Travelers’ Century Clubin kokouksessa Barcelonassa

Käväisimme runsas viikko sitten viikonlopun verran Barcelonassa. Tosin Barcelona jäi aika vähälle. Kaupungissa järjestettiin Travelers’ Century Clubin (TCC) kokous, johon osallistuimme. Kokous alkoi perjantaina yhteisellä illallisella, jatkui lauantaina kokouksella upeassa 1898 -hotellissa La Ramblalla ja illallisella 1881 per Sagardi -ravintolan kattoterassilla. Sunnuntaina kiersimme vielä Kataloniaa tämän n. 50 hengen ryhmän kanssa keräten Unescon maailmanperintökohdepisteitä Pobletin luostarista ja Tarragonan kaupungista.

TCC järjestää näitä kansainvälisiä kokouksia vuosittain ja edellisen kerran osallistuimme tällaiseen edellisen kerran syksyllä 2014 Frankfurtissa. Sen jälkeenkin muutama kokous on pidetty Saksassa, mutta niiden aikataulut eivät oikein osuneet yhteen muiden matkojemme kanssa. Seuraavan kokouksen mahdollisena paikkana mainittiin Australia, joten on hyvinkin mahdollista, ettemme osallistu siihenkään. Australia ei sinänsä ole niin posketon idea, kuin suomalaisesta saattaisi tuntua, sillä monet Barcelonan kokouksen osallistujista olivat tulleet sinne Kaliforniasta, yksi herrasmies jopa Uudesta Seelannista.

Varsinainen kokousosuus käsitti muutamia ennalta valmisteltuja lyhyitä esityksiä ja useampia pieniä ryhmätöitä, joilla osallistujat saatiin luontevasti keskustelemaan toistensa kanssa ja siinä sivussa joku saattoi jopa saada joitakin kohdevinkkejä.

Aloitetaan näistä varsinaisista esityksistä:

Albania by Car – Roadway to Heaven

Frankfurtin kokouksessa olin ihan innoissani muutamasta esityksestä, kuten Overland-matkailusta ja Intian safarista, joten aloitus Albanian roadtripillä tuntui oudolta. Suomalaisista matkablogeista löytyisi varmasti kevyesti etsimällä useitakin Albaniaa käsitteleviä juttuja. Mutta ehkä Albania oli etenkin amerikkalaisille osallistujille sen verran eksoottinen kohde, että tälläkin esityksellä oli paikkansa. Kuvien vuoristotiet näyttivät vähän samanlaisilta kuin äskettäin ajamamme tie Sarajevosta Podgoricaan.

Albanian bunkkerit olivat meillekin tuttu juttu, mutta Enver Hoxhan omaan käyttöön rakennetussa 5-kerroksisessa maanalaisessa bunkkerissa en ole käynyt, sillä museo (Bunk’Art) avattiin vasta keväällä 2016. Ehkä, jos jostain syystä päätyisin uudelleen Tiranaan, niin voisihan vierailua siellä ehkä harkita.

Borderstories

Belgiassa asuva italialainen (jolla oli brasilialaista alkuperää oleva tyttöystävä) oli koonnut laajan esityksen ylittämistään maarajoista. Maarajoista on äskettäin ollut puhetta suomalaisessa Maailmanmatkaajat-ryhmässäkin, mutta itse olemme ylittäneet niitä melko vähän, sillä harrastamme vähemmän automatkailua.

Esityksessä oli myös tarinoita Suomen ja Venäjän rajalta, jotka tuntuivatkin herättävän jossain määrin kunnioitusta osallistujien keskuudessa!

Kaveri oli myös päätynyt useammallekin sellaiselle rajalle, josta ei päässytkään sitten yli, kun Google Maps oli tarjonnut lyhyintä reittiä, mutta sillä oleva raja-asema ei sitten ollutkaan tarkoitettu kuin paikallisille. Joistakin näistä oli sitten kuitenkin päässyt pienellä lahjonnalla yli, mutta esimerkiksi Transnistriaan ei tästä kohtaa päässyt!

Tokelau

Irlantilainen David Langan kertoi vierailustaan Tokelaun saarivaltioon. David on lopputaipalellaan 327 TCC-alueen osalta ja on siis paneutunut viime vuosina moniin TCC-listan haastavampiin kohteisiin.

Tokelau on yksi näitä vaikeimpia TCC-kohteita: saarilla vierailuun tarvitaan viisumi, jota ei kovin helpolla saa, ja lisäksi pitää onnistua saamaan paikka Samoalta lähtevään laivaan. Laivoja ei tietenkään mene joka päivä ja lisäksi jo varatunkin paikan menettää, jos joku paikallinen tarvitsee sen. Ja tietysti myös sääolosuhteet vaikuttavat laivojen aikatauluihin ja reitteihin.

Muita vaikeita kohteita ovat hänen mukaansa BIOT, Pitcairn, Tristan da Cunha, Wake- ja Midway-saaret, Saudi-Arabia ja Antarktiksen Norjan, Ranskan ja Uuden Seelannin alueet. Muutamasta näistä (BIOT ja Wake) satuinkin kirjoittamaan blogissamme muutama vuosi sitten.

Tokelaun osalta kolmas yritys kuitenkin onnistui ja David sai lähetettyä itselleen postikortin myös Tokelausta. Lisähaasteita aiheutti kyllä se, että normaalisti postitoimisto ei olisi ollut viikonloppuna, jolloin hän saarella oli, auki, mutta lopulta hän sai kuitenkin neuvoteltua sen auki hetkeksi häntä varten!

Selection of ”Countries”

TCC:n johtoryhmän jäsen Chris Hudson kertoi hiukan TCC:n 327 alueen listasta ja sen ylläpidosta. Hän saa kuulemma lähes viikottain ehdotuksia alueista, joita listalle pitäisi lisätä ja joskus, tosin harvoin, myös ehdotuksia jonkun alueen poistamisesta.

TCC:hän on ainoa näistä eri pistejärjestelmistä (TCC, Most Traveled People, Nomadmania), jossa on kirjalliset säännöt sille millä perusteella jokin alue otetaan mukaan listalle.

Alueiden määrittelyssä myös hitaus on tietynlainen valtti – esimerkiksi Krimin niemimaa ei vielä ole oma alueensa, koska toisaalta tilannetta tarkkaillaan ensin riittävän pitkään ja toisaalta TCC ei halua innostaa ihmisiä matkustamaan keskelle meneillään olevia konflikteja. Hitaus näkyy myös toiseen suuntaan: Sikkim on aikoinaan päätynyt listalle kiistanalaisena alueena, mutta nykyisin se ei sitä enää taida olla, mutta sen siirtäminen ”isoisän aikaiset alueet” -kategoriaan on kuitenkin vielä tekemättä.

Pienenä yksityiskohtana joku otti esille Kreikan Mount Athoksen ollen sitä mieltä, että sen pitäisi olla melko itsenäisenä alueena listalla, mutta keskustelussa tuli esille myös näkökulma siitä, että TCC halutaan säilyttää saavutettavana tavoitteena ja ottamalla mukaan kohde, jonne naiset eivät pääsisi, tästä tehtäisiin puolelle jäsenistöstä mahdotonta. Most Traveled People ja Nomadmania ovat erilaisia juurikin tässä mielessä – kukaan maailmassa ei ole käynyt kummankaan näiden listojen kaikilla alueilla, mutta TCC:n kaikilla 327 alueella on käynyt runsas 20 ihmistä.

Tapasimme muuten matkallamme myös Jorge Sanchezin, joka oli tätä juttua kirjoittaessani *) Nomadmanian listalla maailman ykkönen: 1162 aluetta 1281:stä, eli ehkä siis maailman eniten matkustanut ihminen. BBC teki vuonna 2016 jutun Jorgesta – tuolloin hän oli listan kakkosena.
*) Sittemmin mies näyttää poistuneen Nomadmanian listoilta kokonaan syystä tai toisesta.

”Travel hacking tips”

Rapid Travel Chai -sivustoa ylläpitävän Stefan Krasowskin esitys lentoyhtiöiden pisteohjelmista ja niiden maksimaalisesta hyödyntämisestä ei ehkä ollut ihan oikeassa paikassa kansainvälisessä kokouksessa – mahdollisuudet suurien pistemäärien keräämiseen vaikka vaihtamalla luottokorttia kolmen kuukauden välein ansaitakseen uuden kortin myötä isoja ”sign-up” bonuksia ovat muualla maailmassa merkittävästi pienemmät kuin Pohjois-Amerikassa.

Lisäksi, kuten yksi englantilainen osallistuja muistutti, niin Euroopassa tuollainen luottokorttien kerääminen tuhoaa ihmisen luottotiedot hyvin nopeasti ja joissain maissa kaikkien luottokorttien käyttämättömätkin saldot lasketaan olemassaoleviksi lainoiksi esimerkiksi asuntolainaa anottaessa, joten tällainen kikkailu ei Euroopassa oikein toimi.

Alaska Airin pisteiden keruu ohjelmaa kuitenkin kehuttiin ja kuulemma Finnairkin on sen kumppanina, mutta taidan silti pitää Finnairin kortin sen sijaan, että alkaisin varata Finnairin lentoja Alaska Airin kanta-asiakkaana!

Joidenkin lentoyhtiöiden pistelennot sallivat ilmeisesti myös välipysähdyksen, jolloin yhdellä pistelennolla voi käydä useammassa paikassa, mutta en ajatellut oikeastaan tähänkään paneutua – ei eurooppalaisella pistekertymillä, jotka nekin on tullut hajautettua Finnairille, Norwegianille ja SASille :-)

Vinkkinä pistehaille ja tasolentojen keräilijöille oli myös tarjolla tieto siitä, että ainoana (?) lentovaraussivustona Expedia kertoo ennen varausta lentoyhtiön todellisen varausluokan, esimerkiksi näin Economy (Q) siinä missä muut kertovat vaan Economy ja pisteiden kertymisen kannalta turistiluokan lennot eroavat toisistaan tuosta todellisesta varausluokasta riippuen. Muita sivustoja käytettäessä tieto, jos se on tärkeä, on erikseen selvitettävä lentoyhtiöltä ennen varausta.

Hyvänä esimerkkinä pistelentojen käytöstä Stefan kertoi matkastaan Cocos Keeling Islandille. Matka piti tietysti saada osumaan punaisten rapujen vaelluksen aikaan ja sen ajankohta varmistuu vasta joitakin viikkoja ennen rapujen tuloa. Mutta ei hätää – pistelentoja voi varata saarelle useita ja peruuttaa sitten sitä mukaan tarpeettomia kun ajankohta täsmentyy! Melkein kävi mielessä, että pitäisikö sitä joskus yrittää suunnata joko Joulusaarille tai tänne näitä rapuja katsomaan, mutta taitaa olla vähän turhan vaikeaa tuo ajoitus!

Kokouslounas espanjalaiseen tapaan

Esitysten välissä pidimme myös kunnon lounastauon, jossa menu koostui pitkästä listasta alkuruokia, yhdestä pääruuasta ja jälkiruuasta. Tältä osin ajattelin antaa kuvien puhua puolestaan.

Lounaskeskustelujen minulle mielenkiintoisin osio oli saamani vahvistus sille, että hyvin on toiminut vanhentuneessa passissa olevalla Yhdysvaltain viisumilla + voimassa olevalla passilla matkustaminen maahan, sillä tämä tulee minulle vastaan ehkä jo ensi vuonna.

Illallinen 1881 per Sagardi -ravintolan kattoterassilla Barcelonan satamaa yön pimetessä sujui samalla kaavalla: pitkä lista tapaksia ja lopuksi paellaan, mutta Barcelonan yössä oli siinä vaiheessa jo sen verran pimeää, että jätimme kuvaamisen sikseen.

Tutustutaan toisiimme!

Siltä varalta, että jo ensimmäinen esitys (Albanian roadtrip) olisi saanut jonkun pilkkimään, niin seuraavaksi verryttelimme selvittämällä satunnaisen parin kanssa vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

• Nimi, kotipaikka, montako maata, mitä ainakin teet matkoillasi, minne seuraavaksi

Vielä ennen lounasta selvittelimme pienissä ryhmissä puoleen tusinaan satunnaisesti valittua maata liittyen:

• Ketkä ryhmästä on käynyt missäkin näistä?
• Ne, jotka eivät ole käyneet, onko matka jo suunnitelmissa?
• Ne, jotka ovat käyneet, mitä ainakin kannattaisi nähdä/kokea?
• Miten näihin maihin kannattaa matkustaa?

Viimeisin kysymys oli kyllä useimpien kohteiden osalta vähän haastava ajatellen ryhmien hyvin kansainvälisiä kokoonpanoja.

Päivän päätteeksi juteltiin vielä pienryhmissä matkailuun liittyvistä tavoista:

• Miten aloitat suunnittelun?
• Mitä nettisivuja käytät varausten tekoon?
• Mistä haet vinkkejä tekemiseen kohteessa?
• Mitä otat aina mukaan matkalle?
• Matkalaukku vai vaan käsimatkatavarat?

Viimeisen ryhmätyön yhteenveto on tätä kirjoitettaessa vielä vaiheessa – kokouksen vetäjä, Tim Skeet, yrittänee vielä tehdä kaikkien vastauksista jonkinlaisen yhteenvedon kaikille.

Osa etenkin kauempaa tulleista osallistujista tosin jäi vielä kiertämään hiukan Eurooppaa, joten tämänkin yhteenvedon valmistuminen saattaa hetken kestää. Suosittuja kohteita tuntuivat olevan Andorra, tietysti, ja taas suomalaisesta näkökulmasta ehkä hiukan yllättävä: Kanarian saaret. Mutta Kanarian saaristahan saa jopa TCC:n pistelaskujärjestelmän mukaan pisteen, joten miksi ei!

Matkailun veteraaneja ja aloittelijoita

Kokouksen, lounaan, lauantain illallisen ja sunnuntain retken aikana tuli juteltua useammankin osallistujan kanssa ainakin hiukan. Mukana oli ainakin yksi kaikissa 327 TCC-alueella käynyt jäsen, Ron Endemann, ja useita yli 300 alueella käyneitä. Audrey Walsworthilta, minua ehkä hiukan iäkkäämmältä naiselta, puuttui enää yksi alue, tietysti nykymaailmassa Jemen, mutta hänelläkin oli jo Socotran retki varattuna. Jäsenistössä toki on myös kaikilla 327 alueella käyneitä naisia, mutta heitä ei tainnut olla yhtään tällä kertaa Barcelonassa.

Aloittelijoita edustivat useammatkin n. 100 alueella tai jopa hiukan alle käyneet jäsenet, joista osa oli siis mukana jo hiukan enemmän matkustaneen puolison ”siivellä”.

Yleisin lukema oli ehkä n. 200 alueen tienoilla, joten 177 alueellani olin ehkä hiukan keskiarvoa kokemattomampi.

Mediterranean Chapterin vieraana

TCC:n organisaatio rakentuu paikallisista ryhmistä, joita Yhdysvalloissa ja Kanadassa on luultavasti kaikissa isommissa kaupungeissa. Euroopassa tällaisia ryhmiä on ainakin Saksassa, Englannissa ja Välimeren alueella. Sunnuntaina mm. Tarragonaan suuntautuneella retkellämme poikkesimme lounaalla Altafullan pienessä kaupungissa ja saimme samalla mahdollisuuden vierailla tämän ryhmän kerhohuoneistossa. Ei vedä suomalaisten Maailmanmatkaajien nykyinen kokoustila ravintola Lost in Helsinki -kabinetissa vertoja tälle!

Suomen ryhmä ei ole TCC:n ”alainen” ryhmä, sillä taidan olla ainoa TCC:n suomalainen jäsen. Liityin TCC:n uteliaisuudesta sen toimintaa kohtaan, mutta suomalaista Maailmanmatkaajat -ryhmää ajatellen yksi jäsen riittää, etenkin kun puolisot voivat käytännössä osallistua kokouksiin vieraina.

Suomen lisäksi ymmärsin viikonlopun aikana keskusteluista, että esimerkiksi ranskalaisia ei kokouksessa juuri näkynyt, sillä myös heillä on oma kansallinen ryhmänsä.

Kokousmatkan hinta?

Päätöksemme lähteä Barcelonaan oli viime kädessä kiinni siitä, että löytyisikö edullisia lentoja pe-su -aikataululla ja lopulta kelpuutimme Finnairin suorat lennot, joilla olimme perillä myöhään perjantai-iltana ja lähdimme paluumatkalle samoin myöhään sunnuntai-iltana. Lennoista maksoimme 186 euroa per nuppi.

Olimme sen verran myöhään liikkeellä hotellivarausten kanssa, ettemme enää mahtuneet kokoushotellin erikoishintaiseen kiintiöön emmekä sitten halunneet maksaa tämän 5 tähden hotellin normaalihintaa, joten majoitumme naapurihotelliin, Hotel Silkeniin, hintaan 183 euroa per yö. Halvemmallakin olisi Barcelonassa varmasti asunut, mutta halusimme asua samassa korttelissa kuin muutkin osallistujat.

Kokoukseen osallistumisesta (sisältäen siis ruokailut ja sunnuntai kokopäiväretken) maksoimme 309 euroa. Hassun tuntuista hintaa selittää se, että amerikkalainen yhdistys veloittaa tietysti dollareissa vaikka kokous olisikin Euroopassa.

Muita kuluja ei sitten käytännössä ollutkaan, paitsi lentokenttäpaikoitus, 44 euroa, bussiliput lentokentältä Barcelonan keskustaan 12 euroa, loungevierailut Barcelonan lentokentällä 43 euroa (sunnuntain retken ja 22:45 lähtevän lennon väliin jäi sen verran monta tuntia, että lounge tuntui hyvältä idealta.

Eli yhteensä 1 146 euroa kahdelta.

Frankfurtin kokouksesta neljä vuotta sitten näytämme selvinneen hintaan 506 euroa + 84 euroa osallistumismaksua = 590 euroa, mutta tuolloin lensimme kaupunkiin vasta lauantai-aamuna, eli hotelliöitä oli vaan yksi, eikä kokousohjelmaan sisältynyt illallisia eikä sunnuntai-retkeä.