Glimsinjoen luontopolku

Glimsinjoen luontopolku

Joulun alla kaksi vuotta sitten kävimme katsomassa Träskändan kartanoa jouluvalaistuksessa ja kävelimme samalla Glimsinjoen vartta seurailevaan Glimsinjoen luontopolkua Träskändan kartanolta Ingaksen sillalle asti. Glimsinjoen luontopolku on sikäli hiukan haastava, että se tosiaan seurailee joen vartta ja päättyy siis eri paikkaan mistä se alkaa, eli lopuksi on käveltävä takaisin lähtöpisteeseen, luontopolkua tai muita kävelyteitä pitkin. Tuolloin joulukuisen iltapäivän jo hämärtyessä lähdimme takaisin päin Ingaksen sillalta ja ajattelimme, että kävellään sitten joskus toiste polun loppupää, eli Ingaksen sillan ja Bembölen kahvituvan välinen osuus.

Lähes kaksi vuotta siihen meni, tuohon ”joskus toiste”, mutta viime sunnuntaina otimme suunnaksi Glimsin museon, jätimme auton museon parkkipaikalle ja lähdimme etsimään luontopolun alkupäätä. Ihan kelvollisesta kartasta huolimatta joen varressa kiemurteleva polku vaati kyllä paikoitellen etsimistä!

glimsinjoen luontopolku
Kartta on Pro Espoonjoki ry:n sivuilta, josta löydät sen paremmin tulostettavassa muodossa, samoin kuin rastien selitykset

Glimsin kivisillalta Jorvinkosken sillalle

Ensimmäinen kohde, Glimsin kivisilta, ei säväyttänyt. Vaikka kaipa se kivisilta on kivisistä reunapylväistä päätellen. Hyvää kuvakulmaa ei löytynyt, sillä pellon puoleisella reunalla, josta sillan olisi voinut kuvata, sillan vierestä oli vedetty paksut mustat putket. Näkymä toiseen suuntaan syksyn värien reunustamalle Glimsinjoelle oli kyllä kaunis.

Bembölen kahvituvan jätimme paluumatkalle ja jatkoimme kivisillalta kohti Jorvin lehtoniittyä. Tässä kohtaa ”polku” on asvaltoitu kävelytie eikä siis anna vielä minkäänlaista osviittaa varsinaisesta luontopolusta. Maisemat olivat kuitenkin kohdallaan – paitsi tietysti Jorvin sairaalan suuntaan. Harvemmin me tällä suunnalla vapaaehtoisesti oleilemme, vaikka muutamia päiviä silloin tällöin sairaalassa olenkin joutunut viettämään.

Juuri Jorvin kohdalla on syytä olla tarkkana. Lopultakin polku poikkeaa tien varrelta ja kääntyy 90 asteen kulmassa joen varteen. Alkuun polku on sentään havaittavissa kunhan on tarkkana, mutta pienen Jorvinkosken äärellä polun joutuu kyllä melkein kuvittelemaan kaatuneiden puunrunkojen ja syksyisten lehtien peittämään rinteeseen. tieto siitä, että sen pitäisi seurailla Glimsinjokea auttaa toki.

Glimsin silta

Bembölen koulu
Lakkautusuhan alla ollut Bembölen koulu
Syksyinen maisema
Vaikka polku aluksi kulkee Vanhan Turuntien vartta niin maisemat ovat silti todella kauniita

Glimsinjoen varrella Glimsinjoen luontopolku

Jorvinkosken sillalla
Jorvinkosken sillalla asti

Tuttu Ingaksen silta!

Jorvinkosken sillan kohdalla polku on jo taas jopa merkitty keltaisella ympyrällä ja sillalla on opastetaulukin.
Sillan pielestä polku jatkuu joen varressa kohti Ingaksenmetsää ja Ingaksen siltaa.

Ingaksen metsän kohdalla polku nousee välillä vähän korkeammalle palatakseen kohta takaisin joen uomaan. Metsäosuudella näimme vilahdukselta pari peuraakin, mutta ne liikkuivat aivan liian nopeasti kameraa ajatellen. Olemme Espoon luontopoluilla – ja kävelyteillä – tavanneet peuroja niin Porkkalanniemellä kuin Haukilahdessa, mutta teknisesti esittelykelpoista kuvaa emme ole koskaan niistä onnistuneet ottamaan.

Vähän ennen Ingaksensiltaa palataan kävelytielle. Ingaksen sillalla koemme pienessä mittakaavassa löytämisen ja tunnistamisen riemua: tässä kohtaa viimeksi käännyimme takaisin!

Jorvinkosken silta Glimsinjoen luontopolku
Alue on yksityinen luonnonsuojelualue ja polku on merkitty – harvakseltaan – keltaisin merkein
Ingaksen metsässä Glimsinjoen luontopolku
Metsässä ollaan!
 Glimsinjoen luontopolku
Glimsin luontopolku parhaimmillaan
Ingaksen metsä
Selvästikin polkua jonkun verran kuljetaan kun puiden juuret olivat paikoitellen näin näkyvissä

Ingaksen metsä

Ingaksen silta
Syksyinen Glimsinjoki Ingaksen sillalta katsottuna
Kurtturuusu
Kurtturuusu kukki vielä lokakuun lopulla Vanhan Turuntien varrella

Jos haluat tutustua reittiin aina Träskändan kartanolle asti, lue tämän jutun loppuosa:

Träskändan kartanon jouluvalaistus

Glims Cafe vai Bembölen kahvitupa?

Tarkkaan ottaen emme käänny takaisin, sillä polku kaikkiene esteineen oli kuitenkin sen verran työläs, että päätämme tyytyä kävelytiehen Vanhan Turuntien laidalla. Sitä pitkin matka historialliselle Bembölen kahvituvalle taittuu ripeämmin. Kahvituvalla olemme poikenneet muutaman kerran aikaisemminkin, mutta tällä kertaa se ei vakuuta. Sunnuntai on ruuhkainen ja paikka on täynnä ja ulkoilun jälkeen sisällä tulee kuuma. Peruutamme pihamaalle nauttimaan juomamme.

Viimeisenä pysäkkinä kiertelemme Glimsin museon pihamaalla ja kurkistamme kutsuvan näköiseen Glims Cafeeseen, jossa emme ole aikaisemmin olleet. Sääli, että olimme jo taukomme pitäneet, Glimsin kahvila olisi ollut paljon viehättävämpi vaihtoehto kuin Kahvitupa! Mutta toisella kertaa sitten, siis jos olemme liikkeellä keskiviikko-, lauantai- tai sunnuntai-iltapäivällä.

Glimsin talomuseossa kurkistamme muutamaan aittaan, katsastamme häkissä oleva kanat ja toteamme, että lampaat ovat varmaan jo matkanneet talveksi Kanarialle, mutta itse museoon emme sen paremmin paneudu.

Bembölen kahvitupa Bembölen kahvitupa Glims Glims

Glims Cafe
Bembölen kahvituvalla pidetyn tauon jälkeen näistä tuoreista pullista pari päätyi paperipussissa mukaan kotiimme!

Himomatkaajan turinoita blogin juttu Talomuseo Glims – Historiaa Espoon sydämessä lienee tuorein suomenkielinen blogijuttu museosta:

Talomuseo Glims – Historiaa Espoon sydämessä

Tags from the story
,
Join the Conversation

10 Comments

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Totta, Kirkkonummen tien varrella niitä autolla ohittaessamme ne ovat näyttäneet pysähtyneen pitkäksikin aikaan tuijottamaan liikennettä riista-aidan takana.
      Ihan lähikorttelissa Haukilaudessa näimme jokin aika sitten peuroja sen verran avarassa maisemassa, että kännykällä niistä sai napattua jonkinlaisen kuvan.
      Katsoin tuota juttuanne, mutta olisivatko nuo eläimet, joihin viittaat, tuossa jutussa kuitenkin olleet ylämaan karjaa eikä peuroja?
      Peuroja

    2. says: Pirkko

      Niinpäs onkin, hieno peura kuva – miten olenkin pystynyt ohittamaan sen ensimmäisellä kerralla juttua selatessani! Sori!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Melissa! Talomuseoon verrattuna luontopolku vaatii tietysti vähän enemmän aikaa ja seikkailuhenkeä :-)

  1. Harmi, että Glimsinjoen luontopolku on niin kehnossa kunnossa. Se ilmeisesti estää monia käyttämästä sitä. Maisemat siellä ovat aika hienoja näin metsän syksyisessä asussaan, ja se sijaitseekin hyvin lähellä tiheästi asuttuja alueita.
    Sekin välillä harmittaa, että kahvilat ovat auki näissä paikoissa hyvin harvoin tai menevät kiinni aikaisin iltapäivällä, jolloin niitä taukopaikkoja vasta tulee tarpeen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Luontopolku taitaa olla yksityinen ja sikäli tietysti pitäisi sen sijaan että harmittelee sen huonokuntoisuutta lähteä mukaan aktiiviksi tuohon yhdistykseen. Ehkä jos luontopolku kulkisikin naapurissamme, Gräsanojan varrella, niin lähtisimmekin – tuo Espoon keskusta ei kuitenkaan oli ihan kotiseutujamme, joten jätämme sen muille. Kahviloiden osalta taloudelliset realiteetit taitavat tulla vastaan noiden aukioloaikojen suhteen.

  2. says: Daniel

    Kauniita syysmaisemia kyllä tuon luontopolun varrella.

    Kävin juuri muutama viikko sitten Glimsin talomuseossa. Olisi melkein vaatinut oppaan tai jonkun vanhemman sukulaisen mukaan, että olisi saanut enemmän irti niistä maatalon vehkeistä ja vempeleistä!

    Bembölen kahvitupa oli päässyt syksyn ylioppilaskirjoituksiinkin (pitkä saksa, tehtävä 21). Se on ollut kahvilana jo lähes sata vuotta!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.