Calliola – saariston helmi Snappertunassa

Calliola feature

Kaupallinen yhteistyö: Calliola

Meri on jäässä. Ulkona paukkuu pakkanen, mutta talviaurinkokin paistaa häikäisevän kirkkaasti ja lämmittää hiihtäjän selkään paistaessaan. Hiihtämme Rågön saaren rannan tuntumassa, Snappertunassa, Raaseporissa. Rannan kesämökit ovat vielä tyhjillään, kauniit laiturit rytmittävät matkaamme meren jäällä, kaislikon tuntumassa. Eläinten jälkiä on paljon: täällä on ainakin peuroja, mutta paikalliset kertovat meille myöhemmin, että ovat nähneet täällä myös susia, jopa ilveksenkin. Kotikulmillamme Iirislahdessakin on tänä vuonna päässyt hiihtämään meren jäälläkin, mutta kaupungissa myös jäällä on niin paljon kulkijoita, että ladut tallautuvat askelista. Täällä, Calliolassa, ladut ovat ensiluokkaisessa kunnossa.

Vietimme helmikuun puolivälissä pari talvista päivää Calliolassa, Snappertunassa. Meille, senioreille, saaristo tuntui tänä talvena Lappia paremmalta vaihtoehdolta, sillä täällä eivät ole “kaikki” – ja vaikka olisivatkin, niin saaristossa ei ole isoja turistikeskittymiä, joten turvaetäisyyksien säilyttäminen on helppoa. Eikä sen puoleen, ei näillä pienillä paikkakunnilla, haja-asutusalueella, oikein ole ollut tartuntojakaan. Aikaan ennen koronaa Calliola keskittyi kokouksiin ja juhliin, mutta nyt tämä saaristoparatiisi on avoinna perheille ja pariskunnille.

Calliola hiihtoCalliola hiihtoCalliola hiihto Calliola hiihtoRågö rantaa

Huvilaelämää ja hyvää ruokaa

Calliolassa on tarjolla eri tyyppisiä majoituksia, isompia ja pienempiä erillisiä huviloita ja rivitaloasuntoja. Rannassa sijaitseva pieni Saaristo-niminen mökki on täydellinen pariskunnalle, saunoineen, takkoineen ja merinäkymineen. Taisivat Calliolan yrittäjäpariskunta, Maiju ja Kari Kasanen, mainitakin, että pääsemme majoittumaan hääsviittiin. Lyhyt häämatkamme kohta viisi vuosikymmentä sitten suuntautui sekin Suomen saaristoon, joten hyvinhän tämä sopii, hääsviitti.

Hiihtoretken jälkeen virittäydymme talviseen mökkitunnelmaan takan ääressä auringon painuessa mailleen. Mökissä olisi hyvin varusteltu keittiökin, mutta olemme silti jo etukäteen päättäneet ruuan osalta luottaa Calliolan ammattilaisiin ja illan pimetessä hipsimme illalliselle ravintolaan. Calliolan ravintolatilat ovat avarat, pystyväthän he normaalioloissa majoittamaan ja ruokkimaan jopa 70 henkeä, joten jokaiselle seurueelle löytyy helposti oma tilansa. Emme iltapäivällä onnistuneet näkemään jäällä peuroja, mutta joku oli jossain täällä päin niitä nähnyt ja onnistunut niistä muutaman ampumaankin, sillä lautasillemme päätyi peuraa parissakin muodossa, osso buccona ja pääruokana risoton kanssa. Tukevaa liharuokaa siis urheilun jälkeen, mutta riistana kuitenkin kevyempää kuin nauta tai porsas. Aterian kruunaa lakritsihyytelö ja pihlajanmarjavaahto, lähiruokaa nekin. Tai kruunaa ja kruunaa, täällä leivottu saaristoleipä, jossa on mukana myös karpalosattumia on sekin satumaisen hyvää. Leivomme kotona joskus saaristoleipää valmiista Tuoppi saaristolaisleipäseoksesta. Seuraavalla kerralla siihenkin tulee päätymään myös karpaloita!

Saaristo Calliola Saaristo tunnelmaa TakkatunnelmaaSaaristo tunnelmaaCalliola ravintola Calliola ravintola Saaristo-mökki

Lumikenkäillen lähimetsiin

Hyvin nukutun yön jälkeen heräämme aurinkoiseen pakkasaamuun. Lyhyt matka aamiaiselle ravintolaan taittuu osittain potkukelkalla – ei siksi, että matka olisi pitkä, vaan ihan vaan siksi, että täällä on pitkästä aikaa tilaisuus kokeilla tätäkin kulkuvälinettä! Calliolassa voi myös halutessaan luistella rantaan auratulla luisteluradalla, mutta tällä kertaa olimme pakanneet mukaan vain hiihtokamppeet.

Tänään lähdemme paikallisen oppaan seurassa elämämme ensimmäistä kertaa kävelemään lumikengillä. Teemme pienen harjoituskierroksen Calliolan rannassa, mutta suuntaamme pian lumiseen metsään. Lumikengillä pääsemmekin etenemään hyvin niin metsässä kuin pelloilla – oikeastaan missä vaan paitsi teillä! Tiellä lumikengät kopisevat ikävästi, siinä missä metsässä niillä voi edetä lähes äänettömästi. Isompien ojien ylitys asettaa hienoisia haasteita: nyt pitää muistaa oppaan ohjeet, lumikengillä laskeudutaan tai noustaan suoraan, luottaen kenkien pohjassa oleviin piikkeihin, sivuttaiskävely pitää nyt unohtaa. Kaikkein jyrkimmät rinteet voisi ehkä “lasketella” kyykyssä alas, mutta onneksi opas tuntee metsän ja reitit ja löytää meille, aloittelijoille, tarvittaessa vähän loivemmankin rinteen.

Nautimme Calliolassa myös lounaat kumpanakin päivänä. Salaattitarpeista saa buffet-pöydästä koota itselleen mieluisat vaihtoehdot ja ottaa niiden rinnalle haluamansa määrän lämmintä ruokaa, hirvipastaa, paahdettuja vihanneksia ja kvinoaa. Juuri lounaaksi sopivia mutkattomia vaihtoehtoja.

Lumikenkäily metsässä Lumikenkäily metsässä Lumikenkäily metsässä

Calliolan rannoilla, kesälläkin?

Ennen lähtöämme kiertelemme vielä kerran Calliolan rannoilla. Kurkistamme Venevajaan, joka oikeasti on aikoinaan ollut venevaja, vaikka nykyisin onkin kokous- tai juhlatila. Pääsemme myös kurkistamaan päärakennuksen toisen kerroksen avaraan juhlatilaan, jossa nyt on pidetty vaikka kokouksia, sillä turvavälien järjestäminen isossa tilassa on helppoa. Vähän toista kuin tunnelmalliset isot hääjuhlat, mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee. Rannassa on useita erillisiä saunoja, joista kaikista pääsee tietysti mereen niin halutessaan, niin kesällä kuin talvella, avantoon. Vaikka Calliola ei ensisijaisesti vierasvenesatama olekaan, niin kesällä tänne voi niin halutessaan saapua myös veneellä.

Kesällä … saariston ystävinä jäämme talvisen vierailumme jäljiltä miettimään, että minkälaista Calliolassa olisi kesällä? Mitä kaikkea täällä silloin voisi tehdä kesäisestä luonnosta nauttimisen lisäksi. Lähteä melomaan tai soutelemaan? Uida? Käydä tutustumassa Raaseporin raunioihin? Taidamme palata vielä tänne. Kesällä näin talvella aavistuksen verran haastavat viimeisen kymmenen kilometriä mutkaista ja mäkistä tietä Hanko – Hyvinkää -tien jälkeen olisivat nekin helppo juttu! No, eivät ne nyt niin haastavia olleet talvellakaan. Eikä matkaakaan kokonaisuudessaan Etelä-Espoosta ollut kuin vajaa 90 kilometriä – ja matka varrelle jää vielä yksi lempitaukopaikoistammekin!

CalliolaCalliola aula
CalliolaMelomaan Snappertuna

Tags from the story
Join the Conversation

27 Comments

  1. Lumikenkäkävely kuulostaa hauskalta. Itse asiassa ostettiin sellaiset juuri Koillismaan luontoretkiä varten, mutta ei niitä lopulta tarvinnut. Saapa nähdä onko kevättalvella sama juttu.

    Itse voisin hyvin ajatella lähteä tuolla käymään pelkästään valkohäntäpeurojen bongaus mielessä! :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Mikko! Meilläkin kävi lumikenkien kanssa siten, että tuolta palattuamme ehdimme jo sopia ystäväpariskunnan kanssa heidän lumikenkiensä lainaamisesta, mutta sitten saman tien meidän kulmilla lumet pitkälti ensin sulivatkin ja sen jälkeen jäätyivät. No, viime päivinä lunta on taas tullut, että ehkä pitäisi palata vielä asiaan!
      Ainakin Adalmina’s Adventures -blogia kirjoittava Anna-Katri onnistui muuten tuolla näkemäänkin peuroja tuolla myös käydessään, huomasin Instagramista.

  2. Komeat maisemat. Itse en ole juuri ehtinyt talvesta nauttia kun työ on nyt hyvin hetkistä. Mutta hiihtoretki tekisi kyllä hyvää minullekin. Upeita kuvia, kyllä Suomen luonto on kaunis.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Melissa! Onneksi kuitenkin talvi on ollut valkoinen etelässäkin, valaiseehan se näkymät, vaikkei hiihtämään ehtisikään, vai mitä!

  3. Komppaan Mikkoa, tuonne voisi lähteä bongailemaan valkohäntäpeuroja! :) Täällä Turussa kun kameran eteen päätyy lähinnä kauriita, jotka toki ovat näyttäviä nekin.

    Lumikenkäily kuulosti kivalta! Yritän vielä tänä talvena ehtiä testaamaan sitä. Selkeästi lämpenen näille jutuille vähän myöhässä, sillä suksetkin laitoin jalkaan ekaa kertaa vuosiin vasta viime viikolla..

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Me taidamme taas talvilajien osalta olla aikaisia luovuttajia, kun jotenkin on jäänyt mieleen, että hiihtäminen loskakelillä vaatii jo sen verran voitelua, ettei moiseen viitsi ryhtyä, vaikka ehkä nuo nykyiset pitopohjasukset selviäisivät siitäkin sen kummemmin käsittelemättä.

  4. Olipas hauska lukea Snappertunasta. Reippaat 10 vuotta sitten asuimme siinä nurkilla ja siellä on lenkkeilty sekä opeteltu ratsastusta. Työpaikkani mökeissä olen myös yöpynyt joskus vuonna miekka ja kirves. Isoon edustusmökkiin ei sen sijaan meillä työntekijöillä ole asiaa. Raaseporin rauniot ovat myös kiva päiväretkikohde kesäaikaan. Järjestimme siellä aikoinaan kaveriporukalla naamiaiset. Tilasimme “keskiajan ruokaa” paikalliselta yrittäjältä ja mitä erikoisempiin vermeisiin pukeutuneina nautimme hyvästä ruoasta ja seurasta. Oi niitä aikoja! :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Merja! Calliola oli tosiaan hieno paikka ja me arvostimme ihan erityisesti myös sitä, että matka pääkaupunkiseudulta sinne on niin lyhyt. Raaseporin raunioilla emme vähään aikaan ole käyneet, mutta ehkä, jos tulevakin kesä menee vähän jumissa Suomessa, niin sekin voisi olla ihan varteenotettava lähikohde.

  5. Calliola kuulostaa kyllä erinomaiselta paikalta! Me jouduttiin siirtämään vierailuamme, ja käymme Calliolassa huhtikuun lopulla. Saa nähdä onko keväistä vai jo kesän tuntua. Toisaalta lopputalven tunnelmat on tätä menoa myös mahdolliset. Joka säällä vaikuttaa siltä, että puitteet on kohdillaan!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Teija! Toivottavasti kohdallenekin osuvat kivat ulkoilukelit – ja jos ei onni olisi myötä, niin tunnelmallistahan tuolla muutenkin on. Nautitte sitten vaikka hyvästä ruuasta :-)

  6. Ihanat talvitunnelmat tuli tästä postauksesta! Vietin loppukesästä viikonlopun pyöräillen eri puolilla Raaseporia ja tuolla Snappertunassakin tuli käytyä. Olin Raaseporille ihan myyty ja todellakin pitää vielä palata. Näyttää upealta myös talviasussaan ja hiihtely jäällä tai lumikenkäily metsissä olisi varmasti upea kokemus.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Taina! Vähän on meilläkin käynyt mielessä palata näille kulmille kesälläkin, sillä paikkahan on varmasti monella tapaa ihan erilainen silloin.

  7. Snappertunassa olen jonkin verran mökkeillyt ja naimisiin menin Calliolassa. Vihkiminen tuossa venevajan laiturilla, hyvää ruokaa päätalossa, bilebändi venevajassa jatkoilla ja lopuksi vielä kovimmille juhlijoille yösauna. Vieraat yöpyivät paikan päällä, osa myös saapui sinne jo häitä edeltävänä päivänä. Elämäni upein päivä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Upeaa – ymmärsimme toki, että Calliola on ollut suosittu juhlien ja kokousten pitopaikka, mutta että lukijoistamme löytyy ihminen, joka on sanonut tahdon näissä maisemissa! Pääsimme mekin kurkkaamaan myös tuohon vanhaan venevajaan ja uskon, että siellä on ollut hieno juhlia isommalla porukalla aikaan, jolloin turvaväleistä kukaan ei vielä mitään tiennyt. Onnea liitollenne myös jatkoon – saihan se jo upean alun!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sini! Mukavaa mökkitunnelmaa tosiaan, mutta ilman ainakin minun lapsuudenkokemuksistani mökkielämään liittyvää jatkuvaa pientä ylläpitoaskaretta :-)

  8. Upeat ladut todella ja tuo kanoottikuva on kuin Matinkylän rannasta :)
    Suomessa en ole vielä lumikenkiä päässyt kokeilemaan, mutta autossa kulkevat mukana. Sveitsissä tuli käytyä usein, kun siellä oli monin paikoin tehty varta vasten lumikenkäreittejä. Raasepori on kiva paikka, paljon tekemistä ja nähtävää, vielä en ole siellä yöpynyt, kun on niin kivan matkan päässä kotoota.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Martta! Kieltämättä kanootit Matinkylän rannassakin ovat vähintäänkin kuvauksellisia, kuten myös veneet Westendin rannassa :-)

  9. Ei aina tarvitse lähteä Lappiin asti, hienoa että löydetään lähempääkin kivoja paikkoja! Näyttää ja kuulostaa viihtyisältä paikalta, usein tällaiset paikat yllättää positiivisesti nimenomaan sen vuoksi, että lähelläkin on paljon mahdollisuuksia :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Aivan, ja ainakin autolla liikkuville tällaiset alle 100 kilometrin etäisyydellä pääkaupunkiseudulta olevat paikat ovat myös ihan inhimillisiä ajoetäisyydeltään – toisin kuin mielestäni Lappi.

  10. says: Petra

    Vau mitä maisemia ja ruokia! :) Teillä on ollut ihanan kuuloinen loma. Ja kiitos myös kun kerrot tästä kohteesta, yrityksillä on nyt turhan hankalaa…. :(

    1. says: Pirkko

      Kiitos Petra! Kiitos kuuluu toki yrityksellekin, joka ystävällisesti kutsui meidät kylään :-)

  11. Snappertunassa en ole koskaan käynyt. Enkä Calliolassa. Näyttää viehättävältä paikalta. Ihanat maisemat ja herkulliset ruuat. Ja pääsitte potkukelkkailemaankin, se on harvinaista huvia nykyään. Ja hiihtämään ja lumikenkäilemään. On muuten komeat ladut! Teillä on ollut kiva talvinen viikonloppu!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tuula! Tämä talvi on kyllä ollut kivan valkoinen Etelä-Suomessakin – ei ole tarvinnut talvea Lapista hakea :-)

  12. Oli mukava lueskella Calliolasta, olisi tarkoitus sinne tässä keväällä mennä viikonlopuksi. Silloin talviset aktiviteetit on ohi, mutta eiköhän keväiset luontokokemukset ole siellä silti varsin kivoja. Odotan innolla rauhassa ruokailua, saunamista ja iltoja meren läheisyydessä. Nostatti odotuksia tämä postaus kyllä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Rami! Calliola vaikutti kyllä kivalta miljööltä, todennäköisesti vuodenajasta riippumatta. Harkinnassa paluu sinne vielä kesällä!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.