Reissun päällä on joskus vähän haastavaa koota ajatuksia ja kuvia blogijutuksi asti ja siksi olemmekin päätyneet julkaisemaan kuviamme useimmiten muutaman päivän viiveellä pieninä kuvakokoelmina Facebookissa. Facebookista (tai Instagramista) on kuitenkin jälkikäteen lähes mahdotonta löytää mitään, joten niin teitä kuin itseämme varten olemme tavanneet myös koota kuvajulkaisujen linkkejä blogijutuiksi. Samalla tulemme edes hiukan huomioineeksi myös ne lukijamme, jotka ovat tehneet valinnan pysyä kokonaan poissa sosiaalisen median kanavista, sillä tiedämme, että heitäkin on!
Tämänkertainen Karibialle ja Etelä-Amerikkaan suuntautunut matkamme alkaa olla jokseenkin tasan puolivälissä.
Takana on Miami, Keywest, Haiti ja nyt jo Iguassun putouksetkin. Tätä kirjoitan Asuncionissa Paraguayssa. Sateinen iltapäivä – ja jo melkein 2 viikkoa reissussa – teki helpoksi päätöksen viettää loppuiltapäivä hotellilla.
Finnairin siivin Miamiin
Matkamme on enimmäkseen sujunut ongelmitta. Mitä nyt parissa kohdissa sydän on pamppaillut vähän enemmän – esimerkiksi jo hetki ennen lähtöä, kun sisääntsekkaus Finnairin lennolle Miamiin ei onnistunutkaan sovelluksella, vaikka syötimmekin kaikki tiedot, viisumitietoja myöten, mielestämme ihan oikein. Lähtöpäivänä kentällä hakeuduimme tiskille ja huomasimme, että niin taitavat kaikki Yhdysvaltoihin matkustavat hakeutua, eli tarkistavat ESTAt / viisumit ja koronatodistukset vielä tiskillä. Tapauksemme, jossa meillä on uudet passit ja vielä voimassa olevat 10 vuoden viisumit vanhemmissa passeissa, osoittautui ensimmäiselle nuorelle virkailijallekin haasteeksi, mutta tukihenkilön avulla tietomme saatiin lopulta järjestelmään siten kun pitikin. Yhdysvaltain päässä Miamissa kahden passin ojentaminen maahantulotarkastuksessa ei aiheuttanut mitään erityistä, kunhan katsoivat toisesta viisumin numeron ja voimassaolon.
Päivä Miamissa
Miamiin saavuimme yötä vasten ja vietimme yhden yön YVE-hotellista, josta saimme Elämyscruisesilta suosituksen ja vaikkei hotelli nyt erityisen hulppea ollutkaan, niin yhdeksi yöksi vastapäisen talon seinän näkymilläkin ihan riittävä. Sijainniltaan se oli kivan lähellä satamaa ja Bayside Marketplacea, jota ehdimmekin kiertää hetken ennen laivalle menoa.
Grandeur of the Seas
Grandeur of the Seas -laiva oli kotimme seuraavan 5 päivän aikana. Risteilyt eivät ole suosikkimatkustusmuotomme, mutta joissakin tilanteissa ne ovat käteviä. Haitin osalta risteily tuntui tässä maailman tilanteessa parhaalta vaihtoehdolta. Key Westkin oli ollut toivelistallamme, joten reitti Miami – Key West – meripäivä – Labadee, Haiti – meripäivä – Miami oli ihan ok. Kahdesta meripäivästä huomimatta selvisimme tällä kertaa risteilystä jopa ostamatta juomapaketteja, joita konseptina olen aina inhonnut, kun ne eivät edes tarjoa oikein kunnolla juomia vaikka hytissä työskentelyn lomaan. Kokeilimme ostaa Miamista laivaan sixpackin verran juomia ja kun saimme ne ongelmitta tuotua, niin ostimme lisää juomia Key Westistä ja niillä + laivan laseissa tarjoamilla mehuilla ja vedellä pärjäsimmekin sitten jo koko matkan.
Päivä Miami Beachillä
Risteilyn päätyttyä vietimme taas päivän Miamissa, sillä lentomme Sao Pauloon lähti vasta illalla. Tällä kertaa käytimme päivän Miami Beachillä, erityisesti Lincoln Roadin kävelykadulla, josta olimme saaneet blogin kautta vinkin. Matkatavarat saimme säilöön Luggage Hero -sovelluksella sen osoittamasta paikasta lähellä sitä osoitetta Miami Beachillä, jonka olimme antaneet Uberille aamulla osoitteeksi. Uberin osalta seurasimme Miamin satamassa vähän aikaa niiden ylikorkeita hintoja kaikkien yrittäessä saada kyytiä laivalta jonnekin ja kun meillä ei varsinaisesti ollut kiirettä lähteä laivalta notkuimme hetken satamassa ennen auton tilaamista. Kiihkeimpään aikaan niiden hinnat olivat yli kolmanneksen korkeampia kuin normaalisti!
Sao Paulon kautta Foz de Iguassuun
Sao Pauloon saavuimme aamulla varhain ja jouduimme hetken odottelemaan kotimaan lentoa Foz de Iguassulle – sekä vaihtamaan terminaalia Sao Paulon kentällä, tosin vaan 3:sta 2:een, mikä onnistui ihan kävellen. Ehkä yölennon jälkeen aamuvarhain näytimme sitten jotenkin eksyneiltä, kun melko pian seuraamme lyöttäytyi nuori American Airlines kaveri. Lennot olivat American Airlinesin. Kaveri tarjoutui kuljettamaan käsimatkatavaroitamme, opastamaan meitä ja johdatti meidät lopulta pitkien normaalien turvatarkastusjonojen ohi priority-jonoon. Alun hienoisen epäluuloisuuden jälkeen seurasimme kuitenkin kaveria melkein omalle portillemme asti, jonka hän omasta sovellustaan saikin selvitettyä ennen kuin se ilmestyi tauluillekaan.
Iguassun putoukset
Iguassun putouksilla majoituimme Brasilian puolelle Belmond Hotel das Cataratakseen, joka monen monen lähteen perusteella todellakin tuntui olevan tällä suunnalla The Place to Be. Hotelli kehuskelee olevansa jollain listauksella yksi kymmenestä maailman parhaasta hotellista. Kaikkein parasta hotellissa oli kuitenkin sen sijainti luonnonpuiston alueella, joka tarkoitti, että putouksia saattoi katsoa hotellin pihalta aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Brasilian puolen kävelykierroksenkin pääsimme tekemään ennen puisto aukeamista yleisölle. Aikaa jäikin sitten vielä hyvin vaikka vierailla isossa lintupuistossa.
Putoukset kannattaa tietysti käydä katsomassa myös Argentiinan puolelta ja sen teimmekin toisena Iguassun päivänämme. Rajanmuodollisuudet Brasiliasta Argentiinaan ja takaisin olivat sujuvia, tai ainakin oppaamme sai ne sujumaan. Pääosa putouksista on Argentiinan alueella ja isolla puistoalueella liikumme niin junan kuin jalankin, monen monen muun turistin seassa. Veneretkestä emme innostuneet, sillä kyllä kaikkialla ilmassa lentävä hienojakoinen vesisuihku kasteli jo muutenkin.
Toisen iltapäivän ohjelmaksi valikoituikin sitten hotellin uima-allas, sillä olisihan sekin tavallaan ollut sääli asua hienossa hotellissa ja viettää pääosa ajasta jostain muualla! Yhden upean lounaankin ehdimme syödä hotellilla – toisen päivän ”massalounas” tarjosikin sitten selkeän kontrastin: upea lounaskokemus juomineen kuohuviiniä myöten maksaa 50 euroa nuppi, perusbuffet jonottaen ja ruokajuomana vesi maksaa puolet tästä
Iguassun putoukset ovat muuten yksi maailman seitsemästä luontoihmeestä, ja näistä meidän neljäs. Filippiinien ja Indonesian kohteet jätimme harkinnan jälkeen näissä maissa vieraillessamme väliin ja tuskin enää Amazonillekaan päädymme, eli saldoksemme näiden osalta jää neljä.
Itaipun voimalaitos
Iguassun putouksilta matkamme jatkui autolla Asuncioniin. Paragualainen oppaamme tuli hakemaan meidät Brasilian puolelta ja rajamuodollisuudet selvitettyämme kävimme rajan läheisyydessä vielä Itaipun voimalaitoksella, joka on yksi modernin maailman seitsemästä ihmeestä, eli kuuluu samaan joukkoon kuin Empire State Building, Golden Gate, CN Tower Torontossa, Panaman kanava, Alankomaiden tulvasuojaus ja Eurotunneli. Näistä Euroopassa olevat on vielä näkemättä, mutta nehän olisi vielä helppo käydä katsomassa. CN Tower Torontossa on ehkä vähän niin ja näin muutenkin, sillä Burj Khalifahan on jo ohittanut sen korkeudessaan ja siellä olemme käyneet.
Nyt olemme tosiaan Asuncionissa, eli lisää Paraguaysta ja Boliviasta, jonne olemme täältä jatkamassa matkaa, sitten vähän myöhemmin!
Kuten myös – vähän myöhemmin – tietysti kohdejuttuja niin Miamista, Key Westistä, Haitista ja tietysti Iguassun putouksilta.
Iguassun putoukset todella ovat ilman muuta maailman upeimmat vesiputoukset, voittaa mennen tullen Victorian putoukset, vaikka siellä toki Devil’s pool oli tietysti mieleenjäänyt kokemus. Mukavaa päästä lukemaan tarkemmin vielä noista kohteista, erityisesti Boliviasta, Haitista ja Paraguaysta, mutta miksei muualtakin. Meilläkin on muuten noita luonnonihmeitä 4 käytynä, Halong Bay, Jeju ja maanalainen joki vielä käymättä.
Kiitos Mikko! Palaamme toki kaikkiin matkamme kohteiseen, viimeistään kunhan kotiudumme!
Olette kyllä huikealla elämän makuisella matkalla, jälleen kerran. Jaksua tuntuu riittävän niin, että hengästyttää lukijaakin. Turvallista ja nautittavaa loppureissua.
Kiitos Asko! Kaukomatkoja voi tehdä ainakin kahdella tavalla, hitaasti ja omatoimisesti, jolloin ehtii kohteessa sitten selvittämään, että mites tuonne tai tuonne pääsisikään tai sitten ripeään tahtiin valmiilla ohjelmalla, jolloin suunnittelutyö on tehty jo ennen matkaa, lennot, hotellit, autot, oppaat ja kuljetukset varattu ja pääosa kaikesta maksettukin kansallispuistomaksuja myöten. Hintalappu ehkä hirvittää kun kaikki on samassa nipussa, mutta eipähän sitten enää reissussa tarvitse maksaa kuin muutama ateria ja vähän tipata. Ripeätahtinen eteneminen mahdollistaa myös 4+ tähden hotellit, kun niissä ei viivy kuin max 4-5 yötä per kohde. Hitaampi eteneminen tarkoittaa useampia majoitusvuorokauksia ja jos samalla kokonaisbudjetilla mennään, niin halvempaa asumista.
Mutta siis tapansa kullakin, meille sopii reissu reippaasti ja oleilu sitten kotisohvalla :-)
Huvitti tämä American Airlinesin tyyppi. Hän ei ehkä ymmärtänyt, että ohjasi itseään kokeneempia matkailijoita. Mutta joka tapauksessa, on kiva kohdata ystävällisyyttä.
Kiitos Mari! Ihan kivaahan tuo apu oli, ehkä sitä välillä liiankin herkästi vaan epäilee, että mikähän koira tähän on haudattuna :-)
Olette kyllä kiertäneet taas huikeita paikkoja! Belmond-hotellin ”tilukset” näyttää kieltämättä vaikuttavilta, ja ehdottomasti niistä hienoista puitteista täytyy pysähtyä vähän nauttimaankin. ?
Kiitos Kati! Tuohan näiden nopeasti etenevien matkojen hotellivalintojen dilemma onkin: kun viivyt samassa paikassa vain muutaman yön, tässä Belmondissa 3 yötä, siis 2 päivää tulo- ja lähtöpäivien lisäksi, niin aikaa hotellista nauttimiseen ei oikein tahdo jäädä! No, syötiin me yksi hulppea lounas, katsottiin pari auringonlaskua putouksille ja uitiin yhtenä iltapäivänä.
Paraguay on parhaiten tunnettu natsimyönteisenä maana, jossa vallitsi natsihenkinen Stroessnerin diktatuuri pitkään. Tuskinpa kuitenkaan siellä on vielä tehty museota tuon ajan kauhuista. Paraguayn poliittinen järjestelmä edusti kaikkia negatiivisia stereotypioita, mistä Etelä-Amerikka tuli aikoinaan tunnetuksi. Todennäköisesti CIA ja muut Yhdysvaltain aakkosvirastot tukivat näitä diktatuureja innokkaasti.
Kiitos kommentistasi! Paraguayn menneisyydestä löytyy varmasti yhtä jos toista, mutta kannattaa myös muistaa, että maan, etenkin miespuolinen, väestö tuhottiin kolmen valtakunnan sodassa jo paljon ennen natsikuvioita. Yritän palata tähän kaikkeen ainakin vähän siinä vaiheessa kun kokoan Paraguayssa kokemaamme blogijutun muotoon.
Tuo Belmont-hotelli oli kyllä todella hienolla paikalla ja varmasti hieno kokemus yöpyä siellä. Rajamuodollisuudet menivät meilläkin todella kivuttomasti ja välillä virkailijat jopa vaan viittasivat kintaalla, kun kuulivat meidän olevan Suomesta. Siis positiivisella tavalla, etteivät edes välttämättä vilkaisseet passeja.
Piti tarkistaa samalla omatkin maailman ihmeet, jotain nähtynä ja käymistä riittää vielä :)
Kiitos kommentista! Kuten taisin todeta, niin tuo Belmond sai meidän tuttavapiiristämme jokseenkin yksimieliset suositukset, joten valitsimme sen, vaikka hotelli ei itseään tuolla ainutlaatuisella sijainnillaan (ja viidellä tähdellään) halvalla myykään. Tuolla rajalla ylitykset tosiaan menivät helposti, Brasilian ja Paraguayn rajalla piti jo itse vaivautua rajatarkastukseen ja USA:n raja onkin sitten aina ihan oma lukunsa. Syystä tietysti, sillä tulijoitahan riittäisi.
Onpas teillä menossa mielenkiintoinen ja moninainen reissu. Joihinkin kohteisiin risteilyn päivä maissa näyttää sopivan hyvinkin.
Kiitos Sari! Saarikohteisiin juurikin Karibialla, mutta myös Intian valtamerellä (Seychellit, Mauritius, Reunion) olemme niitä käyttäneet, vaikkemme varsinaisesti risteilyfaneja olekaan. Haiti päätyi lopulta risteilykohteeksi maan muuten hiukan haasteellisen tilanteen takia.
Mulla on myös tuo tapa, että teen päivistä mielummin Facebook-koosteen, kun yritän väsätä jotain blogitekstiä. Niihin on hyvä myös itse palata ja muistella, että missäs sitä ollaan oltukaan. 3-4 viikkoa kun on reissussa, niin hieman menevät paikat välillä sekaisin ainakin minulla.
Tuo teidän kokemus siitä, että kentällä saa apuja… Tunnistan tilanteen. Tulin esim. Dhakan kentälle, niin heti kysyttiin tarvitsenko avustusta. Olin hyvin skeptinen ja ajattelin, että haluaa vaan rahastaa, mutta oli oikeasti lentokentän työntekijä, jonka tehtävä oli poimia länkkäreitä ja auttaa melko sekavan kentän läpi.
Kiitos Anna! Kuvakokoelmat syntyvät ”melkein” siinä sivussa, kun kuitenkin siirrämme kuvia talteen kovalevylle lähes päivittäin ja toki siinä sivussa tsekkaamme vähän, että mitä tuli kuvattua. Muistiinpanoja päiväkirjaan teen myös melkein päivittäin ja kuvien ja tuon itselleni tallettamani tekstin avulla voi sitten palata aiheeseen bloginkin osalta vähän paremmalla ajalla kuin nopeasti enenevässä reissussa.
Enpäs tiennytkään noista seitsemästä luonnonihmeestä! Nyt sitten vaan niitä metsästämään :) Iguassun putoukset on olleet omalla haavelistalla jo pitkään, samoin kuin retki Amazonin viidakkoon. Saapa nähdä milloin pääsen Brasiliaan asti. Yllättävä seikka muuten tuo, että putousten alueella kulkee juna.
Kiitos Cilla Maria! Olen jo pitempään ollut vähän skeptinen uusien bongauslistojen osalta, eli taidan pitäytyä tuossa ”tavoite 150 UN”, joka täyttynee, toivottavasti jo tänä keväänä ja ehkä kaukaisempana tavoitteena vielä 220 TCC-aluetta, mutta ovathan nämä listat silti kivoja ainakin tsekata siinä mielessä, että jos jollekin suunnalle joka tapauksessa olisi menossa. Tuo juna Iguassulla, siis Argentiinan puolella, on ollut heidän ratkaisunsa massakuljetuksiin. Brasilian puolella homma on hoidettu busseilla.