Cool & Rare Passport Stamps

Harvinaisia leimoja passissa 1

Once in a Lifetime -blogin juttu harvinaisista leimoista passissa alkaa lupaavasti: Angola, Azerbaidzan, Belarus, Bhutan, Bonaire, Cuba … Vasta Kongon demokraattisen tasavallan kohdalla sarjani rikkoutuu. Pitkässä, kokonaista 69 maata ja muita paikkoja sisältävässä, listassa on toki monta muutakin paikkaa, jossa en ole (vielä?) käynyt, mutta nopeasti arvioiden puolet saattaisi olla käytynäkin.

Cool & rare passport stamps from around the world

Päädyn selaamaan omia passejani. Minulla on niitä kaksi, sillä hain aikoinaan kaksoispassin tilanteessa, jossa tarvitsin useita viisumeja lyhyellä ajanjaksolla, jonka aikana myös matkustin. Tavallaan kummatkin ovat edelleen voimassa, sillä nyt säilytän toista edelleen vuoteen 2027 asti, sillä USA:n viisumi on leimattu siihen passiin ja se on kuulemma käyttökelpoinen toisen voimassaolevan passin kanssa sellaisenaan.

Tässä listan alkupään leimoja omista passeistani:

Angola viisumi
Angola viisumi oli näyttävämmän näköinen kuin leimat, joten mennään sillä.
Passileimoja Cool & Rare Passport Stamps
Azerbaidzan, Belarus ja Bhutan. Bonaire (2006) ja Kuuba (2013) olivat passeissa, joita minulla ei enää oli.
us visa
10 vuoden viisumi Yhdysvaltoihin – vieläköhän tälle ehtisi tulla käyttöä?

Angolan viisumin hakeminen oli yksi työläimpiä matkailu-urallamme vaikka Aventura sen käytännössä hakikin, mutta tarvittavan materiaalin takia. Keväällä 2019 taustamateriaalina piti hankki myös pankista varallisuustodistuksia, mikä osoittautui paitsi työlääksi myös suhteellisen kalliiksi. Angola jäi myös mieleen yhtenä haastavimmista maista selvitä maahan sisään vaikka viisumi olikin kunnossa, prosessi oli vaan niin pitkä ja työläs.

Turistina Angolassa

Muita ”harvinaisia” maita, joissa olemme olleet, tämän jutun innoittajana olleessa jutussa olivat mm. Kirgisia, Maurius, Mauritania, Mongolia, San Marino, Saudi-Arabia ja Seychellit. Mauritaniaa ja Saudi-Arabiaa lukuunottamatta nuo eivät eurooppalaiselle tuntuneet kovin eksoottisilta. San Marinon kohdalla leima passiinkin olisi pitänyt hakea rahalla jostain turisti-infosta – ei tullut haettua, ei. Pääsiäissaarten leima tuli haettuakin, kuten Napapiirikin (jota ei juttuun oltu kelpuutettu), mutta niistäkin passeista on aika jo jättänyt.

Cool & Rare Passport Stamps
Kirgiisia, Mauritius ja Mauritania (viisumi).
Seychelleiltä ei näköjään leimoja passeihimme risteilyllä herunutkaan.
Saudi-Arabia Cool & Rare Passport Stamps
Saudi-Arabia on toinen maa, jonka viisumin eteen jouduimme aikoinaan todella tekemään töitä.

Nouakchott – retkikohde Kanarialta?

Päivitys 30.3.2021

Tarkemman leimojen tutkailun myötä löytyivät myös Pääsiäissaaren ja Napapiirin leimat!

Pääsiäissaari passileima Napapiiri passileima

Muita harvinaisempia maita

Omalta osaltani lisäisin jo pitkään listaan esimerkiksi nämä maat: Algeria, Brunei, Guinea-Bissau, Kamerun, Norsunluurannikko, ehkä Sao Tome ja Principekin, Turkmenistan ja viimeiseltä matkaltamme ennen koronasulkuja, Suriname ja Guyana.

Algerian viisumi on myös ollut yksi niitä, joiden hankkimisessa oli pieniä haasteita. Ei ehkä muuten siinä määrin kuin Angolan, Yhdysvaltojen tai Saudi-Arabian viisumi, mutta sen saapuminen Tukholmasta, jossa on Helsinkiä lähin lähetystö, jäi vähän viime tippaan.

Guinea-Bissaun viisumin meille haki gambialainen retkijärjestäjä, jolle annoimme passimme edellisenä iltana ja kieltämättä seuraavana päivänä ajoittain jännitti hiukan, että saammeko viisumit, tai edes passimme takaisin! Mutta kaikki meni lopulta ihan hyvin, Gambiassakin.

Turkmenistanin viisumin saavutusarvoa nostaa hiukan se, että syistä, joista ei varmaa tietoa ole, pari Suomessa asuvaa ystävääni ei aikoinaan niitä anoessaan saanut.

Passileimoja 4
Guyana, Suriname, Norsunluurannikko, Brunei, Sao Tome ja Principe – kaikki nämä tuntuvat nyt todella kaukaisilta kokemuksilta!
Passileimoja 3
Käynti Guinea-Bissaussa juuri ennen pandemiaa

Algeria viisumi Cool & Rare Passport StampsTurkmenistan viisumi

Kaikki Algeriasta

Pitkä matka Helvetin portille

Passeja ja leimoja kauan sitten

Omien, vain kahden tallessa olevan, passini selaaminen sai minut etsimään käsiini myös vanhempieni passit, jotka muistin ottaneeni aikoinaan talteen. Maailma, jota ne kuvasivat, olikin aika erilainen. Erilainen jo siltä osin, että passi ei aikoinaan ollut todellakaan asiakirja, joka olisi lähes jokaisella suomalaisella.

Vanha passi 1 Vanha passi 2

Lupa leimoja
Pandemia-aikana tavataan muistuttaa, että suomalainen saa aina lähteä maasta ja palata maahan. 1940- ja 1960-luvulla matkustamiseen tarvittiin lupa ja jokainen lähtö ja saapuminen leimattiin passiin.
Viisumeja
Vanhoja viisumejaYhdysvaltoihin, Britteihin, Tanskaan ja Peruun. Perun viisumin osalta jäin miettimään siihen kirjattua passin numeroa. Olikohan niin, että Turussa myönnettyjä passeja oli 1960-luvulla näin vähän, että isälläni oli numero 640!

Jutun otsikkokuvan passileima on Kamerunista, Doualan kentältä.

Join the Conversation

20 Comments

  1. says: Reissu-Jani

    Itselläni haastavampia viisumihakemuksia on ollut Azerbaijanin ja Valko-Venäjän turistiviisumit sekä Intian useat työviiisumit. Voi että sitä paperien määrää ja valokuvien mitoituksia. Nyttemmin kahden ensimmäisen hakeminen onnistuu jo suoraan verkossa tai rajalla saa VOA. Turkmenistanin, Uzbekistanin ja Tadjkistanin viisumeissa oli myös hakemista mutta ne saatiin onneksi haettua netissä eikä passia pitänyt lähettää mihinkään. Nepalin ja Bhutanin viisumien hakeminen oli helppoa ja rajalla pääsi varsinkin Nepalissa suoraan ohi jonojen. Jordanian viisumin sai myös helposti ”Jordan Pass” kautta helposti ja rajalla nopeasti yli. Mongolian viisumin hakeminen jäi mieleen koska kunniakonsuli on ihan lähellä erään omakotitalon alakerrassa — ja ne passit viisumien kanssa tulivat meidän postilaatikkoon heti seuraavana päivänä – ilman paluupostimerkkiä. Upeimman näköinen viisumi on mielestäni Turkmenistanin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Jani! Monen viisumin kanssa olemme ostaneet apua matkan järjestävältä matkatoimistolta – aina sekään ei kyllä ole taannut lopputulosta, eli se Gabonin viisumi jäi Aventuralta saamatta pari vuotta sitten. Mauritania oli tässä mainituista yllättävän helppo, sillä sen sai lentokentältä, eli VOA, kunhan vaan oli sopiva raha varattuna. Kun työviisumeista nyt muistutit, niin itse asiassa Kiina oli kyllä haasteellinen, mutta kun pääosan työstä teki joku muu, niin se ei sittenkään jäänyt mieleeni erityisen vaikeana.

  2. says: Laura Linnea

    Mielenkiintoisia leimoja! Omassa passissa ei noin eksoottisista paikoista leimoja ole. Tansaniasta saadussa leimassa tosin lukee Horo Horo, joka aiheuttaa aina pieniä hymähdyksiä.

    Jäi muuten kiinnostamaan tuo toinen nimesi, en ole ikinä aiemmin sitä kuullut. Mikä on tarina sen takana?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Laura Linnea! Sukuni on isovanhempiini asti ollut enemmän tai vähemmän ruotsinkielistä ja sen myötä toinen nimeni on ruotsalainen/skandinaavinen. Vanhempani päättivät kuitenkin, 50-luvulla, että lapset menevät suomenkieliseen kouluun ja ruotsi jäi viimeistään siinä vaiheessa taustalle. Noihin aikoihin ei vielä tavattu tavoitella kaksikielisyyttä kotona. Isovanhempieni (ja mökkinaapureiden) kanssa kyllä puhuttiin aika yleisesti ruotsiakin.
      Netflixissä taitaa muuten edelleen olla sellainen muistaakseni tanskalainen draamasarjakin, joka kantaa nimeä Hjördis :-)

  3. Eipä löydy tässä mainituista leimoista juuri ainoatakaan omasta tai omista passeistani, vaikka joitain hieman erikoisempiakin leimoja löytyy, Etelämanner varmaan hankalimpana. Vaikka en oikeastaan leimoja, eikä vapaaehtoisia leimoja mistään infoista tms., mutta olen kyllä vanhat passit säilyttänyt toistaiseksi.

  4. Tosi mielenkiintoinen postaus, eikä vähiten noiden vanhojen passimerkintöjen takia :) Itellä näistä edellä mainituista leimoista tai viisumeista ei ole kuin Mongolian viisumi vanhassa passissa. Siellä on myös kaikki Meksikon ja Keski-Amerikan leimat. Kyllä tuota Mongolian viisumia katottiin kerran jos toisenkin noilla Keski-Amerikan rajapisteillä. Viime vuonna hommasin uuden passin, joten nykyisessä passissa ei ole vielä mitään merkintöjä, kun oon matkustanut sillä vaan Schengenin sisällä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Cilla Maria! Minullakin taitaa edelleen olla passissani Mongolian viisumi, mutta se ei kyllä ole herättänyt erityistä huomiota Keski-Amerikan rajoillakaan. Toisaalta passissani se on vaan yksi kymmenistä viisumeista ja lisäksi juuri noita rajoja ylitimme Aventuran ryhmän kanssa ja ryhmän vetäjällä tuntui olevan loistavat suhteet rajaviranomaisiin joka paikassa, eli ryhmämme selvisi muodollisuuksista useimmiten hujauksessa.

    2. says: Pirkko

      Kiitos Cilla Maria! Parhailla oppailla valmiilla kiertomatkoilla on myös hyvät kontaktit kohdealueellaan :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Melissa! Aihe alkoi itseäni kiinnostaa heti kun tuon ulkomaisen kolleegan jutun aiheesta luin ja sitten kun tätä aloin koota, niin vanhempieni passit osoittautuivatkin erinomaisen mielenkiintoisiksi!

  5. Mielenkiintoinen postaus. Sinä olet varsinainen maailmanmatkaaja. Nämä ovat hienoja muistoja maailmalta. Ja keräilijäkin olet. Minulla vanhat passit ovat hävinneet / hävitetty muuttojen myötä.
    Hyvää Palmusunnuntaita!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tuula! Tosiaan, kuten joku jo taisi kommentoidakin (ehkä sosiaalisen median puolella), tässä välillä on ollut aikoja, jolloin viranomaiset vaativat vanhat passit takaisin, joten ehkä jotkut Sinunkin vanhoista passeistasi ovat ”hävinneet” sille tielle.

  6. says: Diiskuneiti

    Olipa mielenkiintoinen kirjoitus. Kivoja muistoja – onko sinulla joku laatikko missä säilytät passeja ja muistoja matkoilta? Oletko muuten käynyt Pääsiäissaarilla? :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Vanhempieni passit (ja isäni päiväkirjat) olen säilönyt kirjahyllyyn pariin pahvilaatikkoon, siististi yhdessä paikassa ja kuitenkin helposti esille otettavissa, joten niihin tulee tosiaan aina välillä palattua. Pääsiäissaaresta, tuossahan se oli jo jutussa :-) ”Pääsiäissaarten leima tuli haettuakin”, eli juu, käyty on.

  7. Vau! Nuo leimat kaikessa erikoisuudessaan ovat kyllä ihan mahtavia muistoja passeissa, itse matkan muistojen lisäksi tietenkin. Itselläni on aika paljon myös leimoja passeissa, mutta nykyiset passit uusituvat harmittavan usein – säästän kyllä aina vanhat passit juuri leimojen vuoksi.

    Itselleni haastavin viisumi tähän mennessä on ollut Venäjän opiskelijaviisumin hakeminen, siinä ei saanut olla yhtäkään rastia väärässä ruudussa tai homma meni käsittelyaikoineen heti alusta.

    Nyt olen myös mielenkiintoisen viisumiprojektin äärellä, kun olen joutunut tutustumaan / pian hakemaan Iso-Britannian työviisumia. Melkoiselta vaikuttaa, saattaa jopa olla että joudun käymään virallisessa englannin kielen taitotaso testissä, jotta työviisumin saan.

  8. says: Paula

    No siinä oli kyllä leimoja kerrakseen. Taisin johonkin somepostaukseen jo kommentoidakin, että jossain vaiheessa vanha passi otettiin pois, ja sinne meni minun erikoisimmat merkinnät. Olin ehtinyt kerätä aikamoisen kasan leimoja ja viisumeitakin. Myös USA:n vähän erikoisempi K1 puolison viisumi. Harmittaa vähän. Nyt sitten leimat ja viisumit jakautuu kahdelle passille kun olen kaksoiskansalainen, niin ei ihan heti ainakaan tule sivut täyteen. Siinäkin on vähän sääntöjä, että minne on näytettävä mitäkin passia.

    Tuo San Marino onkin mielenkiintoinen. En tiennyt, että sieltäkin olisi voinut leiman hakea. Kävimme siellä kahdesti erään Italian loman aikana. No, ehkäpä sinnekin vielä tulee joskus mentyä. Tuo Napapiirin leima kiinnostaisi ottaa kun siellä aina välillä käydään, mutta moni on sanonut, että on joutunut vaikeuksiin näistä epävirallisista leimoista. En oikein tiedä uskallanko… USA:n passiin ainakaan. Täytyypä miettiä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula!
      Eipä tullut minullekaan mieleen San Marinossa etsiskellä passileimaa. San Marinon euroja kevyesti etsittiinkin kolikoista kiinnostuneelle ystävällemme, mutten itse asiassa muista, että ostimmekin niitä sitten lopulta vai ei – ihan kierrossahan niitä ei ole tainnut juuri olla, taisivat kaikki päätyä hetimmiten keräilijöille!
      Näin korona-aikaan eivät ainakaan kaikki kaksoiskansalaiset ole ehkä olleet Suomessa ihan suosittuja, ajatuksena, että kun eivät suomalaisetkaan oikein pääse liikkumaan maailmalla, niin ainakin koko perheen voimin Suomessa asuvat kaksoiskansalaisetkin voisivat pysyä paikallaan, mutta voihan niitä tietysti olla hyvinkin päteviä syitä matkustaa.

  9. Mulla ei mitään kovin erikoisia leimoja tai viisumeita ole ollut. Parhaiten näistä on jäänyt mieleen laskeutuminen New Yorkiin vuonna 2010, kun passintarkastaja katsoi ensin tarkkaan mun passikuvaa, jossa mulla oli vielä kahden millin siilitukka, ja sen jälkeen tutki vain hieman aikaisemmin tulleita Egyptin ja Jordanian leimoja. Siitä lähtikin liikkeelle aika pitkä kysely kaikesta mahdollisesta aina osoitteista työpaikkaan ja lapseen. Pääsin kyllä maahan, mutta aika sujuvaa tarinointia se vaati.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Katja! Yhdysvallat on kyllä maa, jonne pääseminen on aina jossain määrin jännittävää – jos ei muuten, niin siksi, ettei koskaan voi arvata, että kuinka pitkiä tarkastusjonot voivat ollakaan!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *