Ranskan alueet on yhtä monimuotoinen kokonaisuus kuin vaikka Ranskan viinit tai juustot. Vuodesta 2016 Ranska on jaettu 18 suuralueeseen, joista 13 on Ranskassa ja loput ovat Ranskan merentakaisia alueita (Guadeloupe, Martinique, Mayotte, Ranskan Guayana ja Reunion). Departementeja onkin sitten jo 101.
Matkamme Pariisista Reimsiin, Epernayhin, Troyesiin, Chablisiin, Dijoniin ja Auxerreen sijoittui Grand-Estin ja Burgundi-Franche-Comten alueille, mutta Marnen, Auben ja Yonnen departementien alueille, ehkä. Nomadmanian Ranskan Euroopan alueen 22 alueesta liikuimme Champagne-Ardennessa ja Burgundyssa. Tämän matkan jälkeen olemme käyneet näistä 22 alueesta kymmenellä. Konkreettisia suunnitelmia ”loppujen” alueiden osalta meillä ei ole.
Tässä siis ainakin yksi syy, miksi pääbongauslistamme on Traveler’s Century Clubin 330 alueen lista, jossa Ranska Euroopassa käsittää vain manner-Ranskan ja Korsikan (riittävän iso saari riittävän kaukana mantereesta).
Ranskan merentakaiset alueet onkin sitten vielä oma lukunsa, niin Nomadmanian kuin Traveler’s Century Clubin listoilla – sieltä löytyy muitakin kuin Ranskan nykyisin aluejaon mukaiset 5 aluetta. Kaukaisimpina näistä olemme käyneet mm. Tahitilla ja Moorealla Ranskan Polynesiassa ja Saint-Pierre ja Miquelonilla (Kanadan rannikolla). Saint Martin samalla saarella kuin Alankomaiden Sint Maarten on mielenkiintoinen tuttavuus Karibialla sekin.
Koko Ranska-historiamme löydät halutessasi tästä.
Näihin Ranskan kaupunkeihin ja kyliin ehdimme ainakin jossain määrin tutustua viiden päivän reissullamme:
Reims
Reimsiin ajoimme suoraan Charles de Gaullen lentokentältä muutamassa tunnissa. Albatrosin hotellivalinnasta melkein täydet pisteet, sillä sen sijainti oli aivan loistava – kaikki oli kävelyetäisyydellä. Kaupunkiin tutustuimme ensin lyhyellä ”johdantokierroksella” oppaan kanssa, mutta jatkoimme sitten keskenämme ja illemmalla teimme vielä toisenkin retken tarkoituksena nähdä Marsin portti, mutta se oli paketissa. Ranska on tänä vuonna remontissa – ensi vuoden Pariisin kesäolympialaisten takia. Reims oli tukikohtamme matkamme kahtena ensimmäisenä yönä.
(Useimmilla selaimilla Facebookin kuvakokoelmat aukeavat painamalla tuosta aikamääritteestä tekstin Meriharakka – Iirislahdesta maailmalle ja takaisin alla.
Epernay
Reimsistä lähdimme – ainakin meille – matkamme pääkohteeseen eli Epernayn pieneen kaupunkiin ja siellä erityisesti Avenue de Champagnen varrelle. Tarkkaan ottaen aloitimme päivän tutustumalla samppanjan valmistusprosessiin Nicolas Feuillatten tehtaassa. Täällä samppanja ei kypsy tammitynnyreissä eikä pulloja tanssiteta puisissa telineissä vaan teräs kiiltää ja robotit hoitavat homman. Tutustumiskäynti päättyi, luonnollisesti, samppanjamaistiaisiin.
Avenue de Champagnen varrella oli mahdollisuus tutustua halutessaan noin tusinaan muita samppanjataloja ja poikkesimmekin aika monessa.
Päivän toiset samppanjamaistiaiset kuuluivat ryhmämatkamme ohjelmaan vähän pienemmällä Charles Mignonin samppanjatilalla.
Erityisesti Avenue de Champagne tarjosi lukuisia instagrammattavia kohteita, joten Lassekin päätyi ottamaan minusta niin monta kuvaa, että jaoimmekin niitä omana kokoelmanaan Facebookissa päivän päätteeksi :-) Jaoimme kyllä vähän myöhemmin asiallisempiakin kuvia tästä päivästämme samppanjan synnyinsijoilla.
Troyes (ja Chablis)
Reimistä matkamme jatkui Dijoniin, mutta matkalla sinne vietimme pari tuntia Troyesin kaupungissa ja poikkesimme tutustumaan Chablisin alueen viineihin Chablisin kylän liepeillä. Täällä pääsimme jo keskelle viinitarhojakin. Tämän vuoden sadonkorjuu alkanee viikon päästä ja meitäkin houkuteltiin kevyesti jäämään korjuuhommiin Clotilde Davennen tilalle, sillä sadonkorjuu tapahtuu käsin ja sesonkityöntekijöitä tarvitaan siis runsaasti. Opimme myös, että kuohuviinin nimi täällä on cremant, sillä samppanjaksi sitä ei enää tällä alueella saa kutsua. Maistelimme siis viinejä (ja cremantia) tälläkin tilalla.
Dijon
Dijoniin saavuimme vasta illlansuussa ja tällä kertaa hotellin sijainti ei enää ollutkaan niin upea kuin Reimsissä. Ibis-hotellista konferenssikeskuksen liepeillä oli kaupunkiin muutama kilometri – ei nyt mahdoton matka käveltäväksi, muttei kuitenkaan sellainen, että kaupungissa tuosta vaan pistäytyisi ensin yhdellä ja sitten toisella retkellä. Hotelli sinänsä oli kiva. Dijoniin tutustuimme omatoimisesti seuraavana päivänä kiertämällä kaupunkia esittelevän ”pöllöpolun” kokonaan ja tutustumalla useampaankin reitin varren kohteeseen vähän tarkemminkin.
Dijonista jaoimme kuvia kahtena iltana, ensin vain toteemieläimistä ja seuraavana päivänä koko ”pöllökierroksesta”.
Dijonista olisi siis ollut mahdollista tehdä myös päiväretki läheiseen Beaunen kaupunkiin – ja osallistua matkan neljänteen viininmaistajaisiin, mutta koska silloin Dijonille olisi käytännössä jäänyt aikaa vaan muutama iltapäivän tunti, päätimme tässä kohtaa rauhoittaa kiertomatkaa ja viettää koko päivän Dijonissa. Sai niitä Burgundin alueen viinejä Dijonin ravintoloistakin …
Auxerre
Matkamme viimeinen käyntikohde oli Auxerren pieni kaunis kaupunki Yonne-joen rannalla. Kaupunki oli sunnuntaina hiljainen – siis mitä parhain aika kierrellä vanhan kaupungin keskustaa muutaman tunnin ajan ja poiketa välillä kahvilassa haukkaamassa jotain. Ristikkotaloja alkoi kyllä tässä vaiheessa tulla jo melkein korvista ulos, vaikka ne kauniita ovatkin! Auxerressa turistia olisi opastanut Cadet Rousselle, mutta toisin kuin pöllön matkassa Dijonissa, emme täällä ehtineet kiertää ihan koko kaupunkia ”ulosottomiehen” matkassa.
Auxerren jälkeen suuntana olikin jo taas Charles de Gaullen lentokenttä ja Finnairin iltalento Helsinkiin.
Albatrosin reissuun olimme melko tyytyväisiä, mutta tarkemmin tästä vielä myöhemmin. Finnairin toimintaa jäimme sen sijaan taas kerran vähän ihmettelemään, sillä siitä huolimatta, että olimme ostaneet (2×7 euroa) vierekkäiset istumapaikat koneen etuosasta (rivi 12), niin meidät siirrettiin portilla riville 26. Kone oli täynnä, joten jäimme ihmettelemään, että miksi ostamamme paikat piti antaa joillekin muille ihmisille. Katsotaan selittääkö Finnair tätä joskus – ja maksaako meille tuon 14 euroa takaisin.
Hmm.. mielenkiintoista tuo Finnairiin liittyvä asia. Ilmeisesti teillä kuitenkin oli vierekkäiset paikat? Kysyittekö asiaa heiltä samantien? Mielenkiinnolla kuulisin, miten tuohon asiaan tulevat vastaamaan. Mitä tulee Ranskaan, niin maa on jäänyt meille varsin vieraaksi, oikeastaan olemmme tutustuneet vain maan Alppien alueeseen emmekä ole edes Pariisissa käyneet. Paljon maassa olisi kuitenkin kiinnostavaa nähtävää.
Kiitos kommentistasi! Palaan tuohon Finnair-kuvioon kunhan he ovat palanneet asiaan :-) Tuo Nomadmanian tai jopa Traveler’s Century Clubin maatasoa tarkempi lista alueista houkuttelee kivasti vähän laajempaan tutustumiseen – tosin Nomadmanian 22 aluetta Ranskassa tuottaisi kyllä jo aika samanlaisiakin kokemuksia, sillä eivät ne kaikki ainakaan muutamien päivien vierailuilla turistille näyttäydy oleellisesti erilaisina. Me olemme Pariisin lisäksi tehneet enemmän reissuja Nizzan ympäristöön, Bretagneen ja nyt nuo pari viinialuetta.
Noista Ranskan merentakaisista osista olen viime aikoina iskenyt silmäni Uuteen Kaledoniaan, kun huomasin, että Singaporesta olisi Noumeaan suoria lentoja, ja kaupunkikin vaikuttaa ihan mukiinmenevältä.
Ehkä pitäisi silti malttaa tutustua ihan Euroopan Ranskaankin vähän paremmin. Nuo kaupungit vaikuttavat viehättäviltä ja kaipa niissä saa vierailla vaikkei viinistä välitäkään :) Ranskasta en ole nähnyt muuta kuin Pariisin, Rivieran ja Strasbourgin. Lyoniin piti mennä herkuttelemaan, mutta Finnair taisi perua reitin ennen kuin lennot edes alkoivatkaan. Ja niin, olenhan käynyt myös Geneven naapurissa Annemassessa, kun ratikalla pääsi aivan rajalle. Nykyisin taitaa päästä jo rajan ylikin.
Kiitos Daniel! Kieltämättä meitäkin ovat kiehtoneet merentakaiset alueet manner-Ranskaa enemmän Traveler’s Century Clubin pisteiden takia ainakin :-) – mutta välillä on kiva tehdä pikkureissuja ihan ”kotikulmilla”, siis Euroopassa, jossa hanavettä voi juoda eikä käteistä tarvita.
Olen viime aikoina hämmentynyt siitä kuinka harva tuttuni on edes kuullut Ranskan merentakaisista alueista. No harva matkustaa/lukee matkablogeja yms yhtä tiiviisti kuin itse.
Kiitos Mari! Ranskan merentakaiset alueet ovat kyllä mielenkiintoinen kuvio. Kanadan rannikolla St Pierre & Miguelonissa paneuduin kyseiseen alueeseen vähän tarkemminkin ja mieleeni jäi ainakin, että Ranska(n valtio) työllistää siellä sen verran paljon, että haluja irtautua Ranskasta ei ole. Samaan tapaan Reunion on kyllä tietynlainen keidas naapureihinsa verrattuna vaikkei itsenäinen olekaan. Komoreiden saarilla käyneet ovat kommentoineet, että ihmiset siellä eivät ole kovin vieraanvaraisia länsimaalaisia kohtaan ja joku arveli senkin johtuvan mm. siitä, että samalla alueella oleva Mayotte, joka kuuluu edelleen Ranskalle, on heidän mielestään tehnyt paremman valinnan jäädessään Ranskalle, eli jotenkin logiikalla happamia ovat pihlajanmarjat …
Ranska on mahtavan monipuolinen ja suuri maa – mekin olemme melko paljon kierrelleet, mutta silti on käymättä varmaan valtaosa manner-Ranskan alueista (laskentatavasta riippuen) ja kaikki merentakaiset. Näistä tämän retkenne kohteista tuttu on ainoastaan Dijon. Niin ja toki myös Cremant-kuohuviini ja sen valmistus on tuttua – olimme jopa muutama vuosi sitten yhden päivän mukana viinikorjuussa! Cremantia varten rypäleet kerättiin käsin ja valikoiden niin, että tertuista leikattiin mahdolliset huonot osat pois. Oli kyllä yllättävän raskasta ja selkään sattuvaa työtä, ja täytyy kyllä ihmetellä miten paikallinen väki jaksoi, sillä suurin osa oli melko iäkkäitä, ja toisin kuin me, olivat kovatahtisessa korjuuhommassa monta päivää putkeen.
Kiitos Anne! Chablisin alueella vieraillessamme meitä, siis koko ryhmäämme, ainakin vitsillä kovasti houkuteltiin jäämään sadonkorjuuseen ja (suomalainen) oppaamme taisikin mainita, että joskus vuosia sitten hän on ollut mukana sadonkorjuussa. Ei nyt ”kehunut” työtä niinkään, mutta tiloilla järjestetään ilmeisesti hyviä juhlia sadonkorjuun valmistuttua ja jo niiden takia kannattaa viikko (tai pari) kuulemma rehkiäkin :-)
Ranskan viinialueet kiinnostavat ja vielä joskus täytyy lähteä niitä kiertämään. Minuakin jäi ihmetyttämään Finnairin toiminta. Luulisi, että tuossa tilanteessa maksetuista paikoista saa rahat takaisin, vaikka summa ei iso ollutkaan.
Kiitos Merja! Jos ymmärtäisi syyn sille, että omasta mielestäni samanarvoisille paikoille istutetaan jotkut toiset omasta mielestäni samanoloiset ihmiset, niin tuon voisi ehkä hyväksyäkin. Nyt hommassa ei tuntunut olevan mitään järkeä – mutta joo, anoimme ja saimme rahat takaisin, vaikka lentoemäntä sitten lopulta saikin meidät siirrettyä aika lähelle varaamiamme paikkoja. Mutta jo tuo sotku, että ensin istut yhteen paikkaan ja sitten muutat, ja yrität saada käsimatkatavarasikin muuttamaan lähellesi, sillä eihän niitä kannata koneessa jättää 10 riviä taaemmas, oli sen verran rasittavaa, että rahat takaisin -kuvio oli minusta enemmän kuin perusteltu.
Kivan ja monipuolisen kuuloinen reitti. Road trip Ranskan viinialueilla, erityisesti Champagnessa, on meillä korkealla matkasuunnitelmien listalla, joten kaikki aiheeseen liittyvä tulee luettua suurella mielenkiinnolla. :)
Kiitos Kati! Champagnen alue on helposti tavoitettavissa vaikka Pariisista junalla, esimerkiksi Reims ja Epernay ovat junayhteydenkin päässä.