Ubudin alueen nähtävyydet

Ubud nähtävyydet

Ensikosketuksemme Balille saimme Ubudissa. Ruuhkaista matkaa Ngurah Rain lentokentältä Ubudiin ei lasketa.
Ubudissa olimme panostaneet majoitukseen. Kerrankin meitä oli sen verran monta (me, kaksi sisarentytärtäni ja toisen heistä puoliso), että oman huvilan varaaminen oli järkevää. Huvilan myötä saimme myös oman uima-altaan. Etenkin tytöt olivat innoissaan – Bali on monella tapaa panostanut siihen, että saari on instagrammaajan unelma ja niin oli kolmen makuuhuoneen ja kolmen kylpyhuoneen huvilammekin, Villa Borneo.

De Ubud Villas & Spa oli kuitenkin myös täysverinen hotelli kuuden erillisen huvilan ohella. Aamiaisen saattoi nauttia hotellin ravintolassa tai tilata huvilaan – kuten muutkin ateriat, jos ne halusi nauttia ”kotona”. Aikamme Balilla opetti minulle, että Instagram taitaa nykyisin olla pääasiallinen kanava paikallisten palveluiden löytämiseen ja WhatsApp niistä sopimiseen. Pieni hotellimme loi heti meistä ja hotellin henkilökunnasta oman WhatsApp -ryhmän, jonka kautta onnistui sitten aamiaisen tilaaminen huoneisiin, vaikka yksi kerrallaan – tai vaikka kuljetuksista sopiminen. Liikkuminen Ubudin lähialueella hoitui hotellin autoilla (ja kuului hintaan).

Ensimmäisen illan viihdyimme uusilla kotikulmillamme. Illallisenkin nautimme hotellin China Moon -ravintolassa, mutta samalla jo suunnittelimme tutustumisretkeä seuraavalle päivälle. Olimme heti saapuessamme varanneet auton koko seuraavaksi päiväksi, eli nyt piti vaan miettiä mitä kaikkea ehdimme ja haluamme seuraavana (ja seuraavina) päivänä tekemään. Vietimme Ubudissa neljä yötä, eli kolme kokonaista päivää (ja neljännestäkin hyvinkin vielä aamupäivän). Tämän kaiken me noina päivinä ehdimme – ja ehdimme me sen lisäksi aina välillä pulahtamaan altaaseenkin, joko omaamme tai huvila-alueen yhteiseen!

deubudvillaspa
Kotioloissa, altaalla ja aamiaisella kotisohvalla

Tegenunganin vesiputous

Tegenunganin vesiputous sattui olemaan ensimmäinen kohteemme Ubudissa – ja koko Balilla. Olimme antaneet listamme kohteista oppaallemme ja uskoimme heidän osaavan kiertää ne kohteiden sijainnin ja ruuhkaisuuden huomioiden oikeassa järjestyksessä. Vesiputouksella tulimme ilmeisestikin ensimmäisenä siksi, että se on yksi Balin suosituimmista vesiputouksista ja siksi ajoittain hyvinkin ruuhkainen.

Saimme heti tuntumaa Instagram-Baliin, joka on ilmeisen kaukana joidenkin matkaystäviemme 80-luvulla tai jopa 60-luvulla tuntemasta Balista, mutta siitä ehkä vähän enemmän joskus myöhemmin. Nyky-Balilla tarjolla on esimerkiksi erilaisia linnunpesän muotoisia rakennelmia, joihin voi kiivetä ja otattaa itsestään kauniin kuvan Instagramiin. Tietysti kiipesimme, mekin. Ja olivathan ne, kuvat, tietysti kauniita.

Mutta jatkoimme myös portaita (kuulemma 127)  alaspäin, hetkittäin kyllä muistaen, että nämä pitää sitten kohta kiivetä myös ylöspäin. Mutta kun tarkoitus oli nähdä vesiputous, Sadun ja Oskarin jopa uida siinä, niin pakkohan se oli, edetä. Matkan varreltakin oli kyllä ihan hyviä kohtia putouksen näkemiseen. Lisämaksusta olisi saanut kiivetä sen toisellekin laidalle ihailemaan sitä toisesta näkökulmasta, mutta ihan siihen asti emme venyneet, enemmän ajan kuin rahan suhteen. Putous on 25 metriä korkea ja ainakin Oskarin mukaan sen edustalla olevaa köysiviritystä on syytä kunnioittaa – jo köyden luvallisellakin puolella veden virtaus on voimakasta!

Mekin etenimme ihan putouksen edustalle mielessämme ainakin ottaa muutamia kuvia paitsi putouksesta myös Sadusta ja Oskarista siellä. Onneksi etenimme, niin pääsimme samalla taas kerran tutustumaan asiaan, jota emme olleet tätä ennen kokeneet missään päin maailmaa – nimittäin turistien kuviin tarkoitettujen kylttien valikoimaan! Hauskojen kylttien lisäksi vesiputouksella oli panostettu myös vaikka sydämenmuotoiseen kuvausalustaan.
Jep, tällainen on Instagram-Bali vuonna 2022.

Tegenungan waterfall Ubudin nähtävyydet Tegenungan waterfallTegenungan waterfall Tegenungan waterfall Tegenungan waterfall Tegenungan waterfall

Tirta Empulin temppeli

Vesiputoukselta vesialtaaseen … eli Tirta Empulin temppelialuelle. Alue on iso ja siinä on neljä osaa: keskuspiha, puhdistautumisaltaat, varsinainen temppelialue ja karppiallas.

Monet turistit osallistuvat puhdistautumisrituaaliin, mutta harvemmat jatkavat sen jälkeen temppelialueelle rukoilemaan.
Puhdistusrituaaliin suhtaudutaan kuitenkin asiallisesti, eli turistitkin ohjataan hankkimaan uhrilahja ja rukoilemaan ennen asettumistaan altaisiin vievään jonoon. Eli kannattaa heti keskusaukiolla suhtautua myötämielisesti niin banaanien kuin uhrilahjojen myyntiin. Banaanien myyjiin, koska seremoniat ja jonottaminen vievät aikaa, eli tarvitset ruokaa ja uhrilahjoihin myyjiin, koska tarvitset niitä.

Alueella vaaditaan myös sopivan siveää pukeutumista, mutta portilla on tarjolla isoja huiveja shortsien tai housujen peitoksi. Jos aikoo osallistua puhdistautumisrituaaliin, eli käydä kylpemässä vesialtaissa, tarjolla on sitä varten tarkoitettuja ohuempia kankaita. Altaiden reunalla on pukuhuoneet, joissa voi käydä vaihtamassa vaatteet kylpemistä varten. Monet naiset pukeutuvat paitsi uimapukuun ja vihreään kankaaseen, myös t-paitaan. Ehkä sitä jopa vaadittiin. Normaaliin tapaan vaatimukset koskien miesten pukeutumista taisivat olla melko vähäisiä.

Kun asu on kohdallaan, viet uhrilahjasi alttarille ja suoritat oppaan johdolla lyhyen rukoilurituaalin. Sen jälkeen voit asettua jonoon, joka saattaa olla pitkäkin, päivästä ja ajankohdasta riippuen. Kun lopulta pääset altaaseen asti etenet vesisuihkulta seuraavalle peseytyen, eli kastellen pääsi, jokaisen suihkun kohdalla. Isomman altaan päässä nouset hetkeksi ylös vedestä ja ”pulahdat” sen jälkeen pienempään altaaseen ja jatkat peseytymistä siellä, kunnes kaikki vesisuihkut on käyty läpi.

Varsinaisella temppelialueella on temppeleiden lisäksi vesiallas, se pyhä lähde, josta puhdistautumisaltaiden pyhä vesi pulppuaa. Alue on selvästikin rauhallisempi kun puhdistautumisaltaiden alue, jossa ihmiset ensin jonottavat ja sitten siirtyvät altaissa vähitellen eteenpäin.

Karppiallas taas näytti olevan lapsiperheiden erityisessä suosiossa. Taidettiin sen laidalla jossain kohtaa olla jotain sopivaa kalanruokaakin myytävänä. Normaaliin tapaan tietysti koko temppelialueelta poistuttaessa tarjolla on kaikkea muutakin, pääosin tietysti erilaisia vaatteita ja matkamuistoja, mutta eiköhän niistä sadoista kojuista kalanruokaakin olisi löytynyt, jos sitä olisi johonkin vielä tarvinnut.

Meistä lopulta vain Oskar osallistui puhdistautumisseremoniaan, mutta hyvä, että osallistui, sillä häntä seuratessamme me kaikki saimme kuitenkin paljon paremman ymmärryksen koko tästä kuviosta kuin jos olisimme vaan kävelleet altaiden ohi niitä hetken ihmetellen.

Pura Tirta Empul Ubudin nähtävyydet Pura Tirta Empul Pura Tirta Empul Pura Tirta Empul Pura Tirta Empul Pura Tirta Empul Ubudin nähtävyydet Pura Tirta Empul Pura Tirta Empul Pura Tirta Empul Pura Tirta Empul

Isoja temppeleitä näimme pari muutakin. Yksi iltaretkistämme suuntautui Tanah Lotin temppelille, josta kirjoitinkin jo oman juttunsa. Uluwatun temppelillä, joka mainitaan tuossa samalla jutussa, kävimme vasta Itä-Timorilta palatessamme, iltaretkellä silloinkin.

Tanah Lot ja Uluwatu – pari temppeliä Balilla

Tegallalangin riisiterassit

Senioreina taisimme Lassen kanssa olla vähän väärillä jäljillä kun odotimme Tegallangin riisiterassien jujuna olevan … riisiterassit.
Kyllä alueella oli niitäkin, mutta ne olivat lähinnä kulisseja erilaisille tarjolla oleville aktiviteeteille kuten eri tyyppisille keinuille, joilla pääsi keinumaan niiden yläpuolelle tai ziplineille, joilla pääsi ylittämään ne lentäen tai pyörällä. Kutsutaankohan vaijerin päällä pyöräilyäkin ziplineksi vai onkohan sillä joku oma nimensä. Näiden riisiterassien lähistöllä on ilmeisesti moneen tasoon riisiterassien keskelle rakennettu uima-allaskokonaisuuskin, Cretya Ubud ”beach club” – jonka ryhmämme nuorin, eli Petra kävi yhtenä iltapäivänä testaamassa.

Tegallalangin riisiterassit
Nuoret taisivatkin ihan koko sydämestään oikeasti rakastaa Balia!

Tegallalangin riisiterassit Ubudin nähtävyydet Tegallalangin riisiterassit

Tegallalangin riisiterassit
Riisiterassejakin oli …

Ubudin Apinametsä

Etukäteen suurimmat odotuksemme Ubudissa oli ehkä ladattu Apinametsään (Monkey Forest). Monessa lähteessä oli toisaalta hehkutettu apinoiden määrää ja toisaalta peloteltu niiden määrällä. Apinoita olikin ihan kiitettävästi, ei nyt suurina laumoina, mutta noin joka kolkassa puiston kiertävän polun varrella. Pelottaviksi ne eivät osoittautuneet, eli yksikään apina ei käynyt ”pyytämättä” kenenkään meistä kimppuun eikä yrittänyt varastaa mitään. Toki olimme oppaan ohjeen mukaisesti jättäneet irtotavarat autoon eikä kellään meistä ollut mukana mitään syötäväksi kelpaavaa.

Heti polun alussa oli parissa kohdassa mahdollisuus ostaa pieni määrä apinoille sopivaa ruokaa ja syöttää sitä apinoille, jotka kävivät sen poimimassa kädestä ja siinä yhteydessä saattoivat asettua sopivasti Instagram-kuvaan vierailijan kanssa. Nuoriso ”suostui” rohkeasti – me tyydyimme pysymään linssin takana.

Polun varrella on paitsi apinoita myös maisemia, mm. rotkon ylittävä siltä ja vanha temppeli, joka taidetaan tuntea nimellä Kuolemantemppeli, joka on kuitenkin suljettu vierailijoilta. Pitäähän apinoilla joku paikka olla, jonne turistit eivät pääse?

Ubud apinametsä Ubudin nähtävyydetUbud apinametsäUbud apinametsä Ubudin nähtävyydetUbud apinametsä Ubudin nähtävyydetUbud apinametsäUbud apinametsä Ubudin nähtävyydet

Ubudin keskusta

Jos meiltä jotain jäi Ubudissa näkemättä – olimmehan siellä vain neljä vuorokautta – niin ehkä se oli Ubudin keskusta. Pariin otteeseen kyllä kävimme siellä. Talsimme keskustan kujia suuntaan jos toiseenkin, kurkistimme yhteen jos toiseenkin vanhaan temppeliin, joiden porttien takaa löytyi spa tai taidepajoja ja piipahdimme parissakin kahvilassa ja ravintolassa. Löysimme yhden saunankin, joka kuitenkin taisi olla aika kaukana suomalaisesta sellaisesta. Kyseisen kylpylän pihalla tapaamamme australialainen nainen kyllä kehui sitä vuolaasti. Mutta varsinaisesti emme poikenneet yhdessäkään temppelissä, palatsissa tai taidemuseossa. Ehkä tämä olisi se kohta, johon pitäisi paneutua paremmin, jos – vastoin odotuksiamme – joskus vielä palaisimme Balille ja Ubudiin.

Ubud keskusta Ubudin nähtävyydet Ubud keskustaUbud center Ubudin nähtävyydetUbud center

Ruuanlaittoa balilaiseen tapaan

De Ubud Villas & Spa tarjosi myös mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin, kuten vaikka joogaan tai kokkaamiseen. Oskar työskentelee ammatikseen ruuan parissa, joten balilainen keittiö kiinnosti häntä erityisesti. Minä, ruuanlaittokurssien veteraani, olinhan esimerkiksi Guatemalan Antiguassa tehnyt itselleni suklaalevyn omin pikku kätösin, lähdin mukaan kaveriksi – luottaen siihen, että jos vastaan tulee jotain haasteellisempaa, niin Oskar hoitaa.

Aloitimme aikaisin aamulla, jo ennen aamiaista, tutustumalla ruokamarkkinoihin. Itse asiassa ne oikeat, isot, ruokamarkkinat ovat jo öisin, mutta niin innostuneita emme aiheesta olleet, että olisimme lähteneet markkinoille puolilta öin.

Markkinoilla saimme vähän tuntumaa raaka-aineisiin ja jotain pieniä hankintojakin teimme, mutta pääosin hotellin keittiö oli jo valmistellut tai vähintään koonnut esille neljän hengen lounasta varten tarvittavat ainekset käyttämämme ulkokeittiön työpöydälle.

Balilaisen ruuanlaiton työläin ja ainakin minulle oudoin vaihe oli eräänlaisen lähes kaikessa käytettävän maustepohjan, Sambalin, tekeminen. Sitä varten viipaloimme vähän kaikkea, mm. valkosipulia, kurkumiinia (turmeric), inkivääriä ja chiliä. Toki kulhoon lisättiin myös monen montaa eri maustetta siemeninä. Lopuksi koko tanha hierottiin kivisellä nuijalla kivisen astian pohjalla hienoksi tahnaksi. Vaati muuten jonkin verran käsivoimia!
Pääruokina valmistimme pienellä grillillä mm. tonnikalaa banaaninlehtiin käärittyinä ja kanatikkareita. Reseptivihkosessa niiden nimenä oli Sate Lilit, mutta käytännössä kanajauhelihaa käärittiin jäätelötikkujen tapaisten tikkujen päähän kypsennystä varten. Jos pyöreiden lihapullien tekeminen voi olla haastavaa, niin myös kanajauhelihan saaminen tasaisesti jäätelötikun päähän on sitä.
Lisäksi keitettiin, tietysti, riisiä – riisi kiehui/höyrystyi kiehuvassa vedessä puisessa ritilässä.

Vaikka saimmekin kokkauskurssilla niin reseptivihon kuin tyylikkäät esiliinatkin, niin enpä kuitenkaan taitaisi osata toistaa mitään niistä kotona. Mutta kyllä me syötävän lounaan saimme, eli itseni ja Oskarin lisäksi ruokimme myös puolisomme, Lassen ja Sadun.

Ruokamarkkinat Bali Ubudin nähtävyydet
Sambal Bali Sambal BaliKokkauskurssi BaliKokkauskurssi Bali Ubudin nähtävyydet Kanavartaita Bali Ubudin nähtävyydet Tonnikalaa banaaninlehdessä Lounas Ubud

Jälkiruokaa emme lounaalle tainneet valmistaa, mutta nuoret paikkasivat sen puutteen käymällä kahvimaistajaisissa läheisessä kissakahviakin (kopi luwak) myyvässä kahvipaahtimossa. Me suhtauduimme vähän epäluuloisesti kyseisen paikan kissojen hyvinvointiin – ja Lasse nyt yleensäkin kissoihin – mutta eiköhän senkin paikan intresseissä oli pitää tuotantoeläimet, eli kissat, hengissä ja sen myötä jonkinmoisella hoidolla.

Luwak Bali Ubudin nähtävyydet
Laaja valikoima maistettavia laatuja

Kecak- ja tulitanssia

Ystävämme olivat suositelleet meille balilaista tanssiesitystä yhdeksi iltaohjelmaksi. Ubudin keskustassa kulkiessamme vähän kyselimmekin suositusta moisesta, mutta tarjonta oli ehkä vielä koronan jäljiltä niukkaa. Pura Kloncingissa saattaisi olla esitys keskiviikkona, siis seuraavana päivänä. Pura Kloncingia emme sitten enää löytäneet, mutta lopulta hotellimme varmisti seuraavana iltana, että siellä tosiaan olisi esitys ja liput voisi ostaa näytökseen mentäessä.

Ulkoilmaesitys oli värikäs ja äänekäs. Itse tarinan ymmärtäminen oli jaetun englanninkielisen esittelytekstin varassa.
Tarina Kecak-tansseissa perustuu useimmiten Ramayanan tarinaan, jonka hahmoja on kuvattu lyhyesti esimerkiksi tässä jutussa (englanninkielinen).

Tarinan lopuksi näyttämälle koottiin pieni kokko kookospähkinöistä, joka poltettiin hiiliksi, jonka päällä sitten vielä osa tanssijoista tanssahteli – tämä lienee tuon tanssiesityksen tulitanssiosuus.

Kecak Ubudin nähtävyydet

Kännykkäkuvat esityksestä eivät olleet loistokkaita, mutta Youtubesta löytyi esimerkiksi tällainen pätkä juuri Pura Kloncingista.

Kecak- ja tulitanssia on tarjolla kautta Balin saaren. Jos aiot vierailla Uluwatun temppelissä, niin kannattaa ehkä harkita tanssiesityksen liittämistä temppelivierailuun.

Campuhan Ridge Walk

Olimme myös lukeneet jonkun jutun Campuhan Ridgestä. Viimeisenä Ubudin aamunamme suuntasimmekin sinne, vain me, vanhukset. Nuoriso oli jo lähtenyt omille retkilleen Ulawatun parhaita rantoja etsimään.

Olimme oikeastaan liikkeellä liian myöhään – aamu oli mennyt pakatessa ja huvilaa luovuttaessa, olimmehan päivän päätteeksi siirtymässä Ubudista Sanuriin. Liian myöhään, sillä aurinko oli jo korkealla ja pääosin auringon alla kulkea parin kilometrin mittainenkin kävely helpohkoakin reittiä voi olla keskipäivällä melkein rankka. Vesipulloilla olimme sentään osanneet retkeen varautua!

Polun alussa, tai ainakin kävelymatkamme alussa ohitimme ensin hienon 7-kerroksisen merun. Vähän sen jälkeen olemmekin jo keskellä vihreää niittymäistä maisemaa – ja kohta taas ohitamme temppeleitä. Polun suosion myötä sen ehkä puolivälissä on myös kahviloita, ravintoloita ja pieniä taidemyymälöitä. Itse pidin ehkä kuitenkin eniten polun loppupuolella sitä reunustavista riisiterasseista.

Ubud Campuhan Ridge
Campuhan Ridge Ubudin nähtävyydetUbud Campuhan RidgeUbud nähtävyydet Campuhan RidgeUbud Campuhan RidgeUbud Campuhan Ridge

Amandari-hotelli

Luin jostakin blogista ennen matkaamme – mutta hotellin jo varattuamme – että Ubudissa kannattaisi käydä ainakin tutustumassa alueen ehkä tyylikkäimpään ja perinteisimpään hotelliin, Amandariin. Hotellin on suunniteltu perinteisen balilaisen kylän tapaan olkikattoineen, kapeine polkuineen ja kiviportteineen. Tilat tarjoavat mahdollisuuden nauttia elämästä ulkona, mutta samalla yksityiseen säilyttäen.

Hotelli sijaitsee korkealla riisiterassien yllä, Ayung-joen rotkon reunalla, omassa rauhassaan, mutta kuitenkin lähellä Ubudin keskustaa. Ulkopuolisina vieraina pääsimme nauttimaan hotellin ilmapiiristä baarissa uima-altaan äärellä. Perinteisiin asuihin pukeutunut henkilökunta palveli meitä ystävällisesti. Nauttimamme (alkoholittomat) juomat taisivat olla Balin matkamme kalleimmat :-)

Amandari UbudAmandari Ubud Amandari Ubud

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

10 Comments

  1. says: Reissu-Jani

    Hengästyin kun luin tätä juttua, mutta varmaan osasitte myös rauhoittua Ubudissa. Jotenkin jäi fiilis että ”pilalle” on Ubud mennyt IG ja some hysterian vuoksi, mutta toisaalta ymmärtää että turistien rahat on täälläkin tarpeen ja kivoja kuvia otetaan. Aika kuultaa muistot vuodelta 2014.. olihan silloin jo internet olemassa :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Meille tyypilliseen tapaan reissuilla yritetään ehtiä näkemään ja kokemaan – rauhoittua voi sitten reissujen välissä kotisohvalla. No tosin tämän reissun osalta kokemukset jakaantuivat 5 hengelle, eli ihan kaikessa emme olleet mukana tai olimme mukana lähinnä katsojan roolissa. Ehken sanoisi, että Ubud on mennyt pilalle – se on vaan muuttunut vastaamaan nykymatkailijoiden toiveita ja erityisesti mukana matkustaneiden meitä nuorempien mielestä oikein hyvin!

  2. Aika täyteläinen reisunne Ubudiin oli. Balia yleensä pidetään rantakohteena, joten minulle tuli yllätyksenä, että siellä voi viettää näin aktiivista lomaa.

    Myös Insta-ready ympäristö oli yllätys. En liene törmännyt tällaiseen missään muualla. Kiinassa oli jo vuonna 2016 jonkin verran erilaisia kukkakehyksiä kuvaamiseen, mutta ei ainakaan tähän malliin.

    Tykästyin ajatukseen, että voi varata kokonaisen villan vain oman perheen käyttöön. Pitää joskus kokeilla sellaistakin majoitusmuotoa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Nadine! Bali on rantaa, mutta myös paljon muuta – Ubudhan on keskellä saarta, eli siellä ei rantaa edes ole. Meillekin villassa asuminen oli uusi juttu, sillä kahdestaan matkustettaessa isompi huvila on turhan iso – ja voisi olla jopa vähän kolkko monine tyhjine makuuhuoneineen :-)

  3. Ubud taitaa olla Balin eniten itseäni kiinnostavaa aluetta. Apinametsä ehkä se eniten kiinnostava, mutta kyllä noista moni muukin kohde olisi mukavaa nähdä. Ilmeisesti apinoihin koskemisesta ei tuolla varoitettu? Mikäli apina sattuisi puremaan, seuraukset olisivat mahdollisesti varsin ikäviä… Riisiterasseja oltiin muuten itsekin juuri katsomassa Filippiineillä, siellä ei niiden ympärille ollut aktiviteetteja rakennettu. Muualla vastaavia aktiviteetteja, kuten zipline, kyllä oli.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Apinoista kyllä varoitettiin ja Uluwatussa mukana kulkeneella oppaallamme oli niiden varalta pesäpallomailan tapainen keppikin mukana, vaikkei sitä sitten tarvittukaan. Filippiinien riisiterassit ovatkin syksymme suunnitelmissa!

  4. Haha, hauskasti paistoi läpi teidän hämmennys siitä, kuinka Bali on nykyään nuorison ja IG-ihmisten suosiossa. Hihi! Ja varmaan kun matkustitte nuorison kanssa, niin pääsi ihmettelemään tätä IG-maailman tärkeyttä kuvien kanssa. Niistä (IG-kuvista) huolimatta, olisi Indonesia ja Bali mielenkiintoista joskus kokea ja silloin olisi mielenkiintoista päästä siellä kokemaan jotain aitoa. Todella kauniilta paikalta vaikuttaa ja hauskat muuten myös nuo kyltit!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Lisähämmennystä tuli vielä ehkä kaikkien jo vuosikymmeniä sitten Balilla käyneiden ikätovereidemme kommentit siitä, että ”silloin joskus” kaikki oli ihan erilaista. Mutta Bali oli tosiaan juuri oikea kohde lähteä koronavuosien jälkeen matkalle nuorten sukulaisten kanssa ja kokea saarta eri näkökulmista!

  5. says: Mari/Kodinvaihtaja

    Olipa ihana lukea tämä. Kaikki nämä paikat koettu 1996. Erona se, että isossa hotellissamme oli 2 lapsiperhettä ja me. Ihan kunnon häämatkan saimme, kun altaalla ei ollut koskaan muita – lapsiperheet lähtivät aina aamusta autolla kiertelemään. Asuimme mökissä riisiterassien ”päällä”. Ihanat muistot tuli. Samalla fiilis, että Ubudiin en enää palaa – haluan säilyttää nämä muistot ainutlaatuisina

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Maailma muuttuu kaikissa kolkissaan koko ajan ja tosiaan jos haluaa säilyttää menneen maailman tunnelman, niin se kannattaa tehdä vaan muistoissa. Palaamalla samaan paikkaan vuosikymmenien jälkeen ei enää löydä sitä samaa paikkaa – luultavasti noin missään päin maailmaa. Viime päivinä Ruotsin vaaleja vähän seuratessani olen miettinyt, että kun asuimme Ruotsissa jonkin aikaa 80-luvun alussa, niin se oli kyllä ihan eri maa kuin nykyinen Ruotsi, ainakin vaaliuutisten mukaan.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *