Stuttgart, Bern, Basel ja Strasbourg

Strasbourg

Kaupallinen yhteistyö Auto Europe

Stuttgartin matkaa ideoidessamme oli jo alkumetreillä mukana idea pienestä roadtripistä lähiseudulle. Stuttgartin sijaintihan on sikäli erinomainen, että lähellä on niin Sveitsi kuin Ranskakin. Euroopan osalta olemme viime vuosina halunneet paitsi tutustua uusiin kaupunkeihin, kuten Stuttgart, myös kerrata kaupunkeja, joissa olemme vierailleet vuosikymmeniä sitten. Bern ja Strasbourg olivat näistä lähimpinä itsestään selviä valintoja, vaikka pohdimme Luxemburgiakin. Müncheniinkään ei olisi ollut pitkä matka.

Maabongareina halusimme myös käydä Büsingen am Hochrheinissä, joka osui houkuttelevasti reitin varrelle. Myöhemmin, jo tien päällä, innostuimme muutaman kerran valitsemaan vähän pitemmän reitin kattaaksemme vielä useamman Sveitsin kantonin.

Stuttgart reitti Berniin
Rautatieasemalta lentokentälle, Bernin ja Stuttgartin kautta, n. 800 km

Seat Alhambra Auto Europelta

Auton varasimme Auto Europen kautta, sillä heidän sivustollaan on helppo määritellä haluamansa, joka meidän tapauksessamme on automaattivaihde. Kun omat automme ovat jo pari vuosikymmentä olleet automaattivaihteisia, emme halua lähteä vieraille teille vieraalla autolla kokeilemaan, että mites tämä ajaminen manuaalivaihteisella autolla vielä sujuisi.

Matkamme alkoi muutamalla päivällä Stuttgartissa ja päädyimme aloittamaan matkamme roadtrip-osuuden Stuttgartin päärautatieasemalta ja päättämään sen lentokentälle paluulentoamme edeltävänä iltana. Näin jälkikäteen, kun tiedän, että matka Stuttgartin lentokentältä keskustaan taittuu helposti lähijunalla, olisin ehkä valinnut sekä auton noudon että palautuksen lentokentälle. Selvisimme kuitenkin remontissa olevasta päärautatieasemastakin ja saimme Seat Alhambramme ajettua kunnialla ulos sen alla sijaitsevasta parkkitalosta ja pääsimme matkaan kohti Ritter Sportia, jonka olimme valinneet ensimmäiseksi kohteeksi hylättyämme ajatuksen yrittää sinne junilla ja busseilla.

Seat Alhambra oli autoksi vähän isompi kuin olimme ajatelleet, mutta näin usein käy automaattivaihteisen auton kohdalla. Alkuun olimme hiukan ihmeissämme auton liukuovien kanssa, mutta kun oikeat nappulat löytyivät, niin hyvinhän niidenkin kanssa tuli toimeen!

Auto Europe vuokra-auto Sveitsi
Vuokra-automme Seat Alhambra Delémontissa, Jura-kantonissa, Sveitsissä

Vinjettejä ja muita tarroja

Valmistautumisemme automatkailuun Saksassa, Sveitsissä ja Ranskassa oli jäänyt vähän turhan heikoksi. Keski-Eurooppa tuntui etukäteen ajatellen niin helpolta kohteelta ja suhtauduimme jotenkin muutaman päivän retkeen ehkä vähän liiankin kevyesti. Vasta Berniin lähtöä edeltävänä iltana selvitimme, että Sveitsiin pitää näemmä olla moottoriteitä varten vinjetti. Sen saisi ehkä ostettua viimeisiltä huoltoasemilta ennen Sveitsin rajaa. Onneksi näin olikin – ja onneksi meillä oli euroja myös käteisenä, sillä 36 euron maksuun kelpasi vaan käteinen. Strasbourgiakin varten olisi ilmeisesti tarvittu jonkinlainen ympäristötarra Ranskassa, mutta siitä emme enää tien päällä keksineet, että mistä saisimme sellaisen vuokra-autoon hankittua. Ajoimme Strasbourgiin ilman sellaista, tuurilla, ongelmitta.

Olimme kyllä maininneet varausta tehdessämme, että viemme auton myös naapurimaihin, mutta näiden tarrojen selvittely ei ilmeisesti kuulu vuokra-autoyhtiölle – tosin emme kyllä ajoissa osanneet niistä kyselläkään. Saksasta vuokratun auton vieminen Sveitsiin ja Ranskaan ei sinänsä ollut Avikselle ongelma.

Menomatkastamme Büsingen Hochrheinin kautta Berniin kirjoitinkin pari juttua jo aikaisemmin, mutta palataan vielä hetkeksi paluumatkaamme, jonka pysähdyspaikoiksi valikoitui lyhyitä jaloittelu- ja välipalataukoja lukuunottamatta Park im Grünen Baselin liepeillä ja Strasbourgin kaupunki.

Automatkalla Keski-Euroopassa
Pitäähän sitä nyt kerran reissussa käydä McDonaldsissakin!
Automatkalla Keski-Euroopassa
Teslojen latauskenttä

Park im Grünen

Vinkin tästä puistosta saimme lukijaltamme, joka olisi ystävällisesti jopa tarjoutunut meille esittelemään kotikaupunkiaan, Baselia. Pitäydyimme kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassamme ja panostimme Baselia enemmän Strasbourgiin. Park im Grünen -puisto osoittautui kuitenkin mukavaksi paikaksi jaloitella pitkän ajopäivän lomassa ja sen kahvila oli todellakin vertaansa vaikka – sääli vaan, että reilusta hotelliaamiaisesta oli vielä vähän liian vähän aikaa, että olisi “kannattanut” oikein kahvia/teetä enempää tuolla syödä.

Park im Grunen Basel Park im Grunen Basel Park im Grunen Basel

Strasbourg

Edelliset muistoni Strasbourgista olivat joltain kongressimatkalta luultavasti 2000-luvun alusta. Vaikka päivät olivat tuolloin tiukkaa asiaa, niin aikaisin aamulla ja vielä illallakin oli mahdollista kierrellä tämän ylisöpön kaupungin vanhaa keskustaa. Muistan jonain aamuna hölkänneeni Grande Îlen ympäri ja jonain iltana matkalaukkuun taisi päätyä kaksiväriset balleriinat jostain keskustan ihanista kaupoista.

Tällä kertaa emme hölkänneet emmekä shoppailleet, mutta iltapäivän mittaan ehdimme syömään lounaan, kiertelemään katedraaliaukiota ja sen viereisiä kujia ja pistäytymään Le Petite Francen alueella. Strasbourgin vanha kaupunki, Grande Île, on Unescon maailmanperintökohde, sekin, kuten Bernin vanha kaupunki ja sellaisena takuuvarma kohde!
Iltapäivän kahvi/teetauon jälkeen oli kuitenkin jo aika palata autolle ja jatkaa matkaa takaisin Saksaan ja Stuttgartin lentokentälle.

Selvitimme hyvissä ajoin etukäteen, siis jo edellisenä iltana, paikoitusmahdollisuuksia Strasbourgin vanhan kaupungin lähellä ja päädyimme Parking Austerlitziin, jossa näytti olevan reilusti paikkoja ja joka oli kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista, Grande Îlestä. Valinta menikin ihan nappiin – toki ajaminen näinkin lähelle keskustaa tarkoitti moottoritien jälkeen vielä aika monta risteystä ja käännöstä, mutta sitähän varten navigaattorit ovat!

Strasbourg
Grande Îlen rannalla

Strasbourg Strasbourg

Strasbourg
Samanlaisia suihkulähteitä katedraalin edustalla kuin Bernissä. Katedraalissa olisi ollut astronominen kellokin, mutta päätimme, että yksi sellainen riittää tällä matkalla!
Strasbourg
Katusoittaja katedraadin edustalla

Strasbourg

Strasbourg
Le Petite Francen ristikkotaloja
Strasbourg
Grande Îlen olisi voinut kiertää veneelläkin, mutta toisella kertaa sitten!
Stuttgart
Seat Alhambra ei innostanut lapsia siinä määrin kuin tämä Lamborghini Strasbourgissa

Takaisin Stuttgartin lentokentälle

Viimeisen yön vietimme lentokenttähotellissa, jonka lähelle sai jopa pienellä mielikuvituksella auton ilmaiseksi parkkiin vielä yhdeksi yöksi. Palautimme auton siis vasta aamulla, juuri sopivasti ennen 10:45 lentoamme Stuttgartista Helsinkiin. Stuttgartin lentokenttä, vaikkei Saksan suurimpia olekaan, osoittautui paikoitustalojen osalta kuitenkin sen verran isoksi, että muutaman kierroksen jouduimme tekemään ennen kuin löysimme oikean sisäänkäynnin vuokra-autojen palautukseen P4-parkkitaloon. Mutta löytyihän se ja saimme auton palautettua ongelmitta. Kilometrejä kertyi lauantaiaamusta tiistaiaamuun ehkä noin 800. Ne jakautuivat vähän epätasaisesti, sillä kiertelimme paluumatkalla Bernistä Stuttgartiin menomatkaa enemmän, mutta ihan kivasti meille silti jäi aikaa Strasbourgiinkin. Luxemburg jäi tällä kertaa, mutta toisella kertaa sitten!

Stuttgart Airport
Stuttgartin lentokenttä aamulla auton tuulilasin läpi kuvattuna

Hiukan kustannuksista

Emme maksaneet vuokra-autostamme, koska olimme sen sijaan sopineet Auto Europen kanssa kirjoittavamme tämän jutun. Vuokrauksen hinta lauantai-aamusta tiistai-aamuun olisi ollut n. 145 euroa. Polttoaineesta (diesel) maksoimme  n. 70 euroa. Sveitsin moottoriteille tarvittavasta vinjetista maksoimme 36,50 euroa.

Jokin aika sitten ottamamme Norwegianin vuokra-auton omavastuu -vakuutus ei valitettavasti ollut tällä kertaa käytettävissä, sillä sitä voi käyttää vain silloin, kun vuokra-auto on maksettu Norwegianin luottokortilla, joten maksoimme, taas kerran, kertaluonteisesti omavastuu -vakuutuksesta 33,60 euroa.

20 kommenttia

  • Ei kuulu vinjetit autonvuokraamoille, vaan ne pitää itse hommata. Sveitsin vinjetin saa kaikilta huoltsikoilta ja siitä ilmoitetaan selkeästi jo ennen rajaa. Sama homma muuten Itävallassa.

    Strasbourgin ns. vähäpäästöinen vyöhyke vaatii voimassa oleva päästöluokan E, 1, 2 tai 3 Crit’Air-tarra. Pääsy alueelle on kielletty muihin päästöluokkiin kuuluvilta tai tarrattomilta autoilta. Eli siellä pääsee kyllä ajamaan, mutta alueita valvotaan kameroin ja jos tarraa ei ole, niin sakko (68€) voi tulla sitten postissa (autovuokraamon “käsittelykulut” lisättynä päälle). Keskusta, missä olette ajaneet, kuuluu luonnollisesti tuohon alueeseen.

    Ongelma on se, että kyseessä on ns. hätävyöhyke, eli jos ilmanlaatu on OK, voi ajaa (ehk) tarratta, mutta jos ilmanlaatu on tietyn ajan huono, niin vaatimus astuu voimaan. Eli ihanan sekavaa.

    • Kiitos Anna! Ylitimme rajan ehkä vähän valtateiltä sivussa tuon Büsingen am Hochrhein -kierroksen takia, eli mitään selkeitä ilmoituksia asiasta emme nähneet. Mutta onneksi olimme kuitenkin tuosta tietoisia ja kysyimme asiaa yhdeltä isommalta huoltikselta jo melko hyvissä ajoin ennen rajaa ja sieltä sellaisen onneksi sai ostaa.
      Syyskuussa ilmanlaatu aistinvaraisesti havainnoituna tuntui osittain pilvisenä päivänä hyvältä, eli katsotaan nyt, saammeko vielä asiasta laskun vai selvisimmekö 🙂
      Mutta kieltämättä, yhtenäisessä Euroopassa, melko haastava rasti!

  • Hauska tuo vinjetti-käytäntöjen sekamelska… välillä se posti muistuttaa puuttuvista lippusista ja lappusista.. itsekin olen saanut vuoden kuluttua virallisen muiston Euroopan-reissusta:)
    Tässä postauksessa on erityisen ihanat kuvat! Todella kauniita kuvakulmia ja yksityiskohtia. Onnittelut!

  • Jep. Eli jos olette kierrelleet pikkuteitä kohti Sveitsiä, niin vinjetti-ilmoitusta ei välttämättä ole ollutkaan. Kyseessä on nimittäin moottoriteillä sekä moottoriliikenneteillä ajamisesta perittävä maksu. Teoriassa ei siis tarvitsisi ostaa, jos pysyisi kärrypoluilla 😀

    • Kiitos Anna! Sveitsiä kohti mentiin vähän valtaväylistä sivussa, mutta kyllä me moottoriteitäkin ajelimme matkalla Berniin ja sieltä kohti Ranskaa ja Strasbourgia.

  • Meillä oli muuten Hampurissa myös vähän mielenkiintoisessa paikassa auton jättö rautatieaseman kupeessa. Ensin ehdotettiin, että ajakaa auto halliin ja jättäkää avaimet huoltoasemalle.

    Monista vuokrauksista viisastuneena vaadimme aina henkilön vastaanottamaan auton, jos se on vaan mitenkään mahdollista. Onneksi Aviksen yhteyshenkilö löytyi tässäkin tapauksessa.

    Tuo ristikkotalojen ja katedraalin arkkitehtuuri miellyttää kyllä kovasti omaa silmää ja tarrasekoiluista huolimatta Euroopassa on kyllä tosi mukava ajella autolla.

    • Kiitos kommentistasi! Ehken ihan allekirjoita noin missään tuota “tosi mukava ajella autolla”, mutta kieltämättä autolla pääsee kätevästi joihinkin paikkoihin, mihin julkisilla ei oikein kannata yrittääkään.

  • Me vuokrattiin kesällä auto Sveitsistä ja siellä vuokraamossa kyllä meille kerrottiin, että Itävaltaan täytyy ostaa Vinjetti ja niitä saa huoltoasemilta. Olimme siis etukäteen ilmoittaneet, että ylitämme rajat Itävaltaan ja Italiaan. Taidettiin kertoa vielä hintakin eli kyllä toiset vuokraamot jakaa näistä tietoa. 🙂

    Tuolla on kyllä kauniita paikkoja ja Keski-Euroopassa “kaikki” on niin lähellä. 🙂

    • Kiitos Elina! Taisi olla Aviksen kaverilla melko aikaisin lauantaiaamuna vähän huono aamu. Ensimmäinen autokin, jota meille tarjottiin, osoittautui kun sopimusta tarkastelimme ennen sen allekirjoitusta vääräksi, eli se ei ollutkaan automaatti. No aloitettiin sitten alusta toisella autolla ja saatiin sentään tilaamamme automaatti.

  • Vaikuttipa hauskalta autoreissulta! Varmasti mukava tunnelmoida maisemia, joissa käynyt jo tovi aikaa sitten viimeksi. Tuo Strasbourg kiinnostaa itseäni kovasti ja sinne olisi tarkoitus suunnatakin, heti kun mahdollisuus eteen tulee. Todella kaunista seutua olette päässeet ajelemaan! 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Kun edellisestä kerrasta on riittävän pitkä aika, niin kohteet tuntuvat melkein uusilta 🙂

  • Aikamoista sekamelskaa tuntuu olevan tuo tarra-vinjetti häslääminen. Olen ollut Sveitsissä autolla viimeksi 90-luvulla enkä paljon tarroista muista 🙂 Kuvissa on kyllä niin kaunista, että tekee ihan mieli tuonne Keski-Eurooppaan.

    • Kiitos Terhi! Kieltämättä itsellänikin oli jotenkin sellainen ennakkoajatus, että Eurooppa = helppo. Vaikka ei siitä nyt kauaa ollut, kuin vuokrasimme Portugalissa auton, jossa oli paikallinen tarra valmiina, mutta kun sitten ylitimme rajan Espanjan puolelle, niin sittenhän oltiin taas moottoritieden maksujonoissa, kun ei ollut sikäläistä tarraa tms.

  • Oi ei, minä olen myös luullut, että Euroopassa voi vaan ottaa auton alle ja lähteä. En tiennytkään vinjeteistä ja tarroista :O Toki itäisempään Eurooppaan mentäessä ei välttämättä autoa saa edes rajan yli viedäkään, mutta että Ranskat ja Sveitsitkin noin hankalia. Tai hankalia ja hankalia, mutta että jonkinlaista valmistautumist kuitenkin kaipaa.

    • Kiitos Teija! Kyllähän sitä voi, mutta huonolla tuurilla tietämättömyydestä saatetaan sakottaa. Serbia ja Kosovo taitavat idässä olla edelleen niitä haasteellisimpia maita. Edellisin kokemuksemme tuolta suunnalta on auton vuokraaminen Bosniasta ja sillä Montenegrossa käyminen ja se oli ihan ok, mutta Kosovoon ei muistaakseni olisi saanut mennä.

  • Autoja vuokratessa saa olla tarkkana noista, mihin maahan saa autoja viedä ja millä hinnalla, niissä on yllättävän paljon vuokraamokohtaisia eroja. Viime kesänä ajelin Itävallassa taas tietoisesti pikkuteitä, jotta ei tarvinnut sählätä muutaman kymmenen kilometrin takia “ajolupien kanssa moottoritiellä”.

    Olen ajellut noilla main missä tällä reissulla liikuitte ja mukavia kohteita mahtuu tuonne paljon! Bernissä en tosin ole käynyt, tarkoitus jossakin vaiheessa olisi. Tuolta reitiltä Ranskasta Colmar oli todella positiivinen yllätys, sinne ajattelin mennä vielä uudestaan. Euroopassa vuokra-autolla näkee niin paljon, että on omasta mielestäni paras tapa reissata siellä. Oma säätämisensä on kaikilla lipuilla, lapuilla ja ajokielloilla, mutta kyllähän niihinkin tottuu 🙂

    • Kiitos Rami! Sveitsin osasimme mainitakin etukäteen, Saksasta Ranskaan vaan oletimme, että pakko sen on olla ok. Balkanilla kyselin tarkkaankin.
      Colmaria joku muukin kehui meille äskettäin, täytyy pitää mielessä jos vielä sille suunnalla osumme.

  • Aina kun näkee kuvia Keski-Euroopasta tulee fiilis, että tuonne pitää päästä. Jostain syystä sinne ei sitten koskaan kuitenkaan tule lähdettyä. Pitää ryhdistäytyä ja buukata vaan reissu.

    • Kiitos kommentistasi! Nyttemmin vapailla aikatauluilla tämä talvikautena kauas, kesäkautena lähemmäs tuottaa kivasti myös kertausreissuja ja uusiakin kohteita myös Euroopassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.