Innostuimme Albatrosin Cinque Terre ja Toscana -matkasta kolmesta syystä: ystäväpariskuntamme kertoi varanneensa matkan, viikon matkan ohjelma koostui kolmen retkipäivän lisäksi kolmesta vapaapäivästä ja Cinque Terre oli ollut ”Listalla” jo muutamia vuosia. Toukokuinen viikko Italiassa olisi myös maistiainen tulevasta kesästä.
Ihan kaikki ei onnistunut, mutta osa kuitenkin. Ystävämme joutuivat loppujen lopuksi tällä kertaa perumaan matkansa ja Italian kevätkin osoittautui oikulliseksi: kun Itä-Suomessa rikottiin hellerajoja niin Italiassa puettiin lämmintä päälle.
Cinque Terre ja Runoilijoiden lahti
Cinque Terren ja Runoilijoiden lahden (le Golfe des Poètes) kyliin tutustumista ajoittain viileä, tuulinen ja hetkittäin jopa sateinen sää ei kuitenkaan häirinnyt. Laivalla pääsimme liikkumaan vaan Runoilijoiden lahdella, mutta onneksi on junat, jotka myös vievät rannikolla kylästä kylään. Näin keväällä vasta sesongin alussa useimmat polut Cinque Terren kylien välillä olivat vielä talven jäljiltä kiinni, mutta toisaalta näin sesongin alussa kyliin sentään mahtui vielä. Ei niissä yksin tarvinnut olla, mutta junissa oli jopa istumapaikkoja ja ravintoloihin mahtui sisälle.
Albatrossin retket veivät meidät Runoilijoiden lahden kyliin Lericiin ja Portovenereen ja Cinque Terren kylistä kolmeen. Loput kaksi, Riomaggioren ja Corniglian, kävimme bongaamassa omatoimisesti.
Toscanan kaupunkeja
Kolmas retkipäivä vei meidät yhdessä päivässä Pisaan, Volterraan, San Gimignanoon ja Luccaan – neljä kaupunkia, yli 200 km ja aikaa 12 tuntia. Etukäteen olimme jo melkein päättäneet jättää tämän maratonretken väliin, etenkin kun Pisakin oli jo nähty Firenzeen ja San Marinoon suuntautuneella joulumatkalla 2007. Alustava ajatuksemme oli käydä vain omatoimiretkellä Luccan kaupungissa. Mutta satuimme sitten seuraamaan netistä keskustelua Toscanan must-kohteista ja San Gimignano sai siinä sen verran monta mainintaa, että muutimme suunnitelmia. Pisan koimmekin sitten ehkä perusteellisemminkin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta muut kaupungit jäivät kevyen yleiskäsityksen tasolle. Mutta toisaalta viikko Italiaa oli tämän matkamme aikabudjetti, joten tähän oli tyytyminen.
Kolmas Albatros-matkamme
Albatrosin Cinque Terre ja Toscana oli kolmas Albatros-matkamme. Puhtaasti kiertomatatyyppiset Willi Länsi ja Santiago de Compostela olivat toteutukseltaan onnistuneita. Erityisesti Willi Länsi -matkalla ryhmäkokokin oli kauden ensimmäisellä lähdöllä tavallista pienempi ja opas oli todella hyvä.
Tällä kertaa meitä oli Italian keväässä 32 henkeä, mutta suomalaiset ovat täsmällisiä ja ripeitä, joten ei ryhmän koko meitä varsinaisesti haitannutkaan. Myöskään hotellien sijainti useimmiten hiukan kaupunkien keskustojen ulkopuolella ei kiertomatkoilla kovin paljoa haitannut: hotellille tullaan illalla, siellä syödään yhdessä puolihoitoon kuuluva illallinen ja aamulla jatketaan matkaa.
Sijainti, sijainti ja sijainti!
Tällä kertaa asuimme koko viikon samassa hotellissa, joka sijaitsi ihan väärässä paikassa! Lainaus Albatrosin matkakuvauksesta: ”Käytä paikallisliikennettä: ota bussi tai juna.” Omatoimiretkeily oli kuitenkin haastavaa, kun lähin juna-asema sijaitsi 4 kilometrin päässä, jonne kulki bussi kerran tunnissa, jos kulki. Hotellista ja/tai oppaalta saimme ohjeen, että bussi E1 kulkisi kerran tunnissa Viareggion keskustaan, josta on vielä matkaa rautatieasemalle. Todellisuudessa emme kyseistä bussia onnistuneet näkemään kertaakaan, mutta pari kertaa matkustimme bussilla E25, jolla olikin sitten pysäkki ihan rautatieaseman edessä.
Villa Jolanda Lido di Camaioren rannalla oli hotellina kyllä ihan kelvollinen. Huoneemme oli riittävän suuri ja sen kalustukseen kuului pieni työpöytäkin. Hienointa siinä oli iso terassi ja merinäköala – valitettavasti säät eivät vaan matkaviikollamme suosineet terassi- tai rantaelämää.
Cinque Terren kylien kannalta paras paikka hotellille olisi ollut La Spezia, josta lähtevät niin veneet kuin laivat alueen kyliin. Lido di Camaiorea lähimmätä rautatieasemalta, Viareggiosta, kesti junalla La Speziaan 45 minuuttia. Ja matka bussilla asemalle satunnaisesti kulkevilla busseille helposti sen toiset 45 minuuttia. Iltaisin turvauduimmekin takseihin, 15-20 euroa Viareggiosta Lido di Camaioreen. La Speziasta olisi myös päässyt lähes yhtä helposti mm. Pisaan tai Luccaan, mutta ehkä viikon olisi myös voinut jakaa vaikka kahteen hotellin: La Spezian ja Luccaan. No halvalla ei saa hyvää, ei ainakaan tässä tapauksessa tältä osin.
Historiaa ja italialaista elämänmenoa
Oppaamme oli, Albatrossin tapaan, pitkään maassa asunut suomalainen, joka osasi toki asiansa. Parhaimmillaan hän oli ehkä Pisassa, mutta kyllä hänellä juttua riitti muissakin kohteissa ja niiden välilläkin niin historiasta kuin italialaisesta elämänmenosta. Opas piti myös hyvin huolta aikatauluista. Saimme heti alkuun koko viikon osalta kaikki ajat selkeänö taulukkona ja ne pitivät todella hyvin paikkansa.
Omatoimipäivien osalta käytännön vinkit ja ohjeet sai oppaalta kuitenkin vaan pyytämällä ja nekin olivat esimerkiksi paikallisbussien osalta kelvottomia. Myöskään esimerkiksi Cinque Terren alueen lippujärjestelmistä tai patikointireittien tilanteesta tietoa ei tarjottu. Ehkä Albatros oli sittenkin ajatellut, että omatoiminen retkeily kohdistuisi kävellen läheisen uimarannan aurinkotuoleille?
Puolihoito ei tarjonnut makuelämyksiä
Villa Jolandan aamiaisella pysyi, tietysti, hengissä. Emme me kotonakaan aamulla tapaa syödä kuin viilin tai jogurtin ja ehkä juustovoileivän tai pienen pullan, jos sellaisia sattuu kotona olemaan. Mutta jotenkin hotelliaamiaiselta toivoo joko laajempaa valikoimaa tai vähän vaihtelua päivästä toiseen. Nyt vaatimaton aamiainen alkoi jo parin päivän päästä tuntua tylsältä: mahdollisuus munakkaaseen tai edes hedelmäsalaatti olisi piristänyt sitä kummasti.
Kolmen ruokalajin illalliset olivat, teoriassa, vähän vaihtelevampia, joskin illallismenussakin muutamat ruokalajit ehtivät jo viikossakin olla listalla jopa 3 tai 4 kertaa! Pastaa tomaattikastikkeella tai vasikkaa kinkulla ja juustolla en ihan heti toivo näkeväni. Seuraavan illalla ruokavaihtoehdot sai valita aina edellisenä iltana ja niin alku- kuin pääruuaksi oli pari kolme vaihtoehtoa. Jälkiruuat, vaikka niitä ei saanutkaan valita, olivat herkullisia joka päivä! Myös tuhti puuromainen tomaattikeitto oli onnistunutta. Italialaista pizzaa saadaksemme skippasimme illallisen yhtenä iltana ja nautimme sellaiset läheisessä rantaravintolassa. Ei ehkä gourmet-pizzoja, mutta parempia kuin Suomessa keskimäärin.
