Vaikkakin tämänkertainen Balkanin reissumme rakentui pääkaupunkien ympärille, niin Plitvicen luonnonpuistoa on vaikea ohittaa. Konkreettisesti se toki on helppo ohittaa, sillä puistohan ei sijaitse Zagrebin läheisyydessä vaan parin tunnin etäisyydellä sieltä, mutta kohteena ei.
Emme halunneet pätkiä tätä 10 päivän reissuamme enää useampaan tukikohtaan – olimmehan jo viettäneet ennen Zagrebiin saapumistamme 1-3 yötä kolmessa eri hotellissa, joten vaihtoehdoksi jäi päiväretki. Emme myöskään halunneet vuokrata autoa, koska toisin kuin Sarajevo – Podgorica -välillä Plitvicen osalta se ei ollut ainoa vaihtoehto. Selvittelin hiukan päiväretkivaihtoehtoja, mutta jotenkin isot ryhmät ja isot bussit eivät tällä kertaa jaksaneet innostaa ja päädyimme lopulta vuokraamaan auton kuljettajineen Transfer-Croatia -nimiseltä yritykseltä. Hintaa tälle tuli puiston pääsymaksujen verran enemmän kuin bussiretkelle, mutta toisaalta auto haki meidät asunnoltamme ja palautti sinne – emmekä joutuneet missään kohtaa odottamaan muita, auto odotti meitä. Säästyimme myös Plitvicen puiston pienoiselta parkkipaikkakaaokselta ja saatoimme molemmat osittain torkkua autossa mennen tullen. Auto ja kuljettaja maksoivat 200 euroa, puiston pääsyliput n. 20 euroa nuppi. Opastettujen päiväretkien hinnat näyttivät olevan luokkaa 100 euroa nuppi.
Trail B – vajaat 4 tuntia puistossa
Puistossa valitsimme kuljettajamme vinkistä ja ohjeilla eri vaihtoehdoista B-polun, joka käsitti alemmat järvet, osittain kävellen, osittain laivalla ja osittain ”turistijunalla”. Aikaa kierrokseen kului n. 3½ tuntia, vaikka polun pituudeksi oli merkitty 4 km. Pysähtelimme tietysti välillä ottamaan kuvia ja polulla eteneminen oli välillä hidasta, sillä emme suinkaan olleet ainoat vierailijat Plitvicessä niin arkipäivä kuin olikin. Myös jono reittiin kuuluvaan lauttaan oli pitkähkö (ainakin ½ tuntia) ja ”turistijunaakin” joutui hetken odottelemaan.
Alemmat järvet kiertämällä saa hyvän kuvan puistosta, niiden osalta. Vaikkakin puiston isoin vesiputous osuukin tälle reitille, niin näkemistäni kuvista päätellen myös ylemmillä järvillä olisi varmasti ollut hienoja näkymiä, mutta tällä kertaa nyt näin.
B-reitti alkaa poikkeamisella isoimmalle vesiputoukselle. Tässä kohtaa reitti on erityisen ruuhkainen, sillä kaikki käyvät katsomassa ison putouksen ja palaavat sitten takaisin samaa reittiä pitkin.
Ison putouksen jälkeen reitti ”rauhoittuu” hetkeksi, niin putousten osalta kuin reittiä kävelevien turistien osalta, sillä pääosa sentään kiertää reittiä samaan suuntaa. Järven vesi on auringonpaisteessa ihanan turkoosia ja pienemmät putoukset sammaloituneiden kivien omassa kauniin vihreitä.
Laivalla Kozjak-järvellä
Lopulta – vähän turhankin nopeasti – huomasimme jo olevamme järven poikki vievän laivan jonossa. Laivalla pääsee kokemaan järven myös hiukan toisesta näkökulmasta, mutta oikeastaan ylitys oli aika tylsä, sillä vesiputouksia ei tällä osuudella ole. Laivasta on enää lyhyt matka ”turistijunaan” ja sen toiselta asemalta lyhyt matka takaisin puiston sisäänkäynnille (meidän tapauksessamme numero 1). Paluureitti kulkee korkealla järven yläpuolella ja tarjoaa taas uuden näkökulman näihin maisemiin.
Olimme valinneet päiväretken tietoisena siitä, että emme ehdi (ja jaksa) yhdellä kertaa kiertää koko puistoa. Jos haluaa nähdä kaiken mitä Plitvicellä on tarjota ja välttää pahimmat ruuhkat, niin alueella (tai sen välittömässä läheisyydessä) kannattaa kyllä yöpyä. Tällöin voi tehdä yhden retken alkuillasta ja toisen aikaisin aamulla – eniten ihmisiähän puistossa on päiväretkeläisten myötä juuri klo 11 – 16 välillä.
Ennen kuin jätämme B-polun, niin tässä vielä hiukan tunnelmia lyhyellä videolla:
Varusteet ja muutama vinkkikin
Etukäteen mietimme myös hiukan miten urheilulliset varusteet, etenkin jalkineet, puistossa pitäisi olla, mutta ainakin alemman järven kierroksen saattoi tehdä vaikka narusandaaleilla. Polut olivat joko mukulakivisiä, jokseenkin tasaisia hiekkateitä tai puisia siltoja – ei siis mitään verrattuna kesällä Skotlannissa tekemiimme vaelluksiin, joilla kunnon vaelluskengät tulivat todella tarpeeseen.
Kuljettajaltamme (kuten myös muilta matkabloggaajilta) saimme vinkin käydä vessassa puiston portilla, sillä itse puistossa vessoja on harvassa. Saimme myös vinkin ottaa puistoretkeä varten pienet eväät (meillä muutama proteiinipatukka) ja riittävästi juotavaa, jotta ei tarvitse turvautua puiston kioskeihin ja ravintoloihin, jotka eivät ole mitenkään erikoisia ja mahdollisesti ruuhkaisia.
Kroatian syyskuu oli myös vielä aurinkoinen ja lämmin, joten aurinkovoide ja päähinekin olivat ainakin meillä tarpeen.
Lounaan nautimme vasta puistokierroksen jälkeen n. 15 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevassa ravintola Feniksissä. Oppaamme varmisti meiltä etukäteen, että syömmekö lihaa ja suositteli sitten tätä ravintolaa. Ruokalistalla on enimmäkseen paikallisia ruokia lampaasta, vasikasta, porsaasta tai kanastakin. Ruoka oli aika raskasta, mutta olimmehan juuri reippailleet!
Rastoke
Plitvicen ohella pysähdyimme jo menomatkalla hetkeksi Rastoken alueelle, jossa sielläkin on muutama näyttävä vesiputous ja pieni kokoelma vanhan mallisia taloja, joita vuokrataan matkailijoille – Plitvicen läheltä majapaikkaa hakeville siis yksi vaihtoehto tämäkin alue.
Muita juttuja Plitvicen luonnonpuistosta
Kuten aluksi totesin, niin Plitviceä on nykyisin Kroatiassa vaikea ohittaa – sen verran suositusta alueesta on kyse. Meitä ennen ainakin seuraavat matkabloggaajat ovat kirjoittaneet Plitvicestä, joten jos kaipaat enemmän kuvia ja tietoa aiheesta, niin tutustu vaikka näihin (valitsin listaan muutaman tuoreimman jutun puistosta, matkablogi-haulla näitä löytyy helposti muutama tusina):
Plitvicen kansallispuisto – kirkkaiden järvien ja vesiputousten keskellä Kroatiassa
Hyviä käytännön vinkkejä on myös Matkakuume.net -jutun lopussa.
Tuttu paikka Plitvice. Kiersimme viime vuonna sekä ylä- että alajärvien putoukset. Aika raskas reissu. Kesäkuun alussa oli kyllä huomattavasti enempi putouksissa vettä ja ne olivat näyttävämmän näköisiä.
Kiitos Kari! Puisto on tosiaan sen verran iso, että jos kaiken aikoisi kiertää niin siellä pitäisi olla ainakin pari päivää.
Näyttää yhtä hienolta kuin vuonna 2013…..eli aikaa on käynnistämme ja silti ei unohdu tuo.
Ohessa siis hieman vanhempaa aikakautta Plitvicestä.
https://matkallalahelletaikauas.wordpress.com/2017/05/30/plitvice-euroopan-kaunein-luonnonpuisto/
Kiitos Sari! Kuten Facebook-puolella jo taisinkin vähintään vitsinä heittää, että täällähän ovat jo kaikki muut käyneet – kuten siis Sinäkin! Luonnonpuistothan eivät nähtävyytenä juurikaan muutu siinä missä kaupungit sitä usein vuosien mittaan ainakin joltain osin tekevät.
Plitvice on kaunis! Minäkin olen vieraillut tuolla joskus lähemmäs kymmenisen vuotta sitten. Me olimme tuolla lähistöllä yötä ja paikalle menimme bussilla. Majapaikasta hakivat meidät pysäkiltä ja kyyditsivät takaisin bussille. Toimi kätevästi ja puistossa saimme olla koko päivän. Vältyttiin hyvin ruuhkilta ja ehdittiin kävellä puisto melkein joka polkua myöden ja vielä mennä lautallakin.
Kiitos Teija! Jos tuohon oikein kunnolla haluaa panostaa niin tosiaan päiväretki Zagrebista tai Dubrovnikista ei ole varmasti paras valinta. Meillä tällä kertaa pääkohteena olivat nuo alueen pääkaupungit, mutta emme silti malttaneet olla tekemättä edes lyhyttä retkeä tännekin :-)
Tuo on kyllä upea paikka ja sinne olisi upea päästä. Jäin miettimään minkälaiset jonot mahtaa olla kun on sesonki päällä?
Kiitos Martta! Ainakin oppaamme totesi, kun olimme liikkeellä torstaina, että hyvä näin, sillä viikonloppuisin puistossa on infernaalisen paljon väkeä.
Vau, mitä maisemia. Ollaan juuri lähdössä Kroatiaan ja listalla on joko Krka tai Plitvice. Neljä tuntia tuntuu pitkältä taapero selässä (ja meidän kuvausinnolla varmasti aikaarvio venyisi vielä), mutta tuo b-reitti kutkuttelisi. Oliko maasto sentään helppokulkuista?
Kiitos Eve! Maasto oli melko helppokulkuista, tosin laskuja ja nousujakin reitillä on.
Ei, ei ,ei … :D En lähde luonnonpuistoon etenemään jonossa. Jos ylipäätänsä luonnonpuistoon menen, niin mieluiten niin, että yövyn siellä ja sitten aamusta ja illasta, muiden kadottua hipsuttelen jonkun pienen lenkin rauhassa. Näin tehtiin mm. Montenegron Durmitorin kansallispuistossa Tara-rotkolla ja oli juurikin oikea päätös.
Tuollaiset kävelyreissut on ihan jees, missä pärjää sandaaleilla.
Kiitos Anna! Tiesimme, että puistossa on keskellä päivää paljon ihmisiä, mutta tällä kertaa nyt näin, sillä matkamme ”kärki” oli pääkaupungeissa. Eikä se nyt niin kamalaa ollut, vaikka puistossa oli muutama muukin :-)
Me lähdettiin Plitviceä kohti tarkoituksella vuokra-autolla joskus kuuden jälkeen aamulla jotta pääsisimme edes vähän ohittamaan ruuhkahuiput. Ihan hyvin se suunnitelma toimikin, lauttaan ja junaan ei tarvinnut pitkään jonotella ja suhteellisen rauhassa saatiin kulkea ylä- ja alajärvet.
Kiitos Anni! Hienoa paneutumista asiaan, tuo aikaisin liikkeelle lähestymistapa. Me taidamme olla aika mukavuudenhaluisia matkailijoita, sillä mieluiten lähdemme vasta tuossa yhdeksän maissa mihinkään.