Avainsana-arkisto: Majakka

Lokkiluoto ja Pihlajasaari feature

Lokkiluoto ja Pihlajasaari

Maabongauksen ohella innostuimme jossain vaiheessa kevyesti majakkabongauksesta. Onhan se mukava kesäharrastus, etenkin Suomen majakoiden osalta.
Siinä missä maabongaukseen löytyy monenlaisia maa- ja aluelistoja sopivan majakkalistan löytäminen on ollut vaikeampaa.

Wikipedia tarjoaa 66 majakan listaa, mutta kaikkien niiden kiertäminen on mahdotonta, sillä mukana on vaikka jo vuonna 1940 räjäytetty “muumimajakkka”, eli Glosholm.
Saudi-Arabian matkallamme tutustuimme Antti Härköseen, joka on käynyt melomalla kaikilla Suomen maalle rakennetuilla majakoilla ja sain hänen käyttämänsä majakkalistan, jossa jättämällä pois pookit, poistot ja pohjamajakat on 37 majakkaa.
Vertasin jollain tarkkuudella Wikipedian ja Antin listaa ja jäin pohtimaan Marhällania ja Lokkiluotoa. Wikipedia nimeää molemmat majakoiksi. Antti nimeää Marhällanin loistoksi. Lokkiluotoa Antin listalla ei ole lainkaan.

Marhällan olkoon tässä vaiheessa majakkabongausharrastustamme mikä on, mutta Lokkiluoto oli niin houkuttelevan lähellä, että päätimme lähteä kesäretkelle Pihlajasaareen Helsingin edustalla katsastamaan sen.

Lokkiluoto

Lokkiluoto on vajaan kilometrin etäisyydellä Pihlajasaaresta ja varustauduimme tutkimusretkeen kiikarilla ja pienellä teleobjektiivilla.
Kartan mukaan paras paikka sen tutkailuun näytti olevan pieni saari Itäisen ja Läntisen Pihlajasaaren välissä, jonne kuitenkin pääsisi tietä pitkin Läntisestä Pihlajasaaresta.
Itäisen Pihlajasaaren eteläkärjen hylkäsimme siinä vaiheessa kun totesimme sen olevan naturalistialuetta, emmekä halunneet suorittaa tutkimusretkeämme ilman vaatteita.

Pihlajasaari
Pihlajasaaren kielletty saari – todellinen suomalaisten kesäunelma?

Lokkiluoto kartta

Täytyy tunnustaa, että Pihlajasaari oli meille aikaisemmin tuntematon paikka lukuunottamatta saaren ohittamista omalla veneellä muutaman kerran vuosien mittaan: Auringonotto ei ole meidän juttumme ja etenkin aurinkoisina kesäpäivinä olemme kuvitelleet juuri Pihlajasaaren olevan pahiten ruuhkainen paikka, joten ajatus muuten vaan lähteä sinne kesäretkelle ei ole sekään houkutellut.

Pihlajasaareen saavuttuamme (Pandalla Ruoholahdesta, tuntui olevan meille kätevin yhteys, sillä auton sai kätevästi Ruoholahden ostoskeskuksen parkkiin).

Panda PihlajasaariPihlajasaari

Pihlajasaaressa suuntasimme valitsemaamme pientä saarta kohden ja totesimme, että tämähän meni mielenkiintoiseksi.

Ensinnäkin saari näytti olevan vain henkilökunnalle. Päätimme kuitenkin harrastaa kansalaistottelemattomuutta ja hipsimme saaren ulommaiselle rannalle tästä huolimatta.

Lokkiluotokin löytyi, Google Mapsin ja kiikarin avulla. Siinähän se oli, tuossa naturalistirannan suunnassa. Tässä vaiheessa mietimme, että jos joku alkaa paheksua tällä pienellä saarella olemistamme, niin siihen vielä lisättynä kiikarit ja teleobjektiivi, niin tilanne voi näyttää todella pahalta!

Lokkiluoto
Lokkiluoto, kuvan ylälaidassa toinen pieni kohoutuma vasemmalta laskien

Päätimme silti yrittää ottaa muutaman kuvan Lokkiluodon majakasta. Yrittää, sillä lähes kilometrin etäisyys ja halpa 40-150 mm objektiivi pienessä Olympuksen mikrojärkkärissäni ei ehkä ollut ihan tehtävän tasalla. Jalustaakaan ei ollut matkassa, ei edes hernepussia.

Eli tässä se nyt on, Lokkiluodon majakka. Bongattuna, kun laskemme omin silmin lähietäisyydellä näkemisen majakan bongaamiseksi – emmehän me Kallbådanin majakallekaan keväällä voineet rantautua.

Lokkiluoto Pihlajasaari

Lokkiluoto Pihlajasaari
Siinä se on: Lokkiluoto

Pihlajasaari

Pienen projektimme jälkeen palasimme luvalliselle alueelle Läntisellä Pihlajasaarella ja kiersimme sen aina ravintolaan asti, jossa palkitsimme itsemme juomalla ja Rocky Road -leivoksella. Juomista tosin saimme tapella ampiaisten kanssa, jotka kostivat heti, sillä olin aikaisemmin samana päivänä antanut Iltasanomille lausunnon, että eivät ampiaiset ole meitä tänä kesänä (vielä) pahemmin kiusanneet. Lausunto liittyi Iltasanomien pyyntöön ostaa Pentalassa ottamani “ampiaisansa” -kuvan käyttöoikeus omaan ampiaisjuttuunsa.

PihlajasaariRocky Road Pihlajasaari

Ampiaiskuva

Paluumatkalla kuvailimme kauniin värikkäitä uimakoppeja. Ne olivatkin paljon helpompia kohteita kuin Lokkiluoto.

Pihlajasaari Pihlajasaari

Otin myös muutaman kuvan Ruoholahdesta sitä lähestyessämme. Ruoholahti on kaunis mereltä lähestyttäessä, mutta mukavalta alueelta se näin kesällä vaikutti myös kävellessämme siellä muutaman korttelin verran. Pitäisikö alkaa etsiä asuntoja Ruoholahdesta? Tai ehkä sittenkin käydä ensin tutustumassa alueeseen myös marras- ja helmikuussa!

Pihlajasaari

23 majakkaa

Lokkiluodon myötä majakkasaldomme, omalla omituisella listallani, on 23, kun lasken mukaan Gustaf Dalènin ja Helsingin, jotka luokitukseltaan ovat pohjamajakoita, mutta purjehdusvuosiltamme sen verran merkittäviä, että ne vaan kuuluvat mukaan, ja Rönnskärin ja Söderskärin sammuneet majakat, jotka nykyisin ovat siis luokitukseltaan pookeja.

Pihlajasaari
Costa Pacifica ja Clarion-hotelli – tuttuja “matkailukohteita” molemmat
Majakkaretki feature

Läntisen Suomenlahden majakoita

Viime kesän kotimaan kierroksemme otsikkona oli Neljä majakkaa ja kolme Unescon maailmanperintökohdetta. Sälgrundin, Tankarin, Valassaarten ja Marjaniemen jälkeen halusimme nähdä vielä lisää majakoita ja ilmoittauduimme Läntisen Suomenlahden majakoita -retkelle elokuussa, mutta lopulta retki jouduttiin kovan tuulen takia peruuttamaan. Jäimme odottamaan uutta kesää ja uutta yritystä.

Toukokuisena lauantaina retki sitten lopulta toteutui, mitä kauneimmassa kevätsäässä. Tuulilukematkin olivat enimmäkseen alle 5 m/s, avomerelläkin luokkaa 8 m/s.

15 retkeläistä ja oppaamme, Pertti Rahkonen, kokoontuivat aamuvarhaisella (8:30) Inkoon venesatamaan, josta lähdimme matkaan Tryggve Henrikssonin kipparoimalla M/S Mirellalla.

