Sammallahdenmäeltä Vanhaan Raumaan

Viime kesän Unescon maailmanperintökohdekierroksemme jälkeenkin Suomen seitsemästä kohteesta vielä kaksi oli meiltä käymättä, joten tarvittiin vielä muutama kierros tänä kesänä. Ensimmäinen näistä suuntautui Rauman seudulle, jossa aloitimme Sammallahdenmäeltä.

Hautaröykkiöalue pronssikaudelta

Pronssikaudella, siis tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua, rannikolla omaksuttiin skandinaavinen tapa haudata vainajat kivistä tehtyihin röykkiöihin.

Siis kiviröykkiöitä?
Arkeologiasta ihan erityisesti kiinnostumattomalle ne todellakin ovat vaan kiviröykkiöitä, mutta kyllä siinä jotain mahtavaa on, että ne ovat säilyneet yli 3000 vuotta.

Alue on iso, niin iso, että siellä vierailevat ryhmät tavataan jättää yhdelle parkkipaikalle ja noutaa toiselta, jolloin ihmiset joutuvat kävelemään n. 1,5 km pitkän polun vain yhteen suuntaan.

Me ohitimme reippaasti ensimmäisen parkkipaikan, kun se vaikutti linja-autoille tarkoitetuille ja jatkoimme reippaasti navigaattorin ohjaamana seuraavalle.
Ei olisi pitänyt, sillä alueen kesäoppaat päivystävät ensimmäisellä parkkipaikalla.
No, onneksi oli opastaulut ja polulla selkeähköt opasteet.

Sammallahdenmäki Unesco Sammallahdenmäki Unesco

Alueen suurimmat ja merkittävimmät hautaröykkiöt ovat nelikulmainen Kirkonlaattia ja vallimainen ”Huilun pitkä raunio”. Me aloitimme siis Kirkonlaattian kohdalta.

Ensimmäiset tutkimukset Sammallahdenmäellä tehtiin vuonna 1891 ja silloin avattiin niin Kirkonlaattia kuin ”Huilun pitkä raunio”, jotka on rakenteiden perusteella tulkittu hautaröykkiöiksi.

Kesällä 2002 tehdyissä tutkimuksissa avattiin kahdeksan röykkiötä ja niistä löydettiin mm. paasiarkkuja, kivikehiä ja kivimuureja. Monesta röykkiöstä löytyi myös palaneita ihmisen luita ja tuolloin tehtiin myös alueen ainoa esinelöytö, pronssisen sarjarannerenkaan katkelma.

Sammallahdenmäki Unesco Sammallahdenmäki ja Vanha Rauma Sammallahdenmäki UnescoSammallahdenmäki Unesco

Seuraaville kiviröykkiöille olikin hiukan matkaa, mutta mielelläänhän sitä kesäpäivänä kauniissa kangasmetsässä kuljeskelee. Matkalla pitemmälle röykkiölle oli useampia pienempiä röykkiöitä, mutta tulihan se pitkäkin raunio lopulta vastaan. Kiviröykkiöistä suurimpia on kyllä hiukan haastavaa hahmottaa polulta, niiden muoto lienee selkeintä yläilmoista katsottaessa, mutta emme halunneet kiivetä puuhun eikä tullut droneakaan matkaan, joten tähän oli tyydyttävä.

Sammallahdenmäki Unesco
Sammallahdenmäki Unesco
Sammallahdenmäki Unesco
Sammallahdenmäki Unesco

”Huilun pitkän raunion” kohdalla onnistuimme myös kadottamaan polun, sillä emme ymmärtäneet, että sitä olisi kalliolla pitänyt käydä vaan katsomassa ja polku jatkuikin jo ennen niitä oikealla, mutta eipä sekään haitannut: hiukan rämpimistä risukossa ja pienen rypsipellon luultavasti rypsinviljelijän kannalta ei-toivottava ylitys ja olimmekin saavuttaneet polun toisen pään.

Sammallahdenmäki Unesco Sammallahdenmäki Unesco

Sammallahdenmäki Unesco
Retkipaikan jutussa tätä vanhan tulenteko- ja leiripaikan läheisyydessä olevaa rakennelmaa arvellaan vanhaksi kiukaaksi ja että se voisi liittyä läheiseen palvaamoon. Tiedä häntä, mutta outo kivirakennelma tämäkin oli.
Sammallahdenmäki Unesco
Kyltti pitää tiellä, vaikka sitä lähestyisi takaakin, rypsipellon suunnalta :-)

Ehkeivät nämä kiviröykkiöt nyt ihan erillisen, ainakaan pitkän, matkan arvoisia ole, mutta jos Rauman suunnalla on liikenteessä, niin kyllä muutaman kymmenen kilometriä Unescon maailmanperintökohteen takia kannattaa ajaa!

Vanha Rauma

Vanhassa Raumassa olimme poikenneet aikaisemminkin, mutta Sammallahdenmäen polun liikuntasuorituksen jälkeen olimme tietysti jo lounaan tarpeessa, joten miksi emme nauttisi sitä kauniissa ympäristössä.

Tulevaa Rauman vierailuamme varten olin jo joskus talvella laittanut muistiin jonkun jutun ravintola Sydvestistä, joten sinne. Suhtauduimme ensin skeptisesti mahdollisuuksiin päästä autolla kovin lähelle, mutta hyvinhän arkiperjantaina, vaikkakin kauniina sellaisena, pienessä kaupungissa pääsi aika pitkällekin Kuninkaankatua. (Ravintola Sydväst löytyy osoitteesta Kuninkaankatu 6.)

Maalaiskanasalaatti ja oskarinleike lounaslistalta maistuivat. Oskarinleikettä siippa tosin arvioi hiukan raskaaksi ruuaksi, helteellä, mutta kanasalaatti oli oikein hyvää. Kuten palvelu ja miljöö vehreällä sisäpihalla.

Sydväst Rauma Sydväst Rauma Sydväst Rauma Sydväst Rauma

Muistomme Vanhasta Raumasta veneilyvuosilta eivät olleet kovin tarkkoja, mutta jotain samanlaista näissä vanhoissa rantakaupungeissa on, meille tutummassa Naantalissa ja Raumassa.

Vanha Rauma Sammallahdenmäki ja Vanha Rauma Vanha Rauma Vanha Rauma

Vanhan Rauman kaduilla oli ehkä kuitenkin Naantalia enemmän ihan tavallisiakin kauppoja, ei vaan matkamuisto- ja sisustusliikkeitä. Vai miten olisi sairaalatarvikkeita myyvä liike? Naisten alusvaatemyymälä? Niille ei kuitenkaan ollut tarvetta, mutta kirjakauppa oli niin hauskasti sisustettu, että siellä olisi voinut viipyä pitempäänkin, vaikkemme kirjoja vaikka olleetkaan. Emme oikeastaan Rauma-magneettiakaan, mutta kun majakassa komeili Kylmäpihlajan majakka, jonne olimme matkalla, niin päätimme investoida, 6 euroa (maailmalla jääkaappimagneeteista joudumme harvoin maksamaan yli 4 euroa).

Vanha Rauma Vanha Rauma Vanha Rauma

Vanha Rauma
Kerttu Horilan Rauman Flik
Pori
Kerttu Horilan Maire ja satunnainen turisti kesäretkellä Porissa heinäkuussa 2017

Vanhan Rauman jälkeen jatkoimmekin Poroholmaan ja sieltä edelleen Kylmäpihlajan majakalle, kesän majakkakierroksemme ensimmäiseen kohteeseen.

Seitsemäs maailmanperintökohde?

Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta olemme Rauman seudun jälkeen vierailleet kuudella, eli näillä:

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas uupuu vielä, mutta hyvällä tuurilla saamme mahdutettua sen vielä elokuun retkiohjelmaamme. Osallistumme elokuun lopussa bloggaajille ja toimittajille suunnattuun #KotHamAdventure -tapahtumaan, joten ehkä palaamme Haminasta Verlan kautta kotiin, niin tulisi koko lista katettua jo tänä kesänä.

Vanha Rauma
Häivähdys muinaismuistoja ja muuta vanhaa  on näissä Kirsi Backmanin töissäkin
Join the Conversation

14 Comments

  1. says: Satuelämää

    Olipa kiva huomata, että olitte päätyneet tänne meille Raumalle. Täällä asuessa ei oikein ymmärrä, miten hienossa kaupungissa sitä asuukaan. Tai siis ymmärtää, mutta näin matkailijan näkökulmasta.
    Kiva postaus…ja on teillä ollut tuolla Sammallahdenmäessä pientä seikkailuakin. Niistähän ne parhaat muistot syntyvätkin.
    Mukavaa kesän jatkoa!

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Tällä kertaa Sammallahdenmäkeä lukuunottamatta lähinnä poikkesimme Raumalla lounaalla, sillä olimme matkalla yöksi Kylmäpihlajan majakalle, mutta kyllä Vanhassa Raumassa aina on mukava poiketa!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Heidi, niin kommentista kuin linkkauksesta.
      Juttusi tarjoaakin paljon enemmän asiaa Vanhasta Raumasta kuin tämä juttu, sillä tällä kertaa olimme Sammallahdenmäkeä lukuunottamatta Raumassa oikeastaan vaan lounaalla matkalla Kylmäpihlajalle. Joskus kauan sitten kiertelimme kaupunkia vähän enemmänkin silloin Raumassa asuvan tuttavan kanssa.

  2. Itseltä puuttuu Verla, Sammallahdenmäki ja Petäjäveden vanha kirkko. Sammallahdenmäen takia tätä tulin lukemaankin. Olen istunut myös Mairen kaverina ja harhaillut vanhassa Raumassa. Rauma on aina hyvä valinta kesäkohteeksi. Tuntuu, että tuolla seudulla ei nähtävä lopu kesken. No, majakka mainittu ja sen lisäksi mainitsen Pinkjärven erämaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! Rauma, kuten muutkin idylliset rantakaupungit ovat juuri hyviä kesäkohteita, kuten sanoit!

  3. says: Mari Jalava

    Rauma on lähes naapurissa ja siellä tulee kyllä aika usein käytyä. Mutta kerran kesässä pitää mennä ihan myös turistina kaupunkiin, yleensä juuri näin Pitsiviikon aikana.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Pitsiviikko on meillä Raumassa vielä kokematta, mutta mikäs sen tietää, jos joskus vielä, vaikka vahingossa, osuttaisiin kohdalle :-)

  4. Onkohan tämä nyt vähän epäkunnioittavaa, mutta minulle tulee mieleen noista röykkiöistä ”pirunpellot”?

    Täytyy nyt tässä samassa yhteydessä tunnustaa, että en ole koskaan Raumalla käynyt. Se on jotenkin liian lähellä. Lisäksi vihaan ns. rantatietä. Sen muutaman kerran, kun olen Raumalla yrittänyt yöpyä, ovat kaikki majapaikat olleet joka täynnä tai sitten hirvittävän kalliita. Olen sitten nukkunut autossa ja jatkanut herättyäni Ouluun.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anna! Eivätköhän tuo röykkiöt hautoina ole jo sen verran vanhoja, että niiden kunnioittaminen termitasolla ei enää ole kovin tärkeää. Kotimaan matkailussa on vähän se haaste, että siinä vaiheessa kun koti alkaa jo olla aika lähellä, meidän tapauksessa ehkä n. 300 km:n etäisyydellä, niin motivaatio yöpyä paikkakunnalla on pieni, ellei sitten ole jatkamassa eteenpäin toiseen suuntaan kotoa.

  5. Tämäkin oli kiinnostava postaus, sillä en ole Raumalla käynyt. Tuo kiviröykkiö polku vetoaa enemmän kuin vanha Rauma, en tiedä eroavatko nuo vanhat (kauniit kyllä) puukaupungit toisistaan. Olen käynyt Naantalissa ja Tammisaaressa ja toki Porvoossa, eroaako Rauma kovin? Toisaalta voisin käydäkin kun siellä edustalla on majakka ?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tanja! Varsinaiset asiantuntijat osaisivat varmaan kertoa tarkkojakin erottavia tekijöitä näistä rannikkokaupungeista, mutta kyllä niissä minusta kaikissa on samoja elementtejä. Välillä tuntuu myös, että niiden idyllisyys ja maine turistikaupunkeina vetää puoleensa niin paljon juurikin kahviloita ja matkamuistomyymälöitä, että kaupungista tulee vain turisteille tarkoitettu ”puisto”. Naantalista olen pitänyt mm. siihen liittyen vanhanaikaisten, vaikkakin pitkälti turisteille vuokrattavia asuntoja sisältävien, asuinkortteleiden takia – ei ole pelkkää kahvilaa, taidenäyttelyä ja matkamuistomyymälää sentään kaikki korttelit.

  6. Ai, että mahtavia paikkoja nämäkin ja pieni pistos tulee sydämeen siitä, miten vähän sitä on Suomessa kierrellyt paikkoja. Sammallahdenmäestä ja sen hautaröykkiöistä en ole kyllä aiemmin kuullutkaan. Nytpä tiedän niistäkin! Tuo Vanha Rauma näyttää niin hurmaavalta, mutta niin sitä on onnistunut koko kaupungin välttämään jotain ammoista lätkäpelivisiittiä Äijänsuolle lukuunottamatta. Ehkä joskus tulee vielä oikea hetki näillä kotimaan kohteille . Nyt on ollut ihan täystyö hämmästellä, miten kotikaupunki Tampere on taas vuoden aikana muuttunut… :)

  7. Kiitos Rosita! Monethan maailmalla kiertävät ihan tarkoituksella katsastamassa Unescon maailmanperintökohteita, jos niitä on reissukohteessa tai sen lähistöllä. Kyllä Suomen 7 Unesco-kohdettakin ovat kaikki vierailun arvoisia!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *