Willemstad

Viivyimme Curacaolla kaksi vuorokautta, joihin mahtui myös monta kohtaamista Willemstadin kanssa.
Ensimmäisenä tietysti Renaissance-hotelli, jonka uima-allasta monet olivat hehkuttaneet. Sen jälkeen kanavan rannan värikkäät talot ja Queen Emman kelluva kävelysiltä ja rannan isot risteilylaivat. Mutta vähitellen myös kaupungin historia ja värikkäiden talojen tarinat.

Renaissance Curacao

Hotellivalinta Curacaolla oli Aventuran, mutta hetimmiten kun kerroin, että olemme menossa Curacaolle, saarella risteilyllä aikaisemmin poikennut ystäväni alkoi puhua Renaissance Curacao -hotellin uima-altaasta. Sittemmin huomasin saman uima-altaan tehneen vaikutuksen ainakin Kohteena maailma -blogia kirjoittavaan Ramiinkin. Ehkä tässä siis on jotain ihan erityistä …

Hotelliin kirjautumisen yhteydessä meille myydään mahdollisuutta parempaan huoneeseen, merinäköalalla – en nyt enää muista, olisiko hinta ollut 100 dollaria yöltä vai kahdelta, mutta kieltäydyimme siitä. Kieltäytymisen lopputuloksena satuimme saamaan huoneen, jossa oli katunäköala ja suora kävely-yhteys n. 50 metrin päässä huoneemme ovelta sijaitsevalle uima-altaalle, joka piti tietysti heti testata! Nopea kirmaus veteen sai kuitenkin pienen takaiskun kun totesin veden olevan merivettä, eikä siis erityisen lämmintä. Mutta pienen totuttelun jälkeen kävihän sekin, iltapäivän auringonpaisteessa. Rannalla on myös toinen, pienempi allas, jossa makea vesi on lämpimämpää.

Uima-altaan hienous on sen sijainnissa, altaan reunalta voi ihailla merta – tai rannalla olevia risteilylaivoja. Toki rannan palvelutkin ovat kohdallaan, valkoista hiekkaa, rantatuoleja ja aurinkovarjoja ja baari, jotka kaikki tapamme mukaan skippasimme: halusimme vain uida.

Uima-altaan rakennetta voi havainnoida altaan laidalta, mutta hyvää kuvaa siitä ei saa kuin läheisen Rif Fortin muureilta. Renaissance Curacao sijaitsee Otrobandan kaupunginosassa kaupungin keskustasta katsoen linnoituksen takana. Itse linnoitus kuten iso osa Willemstadia muutenkin, ovat ansainneet kaupungille sijan Unescon maailmanperintökohdelistalla.

Matkamme yhteinen osuus Aventuran matkalla olleen muun ryhmän kanssa päättyi Willemstadiin ja nautimmekin viimeisen yhteisen illallisen Rif Fortin muureilla sijaitsevassa Steak & Ribs -ravintolassa, jonne palasimme vielä myöhemminkin juuri uima-altaan rakennetta tarkastelemaan päivänvalossakin.

Rif Fortin ohella hotellin välittömässä läheisyydessä on Renaissance Curacao Mallin nimeä kantava moderni ja siisti ostosalue, jossa on niin matkamuistomyymälöitä kuin monen eri vaatemerkin putiikit – ja tietysti nippu ravintoloita ja kahviloita. Helppoa ja mukavaa, mutta jos etsit enemmän paikallista rosoa, niin sitä kannattaa etsiä Pundan alueelta.

Sint Annabaain kanavan rannalla

Willemstad tunnetaan kanavan Pundan puoleisesta värikkäiden talojen rivistöstä, josta tulee mieleen Amsterdam tai Kööpenhamina.
Värikkäät talot olivat aikoinaan osa sataman toimintaa, varastoja ja toimistoja, mutta nyttemmin Sint Annabaain kanavan rannalla käy enää risteilylaivoja tai huvialuksia ja suurimmat niistäkin jäävät meren puolelle. Värikkäiden talojen rivisto on kuitenkin nykyisenkin Willemstadin ja Curacaon saaren ydin, jonka voi nähdä erilaisina toteutuksina jokaisessa matkamuistomyymälässä ja jopa autojen rekisterinumeroissa.

Talorivistön saa hyvin kuvattua Otrobandan puolelta tai Queen Emman sillalta, joten jos et aloittanut retkeäsi siltä puolelta, niin kannattaa kuitenkin ylittää Queen Emman silta ainakin puoleen väliin vain kuvienkin takia.

Mutta myös Pundan puolella kannattaa käydä – pari korttelia rannasta on aukio, jossa on isot kirjainyhdistelmät Curacao ja Dushi, joiden molempien edessä kunnon turisti käy myös kuvaamassa/kuvauttamassa itsensä. Tuo Dushi aiheutti meille aluksi vähän päänvaivaa ja päädyimme sitten lopulta kysymään asiasta ensimmäiseltä vähän enemmän paikallisen näköiseltä nuorelta naiselta ja saimme jotenkin ymmärrettävän selityksen tälle papiamentun-kieliselle sanalle.  Ihan suoraa käännöstä sille ei ole, sillä tilanteesta riippuen sen voisi kääntää maukkaaksi, makeaksi tai seksikkääksi esimerkiksi. Papiamentu on ABC-saarilla puhuttava kreolikieli, jossa on piirteitä niin portugalista, espanjasta kuin afrikkalaisista kielistä.

Willemstadissa on myös monessa paikassa reheviä värikkäitä naishahmoja. Ne ovat taiteilija Serena Israelin käsialaa ja niihin voi tutustua Chichi Shopissa Pundan kujilla tai tehtaalla saaren itäosassa. Ensimmäisen näimme jo hotellimme, Renaissance-hotellin, edustalla.

Otrobandan helmi – Kura Hulanda

Renaissance Curacao on oikein hyvä valinta hotelliksi Willemstadissa. Toinen hyvä vaihtoehto on historiallinen Kura Hulanda. Otrobandan alue oli vuosia sitten huonossa jamassa. 1998 Jacob Gelt Dekker, joka oli rikastunut 1990-luvulla luomalla One Hour Photo -ketjun, jonka hän sittemmin myös Kodakille, päätyi matkoillaan Curacaolle. Hän ihastui alueen vanhoihin, joskin rapistuneisiin rakennuksiin ja osti ensin yhden, sitten toisen ja lopulta korttelin verran pieniä rakennuksia. Rakennukset kunnostettiin hotellikäyttöön ja alueesta muodostui monella tapaa ainutlaatuinen Kura Hulanda -hotelli. Ainutlaatuista on esimerkiksi se, että alueen kadut ovat edelleen julkisia katuja ja niillä – ja siis käytännössä hotellin alueella – saa liikkua kuka tahansa. Hotellin vastaanotto on yhdessä rakennuksessa ja asuinhuoneet ja muut tilat muissa rakennuksissa, joihin kuljetaan näitä pieniä katuja pitkin. Kokonaisuuteen kuuluu myös pieni museo, joka kertoo omaa tarinaansa mm. Curacaon osuudesta orjakaupassa.

Hotellin nimi, Kura Hulanda, on papiamentun kieltä, ja tarkoittaa hollantilaista pihaa.

Pundan loiston paluu

Siinä missä Otrobandan alueen kunnostaminen alkoi parikymmentä vuotta sitten yhden henkilön ideasta, niin Pundan aluetta on kunnostettu – ja kunnostetaan edelleen – talo kerrallaan. Ensimmäisenä tälle myöskin loiston päivänsä siinä vaiheessa jo kauan sitten nähneelle alueelle kunnostettiin muutama rakennus opiskelija-asunnoiksi. Curacao on suosittu työharjoittelupaikka hollantilaisten opiskelijoiden keskuudessa – onhan se monella tavalla ”kuin kotona”, mutta ikuisesti kesäisessä ilmastossa. Opiskelijoiden myötä alueelle tulivat baarit ja opiskelijoiden luona vierailevien vanhempien myötä hotellit ja ravintolat.

Monet Pundan alueen isoimmista rakennuksista kuuluivat aikoinaan juutalaisille. Aikoinaan kaikki asettuivat tiiviisti kaupungin keskustaan, mutta myöhemmin, autoistumisen myötä, varakkaimmat perheet muuttivat pois ahtaasta ja tunkkaisesta kaupungista ja osa rakennuksista jäi vailla käyttöä. Isojen rakennusten rinnalla on pienempien talojen rivistöjä, joissa varakkaampien perheiden palveluskunta asui, kävelyetäisyydellä työpaikoiltaan.

Nyttemmin näitä isoja kartanoita on luovutettu nimelliseen hintaan online casino- ja peliyhtiöille, joille Curacao tarjoaa edullisen toimintaympäristön. Kauppaan kuuluu kuitenkin velvoite rakennuksen kunnostamisesta.

Kansallisarkiston osalta kerrotaan tarinaa, miten sitä oltiin jo tuhoamassa: talo oli rapistunut ja naapurusto vailla parkkipaikkoja, joten tontti ajateltiin jyrätä paikoitusalueeksi. Kirjaimellisesti viime hetkellä ilmaantui nimetön lahjoittaja, joka kunnosti talon ja lahjoitti sen Kansallisarkiston käyttöön. Lahjoittajan henkilöllisyys on kuulemma tähän päivään asti säilynyt tuntemattomana.

Edelleen myynnissä olevan rannan korkeimman rakennuksen, suljetun Plaza-hotellin, erikoisuutena on vakuutus, joka tarvittaessa korvaa laivojen törmäyksestä aiheutuvat vauriot. Hotellin sijainti, isot laivat, pieni kanava ja meri, loivat olosuhteet, joissa tällainen vakuutus koettiin tarpeelliseksi – kuulemma ainutlaatuinen tarve hotellille maailmassa!

Pundan alueen pohjoisrannalla on aikaisemmin ollut (kartoissa on edelleen) kelluvat markkinat, mutta niitä ei enää ole, sillä myyjät näille markkinoille tulivat Venezuelasta, mutta Venezuelan tilanteen takia he eivät enää voi tulla Willemstadiin. Paikalliset ostaisivat kyllä mielellään edelleen vihannekset ja hedelmät venezuelalaisilta, sillä ne olivat tuoreempia kuin lentorahtina maahan tulevat. Paikallista tuotantoahan saarella ei ole. Kaikille ABC-saarille, Aruballe, Bonairelle ja Curacaolle, tulee nykyisin paljon pakolaisia Venezuelasta ja pääsääntöisesti heille myönnetään lyhytaikaiset työluvat saarilla.

Hyvästi Willemstad

Viimeisenä iltana palasimme vielä kerran Sint Annabaain kanavan rannalle. Tällä kertaa osuimme paikalle juuri kuin TUI:n risteilijä Marella Explorer 2 teki lähtöä kanavasta ja onnistuimme näkemään miten Queen Emma -silta kääntyi kanavan rannan suuntaiseksi ja teki tilaa hinaajan ja risteilijän lähdölle. Silta saattaa aueta päivän mittaan useamman kerran, joko osittain, pienten laivojen takia, tai kokonaan, lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa. Pitempi aika voi olla jopa kolme varttia, mutta tarvittaessa voi käyttää kanavan ylittämiseen ilmaista lauttaa.

Ennen sillan kääntymistä sillalla annetaan äänimerkki, jolloin siltä kannattaa poistua ripeästi, jos ei halua jäädä odottamaan sillan kääntymistä takaisin. Hyvällä tuurilla myös kääntyneeltä sillalta saattaa päästä pois, mutta ihan helppoa se ei näyttänyt olevan.

Marella Explorerin lähdön lisäksi näimme edellisenä päivänä Fred Olsen -varustamon Braemerin lähdön kanavasta. Sen lähtö ei tapahtunut ihan iloisissa merkeissä, sillä Braemer oli kyllä viettänyt päivän Willemstadissa, mutta laivalla olleiden koronaepäilyjen takia sen matkustajat eivät päässeet maihin. Sittemmin luimme, että Kuuba otti lopulta vastaan tämän epäonnisen risteilylaivan.