Viikko Pohjanmerellä

Helgoland
Helgoland (Kuva: Pixabay)

Kuuntelin kiirastorstaina tapani mukaan puolikeskittyneesti jotain illan uutislähetystä tehden samalla jotain muuta. Pieni uutinen risteilykauden alkamisesta Helsingissäkin sisälsi laivan nimen, M/S Hamburg, ja pitikin hetkeksi paneutua aiheeseen. M/S Hamburg oli kuulemma ensimmäinen risteilyalus Helsingissä tänä keväänä.

Helsingistä laiva jatkaa Maarianhaminaan ja Tukholmaan ja päätyy toivottavasti viimeistään keskiviikkoaamuksi Kieliin. Kieliin, sillä me lensimme tiistaina Hampuriin, jatkoimme sieltä bussilla Kieliin ja nousimme tähän samaiseen laivaan tänään keskiviikkona. Saarihyppelymme Pohjanmerellä alkaa.

Kiel

Kielissä emme ollleet tätä ennen koskaan käyneet. Useimmat kuitenkin yhdistänevät kaupungin Kielin kanavaan, joka onkin risteilymme ensimmäinen ”kohde”, eli Kielistä lähdemme illalla Kielin kanavaa pitkin kohti ensimmäistä kohdettamme, Helgolandin saarta.

Melko tarkkaan 15 vuotta sitten veljeni osallistui siirtopurjehdukselle Ranskan Auraysta Turkuun ja kokivat Pohjanmerellä kunnon myrskyn, josta pääsivät lopulta illaksi Kielin kanavaan ja  Brunsbüttelin satamaan. Seuraavana päivänä matka jatkui sitten Kielin kanavan läpi Itämeren puolelle ja taisi aikoinaan mainita, että ainakin purjeveneen kannella kokemus Kielin kanavasta ja siellä kulkevista – purjeveneisiin nähden – jättikokoisista aluksista oli mieleenpainuva kokemus,

Kiel oli aikoinaan Saksan tärkein satamakaupunki ja sen takia se pommitettiin raunioiksi toisen maailmansodan aikana. Vanha kaupunki tarkoittanee siis Kielissä korkeintaan 70 vuotta vanhoja rakennuksia. Vietimme Kielissä noin vuorokauden, sillä ostettuamme risteilyn ja lennot erikseen emme ihan uskaltaneet laskea sen varaan, että aamulennolla Helsingistä ehtisimme varmasti iltapäiväksi laivaan Kielissä. Mutta lisää Kielistä vähän myöhemmin!

Kielin kanava
Purjevene  Brunsbüttelissa ja näkymä Kielin kanavassa keväällä 2007

Helgoland

Risteilymme ensimmäinen kohde on Helgolandin saari. Tämä pieni Pohjanmeren saari kuului 1700-luvulla Tanskalle, 1800-luvulla Britannialle. Vuonna 1890 Britannia ja Saksa sopivat vaihtokaupasta, jossa Saksa sai Helgolandin ja Britannia vaihdossa Sansibarin saaren Tansanian edustalla. Ensi kuulemalta voisi tätä nykyä ajatella, että jos Sansibar olisi jäänyt saksalaiseksi, niin siinäpä oiva kotimainen lomakohde, mutta 1900-luvulla toteutunutta vaihtoa pidettiin huonona siirtona, sillä toisen maailmansodan aikana saari olisi hyvinkin kelvannut liittoutuneillekin. Itse asiassa liittoutuneet pommittivat sitä rajusti huhtikuussa 1945 ja käyttivät sitä sotilaallisiin tarkoituksiin mm. harjoitusalueena aina huhtikuuhun 1947 asti. Poistuessaan saarelta kuninkaallinen laivasto yritti räjäyttää koko saaren, mutta vaikka räjähdys ydinaseet poislukien olikin yksi maailman suurimpia, niin saari ei kuitenkaan kadonnut, se ”vain” muutti muotoaan. Saksalle saari luovutettiin takaisin 1952 ja sitä alettiin asuttaa uudelleen.

Helgolandista kehittyi sittemmin suosittu lomakohde siitäkin. Valkoiset dyynit ja verovapaat ostosmahdollisuuden houkuttelevat saarelle lähes puoli miljoonaan kävijää joka vuosi. Useimmat taitavat tulla saarelle päiväristeilyllä katamaraaneilla Hampurista. Kalastuksesta on enää jäljellä kalastusmajoja (tai niiden tapaan rakennettuja pieniä rakennuksia), joihin matkailijaa houkuttelevat pienet putiikit, taidenäyttelyt, kahvilat ja ravintolat.  Saaren museokin voisi olla hyvinkin kiinnostava, sillä tämän saaren historia ei tosiaankaan ole tylsä ja tapahtumaköyhä!

Helgolandin saari jakautuu Unterlandiin, Mittellandiin ja Oberlandiin. Saaren korkeimpaan osaan, Oberlandiin pääsee hissillä – tai kiipeämällä 184 askelmaa. Saaren etelärannalla on pieni hiekkaranta, mutta länsipuolen jyrkiltä kallioilta on yli 50 metrin pudotus merenpinnan tasolle. Saaren pitkän kapean luoteiskärjen edustalla vahtia pitää Lange Anna, jota pidetään saaren symbolina.

Düne

Pääsaaren vieressä on toinen pieni saari, joka aina vuoteen 1721 asti oli osa pääsaarta, mutta tuolloin myrskytulva vei saarelle johtavan dyynikannaksen ja saari saikin nimekseen Düne (dyyni). 1940-luvulla saaren kokoa kasvatettiin 25 hehtaarista 40 hehtaariin, jotta sitä voitiin käyttää sotilaslentokenttänä. Jos saavut Helgolandille lentäen, niin saavut vielä nykyisinkin Dünen saarelle, josta on lauttayhteys pääsaarelle. Autoja ei kummallakaan saarella muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (kuten ambulanssit) ole.

Etenkin Dünen valkoisilla, vähän rauhallisimmilla, rannoilla voit hyvinkin onnistua näkemään harmaahylkeitä tai kirjohylkeitä ihan lähietäisyydeltäkin.

helgoland kartta

Helgoland Risteily Pohjanmerellä

Helgoland Risteily Pohjanmerellä
Lange Anna Helgolandin kärjessä (Helgolandin kuvat Pirkko Mäntysalo) – ystävämme kävivät saarella kesällä 2018

1 MTP-piste

Helgoland on tämän matkamme ainoa pistekohde ja sekin sellainen vain Most Traveled People -järjestelmässä.
Nomadmania jakaa maailman 1301 ja MTP 1013 alueeseen, mutta siitä huolimatta vähän erilaisen lähestymistavan vuoksi siellä täällä maailmassa on kohtia, joissa tyypillisesti vaikka jostain saaresta saa MTP-pisteen vaikkei se Nomadmaniassa olekaan oma alueensa. Helgolandin lisäksi Pohjois-Euroopassa Märket on tällainen saari.

Vattimeren kansallispuistot

Helgolandin jälkeen jatkamme Vattimeren kansallispuistojen alueelle. Tarkkaan ottaen Vattimeren kansallispuistoja on useita, Tanskassa Nationalpark Vadehavet, Saksassa kolme, Schleswig-Holsteinin, Hampurin edustan ja Ala-Saksin kansallispuisto ja vielä toiset kolmea Alankomaiden puolella (Lauwersmeer, Schiermonnikoog ja Texelin dyynit). Nämä kaikki yhdessä muodostavat Euroopan suurimman kansallispuiston, joka sai Unescon maailmanperintökohdestatuksen vuonna 2009.
Schleswig-Holsteinin alue on näistä suurin ja käymmekin siellä kahdella saarella (Sylt ja Amrum) ja sen jälkeen vielä yhdellä saarella Ala-Saksin kansallispuistossa (Borkum).

Mutta mikä Vattimeri? Vattimerellä vuorovesi huuhtelee laajoja ranta-alueita, jotka nousuveden aikana jäävät meren alle ja tulevat taas esille laskuveden aikana. Osa saarista ovat pääosan vuotta merenpinnan ylläpuolelle, mutta keväisin ja myrskyjen aikana meri valtaa nekin. Ranta-alueella on monia luontotyyppejä: dyynejä, hiekkarantoja, mutatasankoja, meriruohoniittyjä, vuorovesikanavia, soita ja suistoja. Alueen eläimistöön kuuluu lukuisia kasvi- ja eläinlajeja, myös suuria merinisäkkäitä kuiten kirjo- ja harmaahylkeet ja pyöriäiset.

vattimeri
Vattimeren kansallispuistoalueiden kartta ja saaret, joilla siellä vierailemme (+ Helgoland)

Sylt

Sylt on Saksan Pohjanmeren saarista suurin ja sen dyynit ja hiekkarannat ovat suosittu kesäkohde niin lapsiperheille kuin kaveriporukoille. Paitsi laivalla ja lentäen saarelle pääsee myös mantereelta junalla. Auton saa saarelle kuitenkin vain Tanskan kautta lautalla Listiin, sillä silta on vain junasilta.

Syltissä laiva rantautuu saaren pohjoisosaan, Listiin, lähelle Tanskan rajaa. Kiertoajelureitin varrelle jäävät punaisten kallioiden reunustama Kampen, Munkmarsch ja Keitum, jossa tarjolla on olkikattoisiia taloja, romanttisia puutarhoja ja kapteenin talo vanhoihe friisiläisine valleineen.
Pysähdymme myös saaren pääkaupungissa Westerlandissa ja paluumatkalla Wenningstedtissä.

sylt kartta majakka Risteily Pohjanmerellä
Syltin kartta ja Kampenin majakka
Sylt
Saattaa olla, että huhtikuussa Syltin rannalla ei vielä paljon rantatuoleja näy
sylt talo Risteily Pohjanmerellä
Olkikattoinen talo Syltin dyyneillä (Kuva: Pixabay)

Amrum

Pieni Amrumin saari on sekin Vattimeren kansallispuiston alueella.
Saarella on mutatasankoja, metsiä, nummia ja dyynejä – Vattimeren luontoa siis parhaimmillaan. 30 neliökilometrin saarella on viisi pientä saarikylää ja olemme varanneet tänne Insel-Paulilla, sinivalkoisella retkijunalla, tehtävän kierroksen. Saarella on myös kaksikin majakkaa, joista toinen on Pohjois-Saksan korkein.

Amrum
amrumin majakka

Borkum

Myös Borkumille olemme varanneet retken sinivalkoisella retkijunalla, jota täällä kutsutaan nimellä Mortizbahn. Tarjolla olisi ollut kolmekin vaihtoehtoista retkeä, joista valitsimme sen, joka kiertää saaren kolme majakkaa, kolme kirkontornia ja saarelle tyypillisiä merimerkkejä. Retkestä tosin varoitettiin, että Borkumilla junan kyyti voi olla hieman kuoppaista, mutta eiköhän siitä selvitä!

Borkumissa olisi myös ollut vaihtoehtona ottaa lähituntumaa Vattimereen ja sen eläimistöön. Vaatimus kumisaappaista jalkineina alkoi kuitenkin tuntua liian rasittavalta ja päätimme ainakin vielä näiltä näkymin pitäytyä majakoissa. Yhtenä retkivaihtoehtoina olisi myös ollut käydä katsomassa vanhaa meripelastusristeilijä Alfried Kruppia ja vanhaa majakkalaiva Borkum Reefiä. Kaikkea ei kuitenkaan päivässä ehtine.

Borkum Risteily Pohjanmerellä
NordNordWest, CC BY-SA 3.0 DE, via Wikimedia Commons
borkum waddensee
Vattimerta Borkumissa (Kuva: Pixabay)

Hampuri

Hampurissa kävimme viimeksi melko tasan 5 vuotta sitten. Merellistä Hampuria kuvannee parhaiten tämä juttumme tuolta reissulta:

Hampurin rannoilla

Hampurin osalta meillä ei tällä kertaa ole erityisiä suunnitelmia ja kotiinkin on tarkoitus palata jo saman päivän iltalennolla kun laiva aamulla saapuu Hampuriin.

Join the Conversation

16 Comments

  1. says: Jari

    Olipa mielenkiintoinen artikkeli! Ilmeisesti perehdytty aika perinpohjaisesti tuleviin kohteisiin etukäteen. Hyvää opas-ainesta siis.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jari! Pyrin usein, jos vaan ajankäytöllisesti onnistuu, yhdistämään valmistautumisen ja etukäteisfiilisten jakamisen blogissa lukijoillemme :-) – niin siis tälläkin kertaa.

  2. Vattimeren kansallispuisto alkoi kiinnostamaan, en ollut kuullut siitä aiemmin. Täytyypä tutustua kansallispuistoon ja sen alueisiin tarkemmin. Mehän emme ole lainkaan maabongareita, mutta Suomen kansallispuistojen kiertämisen jälkeen myös muiden maiden kansallispuistot kiinnostavat erityisesti.

    1. Marika, tää sun kommentti vois olla suoraan mun näppikseltä, sillä olin tulossa sanomaan ihan samaa :D Kansallispuisto kuulosti super mielenkiintoiselta, ja voisin pelkästään jo se mielessä lähteä tuonne!! :)

    2. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Marikalle jo tuossa taisin vastata, että suosittelen lomaa Syltillä, joka on alueen saarista suurin. Siitä ne kansallispuiston alueetkin sitten aukevat eri muodoissa.

    3. says: Pirkko

      Kiitos Marika! Vattimeri on kyllä kohteena mahtava, mutta jos haluaa päästä sen luontoa lähelle, niin suosittelen vaikka Syltin saarta, josta on myös yhteyksiä ainakin osasta noita muitakin saaria. Risteily osoittautui epävarmaksi tavaksi päästä pienemmille saarille ja lisäksi tietysti maissaoloaika jää kuitenkin suhteellisen lyhyeksi yhden päivän puitteissa.

  3. Muuten aika tuntemattomia paikkoja minulle, paitsi Kiel oli jossain saksan oppikirjassa tapahtumapaikkana. Ja Hampuriin saattan tänä kesänä mennä katsomaan vaihtariaikaista saksalaista kaveria. Lennellen kylläkin, ei risteillen. Olen kerran sinne Finnlinesilla mennyt, kun matka suuntasi Eurooppaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Kiel ja Hampuri risteilyn alku- ja loppupisteinä ovat tietysti paremmin saavutettavissa muuten kuin risteilyyn liittyen. Helgolandiinkin pääsee ainakin Hampurista päiväretkelle. Syltin saarelle pääsee myös autojunalla.

  4. says: Ne Tammelat

    Tosi mielenkiintoisia saaria. Piti ihan käydä Googlaamassa ja katsomassa kuvia lisää. Me Tanska-fanit olemme käyneet tuolla Vadehavetin alueella sellaisella saarella kuin Mandø (vähän Riben alapuolella, joka näkyy tuolla kartassasi). Se oli kyllä tosi jännä visiitti, kun piti kellon kanssa tähdätä laskuveden aikaan paikalle ja pois.

    Muutenkin tosi kaunista aluetta se länsirannikko ihan Tanskan (mantereen) pohjoisimpaan kolkkaan, Skageniin saakka.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentista! Kauan kauan sitten teimme autoreissun, jolla tulimme Göteborgista yli Pohjois-Tanskaan ja tuon Skagenin ainakin muistan siltä reissulta. Sylt ainakin on ilmeisen suosittu lomasaari, joten jos (siis kun) tuonne taas palaatte, niin kannattaa ehkä käydä katsomassa sekin.

  5. says: Nadine G

    Pohjolan risteilyissä on jotain erityistä ja jännä. Luonto on tietty karumpi, kuin jossain tropiikissa, mutta se on juuri sen pointtinsa. Pitää osata nähdä luonnon ja arkkitehtuurin eri tavalla, kaikessa sen pelkistetyssä kauneudessa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Nadine! Me tapaamme valita risteilyt(kin) kohteiden perusteella ja tietysti lähinnä sellaisia risteilyjä, jotka menevät saarille, joille muuten on vähän haastavampi päästä, ainakin useammalle samalla reissulla. Tällä logiikalla olemme kiertäneet Intian valtameren saaria ja Havaijin saaria risteillen. Tässä risteilyssä lisäkiinnostuksen kohteena oli tosiaan juurikin tuo M/S Hamburg -laiva.

  6. Tässä oli minulle paljon uusia kohteita, joista en ollut ennen kuullut. Niinikään en ollut tullut ajatelleeksi, että Pohjanmerellä voisi risteillä. Mutta tarkemmin ajattelee, mutta miksipä ei. Monia mielenkiintoisia kohteita, varsinkin Vattimeren kansallispuistoihin olisi mahtavaa päästä bongailemaan hylkeitä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Merja! Monet mieltävät risteilyt Karibialle tai Välimerelle ja isoimmat (ja tylsimmät) laivat tapaavatkin pörrätä siellä tuttuja ja turvallisia (ja mitäänsanomattomia) reittejä. Mutta toki vaihtoehtoja on paljon muitakin, kun asiaan vähän paneutuu :-)

  7. Ei kyllä muistu mieleen maantiedon tunneilta tuo Vattianmeri, piti ihan käydä tarkistamassa tarkempi sijaintt. Kivan näköisiä saaria ja paikkoja, minulle aivan tuiki tuntemattomia. Kansallispuisto kiinnostaa kovasti!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Martta! Eipä tosiaan tuolle tarkkuustasolle oikein tavattu maantiedon tunneilla mennä paitsi kotimaan osalta. Mutta eikös olekin hauska nimi, Vattimeri :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.