Cartagenan vanha kaupunki

Cartagenan vanha kaupunki, sen satama ja linnoitukset ja kolmea eri rakennustyyliä edustavat säilyneet vanhat rakennukset ovat Unescon maailmanperintökohde.

Päädyimme Cartagenassa valitsemaan hotellin Getsemanin alueelta – toki vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla vanhan kaupungin muurien sisäpuolellakin, mutta Getsemani vaikutti … jännittävämmältä? kotoisemmalta?
Lyhyt matka sataman ohi tai Cartagenan itsenäisyyden satavuotista historiaa juhlistavan puiston läpi mahdollisti meille kuitenkin päivittäiset kävelyretket vanhan kaupungin kaduille ja sitä ympäröivälle kaupunginmuurille.

Kolme kaupunginossa ja kolme tyyliä

Cartegenan keskustan kaupunginosista muurien ympäröimä vanha kaupunki, Walled City, Ciudad Amurallada, oli yläluokan kaupunginosa siinä missä Getsemani oli työläisten kaupunginosa. San Diegossa asuivat kauppiaat ja keskiluokka. Turistin näkökulmasta pääosa nähtävyyksistä on vanhassa kaupungissa, pääosa näyttävistä graffiteista Getsemanissa, mutta jos haluat ihailla kaupungin elämää ja arkkitehtuuria vähän rauhallisimmalla kaduilla, niin hakeudu San Diegon alueelle.

Cartagenan kaduilla kannattaakin kiinnittää huomiota arkkitehtuuriin, sillä täällä on näkyvissä kolmen aikakauden rakennuksia.  Siirtomaakauden talot ovat värikkäitä ja niissä on puiset parvekkeet ja ikkunaluukut. Tasavallan aikaiset rakennukset ovat ehkä vielä näyttävämpiä, mutta niistä puuttuvat puiset elementit. Sotilasarkkitehtuuria edustavat julkiset rakennukset ovat pelkistettyjä, sotilaallisia. Monet näyttävistä rakennuksista ovat myös ainakin jossain määrin avoimia, sillä niitä on restauroitu luksushotelleiksi ja hienoiksi ravintoloiksi.

Kävelykierroksella oppaan kanssa

Omatoimisen kiertelyn lisäksi palkkasimme yhdeksi iltapäiväksi oppaankin, joka houkutteli meidät taitavasti kaduilta ja kujilta myös kirkkoihin ja museoihin – no, tai yhteen kirkkoon ja yhteen museoon :-)

Vanhaan kaupunkiin solahdetaan keltaisen kellotornin alta menevästä portista. Puerta del Reloj tai, paikallisille, Boca del Puente sijaitsee linnoituksen alkuperäisen sisäänkäynnin päällä, mutta se on uudempaa perua kuin linnoituksen muurit. Aikoinaan vanhan kaupungin ja Getsemanin välissä oli kanava ja kaupunginosat liittyivät toisiinsa vain laskusillalla, siis Boca del Puente, sillan suu. Nyttemmin kanavan tilalla on vanhan kaupungin ja Getsemanin välillä uusia liikerakennuksia, etenkin pankkeja ja satunnaiselle kulkijalle kanavasta ei näy jälkeäkään.

Kellotornia lähimmät kohteet vanhassa kaupungissa ovat Plaza de la Aduana, tulliaukio, jonka reunoilla turisti, kuten vaikka me, löytää ensimmäiset lounaspaikat (Hard Rock Cafe), mutta myös lukuisat makeismyymälät pylväskäytävässä, suojassa auringolta. Sotilasarkkitehtuuri on näillä kulmilla voimissaan. Aikoinaan Plaza de la Aduana oli lähes kaiken Etelä-Amerikaan suuntautuvan kaupan keskipiste. Sitä vastapäätä, mutta muurin toisella puolella sijaitsevalla Plaza de los Coches -aukiolla käytiin orjakauppaa. Cartagenan satama, siinä missä Havanna ja Puerto Ricon San Juan, oli aikoinaan olennainen linkki Länsi-Intian reitillä. Nyttemmin vanhan kaupungin kupeessa sijaitse satama tunnetaan turistisatamana, josta lähtevät lukuisat risteilyt läheisille saarille tai vaan kaupungin edustalle. Iltaristeilyllä näimme Cartagenan isot kaupalliset satamat ja uusien kaupunkien pilvenpiirtäjiä.

Oppaamme suostuttelutaidot antavat meille myös mahdollisuuden kurkistaa Cartagenan yliopistoon, vaikka koronan takia senkin tilat ovat tiukasti vartioituja ja ulkopuolisilta suljettuja.

Sankareita ja taiteilijoita

Myös Saint Peter Claverin kirkko on heti näillä kulmilla. Olemme viime vuosina matkanneet Afrikan länsirannikolla, Etelä-Amerikan koillisosissa ja Karibialla ja päätyneet kaikkialla näkemään orjakaupan historiaa. Afrikassa näimme paikkoja, joista orjalaivat lähtivät ja Amerikassa paikkoja, joihin orjat päätyivät. Kolumbian Cartagena ei ole tästä poikkeus ja espanjalainen pappi, Peter Claver, on säilynyt kolumbialaisten mielessä ihmisenä, joka yritti auttaa tänne päätyneitä orjia. Myös afrikkalaisten orjien pyhimykseksi kutsutun papin jäännökset ovat esillä kirkossa.

Läheisellä Bolivarin aukiolla Simon Bolivar ratsastaa uljaasti keskellä puistoa – hänet kuulemma kuvataan aina ratsailla. Patsaan alustaan on kirjoitettu hänen lausahduksensa: Caracas antoi minulle elämän, Cartagena kunnian.
Tämä venezuelalainen vapaustaistelija on vaikuttanut viiden itsenäisen valtion, Venezuelan, Kolumbian, Ecuadorin, Perun ja Bolivian syntyyn. Suur-Kolumbian presidenttinä hän toimi kuolemaansa asti vuosina 1819-1830.

Santo Domingon kirkon edustalla on kolumbialaisen taiteilijan Fernando Boteron luomus Mujer Reclinada. Boteron ”pulleita” töitä on ympäri maailmaa ja oletkin ehkä nähnyt niitä etenkin Espanjassa, mutta Kolumbia on hänen kotimaansa.
Korona-aikaan huomioimme patsaasta vievät kyllä hetkeksi juuri sen ohittavat pyörillä liikkuvat koronatestaajat – aikansa kuvaa hekin.

Koruja ja kauneutta

Pistäytyminen smaragdimuseossa päättyy odotetusti isoon smaragdimyymälään, mutta sen yhteydessä oleva näyttely kertoo kyllä pienen tarinan smaragdikaivoksiltakin. Myymälässä jokin vähän näyttävämpi koru pysäyttää katseeni hetkeksi ja myyjä imartelee hyvää makuani ja katsoo merkitsevästi Lassea. Juu ei, en halua korua – ja jos haluaisin, ostopäätös olisi omani.

Korut ja kauneus taitavat kyllä olla täällä arvossaan, sillä siinä missä Hollywoodin kaduilta löytyvät filmitähtien nimiä kantavat tähdet, niin Cartagenan kadulta löytyvät maan kaikkien missien kasvot ja opas esittelee ylpeästi kolumbialaiset Miss Universumit. Kadun kuvissa näkyvien kahden lisäksi olisi kuulemma kolmaskin, kun kisan juontaja vuonna 2015 julisti ensin väärän tytön, kolumbialaisen, Miss Universumiksi, mutta sitten muutaman minuutin päästä korjasi virheensä – kolumbialainen Ariadna Gutierrez olikin ensimmäinen perintöprincessa.

Gabriel Garcia Marquez

Yhtenä päivänä kuljimme Cartagenan vanhassa kaupungissa myös Nobelillakin palkitun kolumbialaisen kirjailijan Gabriel Garcia Marquezin jalanjäljissä. Vanhan kaupungin rannalla sijaitsee hänen vanha kotitalonsa. Talo on yksityisomistuksessa, eikä siellä pääse vierailemaan, mutta ainakin sitä voi ihailla kadulta ja vielä paremmin kiipeämällä kaupungin muurille meren rannalla. Läheinen hotelli, Makondo, muistaa kirjailijaa paitsi seinämaalauksessa myös aulassa olevalla signeeratulla kopiolla kirjasta Sadan vuoden yksinäisyys. Me kertasimme aihetta ennen matkaamme katsomalla elokuvan Rakkautta koleran aikaan. Makondon kattoterassia kehuttiin joissain Cartegenaa somen kautta lähestyvissä nettijutuissa, mutta kevyesti asiasta kysyessämme ainakaan sillä kertaa vuorossa oleva vastaanottovirkailija ei suhtautunut suopeasti ulkopuolisiin siellä.

Turistikamaa, muotia ja kirjoja

Vanhan kaupungin kaduilla, etenkin juuri kaduilla, myydään kaikenlaista turistirihkamaa, josta osa on tietysti ihan tarpeellistakin, kuten vaikka meille jokaisesta uudesta maasta ostamamme jääkaappimagneetti. Jos kadun varren kauppiailta ei löydy etsimäsi, niin lisää turistikamaa on Plaza de Las Bóvedasin markkinoilla.

Vanhassa kaupungissa voi myös tehdä ihan normaaleja ostoksia.  Esimerkiksi Calle de Las Monedas (Calle 36), on ihan tasokas ostoskatu, jos vaikka matkalle mukaan otetun vaatevaraston valikoimat eivät tunnu riittävän koko matkan ajaksi. Olin mielestäni hellehattua vailla ja poikkesinkin yhteen liikkeeseen, siis ihan sisälle, ja valitsin pitkään ja hartaasti mielestäni hattua ja päädyin lopulta sellaisen ostamaankin. Hattu maksoikin useamman kympin, eli se ei ollut ihan ilmainen, mutta pieneen meni – Cartagenan kosteassa ilmastossa hattu oli mielestäni hyvän kokoinen, jopa hiukan väljä, kuten halusinkin. Pettymys oli sitten jonkun kokoinen kun kotona otin sen matkalaukusta. Ajattelin vielä kokeilla sitä huvikseni ennen kun laitan sen talteen seuraavaa reissua tai kesää varten: hattu oli kuivaan ilmastoon siirtyessään kutistunut useamman koon verran! Taidan sittenkin ostaa seuraavan hellehatun Suomesta vaikka hinta olisikin kolminkertainen.

Piipahdamme myös kaupungin ”instagrammattavimmassa” kirjakaupassa, Abaco Libros y Café, jonne opas ehdottaa, että palaisimme vielä vaikka seuraavana päivänä, mutta espanjankielen taitomme ei kyllä riitä siihen, että meidän kannattaisi selailla tai ostaa täältä kirjoja. Tosin se ei taidakaan olla useimmilla täällä vierailevilla mielessä.