Joulu Porvoossa jäi viettämättä, sillä kaupungissa ei olisi ollut tarjolla jouluillallista Haikkoa lähempänä.
Porvoo vaihtui Helsinkiin ja Runo-hotelli Grand Central -hotelliin ja mukaan tuli aimo annos joulun taikaa. Viikko ennen joulua sisarentyttäreni kyseli joulusuunnitelmistamme, sillä he olisivat tulossa Turusta Helsinkiin jouluksi. Kerroin suunnitelmastamme viettää joulu Grand Central -hotellissa – ja niin kuulemma hekin!
Aatonaattona chattailimme nuoremman sisarentyttäremme kanssa ja hän kertoi viettävänsä joulun yksin kotona – äiti, sairaanhoitaja teho-osastolla, olisi töissä. Tyttö kuullosti ehkä aavistuksen surulliselta ja ehdotimme, että josko hänkin tulisi Helsinkiin jouluksi. Pari tsekkausta: Onko hotellin jouluillallisella vielä tilaa? Onko junan lemmikkivaunussa tilaa? Onko hotellissa tilaa? Lopulta kasassa oli huonevaraus, pöytävaraus ja junaliput tytölle ja koiranpennulle – tästä tulisikin sukujoulu!
Moneen vuoteen emme olleetkaan tavanneet sukulaisiamme juuri jouluna vaan joulut on vietetty perheiden kesken ja sukua on tavattu ennen tai jälkeen juhlapyhien.
Joulurauhan julistus
Perinteisen joulun vieton aloitimme kuitenkin kotona katsellen televisiosta joulurauhan julistusta Turusta. Tänäkin vuonna, toisena koronajouluna, ilman yleisöä. Turussa asuessamme ja myöhemmin Turussa nykyistä säännöllisemmin vieraillessamme, mekin kävimme monena vuonna vanhalla Suurtorilla, yleensä kylmässä hytisten, kuuntelemassa joulurauhan julistusta paikan päällä.
Joulurauhan julistuksen jälkeen söimme jouluaaton lounaaksi riisipuuroa ja luumurusinakiisseliä. Puuron keitimme sentään vielä itse, mutta sekahedelmäkeiton osalta aloimme jo joitakin vuosia sitten oikaista tölkkikeittoon.
Joulu Hietaniemessä
Iltapäivällä poikkesimme ennen hotellille menoa Hietaniemessä haudoilla. Iltapäivällä on vielä valoisaa, mutta ruuhkat, siis etenkin autojen osalta, ovat ehkä aavistuksen pienempiä kuin myöhemmin illalla, joten uhrasimme hämärtyvän illan tunnelman tältäkin osin käytännöllisyydelle. Etenkin tänä vuonna arvelimme myös, että talvipäivän pureva pakkanen saattaisi iltapäivällä puraista aavistuksen kevyemmin kuin illalla.
Hautausmailla, siis Helsingin ortodoksisella hautausmaalla ja Hietaniemessä, teimme kolmen kynttilän kierroksen, eli kävimme äitini ja äidin puoleisten isovanhempieni haudalla, isäni vanhempien haudalla ja veimme viimeisen kynttilän muualle haudattujen muistopatsaan juurelle. Isäni on hänen toiveestaan haudattu lapsuuskesiensä paikkakunnalle Lammille ja Lassen vanhemmat Turkuun.
Joulukotimme: Grand Central -hotelli
Hautausmaaretken jälkeen suuntasimmekin jo hotellille. Auton sai kätevästi lämpimään Elielin paikoitukseen, jonka hintakaan ei lopulta ollut paha, sillä paikoituksen yö/juhlapäivähinta on vain euro tunnilta, joten yhden hotellihuoneyön paikoitus jää alle 24 euron.
Hotellin respassa oli hiukan jonoa, mutta joulupukki tarjoili jonottajille piparkakkuja, joten mikäs siinä hetken jonotellessa. Emme olleen halunneet hoitaa sisääntsekkausta Scandicin sovelluksella, sillä tarkoitus oli paitsi maksaa oma huoneemme myös nuoremman sisarentyttäremme huone, jotta se olisi hoidettu jo hänen ehtiessään junalta hotellille.
Hetken huvitti hotellihuoneiden hinnoittelu ja erilaiset alennukset, sillä valitsemamme Superior-huone, jonka olimme varanneet ehkä viikkoa ennen joulua Scandicin eläkeläisalennuksella (koodi PEN) oli halvempi kuin sisarentyttären standardihuone lemmikkilisällä (20 euroa). Vielä halvempi vaihtoehto oli vanhemman sisarentyttäreni ja hänen miehensä valinta, sillä he olivat ennakoinneet tilanteen ostamalla huoneeseen oikeuttavan lahjakortin Black Friday -tarjouksesta. Meilläkin olisi ollut moinen, mutta tarkoitus on käyttää sen keväämmällä, luultavasti Turussa.
Scandic Grand Central -hotelli on rakennuksena valtava ja saimmekin huoneen avaimien rinnalla kartan, johon oli merkitty huoneemme! Eipä silti, että oikeastaan olisimme kokeneet karttaa tarvinneemme, sillä kyltitys hisseiltä eteenpäin oli kyllä ihan selkeä. Superior-huoneemme osoittautui juuri niin tilavaksi kuin toivoinkin. Sänky oli iso, pieni sohvaryhmä tarjosi muutakin oleskelutilaa kuin sängyn ja työpöytäkin löytyi, vaikkakin juuri tällä kertaa olimme kerrankin matkassa ilman tietokonetta. Kylpyhuoneessa oli suihku – sadesuihku olikin mahtavan kokoinen – ja tosi ovela punotun oloinen mustavalkoinen lattia. Schjerfbeckin Tanssiaiskenkien -jäljennös sängyn yläpuolella sopi hienosti juhlailtaan valmistautumisen tunnelmaan.
Lemmikkihuone
Nuoremman sisarentyttäreni kotiuduttua Turun junalta omaan lemmikkihuoneeseensa koiransa Penan kanssa kävin uteliaisuuttani katsomassa myös mitä lemmikkihuone tarkoittaa ja opin, ihmisenä, joka ei ole koskaan hamsteria suuremman eläimen kanssa matkustanut, että se tarkoittaa lupaa tuoda koira huoneeseen ja pientä tarvikekassia. Kassista oli kuulemma löytynyt pussillinen kuivamuonaa, joka kelpasi hyvin Penalle, rulla kakkapusseja ja eläinlääkärin etävastaanoton esite.
Brasserie Grand
Tärkein syymme päätyä Grand Central -hotelliin jouluksi oli Brasserie Grandin jouluillallinen. Alunperin, ennen viimeisimpiä koronarajoitusten kiristyksiä, joulubuffet oli myyty loppuun jo ennen kuin varasin huonettakaan, mutta kun tarkistin asiaa hotellilta, he kertoivat, että illalliselle on erillinen kiintiö majoittujille, joten saimme pöydän siitä huolimatta. Koronarajoitusten kiristyttyä ravintola vielä varmisti, että olemmeko tulossa – aukioloaika ja anniskelurajoitukset olisivat saattaneet vaikuttaa joidenkin joulusuunnitelmiin. Me kuitenkin pidimme varauksemme ja onnistuimme vielä lisäämään siihen yhden henkilön viime hetkellä.
Joulubuffet oli hyvin perinteinen, eli jokainen löysi varmasti siitä omat jouluruokasuosikkinsa, oli se sitten kalaa, kinkkua tai makkaraa. Jälkiruokabuffetin kruunasi suussasulava jouluhalko, joka ei ehkä ole ihan perinteinen Suomessa, sillä sisarentyttäreni ei mielestään ollut koskaan sellaisesta kuullutkaan, ranskalaisesta Buche de Noelista, mutta hyvin se silti teki kauppaansa. Pidin tästä perinteisiä suomalaisia vaihtoehtoja sisältävästä joulubuffetista enemmän kuin pari joulua sitten St Georges -hotellin jouluateriasta, joka oli rakennettu Lähi-idän keittiön ympärille. Ihan hyviä vaihtoehtoja Lähi-itäkin tarjosi, mutta huomasin sittenkin arvostavani sitä, että jouluna on myös tarjolla perinteisempiäkin vaihtoehtoja.
Pakkasta ja kuumaa glögiä
Myöhemmin illalla teimme mielestämme lähes paukkupakkasessa lyhyen iltakävelyn Stockmannin jouluikkunalle asti – pitihän koirien päästä ulos – mutta palasimme nopeasti Grand Centralin baariin nauttimaan porukalla kuumaa glögiä! Mitä nyt ovella vähän takkuilimme etsiessämme kohmeisin käsin koronapasseja puhelimesta ja henkilöllisyystodistuksia lompakosta … hotellin ravintoloissa oli siis oikeasti tiukka kuri näiden suhteen.
Loppuillasta koomasimmekin sitten jo hotellihuoneissamme, edes minkään televisiokanavan jouluelokuva ei innostanut. Suoratoistopalveluitakaan emme jaksaneet viritellä näkymään televisioruudulla, joten päädyimme kumpikin valitsemaan tabletilta omat vaihtoehtomme, muutamaksi hetkeksi ennen unta.
Hotelliaamiaisella pärjää iltaan asti
Hotellin sänky oli hyvä, patja siis, peitot ehkä vähän kuumia tai huoneen lämpötila säädetty vähän turhan korkeaksi, mutta ihan kohtuullisesti me silti nukuimme.
Olimme alustavasti sopineet yhteisestä aamiaisesta 9:30, mutta jo vähän jälkeen yhdeksän saimme ensimmäiset viestit, että menemme jo, ja niinpä olimmekin sitten jo kaikki aamiaispöydässä vähän ennenkin tuota aikaa. Grand Central -hotellin aamiainen käsitti sekin jokaiselle jotakin, eli noin kaikki kuviteltavissa olevat aamiaisruokavaihtoehdot. Jos jotain pitäisi aavistuksen moittia, niin sekä aamiaisella että edellisenä iltana jouluillallisella leipäpuoli ei ainakaan loistanut. Illallisella sillä ei ollut niin väliä, sillä muiden vaihtoehtojen runsaus ei juuri jättänyt tilaa leivälle, mutta aamiaiselle olisin arvostanut hyvää leipää. Kahvileipäpuolella vaihtoehtoja olikin enemmän ja esimerkiksi korvapuustit paistettiin samassa tilassa olevassa uunissa, eli ne ainakin olivat tuoreita! Jouluinen kuivakakku oli mieleeni ja omenahyve vaniljakastikkeella.
Kuten vähän etukäteen ajattelimmekin, niin tällä aamiaisella pärjäsimme hyvin joulupäivän illalliseen asti – mitä nyt muutama suklaakonvehti piti kotona napata suuhun ennen illallista.
Sisarentyttäret perheineen, siis koirineen ja aviomiehineen (toistaiseksi vain yksi) jatkoivat lopulta matkaansa Turkuun.
Tällainen joulu, vähän muuttuneita suunnitelmia ja vähän viime hetken yllätyksiä ja lopputuloksena hieno joulu!
Tuollainen joulu kävisi vallan mainiosti kyllä meillekin! Kahdestaan joulun viettäminen hotellissa ei olisi tosiaan välttämättä meidän juttu, mutta kun sukulaisia ja läheisiä on enemmänkin mukana, niin sitä tosiaan voisi joskus koittaa!
Pitääpä tunnustaa, että en minäkään ollut kuullut jouluhalosta aiemmin, mutta googletettuani tiedän nyt senkin!
Kiitos Mikko! Hassun hauskaa tässä joulussa oikeastaan olikin juuri se, että joulustamme tuli sukujoulu yllättäen ja sattumien summana. Jouluhalkoa on kyllä aika laajalti tarjolla vaikka Helsingin kahviloissa joulun alla Suomessakin nykyisin. Itse tutustuin siihen ehkä ensin ranskan kielen opintojen lomassa.
Tyylikkään näköinen hotelli ja ihana , kun saitte sukulaistytön koiran kanssa mukaan. Itsekin olin joulun töissä, kotihoidossa. Tyttäreni sai viettää mukavaa perhejoulua avopuolisoni ja hänen perheen luona Turun lähellä. Tulivat sieltä sitten aatoksi kotiin, kun minäkin olin päässyt aamuvuorosta.
Kiitos Sini! Hotellijoulu, lähelläkin kotia, on kyllä mielestäni hyvä vaihtoehto aikuisten jouluun. Siis niiden, jotka eivät ole jouluna töissä :-)
Mukava, rauhallinen, lämmin ja jouluinen joulu ja joulupostaus. Hienoa, ettei sisarentyttökään jäänyt yksin aattoiltana.
Minun aattoni kului lentokoneessa, yksin, mutta se oli tietysti oma valintani ja olin siihen tyytyväinen. Iberian lohi ja risotto olivat aika kaukana perinteisestä jouluateriasta, mutta onneksi joulupöydästä saattoi nauttia vähän etujassakin.
Oikein hyvää joulua ja uutta vuotta!
Kiitos Daniel! Jotain joulun taikaa tämän joulun ”kasautumisessa” kyllä oli :-) Minä vietin parina vuotena peräkkäin syntymäpäivänä Atlantin yllä ja vitsailinkin, että tästähän voisi vaikka tehdä perinteen, mutta sitten matkailu muuttui niin paljon, ettei siihen ollut oikein mitään mahdollisuuksia.