Päiväretki Gozolle

Gozo feature
Malta, Gozo - taidetta Ukrainan hyväksi

Travelers’ Century Club on tavannut tarjota muutamia yhteisiä retkiä kansainvälisten tapaamisten yhteydessä. Maltan kokouksen yhteydessä oli tarjolla retket Maltan saarelle ja Gozon saarelle. Valitsimme näistä vaan toisen, eli päiväretken Gozolla, sillä vaikka järjestetty retki olisi toki näyttänyt varmasti hienosti Maltan saarta sekin, niin halusimme mieluummin kiertää saarta omatoimisesti.

Gozollekin olisi toki päässyt omatoimisesti, ehkä helpomminkin ja ainakin luultavasti halvemmalla (päiväretken hinta oli 115 dollaria per nuppi), mutta Barcelonan hyvän kokemuksen jälkeen ilmoittauduimme tälle retkelle osittain siksikin, että saisimme lisää yhteistä aikaa kokoukseen osallistujien kanssa.

Yhteistä aikaa löytyikin, kahden ison bussin ryhmäretkellä ja sadan hengen ryhmälounaalla melkein liikaa, mutta kyllä tällaistakin matkailua yhden päivän verran jaksoi!

Matkaa Marriott -hotellilta Ballutan lahdella Cirkewwan lauttarantaan on n. 25 kilometriä, mutta retkipäivä sattui äitienpäiväsunnuntaille ja ilmeisesti iso osa maltalaisia oli etenkin alkuillasta palatessamme matkalla äidin luo tai ravintolaan tai viemässä äitiä kotiin tai muuten vaan tien päällä, joten matkaan kului suuntaansa 40-60 minuuttia.

Lauttarannasta Gozolle matkustimme pienemmillä käyttöömme varatuilla veneillä ja päädyimme menomatkalla muutamaa pressuseinämää lukuunottamatta avonaisen veneen etummaisille paikoille. Ensin onnittelin itseäni hyvistä paikoista – tästähän olisi hyvä ottaa valokuvia kun lähestyisimme Gozon saarta. Mutta ei mennyt kuin hetki, kun ensimmäinen aalto pyyhkäisi meidän etupenkissä istuvien yli ja osittain läpimärkinä pyrimme nopeasti hakeutumaan veneessä edes vähän taaemmas! Paluumatkalla osasimme jo valita vähän isomman veneen ja siinä suojaisen paikan.
Sää oli lämmin, joten ei kastuminen muuten haitannut, mutta kamera olisi ollut kiva suojata suolaiselta merivedeltä vähän paremmin ja märät vaatteetkin jäivät kuivuessaankin mielestäni vähän suolasta tahmeiksi, joten pesin ne kyllä kaikki, takkia myöten, kunhan pääsimme kotiin.

GozolleVeneellä saarelle
Ryhmäretken bussi

Ggantijan temppelit

Gozolla meitä odotti taas pari bussia, joilla suuntasimme ensimmäiseksi Ggantijan temppeleille. Temppelit ovat osa Maltan seitsemän megaliittisen temppelin ryhmän Unescon maailmanperintökohdetta ja kuulemma juuri Ggantija on sijoitettu aikajanalle 1000 vuotta ennen Gizan pyramideja.

Kuten Travelers’ Century Clubin retkillä – mahtavalla kahden retken kokemuksella – on tavannut olla, niin oppaamme osasi asiansa. Professori Dane Munro on maallikkoritari Maltan ritarikunnassa ja työskentelee Maltan yliopistoss turismin, matkailun ja kulttuurin laitoksella. Hän työskentelee myös matkailun parissa etenkin jos matkailijat ovat kiinnostuneita historiasta ja kulttuurista. Opastaessaan meitä Ggantijan museossa hän kertoi mielenkiintoisesti teorioita liittyen näihin temppeleihin ja avasi näinä aikoina eläneiden ihmisten elämää siltä osin kuin siitä on saatu tietoja.

Katsellessamme pieniä patsaita, joissa naiset oli kuvattu erityisen leveälanteisina hän muistutti, että aikaan, jolloin ihmisten keski-ikä oli alle 40 vuotta naiset todennäköisesti synnyttivät hyvin nuorina, sillä yhteiskunta tarvitsee yhtaikaa elossa kolme sukupolvea, jotta tieto voisi siirtyä vanhemmilta nuoremmille. Noina aikoina synnytykset olivat usein vaikeita ja leveä lantio nosti onnistumisen todennäköisyyttä, joten patsailla todennäköisesti esitettiin toive leveästä lantiosta – naisen rinnoilla ei vielä tuolloin ollut niinkään merkitystä. Enpä ollut tullut ajatelleeksi.

Museo ja kaksi temppeliä

Pieni museo kertoi taustaa temppeleille – näitä on siis syystä, jota ei tiedetä – kaksi rinnakkain ja museovierailun jälkeen kiertelimme temppeleissä.
Temppeleiden muodot ovat kauttaaltaan pyöreitä, sillä aikaan, jolloin metallin käyttöä ei vielä tunnettu, ei suoria kulmia voitu rakentaa. Kivien työstäminen tapahtui pitkälti veden avulla. Teräväksi hiotulla vuohen reisiluulla kaiverrettiin kiveen rivi reikiä, joihin sijoitettiin puutikkuja, joka sitten kasteltiin. Sitten vaan odoteltiin, että puu vettyi ja laajeni ja vähitellen rikkoi kiven siten, että siitä saatettiin irroittaa taittamalla haluttu osa.

Mielenkiintoisten temppeleiden ohella alue tarjosi Suomen myöhässä olevasta keväästä tuleville matkailijoille myös monia kivan kesäisiä näkymiä – ja toki myös näkymiä yli Gozon saaren.

ggantija gozo malta

ggantijamalta
Tätä tuplahahmoa (toisen pää on katkennut vuosituhansien saatossa) pidetään alueen tärkeimpänä ja täydellisimpänä veistoksena

ggantija gozo malta

ggantijamalta
Ilmakuvaa temppeleistä – norjalaisen matkailijakollega Christopherin dronekuvaa (luvalla)

ggantija gozo malta ggantija malta

ggantija gozo malta
Vähän vanhempia graffiteja – uudempien teko on rangaistuksen uhalla kielletty

ggantija gozo malta

ggantijamalta

Calypson luola

Unescon maailmanperintökohteen jälkeen suuntasimme antiikin tarujen maisemiin. Itse luola on nyttemmin romahtanut, mutta sen yläpuolella kallioilla on ihan kelvollinen näköalapaikka. Luolaa väitetään Odysseiassa mainittuna luolana, jossa nymfi Calypso piti Odysseusta seitsemän vuotta vankina hänen laivansa haaksirikkouduttua näillä vesillä myrskyssä. Jep. No, monet nähtävyydethän rakentuvat tarinoista ja jos Amalfin rannikolla pysähdyimme ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan oppaamme kertaavan tarinaa siitä miten Odysseus sidotutti itsenesä laivan mastoon ja tukki miehistönsä korvat voidakseen kuunnella seireenejä uhraamatta laivaansa, niin toki on sopivaa, että kävimme katsomassa Odysseian 1. laulun maisemia.

Capypson luola Malta
Alhaalla rannalla on aiheeseen liittyvä muistomerkki
Capypson luola Malta
Me pienet muurahaiset näköalapaikalla – norjalaisen matkailijakollega Christopherin dronekuvaa (luvalla)
Capypson luola Malta
Romahtaneen luolan vanha sisäänkäynti
Calypson luola
Ryhmäretkellä opastus kulki mukana korvanapeissa

Capypson luola Malta

Ylösnoussut Kristus

Lounasravintolamme, Ta’Frencin, lähistöllä pysähdyimme vielä katsomaan Tas-Salvatur -kukkulaa, tai lähinnä nyt sen huipulla kohoavaa Kristus-patsasta.
Monet paikalliset uskovat kukkulan olevan uinuva tulivuori – tiedä hänestä, mutta syvästi uskonnollisella saarella paikalliset ovat tavanneet reagoida koettelemuksiin rukouksilla. Näin myös hyvin kuivana kesänä 1970. Ukkosmyrsky pelasti sitten tilanteen ja vastineeksi siitä paikallinen maanviljelijä rakennutti taas kerran kukkulalle patsaan, joka valmistui vuonna 1979. Tämä patsas on toistaiseksi kestänytkin – kukkulalla on kuulemma ollut sitä ennenkin useampikin risti tai patsas 1900-luvun alusta alkaen, mutta ajan hammas tai vaikka patsaaseen iskeneet salamat ovat ne tuhonneet.

Nyttemmin kukkula on myös suosittu vaelluskohde, kuulemma läheiseltä Marsalfornin P-alueelta lähtee sinne johtava polku ja maisemat huipulta ovat kuulemma hyvinkin pienen kiipeämisen arvoiset.

Tuosta uskonnollisuudesta vielä – oppaamme mukaan jos saarelaiset Maltalla ovat 100-prosenttisesti uskonnollisia (katolilaisia), niin Gozolla he ovat sitä 120-prosenttisesti!

Gozo Kristus

Gozo Kristus
Norjalaisen matkailijakollega Christopherin dronekuvaa (luvalla) kukkulalta

Ta’Frenc

Perusoletus ryhmäretken lounaasta lienee, että se on niukka tai huono tai ainakin ruuhkainen. Tällä kertaa arviolta noin 100 hengen lounas oli kuitenkin järjestetty ihan onnistuneesti Michelin-ravintola Ta’Frencissä. Toki buffetin muodossa (jälkiruokaa lukuunottamatta), mutta ruoka oli hyvää ja ravintolan henkilökohta piti sopivan tiukkaa kuria siten, että jonotuskin tapahtui ihan sivistyneesti, eli he ohjasivat ihmiset noutamaan ruokaa pöytä kerrallaan.

Näin menetellen noin kymmenen hengen pöytäseurueet olivat samaan aikaan jonossa ja sitten taas samaan aikaan syömässä, joten saatoimme lounaallakin tutustua toisiimme ja kertoa matkatarinoitamme. Kohdallemme osuikin ihan mielenkiintoisia tuttavuuksia kuten mm. amerikkalainen, joka kertoi, että hän on pandemia-aikana säästänyt kaikki lomansa ja saattaa nyt matkustaa seitsemän viikkoa yhteen putkeen, tosin välillä työskennellen etänä sieltä täältä muutaman päivän. Pöydässmme istui myös nuori saksalainen mies Hampurista, jota jotkut arvelivat kokouksen nuorimmaksi osanottajaksi. Travelers’ Century Clubin jäsenvaatimuksenahan on vähintään 70 TCC-aluetta, joten ihan teinejä ei jo tämänkään takia kokouksiin tapaa osallistua. Kommentoin hiukan hänelle kokemuksiamme M/S Hamburgilta, johon hän nauraen totesi, että niin, kyllä me, saksalaiset, taidamme olla ihan kuuluisia kielitaidottomuudestamme. Hän kertoi myös jonkun vitsin asiasta, johon liittyi lentokone, joka oli hädässä ja lennonjohtotorni, joka vaati keskustelua saksaksi. Valitettavasti en nyt enää osaa kyseistä vitsiä ihan kunnolla toistaa.

Gozo Ta'Frenc

Gozo Ta'Frenc
Buffetsta kerättyjä lautasia ei tullut kuvattua, mutta tässä sentään pöytiin tarjoiltu jälkiruoka

Cittadella

Päivän lopuksi, ennen paluumatkaa, meille jäi vielä aikaa kierrellä pääkaupunki Victoriassa ja sen yläpuolellekin osittain nousevassa linnoituksessa.
Linnoituksen alue saattoi pronssikaudella olla senaikaisen kaupungin akropolis, joka keskiaikana muutettiin linnaksi. Linnan muurien ulkopuolelle alkoi 1400-luvulla kehittyä nykyinen Victorian kaupunki. 1500-luvulla linna kertaalleen osittain tuhottiin ottomaanien toimesta, mutta se rakennettiin uudelleen 1600-luvun alussa. Britit poistivat sen sotilaskäytöstä vasta 1868.
Linnoitus on ollut ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi vuodesta 1998.