Hassua oli myös, että ravintolassa meidät istutettiin joka aterialle samoihin pöytiin. Ei niin, että neljä pöytäkaveriamme olisivat olleet mitenkään huonoa seuraa, päädyimmehän heidän kanssa yhteiselle retkellekin Leonardo da Vincin hiuskiekuraa ihmettelemään Vincin kylään, mutta mieluummin olisimme tutustuneet viikon aikana ellei nyt ihan kaikkiin, niin ainakin useimpiin matkaseuralaisiimme! Pöydän vaihdon ”anominen” yksittäisenä matkailijana tuntui turhan isolta jutulta, mutta mielestäni opas olisi voinut ravintolan kanssa sopia siitä, että jokaisella aterialla jokainen voi valita paikat vapaasti.
Wifi oli hotellin positiivinen yllätys: ennakkotiedoista poiketen se toimi hyvin myös huoneissa. Nopeus ei nyt ihan aina riittänyt televisio-ohjelmien katseluun, mutta esimerkiksi kuvien lataaminen onnistui hyvin.
Bussimatkailua Milanosta alkaen
Muutamilla bussimatkoilla paikoista ei tullut ainakaan meille asti kantautuneita kiistoja: vakiopaikkoja ei ollut kellään ja jokainen taisi joka kerta löytää mieleisen paikan, etenkin kun isossa bussissa oli ylimääräisiäkin paikkoja. Henkilökohtaisesti en arvostanut oppaan panostusta matkamusiikkiin bussimatkoilla – eiköhän nykyaikana jokainen voi kuunnella itse valitsemaansa musiikkia (tai elokuvaa) omalta laitteelta omilla kuulokkeilla niin halutessaan, mutta nämä nyt lienee niitä pienempiä ryhmämatkan ”iloja”, joita kyllä vaikka matkan edullista hintaa ajatellen muutaman tunnin muutamana päivänä kestääkin.
Vielä viimeinen pieni urputus/ihmetys matkan järjestelyihin liittyen: lensimme Milanoon/Milanosta, vaikka suoria lentoja olisi myös ollut lähemmäs Pisaan. Milano tarkoitti sitten mennen tullen neljän tunnin bussimatkaa kentältä/kentälle, mutta ehkä Norwegianin Pisan lennoista ei ollut tietoa matkaa suunniteltaessa. Tai ehkä Albatros ei käytä Norwegiania – ja voihan olla, että osa asiakkaistakin olisi, jos olisi saanut lentoihin vaikuttaa, valinnut kuitenkin syystä tai toisesta Finnairin lennot.
Ihan hyvä reissu se oli!
Suomalaiseen tapaan tulin ehkä listanneeksi tässä havaintoja juuri päättyneestä matkastamme kehitettäviä asioita painottaen, mutta todettakoon kuitenkin lopuksi, että jos matkan toteutukselle antaisimme kouluarvosanan, niin se olisi ehkä 8. Monelta osin matka oli ihan hyvä, mutta pienillä jutuilla siitä olisi saanut vielä paremman!
Saatammepa varata seuraavankin pakettimatkamme Albatrossilta. Tarujen, jumalten ja kauneuden Kreikka on ainakin vakavassa harkinnassa alkusyksylle, joskin vaihtoehtoina on myös Tema-matkojen Klassinen Kreikka tai Olympian Kreikan kiertomatka – tai omatoimimatka. Toiveissa on kuitenkin Ateenan lisäksi etenkin Meteora ja Korintin kanava, joten saatamme valita valmiin kiertomatkan tännekin.
Matkan kohdejutut ilmestyvät blogiin tulevina viikkoina, mutta halutessasi voit jo nyt lukea päivittäiset yhteenvetomme Facebookissa päivittäin tuoreeltaan julkaisemistamme jutuista.
Matkan kustannuksiinkin palaamme vielä myöhemmin, kun saamme ne ynnättyä, mutta matkan perushintahan (Royal Albatros -alennuksella) oli 1 259 euroa per nuppi, sisältäen siis puolihoidon.
Cinque Terre ja Toscana – tuoreet vaikutelmat matkaltamme viikon mittaan (aikajärjestyksessä):
- Lido di Camaiore (muutama kuva hotellista ja rannalta)
- Runoilijoiden lahti
- Viareggio (omatoimiretki lähikylään, Facebookissa ”tiukkaa” keskustelua ”maratonretkestä”)
- Pisa, Volterra, San Gimignano ja Lucca
- Vincin kylä (omatoimisesti matkakavereiden kanssa)
- Cinque Terren kylät:
- Manarola
- Monterosso
- Vernazza
- Riomaggiore (omatoimisesti)
- Corniglia (omatoimisesti)
Italia on maa, johon voi palata aina uudestaan – niin paljon nähtävää! Cinque Terre on omalla listallakin, varsinkin Riomaggiore on valokuvista tuttu. Olin juuri Montenegrossa, ja sielläkin kevätsäät olivat epövakaat, mutta toisaalta oli kiva, ettei turisteja vielä ollut kauheasti.
Kiitos Eija! Kieltämättä mieluummin viileä keli ja vähemmän turisteja, kun helle ja hurjasti ihmisiä. Tai edes vaan helle – ei houkuttele kiertämään kohteissa.
Oltiin pari viikkoa sitten Como-, Lugano-, Varese- ja Maggiore-järviä kiertämässä. Ei ole halpa alue… Omatoimista menoa, mutta ihan mielenkiinnosta jos vertaa kustannuksia niin meidän 2 aikuista ja yksi lapsi tuli ilman ruokia maksamaa yhteensä noin 1450 euroa. Tuo sisälsi lennot, autovuokran ja majoitukset aamupalalla 7 päiväksi. Yllätti ero pakettihintaan, jos siinä oli vielä jotain alennuksia.
Parhaat kylät löyty ihan sattumalta, kun etsittiin hyviä ravintoloita. Kylät joita kukaan ei suosittele ja turisteja on nolla plus me :) Kaikki must visit-paikat olivat jollain tasolla aina pettymyksiä.
Korintin kanavaa varten ei muuten mitään retkeä erikseen kannata tehdä, mutta jos sattuu ajamaan ohi niin kannattaa pysähtyä hetkeks.
Kiitos kommentistasi!
Hintakommenttisi innoittamana yritin hiukan purkaa tämän matkan omatoimista versiota kustannuksiksi ja löysin seuraavat luvut melko helposti: lennot 2×250, majoitus 350 euroa, puolihoito ehkä 400 euroa, jopa yli viikolta, sillä ruokailu ei tuolla suunnalla ollut kovin edullista, juna Milano – tuolle samalle hotellille takseineen arviolta 90 suunta, eli päästään lukuun 1430 euroa, ilman retkiä. Noilta kulmilta Cinque Terrelle tai Runoilijoiden lahdelle meneminen maksoi 20 euroa junalla per suunta ja lisäksi kokopäivä retki Pisaan, Volterraan, San Gimignanoon ja Luccaan. Ilman autoa toteutettuna omatoimisesti samanlainen matka päätyisi kahdelta luultavasti suunnilleen 1850 euroon, mutta siis sisältäen tuon puolihoidon.
Eli jäähän tuohon vielä eroa n. 650 euroa, jolla saimme vaihdottomia siirtymiä ja oppaan palvelut. Omalla autolla ei tuolla alueella oikein voi kuvitella liikkuvansa, Cinque Terren kyliin pääsee käytännössä vain junalla tai laivalla ja muiden retkikohteiden osalta bussiretkellä pääsi kaupunkien keskustoihin, auto olisi pitänyt jättää melko kauas.
Meille, kun emme ihan erityisesti juuri Italian ystäviä ole, tärkeitä olivat juuri nämä Cinque Terren kylät, sillä halusimme nähdä ne, joten vaihtoehtona kiertää ”ei-must-kyliä” maaseudulla ei olisi meitä houkutellut.
Mutta tottahan se on, omatoimisesti tässä olisi vähän vielä säästänyt, mutta pakettimatkasarjassa Albatrosin reissut ovat edullisimmasta päästä.
Löytyykö Vincin kylästä Vincin hiuskiekura? Se pitää pistää mieleen. Toscanasta kun haaveilen. Ei ole tullut Albatrossi kokeiltua mutta nyt heräsi kiinnostus. Pitää käydä katsomassa, minkälaisia matkoja tarjoavat. Muuten Milanosta olisi päässyt junallakin tuonne. Reilu pari tuntia kesti se matka.
Kiitos Sari! Juu, löytyi (oletettu) Leonardon hiuskiekura! Lisää jossain blogijutussa vähän myöhemmin. Omatoimisesti tuolle seudulle olisimmekin varmaan matkanneet junalla, mutta nyt ryhmällä menihän tuo bussissakin 1-2 pysähdyksen taktiikalla. Autogrillien ruuat olivat muuten tosi hyviä!
Ah ihana Italia! Pari kertaa oon käynyt ja ensi viikolla lähdetään uudelleen. Kiva oli fiilistellä italialaista elämänmenoa ja virittäytyä tunnelmaan tän postauksen myötä? Toscanan maisemat roadtripin varrelta on jääneet kyllä lähtemättömästi mieleen. Kiva myös, että kerrot kaikki puolet matkan kulusta, kun ainahan jotain ärsyttävääkin tapahtuu!
Kiitos Jenna! Kyllähän tuolla(kin) suunnalla on kaunista, vaikka maisema onkin kokonaan ihmisen muokkaamaa :-)
Tää ei auttanut yhtään Toscanan matkakuumeeseen, vaan nostatti sitä entistä korkeammalle. :D Italiassa on vain sitä jotain!
Allekirjoitan kyllä niin saman, että hotelliaamupalalta odottaa enemmän ja harmittaa, jos ei vastaa odotuksia. Onhan se kuitenkin päivän tärkein ateria!
Kiitos kommentistasi! Jännää tuon aamupalan osalta, että vaikka emme tapaakaan innostua isoista buffeteista, joissa tulee helposti syötyä pääosa päivän kaloreista, niin vähän vaihtelunvaraa viikon mittaan olisi silti kiva olla.
Cinque Terre ja Pisa ovat olleet omalla ”todo-listallani” vuosia, mutta kai sinne joskus vielä päästään! Ihan lähellä oli, ettemme sisällyttäneet niitä nyt tulevan kesän automatkaan, mutta lopulta karsimme ne pois suunnitelmasta ajanpuutteen vuoksi. Joskus toiste! Hyvin houkuttelevaa seutua tuo on.
Kiitos Jenni! Niin Cinque Terre kuin Pisa taitavat kesällä olla aika ruuhkaisia alueita, ainakin siitä päätellen, että jo toukokuun alussakin porukkaa oli ihan riittävästi. Kannattaa huomioida matkasuunnitelmia tehtäessä …
Kiitos upeasta kokonaisuudesta Pirkko, jälleen kerran. Onhan tuo kaunista seutua. Koska kirjoitin juuri eräästä toisesta opastetusta matkasta, kiinnitin huomiota tuohon, että piti istua samassa seurassa ja pöydässä koko ajan. Srn logiikka ei täysin aukea minulle, joka olen enemmänkin ekstrovertti tutustuja. No, kun sattui loistava seurue, kaikki kääntyi voitoksi, mutta entäpä jos…?
Kiitos Asko! Kaipa tuon ”jumittumisen” olisi pienellä väännöllä saanut muutettuakin tuolla, mutta ei sitten viitsitty – siinä kun on helposti jos sen yksittäisenä matkustajana tekee, sellainen ajatus lähellä, että näissä vieruskavereissa olisi jotain vikaa – vaikkei tietysti ollutkaan!
Ja toki, osittain juuri pöytäseurueen takia mekin päädyimme Vincin retkelle heidän kanssaan, joten plussana ainakin Leonardon hiuskiekura :-)
Opastetussa matkassa on aina hyvät puolensa. Myös meidän kosketus Cinque Terreen tapahtui ”seuramatkalla”, patikoimme kylästä toiseen ja palasimme majoituskylään aina junalla. Kätevää oli, kun ei tarvinnut huolehtia junalipuista tai julkisesta liikenteestä, sen kuin seurasi lampaana perässä. Tuolla reissulla hintaan kuului vain tervetuloillallinen, se sopi meille ruokaihmisinä oikein hyvin. Samassa puolihoitoravintolassa illasta toiseen syöminen ei välttämättä suuria kulinaristisia elämyksiä tullessaan tuo.
Kiitos Pia! Joinakin iltoina helppo illallinen hotellilla oli ihan ok, mutta illasta toiseen se kävi kyllä vähän puuduttavaksi – ja edes kerran ”karattiinkin” sitten pizzalle illallisen sijaan :-)
Ehkäpä Albatros on tehnyt sopimuksen Finnairin kanssa.
Cinque Terren kannalta olisi kyllä ideaalista yöpyä La Speziassa, sieltä olisi lyhyt matka esim., Firenzeen ja Pisaan. Lisäksi junamatkan La Speziasta Parmaan sanotaan olevan tosi hieno, siitä en osaa sanoa, hienompia on nähty.
Kieltämättä teidän kolmannen päivän ohjelmanne oli tappava, tai sitten ette vaan viipyneet missään tuntia kauempaa.
Kiitos Terhi! Viareggion keskustakin olisi ollut ok, mutta toki La Spezia vielä parempi. Palaan tuohon maratonretkeen seuraavan blogijutun myötä, mutta kyllä siitä kun aikaisin aloittaa ja myöhään lopettaa riitti pari tuntiakin (melkein, useimmissa) per kaupunki :-)
Tein aikanaan töitä Albatrossille matkanjohtajana. Ei ollut kaikkein helpointa hommaa, mutta ihania paikkoja pääsi näkemään. Usein harmitti asiakkaiden puolesta sinunkin mainitsemat puutteet, kuten hotellin sijainti tai onneton ruoka ja ehkä eniten se, että usein päivissä oli liikaa ohjelmaa, ihan suorittamista koko homma. Mutta hyvinhän nämä myyvät, niin moni varmaan konseptista tykkää.
Kiitos Anna! Rivien välistä olin lukevinani myös meidän oppaaltamme, että jos hän olisi saanut päättää, niin jotkut asiat olisi tehty toisin … mutta totta, asiakkaita riittää ja kyllä meilläkin usein on mottona, että reissussa aika käytetään maailman näkemiseen ja kotisohva on oleilua varten.
Oli mielenkiintoista lueskella reissusta, jonka tiiviistä päiväretkestä oli jo aikaisemmin puhetta. Upeita kohteita teidän reissu piti sisällään, menisin koska tahansa noille alueille uusiksi ja aion mennäkin.
Olisi kiva nähdä Cinque Terren kylät myös meriltä päin. Seuraavalla kerralla ajattelin ottaa sen ohjelmaan, samalla kun kävelen jokaisen kylän välin siten, että yövyn jokaisessa.
Kiitos Rami! Tuota Cinque Terreä mereltä käsin ei ainakaan muutamien päivien reissulla oikein voi noin vaan ottaa ohjelmaan, sillä jos merenkäynti on kova, niin laivat eivät pääse kylien satamiin. Jos päätyisin itse tuonne toisen kerran niin, että polkuja olisi paremmin auki, niin voisin ehkä edes muutaman kylän välin kävellä, sillä nyt siihen ei oikein ollut aikaa etenkään kuin monet lyhyimmät ja helpoimmat polut olivat suljettuina.
Ihana Cinque Terre! Vierailin siellä viime heinäkuussa pahimpaan turistiaikaan, mutta en antanut sen häiritä sillä olin niin kauan halunnut päästä näkemään nämä kylät. Olisi ollut ihanaa yöpyä jossain kylistä ja päästä kokemaan hiljentyneet kadut päiväturistien poistuttua, mutta meilläkin odotti risteilyalus La Spezian satamassa. Ehkä joku päivä sitten :)
Kiitos Suvi!
Päiväretki La Speziasta riittänee sekin mielikuvan saamiseksi alueesta. Meillä oli lopulta käytettäväksi alueeseen kaksi päivää ja näin keväällä, ilman patikointiretkiä, se tuntui riittävältä.