Katkaisimme koronakaranteenien taidenäyttelytauon käymällä EMMAssa katsomassa Espoon eri kaupunginosia esittelevän valokuvanäyttelyn.
Samalla poikkesimme ovelan nimen omaavaan näyttelyyn Michael Schilkin feat. Lotta Mattila. Näyttelyssä on esillä keramiikkataiteilija Michael Schilkinin eläinhahmoja, mutta näyttelyn on suunnitellut Lotta Mattila, joka on myös höystänyt näyttelyä omilla veistoksillaan.
Michael Schilkin syntyi Moskovan lähellä Venäjällä 1900, mutta muutti jo lapsena Pietariin ja emigroitui Suomeen 1921. Autonkuljettajana elantonsa hankkinut nuori mies opiskeli iltaisin Taideteollisessa keskuskoulussa 1924-1928 puun veistoa ja muotoilua.
1930-luvulla Schilkin aloitti työt Arabian taideosastolla, jossa hän työskenteli kuolemaansa asti 1962. Arabialla hän keskittyi eläimiin, joiden asennot, liikkeen ja luonteen hän tavoitti taitavasti. Jo vuonna 1937, Pariisin maailmannäyttelyssä Michael Schilkin voitti töistään siellä kultamitalin. Arabian taideosastosta muodostuikin 1940-luvulle tultaessa Suomen modernin taideteollisuuden sydän ja sen taiteilijoista, Schilkinistä, Kaj Franckista, Birger Kaipaisesta ja Rut Brykistä edelläkävijöitä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Eläinhahmojen ohella Schilkin työsti seinäreliefejä, jotka syvensivät rakennusten luonnetta. Laajin ja tunnetuin hänen teoksistaan on Helsingin Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen korkokuvasarja, joka kuvaa kauppaa, teollisuutta, opetusta ja pankkitoimintaa. Hänen reliefejään on myös Arabian vanhan tehtaan seinässä, Helsingin Ortodoksisen hautausmaan kirkon julkisivussa, Marian sairaalan sisätiloissa ja Fazerilassa Vantaalla.
Ensituntuman hänen töihinsä sain jo lapsuudenkodissani, sillä kotimme ruokasalin ja olohuoneen välisellä seinällä oli hänen karhureliefinsä. Tai seinällä on väärä sana, sillä työ oli muurattu seinään siten, että kun isäni kuoleman jälkeen tyhjensimme asunnon myyntiä varten, teos jouduttiin hakkaamaan irti seinästä. Asunnon ostaja ei ehkä olisi sitä osannut arvostaa – ja sitä paitsi sisareni halusi sen.
Valitettavasti reliefi alkuperäisellä paikallaan ei ole tallentunut yhteenkään kuvaan kotonamme pidetyistä perhejuhlista, edes taustalle: ne on aina otettu joko ruokasalissa tai olohuoneessa, mutten koskaan huoneiden välisessä aukossa. Alla oleva kuva on otettiin aikoinaan työn arviointia varten.
Michael Schilkin & EMMA 2020
Näyttelyssä on esillä useita Michael Schilkinin eläinveistoksia, vaikkei se kovin laaja olekaan. Useimmat töistä ovat lainassa Kyösti Kakkosen kokoelmista.
Lotta Mattila
Taiteilija näyttelyn kuraattorina? Kuulemma Lotta Mattila itsekin ihmetteli ensin ideaa, mutta innostui kuitenkin toteuttamaan näyttelyn, jossa Michael Schilkinin eläinhahmot kohta lähes sadan vuoden takaa käyvät hiljaista vuoropuhelua Lotan omien eläinhahmojen kanssa. Lotan sanojen mukaan Schilkinin keraamisten eläinten luonteikkuus on herättänyt ne henkiin hänen mielikuvituksessaan ja inspiroinut häntä luomaan niille sopivat elinympäristöt.
Lotta Mattilaan tutustuimme ensimmäisen kerran Niittykummun metroaseman valmistumisen yhteydessä. Jos olet kulkenut Niittykummun metroasemalle lännen suunnalta, olet ehkä huomannut okapin vasan. Omilla jaloilla niminen veistos, kuten metroasemalle johtavan käytävän seinämaalaukset, ovat Lotta Mattilan käsialaa.
Lotta Mattila (s. 1986 Kuopio) on valmistunut vuonna 2011 taiteiden kandidaatiksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta ja 2017 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi.Omassa työskentelyssään Lotta Mattila pitää tärkeänä veistoksen suhdetta ympäröivään tilaan. Veistoksia tehdessään hän tutkii elävän ja elottoman rajapintaa, sitä, missä vaiheessa savenkappale muuttuu elävän tuntuiseksi hahmoksi.
Lotta Mattilan taiteelliseen tuotantoon kuuluvat sekä kotoperäiset että eksoottiset eläimet, jotka ovat luonnollisen kokoisia, oli kyseessä varpunen tai sarvikuono. Katso lisää esimerkkejä Lotan töistä hänen omilta sivuiltaan.
Michael Schilkin feat. Lotta Mattila -näyttely on avoinna EMMAssa aina helmikuulle 2021, joten näitä ja näyttelyn monia muita eläimiä ehtii hyvin vielä ihmettelemään kolmiulotteisinakin.
Espoon lukuisat lähiöt kuvina
Bodom-Ämmässuo näyttely on muuten sekin esillä vielä 13.9.2020 asti.
Minulta tuo näyttely jää väliin. Kiva oli päästä museovierailulle somen välityksellä.
Kiitos Minna! Mukavaa, jos pidit näyttelystä näin etänä nautittuna 🙂
Olipas mielenkiintoinen näyttely ja minulle ihan uusi tuttavuus. Kiitos hyvästä ja kattavasta esittelystä!
Kiitos kommentistasi! Hyvän mielen näyttely, joka oli minulle henkilökohtaisestikin tärkeä.