Suriname-joen varrella Bergendalissa

Bergendal Suriname feature

Surinamessa viivyimme vain muutaman päivän ja uhrasimme niistäkin yhden päiväretkelle Ranskan Guyanaan. Ehdimme kuitenkin tutustumaan pariinkin otteeseen pääkaupunki Paramariboon ja viettämään yhden kokonaisen päivän Suriname-joen varrella sijaitsevassa eco lodgeksi itseään mainostavassa Bergendalissa.

Bergendalissa asutaan suhteellisen laajalle alueelle levittäytyneissä majoissa, joista osa on korkealla puiden latvojen tasolla, osa joen rannalla maatasossa. Me päädyimme korkealle puiden latvojen tasolle, mikä käytännössä tarkoitti noin 40 askelman treeniä joka kerta kun palasimme huoneeseen, mutta toisaalta, täysihoidon lomassa on hyvä välillä kuntoillakin! Valitettavasti wifi ei kuitenkaan yltänyt puihin latvoihin, toisin kuin joen rannalla sijaitseviin majoihin. Iltaisin ekologisuus tarkoitti myös jokseenkin pimeitä polkuja, mutta onneksi kuljetamme nykyisin matkoillamme myös pientä ladattavaa led-lamppua useimmiten vain tietokonetyöskentelyyn hotellihuoneissa. Jostain kumman syystä hotellihuoneiden valaistus jättää usein toivomisen varaan!

Bergendal soveltuu hyvin pelkkään oleiluun: pieni uima-allas tarjoaa mukavat näkymät Suriname-joelle ja alueen polkuverkosto lintuja ja värikkäitä perhosia. Tapamme mukaan varasimme kuitenkin hetimmiten parikin pientä retkeä potentiaalista tylsyyttä torjumaan!

Bergendal Suriname Bergendal Suriname Bergendal SurinameBergendal Suriname Bergendal Suriname

Bergendal Suriname
Aika ihana infinity pool, jonka partaalta voi ihailla Suriname-jokea (kuva: Pirkko Mäntysalo)
Bergendal Suriname
Työntekijöiden hartaustila

 

Veneretki Suriname-joella

Luonto Suriname-joen rannalla oli vähintäänkin ihan ok, mutta lodgen asiakaskokemuksessa on vielä hienoisesti toivomisen varaa. Uima-altaan, metsäpolkujen ja baarien lisäksi tarjolla oli puolisen tusinaa erilaista aktiviteetia, mutta niistä oli todella vaikeaa saada muuta tietoa kuin kellonajat ja hinta. Joskus tietysti ideana voi ollakin se, ettei asiakas tiedä etukäteen minne on menossa tai mitä retkellä voi tapahtua, mutta eivät nämä tarjolla olleet aktiviteetit varsinaisesti olleet tyyppiä “mystery tour”.

Veneretkelle lähdimme siis melko sokkona, tietona vaan, että on vene, Suriname-joki ja tuntia aikaa.

Retki osoittautui sitten tosiaan melko puhtaaksi veneretkeksi, eli näimme Suriname-joen rantoja pienen pätkän ala- ja yläjuoksulla, hiukan asutusta ja jonkun tehtaankin, etäältä. Jossain kohtaa joen yli meni lautta: joen toiselle puolelle ei pääse autolla. Eläimiä, edes lintuja, emme nähneet. Alajuoksulta takaisin palatessamme laiskanpuoleinen kipparimme oli jo palaamassa rantaan, kun muistin, että pienen matkan päässä yläjuoksulla pitäisi olla hotellin uimaranta ja pyynnöstä kippari teki sitten vielä kierroksen sille suunnalle.

Suriname-joen rannalla olevat uimarannat on rajattu vedessä olevilla verkoilla Suriname-joesta, sillä isot kaimaanit tai piranjat ja uimarit eivät oikein sovi samaan joenmutkaan.

Uimarannan edessä pyörähdettyämme palasimme takaisin lodgelle, mutta kohdallemme sattui sentään vielä pieni onnenkantamoinen: joen yli menevän ziplinen ylitti joku ihan päittemme ylitse! Jotain jännittävää siis tälläkin retkellä sittenkin.
Ziplinet jätimme täälläkin väliin, kuten Costa Ricassakin. Oli vähän pakkokin, sillä ikäraja siihen oli 60 vuotta. Olisi siihen ollut painorajakin, mutta ehkei se siitä olisi jäänyt kiinni (100 kiloa).

Veneretki

Bergendal Suriname-joki

Suriname-joella
Me asuimme puiden latvuksissa, mutta näinkin olisi joen varrella voinut asua

Veneretki

Pyykkäreitä
Pyykkäreitä Suriname-joella
Uimaranta
Paikoitellen joen ranta on hiekkarantaa – tässä siis hotellimme uimaranta

Zipline

Bergendal Suriname
Hotelli joelta päin: rantabaari, päärakennus ja laituri

Historiallinen kävelyretki

Jos aamupäivän veneretkelle lähdimme vähän sokkona, niin historiallisesta kävelyretkestä olimme jo saaneet hyvän selostuksen yhdeltä jo edellisenä päivänä sitä testanneelta ryhmäläiseltämme. Varauduimme siis haastavaan kiipeämiseen viidakossa ja kieltämättä sitä se olikin. Hotellin uimarannan takana on jäljellä pieni ryhmä vanhoja orjien käyttämiä taloja, jopa kylän poliisiasema. Aikoinaan tällä alueella oli plantaasi, jonka työt tekivät tietysti Afrikasta tuotetut orjat.

Retki alkoi tutustumisella näihin vanhoihin taloihin, jonka jälkeen aloitimme nousun läheiselle mäelle, kohteena vanha hautausmaa. Nousua varten saimme lainaksi kävelysauvat, jotka tulivatkin sitä enemmän tarpeeseen mitä ylemmäs viidakossa nousimme. Ihan yhtä haastava nousu ei sentään ollut kuin Ruandassa matka vuoristogorillojen luo, mutta silloin jokaisella olikin mukana oma kantaja, joka tarvittaessa auttoi vaikeimmissa nousuissa.

Ensimmäisiä näkemiämme hautamuistomerkkejä, orjien hautoja, emme ilman opasta olisi hautamuistomerkeiksi tajunneetkaan. Plantaasin omistajien haudat vielä vähän korkeammalla olivat sen sijaan jopa aidattuja, joten ne olisimme itsekin löytäneet – jos olisimme onnistuneet pysymään polulla.

Lasku viidakkopolkua takaisin uimarannalle ei ollut yhtään sen helpompaa kuin nousu, paikoitellen  jopa vaikeampaa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai melkein.

Olimme tulleet tällekin retkelle hotellilta pienen matkan veneellä. Takaisin hotellillekin olisi päässyt veneellä, mutta oppaamme innosti meitä kävelemään takaisin: polku hotellille lähtisi tästä ja matkaan menisi ehkä vartti. Kävelysauvoja luovuttaessamme varmistin vielä, että tämä polku on siis leveää ja suunnilleen tasaista – emme me mitään kävelysauvoja tuolla taipaleella tarvitsisi.

Ok, siis matkaan. Seuraavan puolen tunnin ajan, ei siis vartin, mietimme kyllä useampaan otteeseen, että joko opas ei ollut itse koskaan tätä väliä kävellyt tai sitten olimme onnistuneet varsinaisella retkellä antamaan turhankin hyvän kuvan kunnostamme: sen verran haastava tämäkin osuus oli!

Bergendal historiallinen kävely Bergendal historiallinen kävely

Bergendal historiallinen kävely
Kultajänis
Bergendal historiallinen kävely
Vanha poliisiasema – luonto valtaa alaa

historiallinen kävely

Plantaasin ajalta säilynyttä esineistöä

Bergendal historiallinen kävely

historiallinen kävely
Orjien hautamuistomerkit olivat aika vaatimattomia, miespuolisten varsinkin
Bergendal historiallinen kävely
Naisen hautamuistomerkkien  päässä on pyöreä levennys
historiallinen kävely
Plantaasinomistajien hautoja

Bergendal historiallinen kävely

Artikkelin avainsanoja

10 kommenttia

    • Kiitos kommentistasi! Meiltä peruuntui yksi blogiyhteistyömatka (Lontoo) – ehkä se voisi toteutua jo alkusyksystä? Pakistanin matkamme on toistaiseksi siirretty lokakuulle – katsotaan sitten miten sen käy …

  • Onpa yllättävää, ettei eläimiä tuolla veneretkellä näkynyt. Ympäristö nimittäin vaikuttaa kuvien perusteella sellaiselta, että voisi ajatella lintuja ja joitain apinoita löytyvän. Ja siis on tosiaan sellaisen näköistä, että siellä viihtyisi hyvin.

    • Kiitos Mikko! Samaa itsekin ajattelin. Jossain kohtaa joessa oli vielä pieni heinäinen pitkä ja kapea saari ja vene kulki sen ja rannan välistä vauhtia hiljentäen ja kuvittelin tosiaan, että tuo reitti ja vauhdin hiljennys olisi tarkoittanut, että olisimme etsineet heiniköstä jotain elämää, mutta ei nyt tällä kertaa. Melomaankin tuolla olisi päässyt, ehkä silloin olisi omaan tahtiin voinut onnistuakin näkemään ainakin lintuja.

  • Hui kaimaaneita ja piraijoita!

    Uskalsitteko käydä uimassa alueella, jossa oli verkot? Upeita maisemia taas ja kyllä se harmittaa, ettei tänä vuonna pääse ulkomaille. Joka vuosi ollaan käyty 1-3 kertaa, joten kyllä sitä kaipaa suuresti taas reissuun :)

    • Kiitos kommentistasi! Olisin varmaan uskaltanut, mutta useimmiten vierastan hiekkarantoja, kun en kuitenkaan tapaa rannalla oleilla sillä en pidä auringossa lojumisesta. Ihan vaan uimisen takia hiekka on turhan työläs elementti etenkin uimisen jälkeen, kun pitäisi saada taas ainakin jotain vaatteita ja kengät puettua ilman, että kaikki on hiekassa.

  • Ihanaa kun pääsee edes virtuaalimatkalle kuvien kautta, nyt kun varsinainen matkailu on tauolla. Upeita kuvia ja vaikuttaa olleen oikein elämyksellinen reissu :).

  • Upeita ja mielenkiintoisia paikkoja. Voi vain kuvitella mitä elämyksiä nämä teidän matkat ovat.
    Kiitos jälleen ammattitaitoisesta postauksesta :) Näitä on niin ilo lukea!

Comments are closed.