Sisältää kaupallisen linkin Addnature -verkkokauppaan
Jaoimme Facebookissa jo Oslossa ollessamme muutamia kuvia vierailustamme Munch-museosta ja Edward Munchin ehkä kuuluisimmasta teoksesta, Huudosta. Ystäväni ennättikin jo kommentoimaan, että hänelle Huuto-teoksen suosio ei ole kyllä koskaan oikein auennut. Tarkkaan ottaen ei Huuto minunkaan suosikkini ole, mutta on se kuitenkin osa sarjaa maailman tunnetuimpia teoksia ja sellaisena näkemisen arvoinen, mielestäni. Vaikka tyylisuuntina ehkä pidänkin enemmän impressionismista ja jopa pointtillismista.
Huuto, vuodelta 1893, on esillä Munch-museossa. Tarkkaan ottaen museossa on kolme versiota teoksesta, joista on yksi vuorotellen esillä, muut kaksi lepäävät valolta suojassa tummien luukkujen takana. Huuto-teoksia ei ole enää vuosiin lainattu maailmalle, eli alkuperäisenä sen voi nähdä vain Oslossa. Itse asiassa Edward Munchin teoksiahan oli esillä hyvin suositussa näyttelyssä Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä joitakin vuosia sitten, mutta Huutoa ei siellä nähty.
Tiesitkö muuten, että Huuto-teoksesta on olemassa neljä versiota, kolme tässä museossa ja yksi yksityisomistuksessa. Viimeksi mainittu vaihtoi viimeksi omistajaa vuonna 2012 hintaan 120 miljoonaa dollaria.
Uusi Munch-museo
Mutta otetaan vielä pari askelta taaksepäin. Oslon uusin nähtävyys, Munch-museo, avattiin viime vuoden lokakuussa ja uusi museo näkyy edelleen uutena kaupunkikuvassa mm. bussien mainoksissa, jossa kysytään, että joko olet käynyt siellä.
Iso museo on merkittävä niin rakennuksena kuin kokoelmiltaan. 13-kerroksinen rakennus Bjørvikan lahden rannalla on yksi maailman suurimmista yhdelle taiteilijalle omistetuista museoista. 60 metriä korkea rakennus näyttää maaliskuun lopun harmaudessa aurinkoisenakin päivänä hiukan synkältä, jopa pelottavalta. Rakennus kallistuu kohti Oslon keskustaa ja sitä katsellessa ei voi välttyä tunnelmalta, että se tuntuu vähän kaatuvan katsojan päälle.
Museon rakentaminen on kestänyt vuosia ja hanke on välillä ollut vastatuulessakin, kuten kai kaikki tämän koko luokan hankkeet. Päätös uudesta museosta tehtiin kuulemma jo vuonna 2004, kun Huuto- ja Madonna-teokset ryöstettiin vanhasta Tøyenin museosta. Teokset saatiin kuitenkin onneksi takaisin ja molemmat ovat nyt nähtävillä uudessa museossa.
Taiteilijana erittäin tuottelias Edward Munch (1863-1944) testamenttasi kuollessaan tuhansia teoksia Oslon kaupungille, joten vanhaa museota viisi kertaa suurempi museo onkin tarpeen.
Uusi museo on erilainen alusta alkaen. Ruuhka-aikana tähänkin museoon kannattanee ostaa aikataulutetut liput netistä etukäteen, mutta talvikaudella kalenteri näyttää väljältä ja päätämme mennä museoon kun meille sopii ja ostaa liput aulasta. Tämä onnistuikin, kunhan ensin ymmärsimme, että lipunmyyjät ovat jalkautuneet sinne tänne aulaan, eikä perinteisiä jonoja lipputiskille ole. Kaikki on liikkuvaa ja kannettavaa.
Reput on jätettävä säilytykseen ja maaliskuussa jätämme sinne mielellämme toppatakitkin. Hetken hermoilemme, että olisiko tämä nyt se ainoa kohta, johon olisi tarvittu paikallisia kolikoita, mutta ei, säilytyslokeroissa on itse asetettavat numerolukot kuten hotellien kassakaapeissa.
Upeat näkymät talon katolta
Taidekin toki kiinnostaa meitä, mutta aloitamme silti arkkitehtuurista ja nousemme ylimpään kerrokseen, tai melkein. Kattoterassi 13. kerroksessa ei maaliskuisena aamupäivänä ole auki, mutta 12. kerroksestakin on hienot näkymät niin Bjørvikan lahdelle, Oopperatalolle, kuin Barcoden asuin- ja toimistoalueen suuntaan.
Talvinen kaupunkimatkailu asettaa omat haasteensa pukeutumiselle. Välillä viima voi olla hyytävää ja seuraavassa hetkessä aurinko jo lämmittää keväisesti. Monet taitavat nykyisin luottaa merinovillaan retkeillessään, mutta se toimii hyvin myös kaupungissa. Kuvassa matkailijalla Addnaturen *) musta Icebreakin 200 Oasis paita lyhyellä vetoketjulla *), jonka käyttöalue venyy hotellin aamiaiselta museoon ja vaikka illallisellekin! *) Paita saatu.
Edward Munchin koti ja elämä
Maisemia riittävästi ihailtuamme on aika keskittyä Edward Munchiin ja hänen taiteeseensa.
Osa museon kerroksista on vaihtuvien näyttelyiden käytössä, mutta aloitetaan Edward Munchista.
Edward Munchin osalta aloitamme kerroksesta 7, emme siis taiteesta vaan taiteilijan historiasta. Kerrokseen on rakennettu viitteellinen taiteilijan koti. Toisella pitkällä seinällä kerrotaan taiteilijan elämänkerta ja toisella seinällä on esillä hänen elämäänsä ja aikakauteensa liittyvää esineistöä. Siinä välissä on olohuone, makuuhuone, työhuone, keittiö – flyygeli, sänky, matkalaukkuja, mitä sitä nyt kodissa voi ollakaan. Kerrokseen on myös piiloutunut muistaakseni seitsemän hiirtä pieniin kotikoloihinsa. Hiiret on tietysti tarkoitettu museon lapsivieraille, mutta näiden pienten olentojen pienet maailmat on toteutettu niin taidokkaasti, että vähän aikuisemmankin vieraan kannattaa laskeutua lasten tasolle ja kurkistaa niihin!
Edward Munch menetti 5-vuotiaana äitinsä tuberkuloosille ja kasvoi pakkomielteisen uskonnollisen isänsä kanssa. Isän myötä pelko, suru ja kuolema kulkivat taiteilijan rinnalla lapsesta asti. Tätinsä tukema hän kuitenkin aloitti taideopinnot. 22-vuotiaana hän matkusti Pariisiin ja tapasi sen ajan impressionisteja. 45-vuotiaana, menestyttyään jo Pariisissa ja Berliinissä, hän romahti, luopui alkoholista ja palasi Osloon, jossa hän eli ja maalasi aina 80-vuotiaaksi asti.
Edward Munch ei koskaan mennyt naimisiin, mutta hänellä oli pitkä on-off -suhde Tulla Larsenin, varakkaan viinikauppiaan tyttären kanssa.
Suuria maalauksia
- kerroksessa on Munchin isoja, kuten museon opasteet sanovat, monumentaalisia töitä. Eivät ehkä sitä tutuinta Edward Munchia, sillä nämä taiteilijan suurimmat ja kunnianhimoisimmat työt taitavat liikkua vähemmän maailmalla, kuten vaikka Helsinkiin.
… ja ne KAIKKI muut!
Neljäs kerros räjäyttää sitten potin, eli täällä on ”kaikki” – Munch uendelig, loputtomasti Munchia. Myös se Huuto. Ja Madonna. Ja Sairas lapsi. Kaikki useampana versiona, kuten Edward Munchilla oli tapana aiheitaan työstää. Taiteilijan tuotanto on sijoitettu selkeästi eri alueille näyttelyä, kuvia ystävistä, omakuvia, ulkona, variaatioita, teemoittain: rakkaus, kuolema.Ehkä monet aloittavatkin tästä kerroksesta, mutta minusta vähän sattumalta valitsemamme reitti ylhäältä alas on sekin kyllä hyvin puolustettavissa.
Vaihtuvia näyttelyitä
Vaihtuvia näyttelyitä oli kolme, mutta niistä ei nyt oikeastaan muutamaa kuvaa enemmän, sillä ne kaikki joko jo vaihtuivat tai vaihtuvat lähiviikkoina. Ajankohtaisen tiedon niistä saa tietysti museon sivuilta.
Ensimmäisessä kerroksessa on tietysti, kuten kaikissa hienoissa museoissa, museokauppa ja kahvila/ravintola. Jos syystä tai toisesta et museovierailullasi ehdi museokauppaan, niin ei kannata olla huolissaan, Munch on ainakin nyt aihe, jota löytyy jokaisesta matkamuistomyymälästä Oslosta!
Itse en ole aiemmin ollut kovin kiinnostunut taiteesta, mutta Meksiko Cityssa ollessamme tuli käytyä useammassakin museossa ja yllätyin miten vaikuttavia ne oli. Vaikka tutkimusmatkailuun liittyvät museot olisivat Oslossa ensimmäisenä omalla listallani, mutta eiköhän Munch-museossakin tulisi kyllä käytyä.
Kiitos Mikko! Museot kertovat usein tarinansa visuaalisesti, jolloin se on helpompi ja nopeampikin omaksua kuin vaikka kirjoja lukemalla :-) Taidemuseot ovat sitten tietysti vähän eri juttu, mutta minusta on kyllä aina välillä kiva edelleen nähdä omin silmin joitakin näitä kuuluisimpia töitä historiassa.
On kyllä mielenkiintoisia rakennuksia ja arkkitehtuuria, vau. Museossa kyllä saa menemään varmaan ihan koko päivän. Itse en ole koskaan ollut Norjassa mutta haluttaisi kovin päästä käymään.
Kiitos Melissa! Vau on kyllä ihan oikea sana kuvaamaan näitä Oslon uusia alueita!
Kuulostaa siltä että nähtävää olisi enemmänkin kuin yhdelle päivälle! Tänä kesänä voisi olla korkea aika käyttää meidänkin lapset ensimmäistä kertaa jossain museossa täällä koti seudulla :-)
Kiitos Petra! Monissa museoissa taitaakin nykyisin olla erikseen ajateltu myös lapsivieraita – kuten tässäkin!