Inkoo MS Mirella Lähtö Inkoosta

Rönnskär

Ensimmäisellä etapilla Inkoosta Rönnskäriin ihastelimme kaikkialla ympärillämme näkyviä vesilintuja: joutsenia, haahkoja, merimetsoja, pilkkasiipiä, silkki-uikkuja, meriharakoita. Puolustusvoimilta oli anottu lupa rantautua Rönnskäriin ja saimme myös opastuksen siitä mitä saa ja mitä ei saarella saa kuvata. Rönnskärin vanha majakka, graniittisen alaosan osalta Suomen vanhin, ei enää ole majakkakäytössä, eli tarkkaan ottaen se on nykyisin tunnusmajakka eli pooki, mutta komea majakka se aikoinaan on ollut.

Rönnskär Rönnskär Läntisen Suomenlahden majakoita -retki
Rönnskär

Pertti Rahkosen majakkanallet
Pertti Rahkosen majakkanalletkin olivat mukana keväisellä retkellämme

Rönnskär Rönnskär

Kallbådan (tai Porkkala)

Rönnskärillä näimme jo Kallbådanin eli Porkkalan majakan horisontissa ja sinne suuntasimmekin seuraavaksi. Tarkastelimme majakkaa mereltä käsin, sillä luodot ovat näin alkukesästä varattu hylkeille ja siellä ne nuoret vaaleat hylkeet paistattelivatkin päivää kaukaisimmalla luodolla. Kallbådanin majakka on kyllä majakoiden joukossa sen verran omalaatuinen, että mielelläni olisin osallistunut retkelle, vaikka sen ainoana kohteena olisi ollut Kallbådan!

Kallbådan Porkkala Läntisen Suomenlahden majakoita -retki
Kallbådanin majakka

Kallbådan Porkkala

Kallbådanin jälkeen vuorossa olikin lounastauko Sandnäsuddenissa. Lohikeitto oli vaihtunut lihakeittoon, mutta hyvin sekin teki kauppansa. Omalta osaltamme muistelimme käyneemme purjehdusvuosinamme myös täällä, joskus kauan sitten.
Kesäinen Cafe Sandis näytti lauantaina olevan suosittu paikka myös lähiseudun mökkeilijöiden keskuudessa.

Cafe Sandis Cafe Sandis

Kallbådanilta lähdettyämme ohitimme myös viime aikoina jossain määrin kuuluisuutta keränneen vain naisille tarkoitetun saaren, Fjärdskärin ja rantaudumme Jussaröhön vähän ennen kolmea.

Fjärdskär
Fjärdskär

Jussarö

Jussarö osoittautuikin mielenkiintoiseksi saareksi, vaikkei siellä toimivaa majakkaa enää olekaan. Vuoksenniskan vanhan kaivoskylän hylätyt asuinrakennukset toivat mieleen Tsernobylistä näkemäni kuvat. Rakennuksissa on kuulemma sen verran reippaasti asbestia, ettei niitä ole kannattanut purkaakaan. Merenalainen kaivostoiminta ja rikastetun malmin kuljetusjärjestelmä olivat mielenkiintoisia nekin. Kuljetusjärjestelmän ja asuin- ja toimistorakennusten lisäksi näimme rikastamon ja itse kaivostornin. Läheiseltä luodolta on kuulemma ollut toinen sisäänkäytävä merenalaiseen rautakaivokseen.

Jussarö
Asbestipitoisilla levyillä verhoiltu entinen työntekijöiden asuintalo
Jussarö
Rikastettu malmi kuljetettiin läpi saaren vettä hyödyntäen
Jussarö
Rikastamo
Jussarö
Kaivostorni
Jussarö
Turvallisuus oli Suomen kaivoksissa tärkeä asia jo 50-luvulla
Jussarö
Tuolla pienellä luodolla on ollut toinen sisäänkäynti merenalaiseenkaivokseen

Harvinainen meriotakilokki puolestaan toi mieleen vierailumme Örössä, jossa ihailimme silloin jo ylikukkineita lännen kylmänkukkia ja merikaalia.
Täällä meriotakilokit olivat vasta alullaan, mutta onneksi joukossamme oli sen verran luonto-osaajia, että muutama pieni alku löytyi.

Meriotakilokki

Meriotakilokki
Meriotakilokin pieni alku
Jussarö
Jussarön ranta kuin Seychellien La Digue – vain trooppinen lämpö puuttuu!

Jussarön vanhaan majakkaan pääsimme kiipeämään ylöskin ihailemaan ympärillämme avautuvaa merimaisemaa. Kuten Rönnskäristä näimme seuraavan kohteemme, Kallbådanin, niin täältäkin näimme jo Sundharunin eli Jussarön uuden majakan, jonka kohta ohitimme merellä.
Näkyvyys oli aurinkoisena kevätpäivänä niin hyvä, että Tallinnan tuulivoimalat näkyivät horisontissa.Jussarö Läntisen Suomenlahden majakoita -retki

Jussarö Sundharun
Näkymä Jussarön vanhasta majakasta uuteen Sundharunin majakkaan

Päivän extreme-urheiluosion suoritimme matkalla Jussarön vanhalta majakalta etelärannan satamaan siirtyneeseen veneeseen. Laiturin käyttö olisi oikeastaan ollut kiellettyä ja kiellon tehon lisäämiseksi käynti laiturille oli estetty tukevarakenteisella aidalla. Vaihtoehtoina oli kiivetä aidan yli tai kieriä sen alta. Vähän kurjia vaihtoehtoja molemmat, laiturilla kieriminen ei varsinaisesti tehnyt vaatteista puhtaampia, mutta ei kiipeäminen tikkuisista laudoista rakennetun aidan ylikään ollut kivaa.

Jussarö
Majakkaretkeläiset eivät esteitä kavahda. Aitaa ei voinut kiertää, sillä vaikka se ei kuvasta kunnolla näykään, niin se oli laiturin jo vedenpäällisellä osalla.

Sundharun

Jussarön jälkeen loput majakat ja pookit katsoimme mereltä.
Matka Längdenin majakalle olikin jo hiukan pomppuinen, mutta ei niin paljoa, että kukaan olisi voinut pahoin.

Sundharunin, eli Jussarön uuden majakan ohitimme merellä, veneen jo hienoisesti keikkuessa. Majakka oli ensimmäinen automaattikäyttöön rakennettu majakka, eli tällä luodolla ei ole yksikään majakanvartija koskaan asunut.

Sundharun Sundharun Läntisen Suomenlahden majakoita -retki

Segelskär ja (entinen) Storgadden

Sundharunin jälkeen vuorossa oli ensin Segelskärin pooki ja vähän ajan päästä Storgaddenin pooki. Jälkimmäisen oli talvi kuitenkin vienyt mennessään, eli sen osalta näimme luodolla vaan lyhyen jäljelle jääneen tyngän.

Segelskär
Segelskärin pooki
Storgadden toukokuussa 2018
Storgaddenin pooki toukokuussa 2018
Storgadden 2013
Storgaddenin pooki kesällä 2013. Kuva Travelling with Antsa -blogista. Antsa kiersi kesällä 2013 samaiset majakat ja pookit Längdeniltä Sundharuun meloen.

Längden

Punavalkoinen Längden sen sijaan oli hyvässä kunnossa.

Längden majakka Läntisen Suomenlahden majakoita -retki Längden majakka

Längdeniltä suuntasimme Barösundin kautta takaisin Inkooseen ja takaisin saarten suoraan päästyämme veneen menokin rauhoittui sen verran, että kahvi/tee ja voileivät tekivät kauppansa.

Viipurin kivi

Ennen Barösundia ohitimme ison punaisen kiven – nimeltään kuulemma Viipurin kivi.
Sen kohdalta on tarinan mukaan yhtä pitkä matka niin Viipuriin  kuin Tukholmaan.

Barösund

Barösundissa näkyi taas paljon muutakin kesäistä elämää kuin me majakkaretkeläiset – ja mekin pääsimme taas muistelemaan käyntejämme täällä purjeveneellä.

Kevyen tuulen – ja reippaan ryhmän – ansiosta palasimme Inkooseen jo vähän ennen iltakuutta, eli yli tunnin retken “ohjearvoa” aikaisemmin. Mutta sehän kelpasi meille, olihan Inkoosta vielä ajomatkaa kotiin ja reipas päivä raikkaassa meri-ilmassa alkoi jo alkuillasta hiukan raukaista.

Inkoo

Jos et vielä saanut näistä aurinkoisista merimaisemista tarpeeksesi, voit halutessasi kerrata ne lukemalla kuvauksen samaisesta retkestä muutaman vuoden takaa Kaukokaipuun matkablogista.
Retki on joinakin vuosina onnistuttu toteuttamaan jopa kahdesti kesässä, mutta esimerkiksi vuonna 2017 niin keväinen kuin syksyinen yritys peruuntui kovan tuulen takia. Tätä kirjoitettaessa mahdollisesta retkestä syksyllä 2018 ei vielä ole tietoa.

18 majakkaa, suunnilleen?

Illalla kotona piti kuitenkin vielä päivittää käytyjen majakoiden listaa ja jos oikein laskimme, niin pääsimme 18 majakkaan. Suomessa on suunnilleen 60 majakkaa, joista aika moni toki on kaukana merellä olevia pohjamajakoita, mutta jää tuossa meille vielä muutama majakka heinäkuulle – ja tuleville kesillekin.

Yhteenveto feature

Neljä majakkaa ja kolme Unescokohdetta – näin sen toteutimme

Merenkurkun reissun työnimellä tekemästämme kesäisestä roadtripistä Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen blogissa julkaisemamme jutut ovat hiukan limittyneet muidenkin aiheiden lomaan, joten tässä vielä koottuna linkit kaikkiin juttuihin, suunnitelmista kustannuksiin ja kaikki siltä väliltä.

Jotta jutussa olisi jotain uuttakin, niin linkkien lomassa kulkee kuvallinen tarina vierailustamme Vaasassa.

Reittisuunnitelma

Tällaisella suunnitelmalla lähdimme liikkeelle runsaan viikon reissulle Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen

Mustasaaren kirkko Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Mustasaaren kirkko, vanha hovioikeus, Vanhassa Vaasassa
Vanha Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Vanhan Vaasan raunioita

Majakat

Majakoista kirjoitimme nämä jutut:

Vaasa
Wasa Segelföreningenin ravintolassa nautimme kesäisen lounaan
– näkymissä ei ollut valittamista

Unescon maailmanperintökohteet

Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta saimme samaan reissuun mahdutettua nämä kolme:

Vaasa kastepuu
Vaasan kirkossa näkemämme kastepuu oli minulle uusi tuttavuus
– tosin harvemmin Suomen kirkoissa tulee käytyä

Kaupunkeja

Muutamia jutun arvoisia kaupunkejakin matkalle osui:

Vaasa kaupungintalo
Vaasan kaupungintalo
Vaasa Aroma Sweet Vaasa
Vaasan in-kohteita: Aroma leipäkauppa ja Sweet Vaasa kahvila.
Eivät tosin mahtuneet enää WSF:n lounaan ja ystäviemme kotona tarjotun suklaakakun lisäksi ohjelmaamme

Kirjasimme kustannukset tarkasti eikä kotimaan matkailu mielestämme ole kallista!

Maxmo hembageri
Vaasassa saimme maistaa Maxmo hembagerin todella herkullista suklaakakkua!