Ometepen tulivuoret

Ometepe on Nicaragua-järven suurin saari. San Juan del Surista matkamme jatkui Granadaan, mutta Nicaraguassa pitää tietysti poiketa myös Nicaragua-järvelle, joka myös tunnetaan nimellä Cocicolba-järvi. Järvi on Keski-Amerikan suurin ja Latinalaisessa Amerikassakin se jää toiseksi vain Titicaca-järvelle. Kauan sitten Nicaragua-järven yhteyteen kaavailtiin kanavaa, joka sittemmin rakennettiin Panamaan, mutta Nicaraguassa elää edelleen suunnitelma kilpailevasta kanavasta. Tällä kertaa sen toteuttajina tai ainakin rahoittajina olisivat, kuinkas muuten, kiinalaiset. Mutta vielä toistaiseksi järvi on saanut olla rauhassa.

Laivamatka Nicaragua-järvellä

Rivaksen satamasta laivat kuljettavat ihmisiä, autoja ja tavaraa järven suurimmalle saarelle, Ometepelle. Saarella on kaksi tulivuorta, Concepcion ja Maderas, joiden rinteitä, Maderaksella aina kraaterijärvelle asti, innokkaimmat voivat vaeltaa, mutta me tyydyimme päiväretkeen saaren tummahiekkaiselle rannalle Santo Domingossa.

Laivamatka Rivaksesta saarelle kestää noin tunnin ja siihen kannattaa ehkä varautua jonkinlaisilla eväillä, sillä elintarvikkeiden myynti laivalla on satunnaisten kaupustelijoiden varassa ja paikalliset välipalat saattavat olla turistille vähän outojakin, kuten vaikka muovipusseissa myytävä vaaleanpunainen jogurtintapainen neste, joka ilmeisesti kuitenkin on jonkinlaista maissivelliä.

Ometepen saarella on pieni lentokenttäkin ja lentojakin on ilmeisesti ainakin viikottain, muttei ihan joka päivä tai joka tunti, sillä lentojen välisenä aikana lentokentän voi ylittää autolla – tie menee kivasti kiitotien yli, ei se täällä ole niin tarkkaa …

Ometepe: tulivuoria, apinoita ja leppoisaa rantaelämää

Saarella matkasimme, pienryhmässä kun olimme liikkeellä, pikkubussilla pysähdelleen siellä täällä kun matkalla Santo Domingon rannalle vastaan tuli jotain mielenkiintoista tai näkymät jommalle kummalle tulivuorista sattuivat olemaan erityisen hyvät. Mielenkiintoista osastoa saattoivat edustaa vaikka lehmät ja lehmipaimenet. Tai kapusiiniapinat.

Santo Domingon rannalla nautimme lounaan ja innokkaimmat kävivät uimassakin. Toisin kun joku johonkin aikaisemmin jo julkaisemaani juttuun Nicaraguasta kommentoi, niin Nicaragua-järvi on ainakin taas nykyisin riittävän puhdas vaikka uimiseen. Suomalaissyntyinen paikallisoppaamme on asunut Nicaraguassa vuosia eikä katsonut aiheelliseksi varoitella järven vedestä. Sen enempää kuin järvessä elävistä härkähaistakaan. Nicaraguajärvi on siinä mielessä harvinainen järvi, että se lienee ainoa järvi maailmassa, jossa on haita ja härkähai taas ainoa hailaji maailmassa, joka elää makeassa vedessä. Härkähai mainitaan kyllä hurjassa seurassa, kun siitä sanotaan, että ”Kolme useimmin ihmisen kimppuun hyökänneistä hailajeista ovat valkohai, tiikerihai ja härkähai.” Tällä kertaa kuitenkaan kukaan pienestä seurueestamme ei päätynyt hain ruuaksi. Nicaragua-järvelle tehdään muuten Suomesta myös kalastusretkiä, jos härkähain etsiminen kiinnostaa!

Meloneja ja turisteja

Iltapäivällä palasimme laivarantaan, toiseen kuin mihin olimme saapuneet – satamia Ometepen saarella on useampia – ja laivan lähtöä hetken odotellessamme katsoimme miten Concepcion tulivuoren huipulta tuprusi kevyesti savua/höyryä. Nicaraguan tulivuoret ovat edelleen ”hengissä”. Kohta kuitenkin autot saatiin lastattua laivaan ja paluumatka mantereelle saattoi alkaa. Myös se pieni pakettiauto, jossa oli melonikuorma. Joku osa meloneista oli ehkä matkalla markkinoille mantereelle, mutta kyllä niistä aika monta myytiin jo laivamatkan aikana! Laivan rantautuessa pujottelimme ulos autojen ja moottoripyörien seassa ja yhden erityisen hienon pyörän kohdalla Lasse jäi juttelemaan ajajan kanssa: hän oli kotoisin Australiasta ja matkalla ilmeisesti Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan, mutta pitkästä matkasta huolimatta oli silti päättänyt pistäytyä myös Ometepen saarella. Selvästikin siis merkittävä saari, tämä Ometepe!