyä siellä. En tiennytkään että sielä on kuvattu Tuntematonta, itse tykkäsin elokuvasta ja voin suositella!

    • Kiitos Marta! Minulle koko tämä seutu oli jokseenkin tuntematonta ja vaihdoimme viime hetkellä tuonne Bunkkerimuseoon, mutta pidimme siitä todella!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.