Kaupallinen yhteistyö s/s Ukkopekka
Myönnän olleeni ennakkoluuloinen. Parempi sekin kuin myöntää olevansa vanha! Ikäni Turussa asuneena tai myöhemmin säännöllisesti vierailleena en ollut ennen tätä iltaa koskaan ollut höyrylaiva Ukkopekan kyydissä. Olin jotenkin luokitellut sen sarjaan eläkeläisretket, mutta myönnän nyt auliisti olleeni väärässä.
Keskellä heinäkuista hellejaksoa lähdimme iltaristeilyllä Loistokarille – pienelle luodolle ehkä noin 10 kilometriä, tai kun merta pitkin mennään, n. 6 mailia Turusta. Risteily lähtee Aurajoesta, Vaakahuoneen paviljongin edestä, iltaseitsemältä ja palaa takaisin samaan paikkaan n. klo 23. Laivan runsaan sadan matkustajan joukossa oli kaiken ikäisiä, eläkeläisiä (kuten me), perheitä, monen sukupolven seurueita, turkulaisia ja muita suomalaisia ja Suomen Turun löytäneitä turisteja.
Menomatkalla laivassa tarjoillaan alkupalat pöytiin, pääruoka nautitaan Loistokarille katetusta buffet-pöydästä ja paluumatkalla voi vielä nauttia jälkiruuan ja kahvin tai teen (avec tai vain avecin) laivan salongissa musiikin tahtiin.
Aurajoesta Loistokarille
Laivan reitti Aurajoesta satamaan ja edelleen ohi Ruissalon ja Hirvensalon Airiston suulla sijaitsevalla Loistokarille tarjoaa kauniina, lämpimänä, kesäpäivänä nähtävää koko ajan. Olikin hiukan vaikea jakaa aikaansa aurinkokannen ja yläkerran salongin välillä: toisaalta olisi ollut kiva katsella ohilipuvia rantoja koko ajan, toisaalta pöydässä odottivat maittavat alkupalat (ja ne kuohuviinit). Tumma saaristoleipä ja appelsiinityrnihilloke olivat loistava yhdistelmä! Ehkä sen resepti pienellä hakemisella löytyisikin Pentti-Oskari Kankaan perjantairesepteistä – tai sitten se on Ukkopekan erikoisuus, tarkasti varjeltu salaisuus.
Aurajoen ylittävä lautta, Föri, jää rannalle odottamaan Ukkopekan lähtiessä Aurajoesta. Hetken päästä ohitamme Suomen joutsenen ja joku rannan laivoista tervehtii meitä torvea töräyttämällä. Ukkopekka vastaa tietysti – mutta kapteeni varoittaa ensin kannella olijoita, että kädet korville! Ääni on kieltämättä kova.
Sataman kohdalle vilkutamme, kuvaannollisesti, niin laivahostelli Borealle kuin Seaport-hotellille. Edellisessä yövyimme kerran, nostalgisesti, kerran ja Seaportissa asuimme tällä(kin) kertaa.
Ruissalon kansanpuiston ranta on täynnä vielä illallakin auringosta ja merestä nauttivia kansalaisia. Vanhojen villojen laiturit rakennuksineen ovat upeita. Upeita ovat myös Hirvensalon puolen rannassa olevat uudet rivi- ja omakotitalot. Tosin koko maisena saattaa marraskuussa tuntua vähemmän kutsuvalta kuin heinäkuisessa ilta-auringossa. Oikeastaan rantaudumme Loistokarille aivan liian pian …
Saaristopöytä Loistokarilla
Illallinen Loistokarilla käsittää runsaan salaattipöydän, kalapöydän, jossa on myös vähemmän tyypillisiä lajeja kuten vaikka norssi ja suutari. Paikallisia kaloja kaikki. Lämpiminä ruokina tarjolla on kanavartaita, tattariryynimakkaraa ja paistettuja juureksia – jokaiselle siis jotakin. Juotavaa voi ostaa kahdestakin Loistokarin baarista.
Aikaa ruokailulle on reilusti ja kylmien ruokien osalta kahdelle puolelle katettu buffet-pöytä vetää hyvin. Syömisen lomassa ja sen jälkeen huomaamme, että saarella on parikin nuorta tuttavapariskuntaa, toinen matkabloggaajakuvioista ja toinen Maailmanmatkaajista. Suomi ON pieni maa!
Illallisen jälkeen pienen pieneltä Loistokariltakin löytyy hiukan tekemistä ja katsottavaa. Vanhaan luotsitupaan sopii kurkistaa ja auringon alkaessa laskea yhä useammat suuntaavat katseensa (ja kameransa) merelle. Ruotsinlaivat ohittavat Loistokarin, Viking Grace hiukan outoine ”purjeineen”.
Laivalla mukana olleet pianisti ja solisti virittelevät esityksensä laivan kannelle ja tanssilattian kokoiseksi rakennettu laituri kutsuu ihmisiä laituritansseihin. Mutta se viimeinen valssi tulee täällä aikaisin, jo iltakymmeneltä, jolloin Ukkopekka aloittaa paluumatkansa Aurajokeen.
Punertavana loistava auringonlasku (ja jälkiruuaksi tarjotut kakunpalat) pienentävät kuitenkin hiukan ahdistusta siitä, että taas yksi kesäilta on lopuillaan – mutta onhan sitä, kesää, vielä jäljellä … Ukkopekka illallisristeily
Ukkopekka ja Loistokari
Höyrylaiva Ukkopekka on rakennettu Helsingissä 1938. Alkujaan laiva toimi luotsipiirin tarkastusaluksena huolehtien mm. kaasulla toimivien majakoiden ja loistojen kaasupullojen vaihdosta.
Toisen maailmansodan aikana myös tämä laiva oli mukana sodanaikaisissa operaatioissa. Sodan jälkeen silloiselta nimeltään s/s Turku palveli vielä vuosikymmeniä mm. tarkastusaluksena.
Vuodesta 1986 alkaen laiva on ollut nykyisessä omistuksessa ja käytössä ja silloin kun se ei ole risteilyllä, omalla paikallaan Aurajoen rannassa ravintola Vaakahuoneen vieressä. Illallisristeilyjen lisäksi laiva tekee kesäaikana lähes päivittäin risteilyjä Turusta Naantaliin.
s/s Ukkopekka on viimeinen vielä kulussa oleva laiva joka on osallistunut Talvi- ja Jatkosotaan.
Loistokari on pohjoisella Airistolla sijaitseva vanha, karun kaunis loistonvartijan saari. Saarella savustetaan kalaa ja loistonvartijan mökki on museoitu. Loisto, punainen vilkkuva merkkivalo, toimii nykyisin aurinkopaneelilla latautuvalla akulla. Lisää Loistokarista ja sen historiasta voit halutessasi lukea täältä. Ukkopekka illallisristeily
Vaikuttaapa meilenkiintoiselta reissulta! Itse olen joskus Ukko-Pekasta kuullut, mutten ikinä sen enempää siihen perehtynyt. Tämä postaus lisäsi paljon tietoisuuttani :)
Kiitos Nora! Turussa syntyneenä olen kai aina tiennyt siitä, mutta tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta kun sillä matkasin mihinkään!
Vaikuttaa paremmalta kuin tuo meidän lounasristeily, jonka ruoka oli aivan kammottavaa. Vain lohi oli ok. Loistokarilla en ole ollut koskaan, pitäisi kyllä kokea se :)
Kiitos Melissa! Loistokarilla ruokavaihtoehtoja oli ainakin meille riittävästi ja vaikkei seisovassa pöydässä nyt ihan gourmet-ruokaa tapaakaan olla, missään, niin mielestäni oikein sopiva kattaus tuohon ympäristöön.
Vaikuttaa kivalle! Täytyy laittaa muistiin parin viikon päästä koittavan Naantalin/Turun reissua varten ?
Kiitos Marianne! s/s Ukkopekallahan pääsee myös kokemaan merellisen Turku-Naantali -välin – vaihtoehtona iltaristeilylle.
Kiitos vinkeistä ? ja ihania, tunnelmallisia kuvia! Kotimaan matkailun ja retkeilyn lisääminen on ollut mielessä monta kertaa, tässä voisi olla kiva kohde ?
Kiitos kommentistasi! Kotimaan matkailua on mukava edistää :-)
Hitsit tuo Loistokarin illallinen näytti hyvältä!
Oulussa ei ole noin kivaa risteilymahdollisuutta. M/S Alexandran tekee meriristeilyjä Oulun edustalla, mutta se on aika huono… Iso ja komea Oulu-laiva risteilee tilauksesta kyllä, mutta vaatii siis ison ryhmän. Se soittaa aina sumutorvea kun lähtee tai tulee tuohon Toppilansalmeen majapaikalleen, liki asuntoni viereen. Ääni on KOVA : D
Kiitos Anna! Tuo risteily ajaa Turusta Airistolle tietysti samaa reittiä kuin Ruotsinlaivatkin ja siinä Ruissalon ja Hirvensalon kohdalla mietin kyllä, että minkälaista noilla rannoilla on, kun kapeassa salmessa kulkee aamuin illoin useampi kerrostalon kokoinen laiva! Ehkeivät huudata torvea, ja ajavat ehkä aika hiljaista vauhtia, mutta silti!