Tiiskeri, meri ja taivas
paadet mustat,
puuttomat, paljaat.
Aallot murrat,
suojaas purteni suljet,
merta vastaan
kun taistelen.
Näin Tiiskerin luotoa ja majakkaa kuvataan Reijo Kouvon Tiiskeri-laulussa, jonka sanat löytyvät myös Tiiskerin majakan ”autiotuvan” seinältä.
Luoto todella on puuton ja kalliot tummia. Aallot murtuvat rantakallioihin ja kipparimme jää venevahdiksi kun rantaudumme Tiiskerin luodolle. Vaikka vene on juuri nyt tukevasti kiinni ankkurissa ja luodossa, niin näillä vesillä ei niin tyyntä päivää taida ollakaan, että veneen uskaltaisi luottavaisin mielin jättää siihen pitemmäksi aikaa.
Majakkamme 30/33
Matkamme Tiiskerin majakalle alkoi jo muutama vuosi sitten. Olin listannut 33 manner-Suomen majakkaa ja olimme jo nähneet niistä useimmat. Tiiskerissä emme kuitenkaan olleet vielä käyneet. Kesällä 2022 löysin Kala- ja saariretket -yrittäjän, jonka kautta retki Tiiskeriin olisi järjestynyt, mutta silloin olin liikkeellä vähän turhan myöhään. Tänä kesänä palasin asiaan samaisen yrittäjän kanssa ja sovimme yrittävämme retkeä 15. heinäkuuta. Yrittävämme, sillä Tiiskeri sijaitsee avomerellä ja etenkin rantautuminen luodolle on tuulten armoilla. Hintaneuvottelujen lomassa syntyi idea kysyä, että olisiko retkelle muitakin halukkaita ja kun sain ilmoituksen retkestä Suomen majakoiden Facebook -sivulle, niin halukkaita löytyi muutamassa päivässä jonoksi asti.
Suomen majakkaseura ei ole ainakaan viime vuosina järjestänyt retkiä Tiiskerille – ehkä siksi, että isompia ryhmiä ei pienelle saarelle oikein pysty viemään. Viikon mittaan jono järjestämällemmen kesäretkelle eli vielä vähän, mutta lopulta meitä oli 6 henkeä lauantai-aamuna Tirmon satamassa Pellingin lossilla valmiina lähtöön. Valitettavasti halukkaita jäi vielä jonoonkin. Tuulilukemat lauantai-aamupäivälle olivat alle 7 m/s – iltapäivälle luvattiin hiukan kovenevaa tuulta, mutta silloin me olisimme jo takaisin Tirmossa.
Alkumatkan Pellingin lossilta Tiiskeriä kohti kuljimme vielä saarten suojassa. Vakaan ja vankan tuntuisen alumiiniveneen kannella tutustuimme kevyesti toisiimme kesäisessä auringonpaisteessa. Jarkko, kipparimme, osoitteli meille välillä kalasääsken pesäsaarta ja näimme muutamia merimetsojen ”puhdistamia” luotoja ja joutsenia poikasineen. Avomerelle kääntyessämme aallot kastelivat jo keulassa olevia ja pelastusliivien lisäksi varustauduimme veneen varusteisiin kuuluvilla sadeviitoilla. Vesi lensi, mutta heinäkuinen ilma oli parhaimmillaan, joten pieni kastuminenkaan ei haitannut! Tiiskerikin alkoi hahmottua horisontissa. Majakka sijaitsee aivan Suomen sisäisen aluevesirajan tuntumassa noin 19 kilometrin päässä mantereelta Loviisan edustalla itäisellä Suomenlahdella. Aluevesirajalla on noin 10 kilometriä.
Pääsimme rantautumaan!
Retken ensimmäisen epävarmuustekijän olimme jo selättäneet, olimme päässeet majakalle asti, eli käyttämillämme kriteereillä, itse otettu valokuva majakasta riittää ”majakkapisteeseen”, olimme jo Tiiskerin nähneet. Tällä kertaa kuitenkin rantautuminenkin Tiiskerin luodolle onnistui toisella yrittämällä. Venekin oli tähän tarkoitukseen erityisen kätevä, sillä sen keularamppia pitkin saattoi lähes suoraan kävellä rantakalliolle.
Tiiskerin nykyinen majakka on rakennettu vuonna 1940 ja se nousee 16,5 metriä merenpinnan yläpuolelle. Jonkinlainen merimerkki Tiiskerissä on ollut jo 1700-luvulta alkaen. Nykyistä edeltävä majakka oli vuodelta 1933, mutta talvisodan sytyttyä se räjäytettiin. Uusi majakka rakennettiin välirauhan kesänä 1940, mutta jo kesällä 1941 alkoi jatkosota ja majakka oli taas keskellä sotaa. Elokuussa 1943 venäläiset torpedoveneet upottivat Tiiskerin lähdistöllä miinalaiva Riilahden. Aluksen mukana hukkui 24 miestä. Majakan seinustalla onkin heille omistettu Pro Patria -muistolaatta.
Aluksi kiersimme luodolla sen verran, että saimme otettua majakasta muutamia valokuvia myötäaurinkoon – vastavaloon mereltä otetuissa kuvissa majakka näytti melkein mustalta, mutta oikeastihan sen yläosa on heleän oranssi. Seuraavaksi kokeilimme onneamme, että pääsisimmekö vielä jopa majakkaan sisälle ja lopulta toinen tai kolmas yrittäjän sai majakan asuinkerroksen lukitsemattoman, mutta tiukasti suljetun oven auki. Tiiskerin majakka ei ole matkailukäytössä, mutta toisen kerroksen asuintiloissa saa halutessaan majoittua. Yöpyminen onnistunee käytännössä vain kanootilla tai hyvin pienellä veneellä liikkuville, sillä satamaa luodolla ei ole, eli käytännössä vene on nostettava rantakallioille yöksi.
Me emme olleet jäämässä yöksi, joten eväät syötyämme teimmekin jo lähtöä luodolta. Sadeviitat päälle ja matkaan!
Heinäkuun majakka
Heinäkuulle ajoittunut retkemme osui muuten juuri oikeaan kuukauteen, sillä Suomen Majakkaseuran vuoden 2023 Majakkasaaret -kalenterin heinäkuun majakkasaari onkin juuri Tiiskeri!
Klovharun ja Muumipapan majakka
Paluumatkalla muistelimme lähes samoilla vesillä kohta melkein 10 vuotta sitten tekemäämme retkeä Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesäsaarelle, Klovharunille. Luonto Klovharunin pienellä saarella ja Tiiskerin luodolla on monin paikoin samanlaista, mutta ihmekös tuo, kun samalla suunnalla Suomenlahtea ollaan.
Klovharunin retkellä ohitimme myös Glosholmenin saaren, jossa sijaitsi aikoinaan Glosholmenin majakka, Muumipapan majakka, joka räjäytettiin välirauhan ensimmäisenä päivänä 14.3.1940 aiemmin annetun käskyn perusteella. 1940-luvulla ei vielä ollut kännyköitä tai nettiä, joten tieto rauhasta ei tavoittanut majakan räjäyttäjiä ajoissa. Glosholmenin majakasta jäi jäljelle vain alimmat viisi metriä eikä sitä koskaan rakennettu uudelleen.
Kuvia Glosholmenin majakasta – ja sen jäljellä olevasta tumpista – voit halutessasi katsoa vaikka tästä.
Glosholmenin majakka ei ole 33 manner-Suomen majakkamme listalla.
Jos aloitin tämän jutun Tiiskeri-laulun kertosäkeellä, niin tässäpä vielä mahdollisesti siitä kiinnostuneille laulu muilta osiltaan. Ainakin viimeisen säkeistön viimeiseen riviin on helppo yhtyä.
Kun Jumala näki hyväksi luoda maan,
kun vedet hän erotti toisistaan,
nousi paadet syvyydestä valohon,
Suomenlahtea uhmaamaan.
Kun miehet seilaa merta laivoillaan,
ohjaa Tiiskeri heidän kulkuaan,
Vilkkuu yössä valo majakassa,
suuntaa näyttää satamaan.
Kun hallilapsi päivää paistattaa,
ja haahkaemo ruokkii poikastaan,
tahdon rauhan mä luodoille antaa,
suuntaan pois kotisatamaan.
Ei lohi nouse hyppyyn riemuissaan,
ei halli kanna kohdus poikastaan,
kaipaa allikin kuollutta lastaan,
Auta, että meri elää saa!
Mukavalta kuulostava retki. Meidän vähäiseen majakkasaldoomme ei tänä vuonna ole valitettavasti tulossa lisäystä. Nyt en muistakaan, onko teidän tavoitteena saada tuo 33 täyteen?
Kiitos Mikko! Katsotaan nyt, oli kyse sitten maa- tai majakkabongauksesta, niin mitä pitemmälle harrastuksessa etenee, sitä haastavampia ovat jäljellä olevat kohteet, eli osaltamme tuota Strömmingsbådania lukuunottamatta venekuljetukset niille on löydettävä itse ja arvioitava, että paljonkin niistä on valmis maksamaan. Lisäksi siinä missä maabongaus, ainakin tällaisten vähemmän extremematkailijoiden osalta, on poliittisen tilanteen armoilla, esim. keskelle sotaa Sudaniin emme lähtisi, emme myöskään ihan hetimmiten jonnekin Somaliaan, niin kaikki majakkaretket ovat tuulten armoilla, eli vaikka nyt Strömmingsbådanin retki onkin varattuna elokuulle, niin sen näkee sitten vasta elokuussa, että miten sen lopulta tänä vuonna käy.
Ei enää montaa majakkaa teiltä puutu, mielenkiintoisia kohteita ja tulee hyvin Suomen rannikko tutuksi! Itse olin viikko takaperin yötä Tankarin majakalla ja osui loistavat kelit kohdalle. Siinä sitten tuli käytännössä valokuvailtua koko yö ja eilinen ilta meni kuvia peratessa :-)
Kiitos Rami! Kolme uupuu manner-Suomen rannikolla ja oikein hyvällä tuurilla tämän kesän jälkeen enää yksi, mutta katsotaan nyt – tai siis toivotaan suotuisia tuulia!
Tankar on kyllä kiva kokonaisuus.
Piti etsiä moinen ankkalaisen karttapaikasta. Olen käynyt noin 12 km päässä Tiiskeristä kuuluisan lintusaaren Haverörenin rannalla. Se on jännä, ettei Tiiskeri ole samalla tavalla eksoottisten merilintujen suosiossa. Hyvällä säällä, niin kuin noilla meriretkillä on ollut, olen vieläpä varmaan nähnytkin Tiiskerin, mutta luonnollisesti kiinnostukseni on ollut muualla.
Kiitos Stacy! Aika pitkällä avomerellähän tuo Tiiskeri on, eli noilla kulmalla meriretket pitääkin tehdä hyvällä säällä!
Mielenkiintoinen reissu. Voihan lokki, luonnon kiertokulku on tuommoinen.
Kiitos Melissa! Toivottavasti ei ollut lintuinfluenssaan kuollut – toisaalta lähestyin sitä kyllä varovasti vaan kameran objektiivin kautta, eli jo aikaa sitten olen iskostanut mieleeni, että kuolleisiin eläimiin ei pidä koskea.
Vau kiva että retki onnistui ja saitte myös retkiseuraa ? tuo majakka onkin upean värinen! Tuon klovharunin jutun olenkin lukenut myös, kerrontaasi on kiva lukea ja aina oppii jotain uutta ?
Kiitos Petra! Asiapitoisiahan nämä enemmän teknisen kuin humanistisen taustan omaavan kirjoittajan jutut tapaavat olla :-)
Olette kyllä kovan luokan bongailijoita! Mielenkiintoiselta kuulostava reissu, ja kiva että pääsitte käymään sisällä asti.
Kiitos Kati! Juurikin tuolla retkellä todettiin, että selvästikin bongari on bongari, sillä samaan veneeseen sattui lisäksemme toinenkin pariskunta, joka harrasti sekä maa- että majakkabongausta!
Olipa kiva kun sai porukan kasaan ja pääsitte yhdessä majakkaretkelle. Olisi itseltä jäänyt reissu välistä matkaseuran puuttuessa :D Olipa muuten jännä majakka, mutta myös kivan ja vähän erilaisen värinen! Tuosta muumipapan majakasta ja sen pommittamisesta en oo kuullutkaan.
Kiitos Elina! Tuo yli 10 000 jäsenen Suomen majakat -Facebook-ryhmä tuntui tässä tapauksessa toimivan hyvin.
Hauska tuo teidän maihinnousuvene ja iloisen oranssit viitat. Hieno majakka, melko moderni tosiaan verrattuna Bengtskäriin ja muihin vanhoihin. Tuo Pellingin alue mistä läksitte on kyllä kaunista aluetta, olin siellä juuri hetki sitten kun kävimme Porvoossa ja halusin sitten vähän merestellä.
Kiitos Tanja! Pienihän tämä Tiiskeri on Bengtskäriin verrattuna, mutta selkeästi kuitenkin majakka sekin.
Voi ei, ei kai lintuinfluenssa ole iskenyt? Täällä Pohjanmaalla se nyt ainakin riehuu vähän samaan malliin kuin se riehui viime talvena meillä Kaliforniassa. Mielenkiintoiselle majakalle olette päässeet. Niille lähtijöitä selvästikin olisi, eli siitä voisi joku veneretkien järjestäjä ottaa koppia.
Kiitos Paula! Ei taida juuri tuo lokki olla influenssaan kuollut – vaikka mistä sen tietää … Tosiaan, lähtijöitä olisi ollut ja muutama kyseli, että järjestänkö näitä toistekin, mutta tuotin pettymyksen kertoessani, että en järjestä näitä retkiä, kunhan voin joskus tarjota muille tilaisuuden osallistua samalla kuin itse käymme jossakin. Samaan tapaan saimme jaettua vähän kustannuksia Ulkokallan majakkaretkellä pari kesää sitten.