Linnoituksella oli myös muutamia myymälöitä, jossa myytiin mm. taidetta ja taidekäsitöitä.
Hauska yksityiskohta oli myös erityisesti viitta, jossa kävijöitä opastettiin suuntaan ’Low Battery’, tarkoittaen tässä yhteydessä ilmeisesti matalammalla sijaitsevaa tykistön aluetta, mutta hetken viitta jaksoi meitä lounaan jälkeen huvittaa, sillä hetkellisesti jaksaminen oli tasolla ’low battery’!

Gozo Malta Gozo Malta

Gozo Malta
Sattumaa tai ei, nämä mehiläispesät linnoituksella olivat Ukrainan väreissä
Malta Gozo
Ottomaanit valtasivat Gozon 1551 ja veivät kaikki sen asukkaat orjiksi Pohjois-Afrikkaan muutamaa vanhusta lukuunottamatta, eli Gozon geeniperimä katkesi tuolloin kokonaan. Seuraavien vuosisatojen saatossa saari asutettiin uudelleen mm. Maltan ja Sisilian saarilta tulevilla ihmisillä.

Victoria

Victoria, jota paikalliset, etenkin sen vanhaa kaupunkia, kutsuvat myös nimellä Rabat, on Gozon pääkaupunki ja saaren suuren kaupunki, jossa asukkaita on enemmän kuin Vallettassa. Maltan saarellahan asukasmäärältään merkittävin kaupunki on Sliema, ei Vallettan vanha kaupunki.

Kaupunki nimettiin Victoriaksi vuonna 1887 kuningatar Victorian kunniaksi hänen juhliessa 50 vuotta valtaistuimellaan, mutta tosiaan erityisesti vanhemmat ihmiset pitäytyvät edelleen Rabat-nimessä.

Kuten Cittadellassakin Victoriassakin on kirkko, St. George’s Basilica, jossa jopa poikkesimme, mutta ainakin kauniin keväisenä päivänä kaupungin elävät kadut ja aukiot tarjosivat satunnaiselle turistille mielestäni enemmän kuin kirkot, vaikka ne olisivat historiallisesti miten arvokkaita tahansa.

Intoutuipa osa paljon matkailleesta ryhmästämme leikkimään niin vakavasti turistia, että saimme odottaa hetken jos toisen bussissa ennen kuin uusiin Malta-hattuihin sonnustautuneet mattimyöhäiset löysivät takaisin bussiin, joka ei tietenkään voinut odottaa meitä ihan kävelykeskustassa vaan sen laidalla, jonne oli hiukan matkaa.

Tässä vaiheessa päivällä olikin jo sen verran pituutta, että paluumatkalla satamaan, venematkalla takaisin Maltalle ja äitienpäivän takia hitaasti matelevalla paluumatkalla kohti Marriott-hotellia muuten erinomaisen aktiivinen ja asiansa osaava opaskin antoi meidän jo rauhassa torkkua tai seurata maisemia.

Gozo VIctoria

Gozo VIctoria
Basilika – norjalaisen matkailijakollega Christopherin dronekuvaa (luvalla)
Victoria Gozo
Ukrainan – ja Maltan – värejä Victoriassa

Victoria Gozo

Malta Gozo
Matkamuistoehdokkaita

Syksyllä 2003

Edellisen Maltan reissumme muistiinpanoista syksyltä 2003, joita en kevättalvella 2004 aloittamaamme blogiin ole aikaisemmin tullut purkaneeksi kerroin silloisesta retkestämme Gozon ja Cominon saarille näin: ”Kokopäiväretkellä isohkolla ”puupurjeveneellä” (Captain Morganilla) Gozolle ja Cominolle. Gozolla lounas- ja uimatauko. Gozon jälkeen jatkoimme Cominolle, jossa kävimme (ylimääräisesti maksetulla) moottoriveneretkellä katsomassa Cominon luolia.
Tuolloin tosin retkemme niin Gozolle kuin Cominolle taisi enemmän painottua mereen ja uimiseen, eli tuskin näimme silloin Gozosta jotain rantaa enempää.
Cominolla emme tällä kertaa poikenneet.

Comino 2003

Comino 2003
Kuvia Cominolta syksyltä 2003 – koko kuvakertomus syksyltä 2003 löytyy tästä
Tags from the story
,
Join the Conversation

8 Comments

  1. says: Nadine G

    Gozo on ollut kotinamme vuoden, ja sitä on tullut koluttuja ahkerasti. Tuli oikein haikea olo, ja tarve päästä sinne uudestaan. Saari on pikkuruinen, mutta sisukas. Se tarjoaa paljon nähtävää, niin vuodessakkaan emme kerenneet nähdä aivan kaikkea.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Nadine! Sisukkuutta varmaan on tarvittu, jos saari on aikoinaan kokonaankin tyhjennetty ja taas asutettu uudelleen!

  2. Tuo vähintään 70 TCC-aluetta on muuten tosiaan varsin paljon. Suomalaisilla taitaa kansainvälisesti verrattuna olla aika paljon lomaa, mutta normaalilla työssäkäyvällä yhdysvaltailaisella menee tuon määrän saavuttamiseen huomattavan pitkään. Mitä muita keskeisiä jäsenvaatimuksia tuon määrän ohella on?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Kannattaa toki muistaa, että matkustustavasta riippuen 70 TCC-aluetta saattaa olla vaikka ”vaan” 50 maata. Yhdysvalloissa Karibia on loistava lähde kerätä monen monta aluetta lyhyilläkin lomilla, Euroopassa taas saaret tarjoavat alueita lukuisten maiden lisäksi. Muita jäsenvaatimuksia ei ole, jäsenanomus vaan sisään ja sitten liittymis- ja vuosimaksut, eli näillä karsitaan pois ainakin Aku Ankat ja joillakin muilla netin listoilla olevat ”1-vuotiaat, jotka ovat käyneet 100 maassa”.

  3. Jess! Kiva kun tuli juttu Gozostakin, niin sai tästäkin saaresta fiilistelyä ja kokemuksia! Ja onpa muuten kiva, että järjestetään tapaamisia samanhenkisten ihmisten kanssa, jotka ovat reissanneet yhtä runsaasti. Olikohan vielä paljon eroavaisuuksia maitten suhteen vai alkaako jo olla, että suurin osa on käynyt suurin piirtein samoissa maissa ja sai vaan jakaa keskenään kokemuksia?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Tuossa joukossa, jossa tavoitellaan 330 aluetta Travelers’ Century Clubin listalta, niin usein eniten huomiota saavat kertomukset siitä miten ihmiset ovat käyneet niissä haastavimmissa kohteissa. Toki joukossa, jossa oli paljon amerikkalaisia, niin osa Euroopan kohteista olivat myös heidän mielestään harvinaisia/vaikeita ja sen myötä erityisen kiinnostavia.

  4. Ihana Gozo! Siellä tuli käytyä valitettavasti vain kerran, vaikka asuin Maltalla (just siellä Sliemassa – jossa ei paljon paikallisia enää asukaan) vuoden verran. Rakastuin erityisesti Xlendiin, jossa yövyimme ja söimme hyvän illallisen merenrantaravintolassa. Myös Cittadelle oli kiinnostava. Maltaan verrattuna Gozon rauhallinen liikenne tuntuu kuin maanpäälliseltä paratiisilta (sen vuoden jälkeen ainakin).

    25 kilometriä Maltalla 60 minuutissa ei ole edes paha. Paikallisbussilla on mennyt usein 2 tuntia :D

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sandra! Paikallisbusseillakin ehdimme vähän liikkumaan ja tosiaan, ei ollut ihan nopeaa ja/tai ongelmatonta :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *