Kaupallinen yhteistyö: Helsingin kävelyfestivaali
Olemme parina vuotena osallistuneet jollekin Helsingin kävelyfestivaalin kierrokselle, joka kerta tietysti poimien sen laajasta ohjelmasta jotain uutta ja erilaista. Tänä vuonna kiinnostavin vaihtoehto oli kävelyfestivaalien Kuhinaa kaupunginosissa -sarjan kävely nimeltään Stadi Meets Espoo.
Reitin Koivusaaresta Keilaniemeen suuntaan tai toiseen olemme taittaneet pyörällä useinkin ja reitin varrelle jäävät rakennukset tai alueet ovat olleet meille päällisin puolin tuttuja, mutta niin vaan voimme taas kerran retken jälkeen todeta, että asiaan paneutuneella oppaalla on takataskussaan monen monta ihan uutta tarinaa, tietoa tai vinkkiä ihan kotikulmiltammekin.
Retki alkaa Koivusaaren metroasemalta ja seurailee Länsiväylää puolelta ja toiselta Koivusaareen, NJK:n ohi, Hanasaareen, Karhusaareen ja Keilaniemeen ja jokaisella saarella tai niemellä on omat tarinansa. Nimistään huolimatta kaikki nämä ”saaret” ovat nykyisin kiinni Länsiväylässä eivätkä enää siinä mielessä saaria, mutta aikoinaan ne tosiaan olivat ihan oikeita saaria.
Koivusaari
Koivusaaresta tiesimme entuudestaan sen, että metroasema on Länsimetron syvin asema. Tarkkaan ottaen asema on maailman ainut merenalainen asema ja sen liukuportaat ovat Suomen pisimmät (76,2 metriä). Tiesimme myös, tai harvakseltaan tekemiemme metromatkojen olimme näin havainneet, että metroasema on vähän käytetty ja näin ilmeisesti onkin: se on vähiten käytetty Helsingin metron asemista. Vielä.
Oikeastaan tuntuu aika uskomattomalta, että tälle pienelle alueelle, joka aukeaa Koivusaaren metroasemalta länteen, on tarkoitus mahduttaa 5000 asukkaan ja 4000 työpaikan asuinalue. Pisteenä i:n päälle Länsiväylän päälle tuleva Ikean tavaratalo. Lue lisää Hesarin jutusta aiheesta toukokuulta – mukana hyviä havainnekuvia.
Mutta tulevaisuus sikseen, vielä tänään Koivusaaresta kannattaa mainita sen kärjessä oleva pieni luonnonsuojelualue ja iso siirtolohkare. Kävelykierroksen kaksi tuntia ei riittänyt poikkeamiseen saaren kärjessä asti, mutta paikkaamme kyllä asian tässä vielä joskus.
Kannattaa myös mainita kaikkien helsinkiläisten tuntema Stockmann. Koivusaari nimittäin oli aikoinaan Stockmannin suvun omistuksessa aikaan ennen Länsiväylää ja ennen sitä edeltävää Jorvaksentietäkin. Jorvaksentie rakennettiin vuosina 1933-1938 Helsingistä Lauttasaaren läpi Kirkkonummen Jorvakseen asti ja moottoritien, Länsiväylän, rakentaminen aloitettiin vuonna 1961 ja ensimmäinen osuus, Haukilahteen asti, valmistui lokakuussa 1965.
Länsiväylän pohjoispuolella on punainen tiilitalo paikalla, jossa Stockmannit viettivät kesiään 1940-luvulla. Sota aikaan maalla, Koivusaaressa, asuttiin pitempiäkin aikoja. Nykyisin paikalla sijaitseva huvila on ollut myös Nokian edustushuvilana, Nokia myi sen Helsingin kaupungille vajaa 10 vuotta sitten. Omalle Nokia-uralleni osui vaan useampikin tilaisuus Båtvikin edustuskartanossa Kirkkonummella, ei yhtään tilaisuutta Koivusaaressa.
Hanasaari
Hanasaari ja siellä sijaitseva Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus saattaa olla tuttu yhdelle jos toisellekin tapahtumien, kokousten ja koulutusten pitopaikkana. Tai sitten vaan hotellina ja ravintolana, joka nyttemmin tunnetaan nimellä PLATS. Koronan myötä ravintola tarjoaa ruokaa myös Take away -annoksina, joista kiinnostuin hetimmiten – näitä testaamme vielä ihan lähiviikkoina!
Mutta hienointa Hanasaaressa on sittenkin taide, joka on kaikkien vapaasti nautittavissa – kuten myös merinäköalat, jotka tulevat kaupan päälle kun kiertää saaren sen reunoja pitkin. Taidetta ja merta ei voi erottaa toisistaan, sillä teokset sijaitsevat saaren rannoilla.
Alueen ensimmäinen ja suurin teos on Kaarina Kaikkosen teoksen Eteneminen ja Elisabet Sageforsin teoksen Matalaharju synteesi, jonka olemme siitä huolimatta, että olemme käyneet Hanasaaressa useamman kerran, onnistuneet ohittamaan. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että useimmat käyntikerroistamme ovat tainneet sijoittua pimeään aikaan.
Syyskuun 26. päivä, siis vajaan kolmen viikon päästä, Hanasaaressa aukeaa Kaarina Kaikkosen taidetta esittelevä näyttelykin. Siis Gourmet Awayn lisäksi toinen syy palata Hanasaareen!
Alla kuvia muutamista muistakin teoksista Hanasaaren rannoilla, mutta ei suinkaan kaikista, eli etsivä löytää näitä kyllä Hanasaaressa enemmänkin!
View this post on Instagram
Karhusaari
Karhusaaressa sijaitsevan Sinebrychoffin huvilan ohi monet ovat ajaneet ennen Länsimetron aikakautta ainakin päivittäin, mutta harvempi on ehkä jäänyt miettimään huvilan ja pienen saaren historiaa.
Nicolas Sinebrychoff rakennutti huvilan 1800-luvun lopulla Hagalundin tilasta erotetulle Björnholman palstalle. Aikoinaanhan nykyiset Tapiolan, Otaniemen, Keilaniemen, pienen Karhusaaren ja Westendinkin alueet olivat kaikki yhtä ja samaa tilaa. Arkkitehti Karl Wreden suunnittelemaa huvilaa talousrakennuksineen pidetään Espoon 1800-luvun huviloista arvokkaimpana ja mielenkiintoisimpana. Talousrakennuksineen, sillä aikoinaan Karhusaareen rakennettu huvila oli lähes omavarainen meijereineen ja puutarhoineen. Sittemmin Espoon omistukseen päätyneestä huvilasta ei ole oikein pidetty huolta ja Pro Karhusaari -yhdistys pyrkiikin pitämään asiaa aktiivisesti esillä.
Koronan hiukan avittamana suunnitelmat Lastenmaailmasta ainakin kariutuivat.
Nicolashan oli tuohon aikaan Suomen suuriruhtinaskunnan varakkaimman yksityishenkilön, Paul Sinebrychoffin vanhin poika. Isän kuoltua Nicolas johti Sinebrychoffin liiketoimintaa jonkin aikaa (1878-1886), mutta myöhemmin tehtävä siirtyi hänen nuoremmalle veljelleen, Paulille. Nicolaksen vaimo, vanhemmiten sokeutunut ”Blinda Tant Anna”, eli 90 -vuotiaaksi ja vietti huvilassa kaikki kesänsä kuolemaansa asti (1944).
Veli Paul avioitui suhteellisen iäkkäänä näyttelijä Fanny Grahnin kanssa. Pariskunta oli lapseton ja keskittyi taiteen keräilyyn. Lopputuloksena olikin Pohjoismaiden suurin yksityinen taidekokoelma, jota voi käydä katsomassa Helsingissä Sinebrychoffin museossa.
Karhusaaresta kannattaa mainita Sinebrychoffin huvilan lisäksi myös saaren etelärannan rauhallinen uimaranta – täydellinen vastakohta siis saaren pohjoisrannan vesiurheilukeskus Laguunille. Vaikka kyllä se Laguunikin illaksi hiljenee, kuten Länsiväyläkin, kuten totesimme yöpyessämme siellä Nolla-mökissä joitakin viikkoja sitten.
Keilaniemi
Karhusaaren jälkeen jatkoimme matkaa vielä Keilaniemeen, jota olemme viime aikoina välttäneet siellä meneillään olevien valtaisien rakennustöiden takia. Vanhat tutut reitit olivat mennyttä jo varmaan vuosi sitten ja uudet reitit vaihtavat pahimmillaan paikkaa viikottain. Oppaamme osasi kuitenkin luovia rakennustyömaiden lomassa Keilaniemen metroasemalle ja näin ”pakotettuna, tulimme päivittäneeksi tietojamme Keilaniemessä meneillään olevista hankkeista.
Entisen Fortumin tornin, nykyisin Accountor Towerin viereen on nousemassa 200 metrin korkeuteen ulottuva Clarion-ketjun hotelli, kun aikoinaan Raaden hampaan nimellä tunnettu Accountor Tower jää alle 100 metriin.
Metroaseman lähelle on myös nousemassa useita 32-36 -kerroksia pyöreitä asuintorneja – pitäähän metroasemien lähelle saada asukkaita, sillä erityisesti Etelä-Espoon rannoilla mm. Westendissä ja Haukilahdessa sijaitseva vanha pientalovaltainen asutus ei sijaitse kovin lähellä metroasemia ja niiden asukkaat taitavatkin edelleen valita usein metron sijaan oman auton.
Kesäsateessa Keilaniemen laituriin kiinnittinyt kelluva huvila, Villa Helmi, ei oikeastaan houkuttele, mutta kauniilla ilmalla huvila saattaakin sopia juhliin ja kokouksiin, joihin sitä nykyisin vuokrataan. Talosta on sijaintinsa myötä merinäkymät kaikkiin ilmansuuntiin ja sen saunasta pääsee suoraan uimaan.
Vanhempaa rakennuskantaa Keilaniemessä on enää jäljellä vain vähän. Alueen kaakkoiskulmaan sijoittunut yritys, Innofactor, toimii kuitenkin Tallink Siljan vanhassa pääkonttorissa. Aarne Ervin osittain suunnittelema persoonallinen 50-lukulainen ympäristö viheralueineen ja rantasaunoineen valmistui aikoinaan vuoden 1952 olympialaisten arvovieraiden majoituspaikaksi.
Metroretket
Retkeämme opasti asiantuntevasti Metroretket -yrityksen opas Eve. Even kanssa samaiselle retkelle voi lähteä vielä ensi viikonloppunakin lauantaina tai sunnuntaina klo 11. Osta liput ennakkoon Helsingin kävelyfestivaalin lippukaupasta.
Tämä retki löytyy kohdasta Kuhinaa kaupunginosissa, mutta kannattaa selata vaihtoehtoja laajemminkin, sillä niitä riittää!
Tämä kävelyfestivaali oli kyllä ihan uusi tuttavuus, en ole koskaan vastaavasta kuullutkaan. Mielenkiintoista! :) Yleensä olen törmännyt noihin sanoihin vain erikseen, heh. Täytyy muistaa tämä, jos joskus tulisi kokeilemaan. Kauniita maisemia tälle teidän reittinne matkalle ainakin osui, mielenkiintoista kaupunkitietoa myös. Olemme paljon pohtineet Helsinkiin muuttoa (kuten myös ulkomaille), mutta korona hieman jarrutellut ajatuksia vielä. Ehkä hiljalleen jarrut alkaneet jo kuitenkin löystyä tämän suhteen, sillä Tampere tuntuu jo antaneen meille kaikkensa ja joskus sitä vaihtelua vain kaipaa! Ehkä seuraavaksi Helsinki, kuka ties. :)
Kiitos kommentistasi! Me olemme vasta miettineet, että josko sitä joskus – lähimmän kymmenen vuoden aikana, ehkä – muuttaisi asunnosta toiseen. Tällä paikkakunnalla, Espoossa, on vasta tullut oleiltua sellaiset runsas neljä vuosikymmentä :-)