Yksityisvierailulla Rauman merimuseossa

Rauman merimuseo

Olimme lukeneet muutamastakin lähteestä ylistäviä lausuntoja Rauman merimuseosta. Ajattelimme siis matkalla Noormarkusta Porin kautta Turkuun poiketa taas kerran Raumalla, kohteena tällä kertaa vain ja ainoastaan Rauman merimuseo. Kesällä 2018, siis ihan äskettäinhän, vierailimme Rauman Unescon maailmanperintökohteissa, eli Vanhassa Raumassa ja Sammallahdenmäellä.

Emme kuitenkaan tulleet sen kummemmin tarkistaneeksi museon aukioloaikoja, kunhan oletin, että kyllä ne museot, mahdollisesti maanantaita lukuunottamat iltapäivisin tapaavat olla auki. Mutta Suomen kesä oli syyskuun alussa jo mennyt ja Rauman merimuseo oli siirtynyt talvikauteen, jolloin se avaa ovensa vain lauantaisin (11-17). Siinä me sitten seisoimme merimuseon edustalla ja mietimme, että mitäs nyt. Aukioloajoista kertovassa taulussa oli kuitenkin maininta, että ryhmille, pienillekin, voi sopia museovierailusta muinakin aikoina ja puhelinnumero, johon voi soittaa (02 822 4911). Meitä oli kaksi, joten olimmehan me ryhmä, vai mitä? Joten soitto museoon ja kysymys, että järjestyisikö museovierailu. Kyllä, toki, milloin haluatte tulla? Nyt. Hetki hiljaista. Näyttelyiden avaaminen kestää noin vartin, voitteko odottaa sen verran? Voimme! Joten niin vaan pääsimme kuin pääsimmekin käymään Rauman merimuseossa. Kiitos Anna Meronen (museolla paikalla ollut museonjohtaja).

Navigointisimulaattori

Odottelimme hetken aulassa, että museon kaikkiin tiloihin saatiin valot ja laitteet, kuten vaikka museon ylpeys, navigointisimulaattori, saatiin käyttökuntoon. Luvan saatuamme lähdimme kiertämään museota. Saimme vielä evästyksen, että tulkaa sanomaan, kun saavutte simulaattorin luo, niin käydään yhdessä sitä läpi. JENNY II, navigointisimulaattori, on otettu käyttöön kesällä 2019 ja se edustaa simulaatiokoulutuksen kärkeä ja vastaa ominaisuuksiltaan merenkulun koulutuksessa käytettäviä simulaattoreita. Simulaattorilla voi halutessaan yrittää itse haluamissaan olosuhteissa yrittää vaikka suoriutua autolautalla sitä komentosillalta ohjaten Kustaanmiekasta, mutta nämä yritykset päätyvät kuulemma usein haaksirikkoon, joten valitsimme autopilotin ja seurasimme vain aluksen menoa. Alukseksikin valittiin helpommin käsiteltävä pienempi kalastusalus. Menoa seuratessamme kommentoimme Helsingin edustalla vallitsevaa hienoa, lähes tyyntä säätä, ja pohdimme, että mitenkähän sitten sateella ja myrskyssä. Eipä mennyt kuin hetki, kun Anna oli vaihtanut simulaattorin säätilan haastavammaksi ja pieni laiva keinuikin aalloilla. Autopilotti hoiti kuitenkin homman! Vilkkaimpina kesäpäivinä simulaattorin käyttövuoroa saattaa kuulemma joutua jonottamaan ja käyttövuorojen pituudet ovat rajattuja.

Jenny II navigointisimulaattori Jenny II navigointisimulaattori Jenny II navigointisimulaattori

Miehistön mietteitä

Toinen erityisen mielenkiintoinen kohde museon monen monen kohteen joukossa oli Hoppet-laivan miehistöstä pieninä nukkeina toteutettu “taulu”. Toteutukseen kuuluvalla tabletilla saattoi valita haluamansa miehistön jäsenen ja kuunnella/lukea mitä juuri hän ryhmäkuvaa “otettaessa” oli miettinyt. Yksi miehistön jäsen pohtii kalastusmahdollisuuksia tässä satamassa siinä missä kapteeni pohtii, että mitenkähän saa paluumatkalle tarvittavan miehistön kasaan muutaman karattua tässä(kin?) satamassa.

Rauman merimuseo

Museossa on myös samoja merimuseon elementtejä kuin vaikka Maarianhaminan tai Kotkan merimuseoissa, keulakuvia, Kap Hornin kiertäjiin liittyvää materiaalia, albatrosseja ja laivakoiria, siis posliinisia.

Sukelluspukuja ja muita varusteita esittelevä huone on sekin vaikuttava.
Kaskisukeltaja Wikholmille olisi voinut puhaltaa hengitysilmaa ja tuurilla sukeltaja kommentoisikin pukunsa uumenista, mutta, aikuisina, annoimme hänen olla rauhassa. Ehkä sitten juttelemme hänen kanssaan Facebookissa, jossa hänkin viettää ison osan päivästään:
pyydä rohkeasti vaan kaveriksi tästä!

Keulakuvia Rauman merimuseo Keulakuvia Rauman merimuseo
Rauman merimuseo Rauman merimuseo

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Rauman Kuvataidekoulu (@raumankuvataidekoulu) on

Kokoustiloja ja matkamuistoja huumorilla

Saamme myös kiivetä museon toiseen kerrokseen, jossa on upeita kokoustiloja ja edelleen museon torniin asti.

Museon rakennus on sekin näkemisen arvoinen, eli ei Rauman vierailumme ihan turha olisi ollut, vaikkemme tällä kertaa olisikaan päässeet museoon. Museo jatkuu myös etupihalla olevaan hassun matalaan rakennukseen, jossa on hieman vinossa, tietysti, kuunarilaiva Ihanan peräkajuutta, jossa voi tutustua, 1800-1900-lukujen vaihteen laivan tiloihin.

Rauman merimuseo Rauman merimuseo Rauman merimuseo

Rauman merimuseo
Rakennus Rauman merikoulun aikaan 1900-luvun alussa.
Kuva Finnan kokoelmista, jossa on paljon muutakin merimuseoon liittyvää aineistoa.

Lopuksi viivähdämme vielä hetken yllättävänkin laajan valikoiman käsittävässä museokaupassa. Pysähdymme niin Hylkytavaraa-t-paidan kuin kirjan Laivakokki. Neuvoja kokeille ja stuuerteille. kohdalla, mutta vasta pienen pellistä paikallisena käsityönä toteutetun kahvimitan kohdalla toteamme, että vanha kahvimittamme saattaisikin tarvita päivitystä, joten se tarttui matkaan.

Rauman merimuseo
Maailmankartta vähän erilaisesta kulmasta (museon kokoelmissa, ei museokaupassa)

Rauman merimuseo

Merimuseon kahvila
Merimuseon kahvilasta ei sentään kertynyt miljöötä enemmän kokemuksia yksityisvierailulla

Paarlastikasveja

Museon edustalle on täälläkin yritetty luoda paarlastikasvipuistoa. Tänä kesänä sen osalta kävi hiukan huonosti, sillä kun kaupunki niitti läheisen isomman niityn, niin paarlastikasvit menivät siinä samalla, mutta ensi kesänä sitten ehkä taas.

Paarlastikasveja näimme jo Reposaaressa, jossa sielläkin on paarlastikasvipuisto, joten sananen näistä lienee paikallaan.

Rahtilaivoissa ei tapaa olla itsessään painavaa köliä kuten vaikka huvikäyttöön tarkoitetuissa purjeveneissä, vaan laivojen vakauteen tarvittava paino tulee joko lastista tai jos sitä ei ole, paarlastista (painotlastista, ruotsin kielen sanoista “bara last”). Aikoinaan paarlastiksi otettiin kiviä tai hiekkaa tai muuta maa-ainesta, mitä nyt lähtösatamassa sattui olemaan saatavilla ja se tyhjennettiin sitten seuraavassa satamassa taas rahdin tieltä. Maa-aineksen ohella näin siirtyi kuitenkin myös kasvien siemeniä, juurakoita ja rönsyjä satamasta ja maasta toiseen ja näin monet kasvilajit ovat levinneet maailmalla, joukossa myös haitallisia vieraslajeja.

Tyypillisiä paarlastikasveja ovat olleet esimerkiksi valkomesikkä, hullukaali, rohtorasti, ruisunikko, nuokkukarhiainen, heinäratamo, jaakonvillakko, nurmimailanen, imeläkurjenherne, tahmavillakko ja valkopeippi.
(Etsin osaan kuvalinkit Luontoportin sivuilta, loputkin löytynevät sieltä tarvittaessa.)

Unikko
Kuvituskuvana unikko (Kuva: Pixabay Peter Dargatz)

Tässä kuva Merimuseon paarlastipuistosta muutaman vuoden takaa, jolloin se oli hiukan edustavammassa kunnossa kuin nyt alkusyksystä.

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Rauma Maritime Museum (@rauma_maritime_museum) on

Artikkelin avainsanoja

10 kommenttia

  • Vau, mitä asiakaspalvelua Rauman merimuseolla! Näyttely itsessäänkin kuulosti kiinnostavalta, mukavia nämä interaktiiviset osiot. Kasvien tahaton leviäminen laivojen mukana on tuttua, mutta miten se tarkalleen tapahtui eli tämän paarlastin käyttö, oli minulle uutta, kiinnostavaa!

    • Kiitos kommentistasi! Hyvää tuuriakin oli matkassa, että sentään osuimme paikalle sellaiseen aikaan, että henkilökuntaa oli töissä, vaikkei museota auki pitänytkään.

  • Raumalla käynnistä on aikaa ja sinne pitäisi menne ehdottomasti ajan kanssa. Merimuseo kannattaisi ottaa ohjelmaan mukaan, sillä ne ovat aina tosi mielenkiintoisia ja kertoo Raumankin historiasta todella paljon. Tuo navigaattori näyttää tosi kivalta kokeilla, testaisin sitä ilman muuta. Kaiken kaikkiaan kiinnostava museo, ja mahtavaa, että vierailu onnistui tälläkin tavalla!

    • Kiitos Rami! Siitä vaan testaamaan ruotsinlaivojen ohjaamista – ehkä siitä navigaattorista löytyisi vaikka tuo reitti Järsön saaren edustalla 🙂

  • On kyllä hassun näköinen rakennus! Ja näyttelykin vaikuttaa ehdottoman mielenkiintoiselta. Teksti on niin mukaansa tempaava, että museonjohtajakin on varmasti tyytyväinen, että tuli avaamaan teille oven.

    • Kiitos kommentista! Ehkäpä se, että oikeasti pidin museosta innoitti vielä tekstiäkin kirjoittaessani 🙂

  • Ai että, tuo olisi mielenkiintoinen museo! Minä en ehkäpä olisi uskaltanut soittaa ja häiritä, mutta hyvä, että päästivät teidät vierailemaan.

    Olen kokeillut sekä laivasimulaattoria, että lentokoneen vastaavaa. Kummassakin lopputulos ei ollut mitenkään mairitteleva. Ohjaamani rahtialus päätyi noin kilometrin sataman sisään…

    • Kiitos Anna! Lentosimulaattoriakin on tullut kokeiltua ja parin harjoittelukerran jälkeen laskeutuminen Helsinki-Vantaallekin sujui jo. Tosin oikeassa elämässä ei taida saada oikein niitä harjoittelukertoja 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.