Saimme Kolumbian Cartagenaan matkaopasystävältämme kaksi vinkkiä: käykää Cartagenan historiallisessa Castillo de San Felipe de Barajas -linnoituksessa ja tehkää päiväretki kaupungin edustan saarille.
Ensimmäisestä vinkistä otimme vaarin ja aloitimme toisen Cartagenan päivämme kävelemällä lyhyen matkan Getsemanin kaupunginosassa sijaitsevasta hotellistamme läheiselle linnoitukselle. Linnoituksen portilla oli hienoinen jono, sillä sisään pääsi vaan koronapassilla, joiden tarkastaminen kesti tietysti hetken. EU-passimme kelpasi hyvin niin linnoituksella kuin muutenkin Kolumbiassa, mm. ravintolat kysyivät sitä lähes poikkeuksetta. Saimme myös ohjeet käyttää maskeja koko ajan, vaikka kyseessä onkin pääosin ulkoilmakohde, muutamia käytäviä lukuunottamatta.
Samanlaiset säädökset olivat voimassa Italiassa vieraillessamme Aragonesen linnassa, joten yhtä vakavasti Kolumbiassa suhtaudutaan koronaan kuin Italiassa.
Castillo de San Felipe de Barajas
Castillo de San Felipe de Barajas on suurin espanjalaisten koskaan siirtomaihinsa rakentama linnoitus. Linnoitus rakennettiin parissa osassa jo 1600-luvulla ja sitä laajennettiin vielä 1700-luvulla, jonka jälkeen linnoitus käsittikin jo koko kukkulan.
Espanjalaiset panostivat aivan erityisesti Cartagenan kaupungin puolustamiseen, ei niinkään kaupungin asukkaiden vaan kullan takia. Espanjalaiset näille seuduille saapuessaan oppivat pian, että intiaanit tapasivat haudata vainajansa yhdessä heidän omaisuutensa kanssa ja päätyivät ehkä vielä nopeammin ryöstämään näiden hautoja. Cartagenan kaupunki oli alueen tärkein satamakaupunki, joten aarteet kuljetettiin tänne ja laivattiin edelleen Espanjaan. Poislukien kaljaasi San Jose, joka upposi Cartagenan edustalle 8. kesäkuuta 1708, mukanaan 600 ihmistä ja arviolta 20 miljardin dollarin arvosta kultaa, hopeaa ja jalokiviä. Laiva on kuulemma edelleen meren pohjassa, sillä Espanja ja Kolumbia kiistelevät sen omistuksesta, laiva kuuluisi, ehkä, Espanjalle, mutta hylky sijaitsee Kolumbiassa.
Mutta palataan maapuolustukseen. Cartagenan kaupunkia suojelivat niin vanhan kaupungin muurit, kuin Castillo de San Felipe de Barajas -linnoitus kuin linnoitusta vastapäätä laakson toisella puolella korkealla mäellä sijaitseva Santa Cruz de la Popa -luostari, joka sekin rakennettiin jo 1600-luvulla.
Kaupunkiin ei päässyt siis, helpolla ainakaan, ei maalta eikä mereltä.
Itse linnoituskin oli niin hyvin puolustettavissa, ettei kukaan onnistunut sitä valloittamaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Tunnelijärjestelmä yhdisti linnoituksen keskeiset kohdat mahdollistaen niin tavaroiden kuin ihmisten turvallisen siirtämisen linnoituksen alueella. Tunnelit oli myös toteutettu siten, että äänet kaikuivat niitä pitkin, mikä mahdollisti vihollisten havaitsemisen ja helpotti viestintää.
Myös tunneleihin pääsee tutustumaan linnoituksella vieraillessaan. Hyvällä tuurilla linnoituksessa saattaa myös tavata torvensoittajan.
Linnoituksen korkeimmalla paikalla sijaitsevassa kahvilassa pistäytymiseen ei tarvitse edes hyvää tuuria. Kahvilassa – tai ainakin sen edustalla – kannattaa poiketa vaikkei tauon tarpeessa olisikaan. Pieni kokoelma Kolumbialle tyypillisiä melko villejä ovenkolkuttimia oli mielestämme kyllä näkemisen arvoinen kahvilan edustalla, vaikkemme sellaista kotiimme hankkineetkaan. Tyypillisempää turistirihkamaa, kuten t-paitoja ja hattuja on toki myös tarjolla, etenkin linnoitusmäelle johtavalla tiellä.
Cartagena Marbellan rannalla
Linnoituksen kanssa hyvin samaan retkeen voisi sopia käynti Marbellan rantalla Cartagenan lentokentän suunnalla. Matkaa on sen verran, että kannattaa turvautua taksiin. Emme varsinaisesti olleet kiinnostuneita rantaelämästä kaupungissa, joskin sekin olisi ollut ihan mahdollista, mutta halusimme poiketa isolla Cartagena-kyltillä, jonka olimme nähneet jo lentokentältä tullessamme.
Taksikuskimme oli, tietysti, hyvin selvillä tästä nähtävyydestä ja oli innokas tarjoamaan apuaan valokuvaamisessakin! Hiukan tuulisena ja pilvisenä päivänä useimmat, kuten mekin, poikkesivat kyltillä vain hetken, ja jatkoivat sitten samalla taksilla matkaa.
Me jatkoimme matkaa Cafe del Mar -nimiseen näköalaravintolaan kaupungin muureilla. Näin siitä huolimatta, että juuri noina päivinä ravintola oli koronan ja/tai pienen remontin takia kiinni, mutta näköalat terassilta olivat silti vierailun arvoiset. Jos Castillo de San Felipe de Barajas -linnoituksella ”kuului” ottaa kuvia Kolumbian lipusta, niin täällä oli mahdollisuus ottaa kuvia myös Cartagenan lipusta.
Cartagenahan oli ensimmäisiä Espanjasta irtautuneita maakuntia Kolumbiassa ja itsenäistynyt maakunta tarvitsi tietysti lipun. Cartagenan jo vuonna 1811 syntynyt lippu olikin itsenäisen Kolumbian ensimmäinen lippu.
Cafe del Mar sattui tosiaan olemaan kiinni, mutta ei hätää, ihan kulman takana on Santa Teresan aukio ja sen vieressä Hotel Charleston, jossa voit nauttia vaikka loistavan lounaan Harry Sasson -ravintolassa.
Iltaristeily saariretken sijaan
Toisen saamamme retkivinkin päätimme pienen harkinnan jälkeen jättää väliin – tai toteuttaa vähän toisin.
Päiväretket läheisille Rosarion saarille (Islas del Rosario) vaikuttivat sisältävän pitkähkön venematkan, uinti-, snorklaus- ja auringonottomahdollisuuden, lounaan ja juhlat laivalla (partyboat). Emme olleet enää, Punta Canassa viettämiemme päivien jälkeen, niin innostuneita auringosta ja uimisesta, että olisimme halunneet käyttää tällaiseen retkeen koko päivän, joten päädyimme iltaristeilyyn Cartagenan edustalla isolla katamariinilla.
Iltaristeilyä mainostettiin auringonlaskuristeilynä, mutta juuri tuona päivänä ei sitten lopulta aurinko paistanut, mutta loppujen lopuksi sekään ei haitannut. Risteily tarjosi kuitenkin kivoja näkymiä Cartagenan satamaan ja kaupungin uusille asuinalueille, joilla emme muuten vierailletkaan. Etenkin illan hämärtyessä Cartagenan valaistu skyline oli upean näköinen! Partyboat -osuudesta pääsimme myös nauttimaan tälläkin parin tunnin risteilyllä, sillä illan pimetessä katamariinin kannella musiikki soi, viini virtasi ja monet ihmiset tanssivatkin, jos selfieiden ottamiselta ehtivät!
Komean näköinen linnoitus!
Enpä tiedä, kumman olisin itse valinnut, saariretken vai iltaristeilyn. Saariretken snorklausosuus olisi kiinnostanut todella paljon, mutta toisaalta se retki näytti sisältävän paljon myös ei-niin paljoa itseä kiinnostavia elementtejä. Muutamille iltaristeilyille on tullut osallistuttua ja varssin positiivisia ovat kokemukset aina olleet.
Kiitos Mikko! Meille sattui kohdalle myös hiukan pilvinen, hetkittäin muutaman sadekuuron verran sateinenkin sää, jolloin tietysti rantaretki tuntuu vähän vähemmän innostavalta jo senkin puolesta. Toisaalta pilvet – ja sadekin – olivat noissa lämpötiloissa ihan kivoja sikäli, että oli vähän viileämpää :-)
Upean värikästä. Linnoitus on kyllä kiinnostava. Kolumbia kuuluu meidän matkalistalle myöskin.
Kiitos Melissa! Nyttemmin Kolumbia onkin jo ihan ”normaali” turistikohde siinä missä pari vuosikymmentä sitten tilanne oli ehkä vähän toinen.
Kiitos näistä vinkeistä Cartagenaan, jonne meilläkin on tarkoitus suunnata sitten kun joskus Kolumbiaan ja laajemminkin Etelä-Amerikkaan taas ehditään. Saariretkikin kuulostaisi kiinnostavalta snorklauksineen!
Kiitos Anne! Cartagena on kyllä kiva – Kolumbian kaupungeista kivoin tietämämme :-) – no emme käyneet muissa kaupungeissa, mutta toisaalta saimme useamman suosituksen valita juuri Cartagena, jos Kolumbiasta valitsisimme vain yhden kaupungin.
Historiallisissa paikoissa on aina kiva käydä. Se, miten vanhat ja uudet ajat kietoutuvat toisiinsa on jotain taianomaista. Cartagena on yksi niitä kohteita, joissa olisi tosi hieno käydä joskus. Laitetaan siis bucket listaan.
Kiitos Nadine! Joskus tosin uusi käy vähän vanhan kimppuun … ja uudistuminen on tietysti usein tarpeellista ja vääjäämätöntäkin, mutta aina parempi, jos se tapahtuu paikallisten ehdoilla.
Hyvä postaus, kuten aina! Jäin miettimään tuota uponnutta aarrelaivaa, jonka omistuksesta maat kiistelevät. Mitä sanoisi ”museovirasto”? Entä miten turvallisena koit olosi reissun aikana? Mikä on maan turvallisuustilanne matkailijan kannalta?
Kiitos Riitta! Kolumbia tuntui, meistä ainakin, yhtä turvalliselta nykyisin kuin mikä tahansa matkakohde. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita.
Oli kyllä mielenkiintoista lukea Cartagenan historiasta nyt kun itekin on sinne menossa. En ole totta puhuen hirveämmin ottanut selvää aiheesta. Meillä on Airbnb varattuna melko läheltä tuota rantakylttiä. Vaihtoehtoina oli se lännen pilvenpiirtäjäalue tai Getsemani, mutta tuolta Marbellasta löytyi meille sopivin asunto. Se on niissä korkeissa tornitaloissa jossain.
Oon kattonut noita Rosarion päiväretkiä ja meitä kyllä kiinnostaa snorklaus, mutta sitten taas se Barun bileranta eikä varsinkaan laivan ryyppyporukan katteleminen kyllä hirveästi houkuttele. Muistan miten ärsyynnyin jo Belizessä, kun kaikkiin luontoretkiin tuntui kuuluvan rommin juonti.
Minusta rellestäminen ja kovaääninen musiikki ei kuulu luontokohteisiin, tai voisi ainakin olla edes alkoholittomiakin reissuja vastapainoksi tarjolla. Inhoan humalaisia enkä itekään juuri koskaan juo muuta kuin lasillisen viiniä. Pitää siis katsoa, käydäänkö Rosariolla vai ei. Voihan se olla, että sitä on tullut Jukatanilla jo sukelleltua ja uitua ihan tarpeeks ennen Kolumbiaan siirtymistä.
Kiitos Cilla! Cartagenasta tuli minulle monessa kohdin mieleen Panama City – ehkä noissa korkeissa taloissa on Panaman tapaan paljon jenkkien omistamia lomahuoneistoja, joita sitten vuokrataan turisteille. Panama Cityssähän kai pahimmillaan pilvenpiirtäjien lähistöt ovat aika kuollutta aluetta, sillä niin monissa asunnoissa ei asuta oikeasti, jolloin kaupoille tai ravintoloille ei ole asiakaspohjaa. Tuolta Cartagena-kyltin lähistöltä on vanhaan keskustaan kyllä hiukan matkaa, mutta ehkä sillä välillä kulkee joku bussi eikä tietysti taksikaan ole suomalaiseen hintatasoon verrattuna kallis. Getsemanin sijainti on kyllä tosi hyvä, mutta ehkä onkin hyvä jos sieltä tai vanhasta kaupungista ei vuokraa Airbnb:tä ja siten ehkä omalta osaltaan edistä asuntojen siirtymistä pois oikeasta asumiskäytöstä.
Tuosta ”partyboatista” sen verran, että äänekästä siellä tosiaan oli, niin musiikki kuin jossain vaiheessa ihmisetkin, mutta juominen ei kuitenkaan ollut varsinaisen humalahakuista :-)
Kattelin kans, että tulee mieleen Panama City. Se ei ollu mun suosikkikaupunkeja, mutta toisaalta pyörin sen viikon vain pilvenpiirtäjien keskellä ja kävin vain pikaisesti vanhemmassa vanhassakaupungissa. En esim. käynyt Casco Viejossa ollenkaan :/ Ehkä saan nyt korjattua tilanteen edes jollain tasolla, kun pääsee tuonne Cartagenan vanhaankaupunkiin. Luultavasti tuolla Cartagenan pilvenpiirtäjäalueella ei ole mitään, siks en sinne halunnutkaan, vaikka siellä olis toki ollutkin hienoja asuntoja. Tuosta Marbellan kämpästä tais olla 2,5 kilometriä Getsemaniin, että kyllä sen kävelee ihan mielellään (ja hikoilee varmaan samalla sata litraa). Se on kyllä totta, että Airbnb:ssä on ne huonotkin puolensa. Toisaalta nyt tuntuu turvallisemmalta majoittua niissä, kun on koko kämppä pelkästään omassa käytössä.
Kiitos Cilla! Me olemme myös korona-aikana asuneet koko ajan hotelleissa eikä mitenkään korostetusti ole tullut mieleen, että se olisi turvaton vaihtoehto. Välillä huonesiivous on ollut valinnainen, tosin jos me ja siivooja ovat huoneessa eri aikaan, niin onkohan siinäkään oikein riskiä. Respassa ja muutenkin työntekijät ovat tunnollisesti käyttäneet maskeja, ravintoloiden pöydistä osa on blokattu pois ja buffet-tarjoiluissa on pitänyt käyttää hanskaa.
Kateellisena katsoin kuvia! Miten kaunista!
Kiitos Jasmin!