Samarkand – silkkitien keskus, aikoinaan koko maailman keskipiste ja rikas kauppakaupunki.
Olet ehkä jo kärsimätön näkemään kaupunkia, mutta Samarkand tarvitsee tuekseen hiukan historiaa ja pari nimeä.
Jos Tadzikistanin kolme nimeä olivat Rahmon, Somoni ja Rudaki, niin Uzbekistanin ensimmäinen nimi, ainakin turistille, tuntuu edelleen olevan Amir Timur tai Timur Lenk, kielestä riippuen (1336 – 1405).
Monet Uzbekistanin nähtävyydet kietoutuvat tämän Tsingis-kaanin tasoisen hallitsijan ympärille. Amir Timurin noustessa valtaan Tsingis-kaanin aika (1162 – 1227) oli jo ohi, mutta kuten Tsingis-kaanikin, niin Amir Timur yritti osaltaan maailmanvalloitusta ja laajimmillaan timuridien dynastia käsitti niin nykyistä Keski-Aasiaa kuin Irakia ja Irania aina Intian Delhiin asti.
Toinen nimi on Ulugh Beg, Amur Timurin pojanpoika ja timuridihallitsija (1394 – 1449), mutta tunnetumpi tähtitieteilijänä ja matemaatikkona.
Enemmän historiasta kiinnostuneet löytänevät helposti lisää tietoa niin Amur Timurista kuin Ulugh Begistä, mutta ehkä jo tämä auttaa ymmärtämään joitakin Samarkandin keskeisiä nähtävyyksiä.
Amir Timurin mausoleumi (Gur-e-Amir)
Samarkandiin tutustuminen sopii aloittaa Amir Timurin mausoleumista.
Jos luit juttumme Tashkentista ja Sharhisabzista ”kävit” jo yhdessä Amir Timurin hautakammiossa, mutta se jäi tyhjäksi, sillä lopulta Amir Timur päätettiin haudata synnyinkaupunkinsa, nykyisen Sharhisabzin, sijaan Samarkandiin.
Mausoleumissa on paitsi Amir Timurin hauta, myös muutamien hänen jälkeläistensä haudat.
Venäläiset tutkijat avasivat Amir Timurin (ja hänen jälkeläistensä) haudat vuonna 1941 todistaakseen, että tänne haudatut henkilöt todella olivat timuridihallitsijoita. Paikalliset ja islamilainen papisto olivat jyrkästi hautojen avaamista vastaan väittäen, että hautojen avaamisesta seuraisi jotain todella pahaa. Amir Timurin hauta kuitenkin avattiin 20.6. ja 22.6. Natsi-Saksa miehitti Venäjän. Tosin kyse on ilmeisesti sattumasta, sillä Hitler oli hyväksynyt operaatio Barbadossan jo edellisenä vuonna.
Venäläiset tiedemiehet tulivat muuten siihen tulokseen, että Amir Timur oli Amir Timur – tämä perustuen niin haudatun henkilön pituuteen, kasvon muotoon kuin siihen, että henkilö oli ontunut.
Registan-aukio
Vaikket pitäisikään historiasta tai nähtävyyksistä, niin Registan-aukio kannattanee kuitenkin käydä katsomassa Samarkandissa. Sitäpaitsi, näennäisen ”tylsyyden” takana on yllättävän paljon elämää, sillä aukiota reunustavat kolme madrasaa, katedraalikoulua, ovat kaikki muuttuneet kauppapaikoiksi.
Kauan sitten Registan-aukio ohi hiekan peittämä keskusaukio, jonne kaikki tiet veivät – kyseessä on siis yksi Silkkitien solmukohdista.
Kolme madrasaa ovat nimeltään Ulughbek, Tilla-Kori ja Sherdor (kuvassa vasemmalta oikealle). Vuodesta 2001 Registan-aukio on ollut Unescon maailmanperintökohde.
Ulughbekin madrasa, siis tähtitieteilijän ja matemaatikon, rakennuttama koraalikoulu oli aikoinaan suurin tieteellinen opinahjo Samarkandissa: täällä opetettiin filosofiaa, tähtitiedettä, matematiikkaa ja teologiaa.
Madrasan tunnistat tähtikuvioista.
Sherdorin madrasa Ulughbegin madrasaa vastapäätä on paljon uudempi, 1600-luvulta, siinä missä Ulughbek valmistui jo 1400-luvun alussa. Sherdorin madrasan sisäänkäyntiä koristavat kahden ison tiikerin ja valkoisten peurojen kuvat – jostain syystä islamin kieltoa kuvata ihmisiä ja eläimiä ei tässä kohdin otettu kovin vakavasti.
Tilla-Kori, kultainen madrasa, rakennettiin hetimmiten Sherdorin madrasan jälkeen täydentämään aukio sen nykyiseen muotoonsa.
Registan-aukiolta kannattaa kävellä Bibi-Khanin moskeijalle, ainakin jos haluaa Samarkandissa tehdä ostoksiakin, sillä siistin kävelykadun varrella on lisää kauppoja, jos kauppapaikoiksi muuttuneista korallikouluista ei löytynyt etsimääsi. Lounaspaikkojakin löytyy.
Art Cafen pelmenilounas – tukevasti lihaa näissäkin, ei siis vegaaneille
Bibi-Khanin moskeija
Bibi-Khanin moskeijan Amir Timur rakennutti onnistuneen Intian valloituksen jälkeen suosikkivaimonsa Bibi Khanin kunniaksi. Moskeija rakennettiin aikoinaan idän ja maailman suurimmaksi ja komeimmaksi moskeijaksi ylistämään Amir Timuria ja hänen suosikkivaimoaan.
Suuruutta tavoitellessaan rakennuttajat ylittivät jo hiukan sen aikaisen rakennustaidon ja moskeijan sisäänkäynti romahti jo viisi vuotta rakentamisensa jälkeen – sittemmin se toki on jo korjattu.
Tässä kohtaa madrasa- ja moskeijakiintiömme alkoi jo olla täynnä, mutta Bibi-Khanin moskeijan vieressä olevat markkinat tarjosivatkin mukavasti vähän elävämpää Samarkandia. Kunhan lähimmät, turisteille suunnatut kojut, onnistui ohittamaan, niin päästiin jo asiaan, eli ruokaan. Hiukan nynnyinä ruuan suhteen ulkomailla ohitimme useimmat maistajaiset, nugaata lukuunottamatta. Sitäpaitsi, Bibi-Khanin moskeija ja markkinat ajoittuivat meillä lounaan jälkeiseen aikaan ja uzbekistanilaisen lounaan jälkeen ei ihan heti ole nälkä!
Ulugbekin tähtitornimuseo
Ulugbekin tähtitornimuseo saattaa rakennuksena näyttää samanlaiselta kuin pienemmät moskeijat tai madrasat, mutta tämä onkin ihan toista maata. Pienellä mäellä sijaitseva museo koostuu kahdesta osasta: vanhan goniometrin, kulmamittarin, jäljellä olevasta maanalaisesta osasta ja 1400-luvun tähtitiedettä esittelevästä museosta.
Idän tähtitiede saavutti hämmästyttävän tarkkoja tuloksia ilman, että käytettävissä oli optisia laitteita. Ulugbek määritteli tähtivuoden pituudeksi 365 päivää, 6 tuntia, 10 minuuttia ja 8 sekunttia siinä missä nykytekniikalla sen pituudeksi on määritelty 365 päivää, 6 tuntia, 9 minuuttia ja 9,6 sekunttia, eli eroa 1400-luvulla määriteltyyn on alle minuutti.
Ulugbekin laatimat tähtitieteelliset taulukot sisälsivät 1 018 tähden koordinaatit ja kirja on edelleen käyttökelpoinen.
Shaksi-Sindan mausoleumeja
Madrasoja, moskeijoita, Amir Timurin mausoleumi, museo … totta kai päivään mahtuu vielä yksi kokoelma mausoleumeja!
Täällä on vieri vieressä sinisenä loistavia hautakammioita kokonaista 11 kappaletta. Tänne on haudattu kuninkaallisia ja aatelisia. Tärkein mausoleumeista on kuitenkin profeetta Muhammedin serkun, Kusam ibn Abbasin, kuvitteellinen hauta.
Persiankielinen termi Shaksi-Sinda tarkoittaa ”Elävää kuningasta”, joka levitti islamia tällä alueella ja aluetta pidetäänkin nykyisin pyhänä, joten siellä käy myös paljon paikallisia.
Vielä lisää luettavaa/katsottavaa?
Samarkandista kerroin tuoreeltaan Facebookissa näillä kuvilla.
Kerran elämässä -sivuston Samarkand-juttu tarjoaa tätä tarinaa runollisemman version kaupungista – kannattaa siis fiilistellä senkin parissa.
Samarkand oli upea, etenkin siksi, että Samarkandissa historian havinan melkein kuulee … mutta vaikka Samarkand onkin ehkä Uzbekistanin tunnetuin ja suosituin kohde, niin meidän suosikkimme oli sittenkin Bukhara.
Mutta se, kuten Samarkandkin, on oman juttunsa arvoinen.
Malta hetki, niin pääset seurassamme kiertelemään myös sinne!
Tuntuu hauskalta ajatella, että vuosikymmeniä toivekohdelistalla ollut reissu Sovjetistan-maihin toteutuu syksyllä. Niinpä onkin mielenkiintoista lukea näitä tuoreita kuulumisia matkaltanne. Hauska yksityiskohta jutussa oli hienon päähineen osto. Toivottavasti matkakumppanini suostuu luopumaan yli 30 vuotta sitten Turkista ostetusta ja moneen kertaan korjatusta päähineestä, jos saa uzbekistanilaisen tilalle.
Kiitos Eila!
Osa päähineen oston huvia oli hinnasta tinkiminen, mutta se kannattaa pitää mielessä niin Uzbekistanissa kuin monessa muussakin maassa, että vastatarjousta, miten alhaista tahansa, ei kannata tehdä, ellei ole aikomustakaan jotain tavaraa ostaa. Kauppiaat lopulta haluavat kyllä myydä lähes mihin hintaan tahansa ja suuttuvat, jos et sitten ostaisikaan tavaraa hintaan, jonka olet itse ääneen sanonut.
Näitä on sitten valtavan mielenkiintoista lukea ja katsoa kuvia. Näistä ei koskaan saa lukea mistään muusta blogista – tai ei ole ainakaan minulle tullut vastaan nämä teidän erikoisimmat matkakohteet. Kartasta iso plussa, niin ei tarvinnut alkaa Googlettaa, missä päin maailmaa tarkalleen sitä nyt ollaankaan :)
Kiitos Teija! Kyllähän tuollakin suunnalla muutama matkabloggaajakin on käynyt, mutta äskettäin kai vain Reissujani -blogin Jani. Ja näihin Keski-Aasia -juttuihin tulleista kommenteista voisi päätellä, että Stanit kiinnostaisivat kyllä useampaakin – ja miksei, ainakin nämä ovat edullisia kohteita!
Vaikuttaapa tunnelmallisesta paikalta, ja miten kauniita nähtävyyksiä! Olisi kiehtovaa päästä kulkemaan joskus pieni pätkä silkkitietä. :) Siellä on tosiaan kulttuuriperintöä vaikka kuinka.
Kiitos Iida! Viime kesänä Mongoliassa käydessämme ”altistuimme” pahasti Tsingis-kaanin aikoinaan mahtavan valtakunnan historialle ja täällä nyt sitten Amir Timurin valloituksille Tsingis-kaanin jälkeen. Ainakaan 60- ja 70-luvulla ei näiden alueiden historiasta kovin paljoa koulun historian tunneilla puhuttu, joten ne olivat jääneet ehkä tajunnassa vähemmälle, mutta tuolla liikkuessaan tajuaa kyllä, että maailmaa on aina ollut myös muualla kuin Euroopassa.
Upeita kuvia! Olimme itse kaksi päivää Samarkandissa ja tosiaan meinasi tulla ”ähky” kun näitä upeita madresoja ja moskejoita kierrettiin. Onneksi matkustimme siten, että Samardkand oli matkan viimeinen kohde — muuten olisi Bukharan tai Khivan nähtävyydet vaikuttaneet laimeammilta. Itselleni jäi mieleen erityisesti Shaksi-Sinda alue, jossa on aivan vieri-vieressä niitä upeita hautapaikkoja. Toki myös Registanin aukio oli kooltaan vaikuttava. Pahaksi onneksi kamerani hajosi juuri kun oltiin menossa Timur Lenkin mauseleumiin, ja sain vain yhden kuvan otettua.. – Olympuksen pankkukakkulinssi ei enää toiminut… Liekö Timurilla ollut osuutta asiaan..
Kiitos Jani! Meillä tuo Shaksi-Sinda oli päivän viimeinen kohde ja siinä kohtaa alkoi kyllä jo olla vähän sellainen olo, että nyt ei enää jaksa yhtään mausoleumia … pannukakkulinssi on minultakin kerran hajonnut, Tunisiassa runsas vuosi sitten. Onneksi oli muitakin objektiiveja matkassa.
Tosi mielenkiintoista! Kiva kun taustoitit tuota historiapuolta, tuo ihan omaa syvyyttään matkakokemuksiin. Upeita nuo värit, turkoosin ja sinisen sävyt. Uzbekistan herätti kyllä nyt kiinnostuksen!
Kiitos Emilia!
Järkityyppinä (insinöörinä?) minulle ei oikein riitä fiilistely siitä, että onpa tämä kaunis/komea vaan haluan ymmärtää, että mikä tämä on (ja joskus myös, että miten tämä toimii!), joten on vähän ”pakko” maailmalla kaivautua myös historiaan ja tosiaan tällä alueella niin moskeijoista kuin mausoleumeista monet kietoutuvat vaan muutaman keskeisen henkilön historiaan.
Ainoa asia, johon Kazakstanin ja Kirgistanin matkalla petyin oli se, miten vähän mitään konkreettista Silkkitieajasta siellä oli enää jälkellä. Täällä näyttää olevan vähän enemmän. Upeaa mosaiikkikuviointia; kaunista ja taidokasta ja miten paljon sitä on.
Kiitos kommentistasi! Etenkään Uzbekistanissa historiasta ei todellakaan ole pulaa!