Koronakevättä Espoon rannoilla

Espoon luontopolut

Elämämme on muuttunut pandemian takia lyhyellä aikavälillä vähemmän kuin monella muulla. Emme joudu huolehtimaan etätöistä, emme etäkoululaisista, eivätkä vanhempamme ole enää elossa. Eläkeläisen tulotasoonkaan pandemia ei ole vaikuttanut. Matkojen välillä olemme muutenkin viihtyneet hyvin kotona ja lähiympäristössä.

Mutta muutamat asiat ovat kuitenkin meidänkin arjessamme hiukan muuttuneet.

Ruoka

Ruokaostosten keskittäminen yhteen ostoskertaan viikossa ja siten, että vaan yksi kiertää kaupassa, on muuttanut ostosmatkat hiukan stressaaviksi. Pari kertaa olemme onnistuneet käyttämään keräily- tai kotiinkuljetuspalveluakin, mutta toimitusajat ovat olleet kortilla ja ostoskeskuksessa on ollut muitakin asioita hoidettavana, joten useimpina viikkoina olemme käyneet kaupassa, sen yhden kerran.

Kerran olemme kokeilleet ruuan kotiinkuljetusta ja kerran olemme hakeneet noutopizzan. Edellinen ei oikein innostanut, mutta noutopizza kerran kahdessa viikossa vaikka voisi olla ihan kivaa vaihtelua.

Leipominenkin on lisääntynyt, olen tehnyt pari sämpyläsatsia, yli yön sämpylät olivat ihan ok, mutta itse asiassa pidän kyllä enemmän kaupan leivästä! Pulliakin leivoin kerran, mutta niissäkin on kahden hengen taloudessa se ongelma, että niitä tulee kerralla liian paljon ja ne ovat kuitenkin parhaimmillaan tuoreina, ei pakastimen kautta kierrätettynä. Ehkä näidenkin osalta palataan kaupan valikoimiin: vähemmän on enemmän.

Päivittäin, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, teemme lyhyemmän tai pitemmän kävelylenkin. Arkisin usein Rantaraitilla, viikonloppuisin jossain muualla, sillä vakiolenkkimme on silloin turhankin suosittu.

Yksi vaihtoehdoistamme on Haukilahden kuntolenkki Haikaranpesän vesitornin mäellä.

Kirjat ja televisiosarjat

Aikaa lukemiselle ja televisiosarjojen katselulle on ollut vähän tavallista enemmän. Arubalta palattuamme olemme katsoneet, yhdessä, alusta loppuun jo nämä sarjat: Karppi, DNA, Tsunami, Maailma liekeissä ja 22. heinäkuuta. Näistä ehkä DNA ja Maailma liekeissä innostivat eniten, myös ajattelemaan. Olemme myös edelleen seuranneet Isänmaan puolesta (Homeland) -sarjan uusimpia jaksoja, jotain siis viikkorytmissäkin, ei vaan koko sarja saman viikon aikana.
22. heinäkuuta -sarjan näkökulma oli mielenkiintoisen erilainen kuin aikaisempien Utoyan tapahtumista tehtyjen elokuvien/sarjojen: ääneen pääsevät toimittajat, poliisit ja ensiapupoliklinikan työntekijät.
Greyn anatomian katsomisesta Lasse ei sentään vieläkään ole innostunut!

Alkuvuoden mittaan lukemistani kirjoista parhaiten mieleeni ovat jääneet Mazzarellan Varovainen matkailija ja Lumikeron Uutismies. Lukaisin myös pari pandemiakirjaa, italialaisen Paolo Giordanon nopeasti arjesta keskellä Italian karanteenia kirjoittaman Tartunnan aikaan ja naftaliinista kaivetun Peter Mayn trillerin Lockdown, jota ei 15 vuotta sitten julkaistu liian epäuskottavana, mutta joka nyt sitten julkaistiin pikavauhtia. Italian karanteeniarjesta kertova kirja oli ihan kelvollinen, Lockdown ei mielestäni nyt oikeastaan olisi kannattanut julkaista nytkään.

Karanteenikirjoja Espoon luontopolut -juttu

Välillä, ehkä kerran viikossa, olemme myös käyneet testaamassa/kertaamassa jonkun lähiseudun luontopoluista, kuten vaikka tämän Hanikan rannoilla ja Soukan kallioilla kiertelevän Hanikan luontopolun.

Puutarhahommia

Etupihallamme on oikeastaan jo liian isoksi kasvanut Terijoen salava, jonka olemme parin vuoden välein leikanneet tyngäksi. Leikkaamisen hienoisena haasteena on ollut ylettyä leikkaamaan ison puun latvusta ja kertyneen leikkuujätteen poiskuljettaminen tai, osittain, silppuaminen, on sekin ollut aikaavievää ja työlästä. Joten tänä vuonna päätimme tukea pienyrittäjää ja ostimme puun leikkauksen ja leikkuujätteen poisviennin palveluna. Homma sujui ammattilaiselta vajaassa päivässä, vaikka poiskuljetettavaa kertyikin niin paljon, että joutui tekemään välilläkin yhden matkan kuulemma Kivikkoon.

Itse olemme leikanneet meidän ja toisen naapurimme välisen pensasaidan alas takapihalla. Toiveena, että siitä kasvaessaan tulisi taas juuresta asti tuuheampi. Näin ainakin kävi muutama vuosi sitten leikatessamme samanlaisen aidan etupihalla.

Terijoen salavan leikkaus Pensasaita

Lumeton talvi haalisti terassin puulaatat pahasti, joten maalasin ne Valtti Plus terassiöljyllä kun kohdalle sattui jo joku lämpimämpi päivä.

Seuraavaksi voisikin sitten ehkä jo paneutua nurmikon ja perennojen kimppuun. Normaalioloissa olisi jo ollut kiire saada jotain valmiiksi ennen seuraavaa matkaa, joka olisi alkanut jo runsaan viikon kuluttua, mutta nyt harvemmalla asialla on kiire.

Hyönteishotelli, ihan pieni sellainen, Marttojen ohjeita mukaillen, on sekin jo työn alla.

Kevään etenemistä kävimme myös katsomassa Hannusjärvellä, mutta muutama viikko sitten metsässä oli kyllä vielä turhankin märkää!

Muita projekteja

Tämä on se osio, joka keskimäärin kerran kuussa lähdöillä jonnekin päin maailmaa ei oikein koskaan ehdi etenemään. Heti matkalta palattuamme on vielä muuta tekemistä ja viikkoa, jopa paria ennen matkaa, ei enää viitsi aloittaa mitään isompaa.

Nyt tekosyyt ovat puuttuneet ja niin olenkin käynyt läpi keittiön kaapit karsien niiden sisällöstä nyttemmin tarpeettomilta tuntuvia tavaroita. Tai Konmarin hengessä tavaroita, jotka eivät tuota iloa.
Tällä kertaa olen jopa tehnyt muutamia hankintoja lisätäkseni niiden iloa tuottavien tavaroiden määrää hienoisesti, kuten vaikka ostamalla pari uutta mukia, poistettuani vuosien mittaan loputkin iloa tuottamattomat matkoilta tai entisiltä työpaikoilta kotiutuneet iloa tuottamattomat mukit. Ostin myös muutamia yksittäisiä 24 h -sarjan lautasia rikkoutuneiden tilalle – pitäähän niitä nyt olla ainakin kuuden kappaleen sarjat!

mukit Espoon luontopolut -juttu
Kuva-aiheet kotipihalta. Fine Bone China -mukit Stockmannilta, vähän tukea velkajärjestelyyn!

Erityisen iloinen olen ollut siitä, että vihdoinkin olemme saaneet käytyä läpi (melkein ainakin) työkalukaapin nimellä kulkeneen kaapin, johon on myös ajautunut paljon vanhentunutta elektroniikkaa. Vinkkinä tähän liittyen: älä ikinä osta isompaa sarjaa varastointilaatikoita – ne keräävät tehokkaasti itseensä ”sekalaista romua”, jota ei sitten tule käytyä läpi, kun ne laatikot, laatikkotasolla, näyttävät kaapissa ihan siisteiltä. Nyt ne, tyhjät laatikot, odottavat matkaa kierrätyskeskukseen. Hävitin myös 90% kaikista säilömistäni käyttöohjeista ja ajattelin jatkossa mahdolliset uudet tallettaa netistä hetimmiten tavaran hankittuani, siltä varalta, ettei sitä sitten enää 5-10 vuoden kuluttua löytyisi netistä. Nappikokoelmastanikin hävitin 90%.

Muutamia vaatteitakin olen netistä tilannut, vaikka eipä kotiinpaluumme jälkeen ole juuri muita vaatteita tullut pidettyä kuin ulkoilu- ja kotivaatteita. Keltaista ulkoilutakkia voikin siis väittää melkein tarpeelliseksi hankinnaksi. Kevään ja kesän juhlia ajatellen ostamani mekko sen sijaan saattaa odotella pitempäänkin niitä juhlia. Toukokuulle suunnitteilla olleet sukujuhlat Tukholmassa taitavat toteutua vasta vuoden päästä, jos silloinkaan.

vaatteita
Takki Raiskin, mekko Masain

Mutta ei näilläkään projekteilla niin kiire ole ollut, etteikö välillä ehtisi ulos – vaikka Suomenojalle.

Blogi

Matkabloggaajana olen vielä ihan näihin viikkoihin asti ollut ihan ”normaalitilanteessa”, eli aiheita vasta maaliskuun puolivälissä päättyneeltä matkaltamme on riittänyt tähän asti. Muutaman lisääkin voisi vielä kirjoittaa.

Sen jälkeen pitänee siirtyä yhteenvetoihin, muisteluihin tai matkahaaveisiin.

Joistakin harvoista aikaisemmin vierailemistamme jutuista voisi kirjoittaa uudelleen, sillä vuosia sitten matkajuttumme olivat paljon nykyistä lyhyempiä ja tiiviimpiä ja kuvatkin olivat erillisissä kuva-albumeissa.  Luin esimerkiksi äskettäin Parasta lähteä nyt -blogin jutun Gerald Durrellin eläintarhasta ja mietin, että olemmehan mekin tuolla käyneet. Joo, löytyi lause ja kai kaksi kuvaa.

Parasta lähteä Durrell

Matkahaaveiden osalta matkaystävämme päivittivät juuri melkein koko heiltä vielä käymättömän maailman sisältävän matkasuunnitelmansa. Omalta osaltani hirvittää, että jos tämä tauko matkailussa venyy jopa parin vuoden mittaiseksi, niin pitkän listan sijaan pitäisi osata laatia melko lyhyt hyvin priorisoitu lista niistä kaikkein tärkeimmistä paikoista, joissa vielä haluaisi käydä. Seniori-ikäiseltä parikin vuotta pois välistä on suhteessa aika paljon, joten aika voi tämän harrastuksen tiimoilta alkaa käydä valitettavasti vähiin.

Mutta surraan sitä sitten myöhemmin, ja etsitään nyt vaikka Tikankierrosta Espoon keskuspuistossa. Ei ihan löytynyt ensimmäisellä yrittämällä.

Päivitys 1.5.2020 – Löytyi se Tikankierroskin toisella yrittämällä!

Espoon luontopoluista olemme käyneet myös kertaamassa Olarin terveysluontopolun, josta pari vuotta sitten kirjoitin ihan jutunkin. Se oli parissa vuodessa muuttunut tuskin löydettävissä olevasta polusta hyvin merkityksi ja tallatuksi poluksi.

Varsinaisesti en halua suositella yhtäkään luontopolkua tai muuta ulkoilualuetta Espoossa, sillä mitä laajemmin ihmiset etsiytyvät eri kohteisiin niin sen parempi! Kaikki tänä keväänä (osittain uudelleen) testaamamme ovat ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja.

Mene metsään!

 

Tags from the story
,
Join the Conversation

14 Comments

    1. says: Pirkko

      Kiitos Melissa! Nähtävästä tiedä noilla luontopoluilla, mutta sanotaan nyt vaikka, että vaihtoehtoja on, onneksi.

  1. says: Marjo

    Vaikka olen espoolainen niin Nuuksiota lukuunottamatta muut luontopolut ovat vielä kokematta. Täytyy ottaa asiakseen lähteä kulkemaan näitä kun korona-aika vielä jatkuu. Metsässä saa onneksi olla ”melko rauhassa”. Matkustamisesta muualle saa haaveilla ehkä vasta vuosien kuluttua…

    Ihana tuo keltainen Raiskin takki. Olen iloinen, että olet löytänyt tämän värin kun sopii sinulle. Itse on katsellut netistä yhtä farkkumekkoa mutta vielä en ole tilannut. Masain vaatteissa on hyvä mitoitus meille pitkille!

    Tuon puun leikkauksen/roskien poiskuljetuksen ulkoistuis oli varmasti ihan fiksua. Pari vuotta sitten ystäväni leikkasi näin keväällä heidän pensasaitaa ja onnistui kaatumaan tikkaiden kanssa, joten seuraavat viikot olikin sitten puutarhahommat vähissä kun käsi oli kipsissä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Marjo! En haluaisi uskoa tuohon ”vuosien kuluttua”. Eiköhän edes osa Euroopasta aukenisi jo sitä ennenkin – ja tarvittaessa kotiinkin pääsisi aika helposti.

  2. says: tuulanneli

    Huhtikuu on ollut todella poikkeusellinen. Paljon olette ehtineet kuukauden aikana. Nyt onkin ollut ilo seurata blogeista näitä kotimaisten luontopolkujen esittelyä. Minullekin on tullut yllätyksiä täällä kotiseudulla. Luontopolkuja joidne olemasta oelosta en ole tiennyt.

    Toivotaan, että syksyllä pystymme matkustamaan edes tässä Euroopan alueella.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Luontopolut ovat päätyneet ohjelmaamme etenkin siksi, että perusulkoilureittimme, Rantaraitti, on ollut niin ruuhkainen – etenkin viikonloppuisin.

  3. says: Reissu-Jani

    Suosittelen Raija Hentamanin kirjoittamaa ”Uusi Pääkaupunkisedun Retkeilyopas” kirjaa. Sieltä löytyy todella paljon kohteita, joista ehkäpä ei ole koskaan kuullutkaan — tai sitten tekee niinkuin mä: lähdin kartan avulla vaan metsään kävelemään kun siellä oli kiinnostava luonnonsuojelukohde. Ei ketään tullut vastaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos! Itse asiassa meillä taitaa olla ainakin yksi kirja Espoon kohteista ja yksi Helsingin – ja sen kauemmas itään tuskin viitsimme lähteä :-)
      Tuosta vain kartta käteen ehdotuksestasi, niin Lasse latasikin juuri jonkun maastokarttojakin näyttävän sovelluksen puhelimeensa tuota Tikankierrosta etsiessämme, joten saatamme hyvinkin turvautua siihenkin ruuhkattomia maisemia etsiessämme.

  4. says: Hanna

    Metsä on kyllä ihana paikka, kunhan pois pääsee äkkiä XD Ja mulla on kanssa leipominen lisääntynyt, ihan uskomatonta!

    hanna

    1. says: Pirkko

      Kiitos Hanna! Juu, en minäkään oikein perusta yön yli metsäretkistä ja vaikka asumisesta jossain laavussa :-)

  5. says: Asko

    Kiitos vinkeistä. Myös me olemme suunnanneet parin viime kuukauden aikana luontoon ja olen tehnyt niistä postauksia ahkerasti. Yritämme etsiä koko ajan lisää hyviä luontopolkuja ja siinä mielessä juttusi tulivat oikeaan aikaan. Joko kävitte Roihuvuoren kirsikkapuistossa? Nyt se on makkeimmillaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Roihuvuoreen asti olemme täältä kaukaa lännestä kerran rehjunneet – olisikohan tuo nyt oleellisesti siitä muuttunut … Taidamme tyytyä lähipihojen ja katujen varsilla riittävän taajassa sijaitseviin kirsikkapuihin täällä kotikulmilla :-)

  6. says: Taina

    Juuri tällä viikolla mietin, kuinka viime vuonna olin niin onnessani voidessani polkea työmatkat pitkin Espoon rantoja, ja tämä postaus kirvoitti tuota ikävää entisestään. Tällä hetkellähän työmatkani kulkee sängystä kylppärin ja keittiön kautta sohvalle. Täytyypä tässä jossain vaiheessa taas polkaista Espoon rantareittejä ihan vaan ulkoilun ilosta!

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Taina! Koemme itsemme tosiaan hyvinkin onnekkaiksi asuessamme Espoon rantaraitin varrella. Normaalisti mitä parhain ulkoilureitti – juuri nyt vähän liiankin suosittu :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *