Matkamme ovat koronavuosien jälkeen olleet useampaankin kertaan yhdistelmä uusia maita ja ”unelmakohteita”, jotka ovat vielä olleet kokematta. Tämän reissun kohde oli Okavangon suistoalue Botswanassa, joka oli ehdottomasti poikkeamisen arvoinen, vaikka Botswanassa olimmekin jo käyneet.
Okavangon alueella on lukuisia lodgeja, joita täällä yleensä taidetaan kutsua leireiksi, campeiksi. Me vietimme kaksi vuorokautta Camp Xakanaxassa ja kaksi Camp Okavangossa. Leirien välinen etäisyys oli alle 100 kilometriä, pienkoneella lentäen 10 minuuttia, mutta ne olivat aika erilaisia. Xakanaxassa teimme safariajoja jeepeillä, mutta Camp Okavangossa ei edes ole autoja, joten retket tehdään veneillä tai kävellen. Xakanaxassa näimme melkein kaikki Afrikassa safareilla yleensä nähtävät eläimet, myös leijonia ja leopardin. Camp Okavangon kävelysafarin teimme saarelle, jossa teoriassa voi olla myös leijonia, mutta onneksi emme niitä kohdanneet, jalan siis! Oppaalla oli kyllä ase matkassa, varmuuden vuoksi.
Tässä Facebookissa tuoreeltaan jakamiani kuvakokoelmia Okavangon suistosta – lisää sitten varsinaisina blogijuttuina vähän myöhemmin.
Camp Xakanaxa
Portti Okavangon suiston alueelle on Maun lentokenttä. Sieltä matka jatkuu pienkoneilla, jotka tekevät kierroksia leiristä toiseen. Meidän matkamme Xakanaxaan meni kolmella pompulla, siis kahden muun leirin kautta.
Lentokentältä matka jatkui suoraan iltasafarille – matkalaukkumme meni toisella autolla suoraan leiriin. Leiri on Moremin riistansuojelualueella, kuten moni muukin leiri. Alueella voi myös liikkua Maunista vuokratulla ”teltta-autolla”, tosin ajomatkaa Maunsta Moremin alueelle kertyy tien kunnosta ja reitistä riippuen jopa lähemmäs 5 tuntia – henkilökuntakin kuulemma useimmiten kulkee välin lentäen.
Suosikkikuvani:
Toinen erä kuvia Xakanaxan leirissä viettämistämme päivistä:
Suosikkikuvani:
Camp Okavango
Kamat kasaan ja aamusafarille, joka päättyi tapauksessamme kiitoradan reunaan. 10 minuutin lento ja olimmekin jo Camp Okavangon portilla. Täällä kiitoradalta olikin vain kävelymatka lodgeen, sillä tosiaan, autoja täällä ei olekaan, kun ei ole teitäkään.
Suosikkikuvani:
Mokoro-retken jälkeen teimme Camp Okavangossa aamulla kävelysafarin läheiselle saarelle. Keniassa mm. Crescent Islandilla tekemiimme kävelysafareihin verrattuna saari oli isompi ja sen myötä eläimet saattoivat pysytellä kauempana meistä, eli ihan ”kosketusetäisyydelle” ei päästy. Oppaallamme oli varmuuden vuoksi ase leijonia, leopardeja tai ehkä puhveleitakin varten, mutta mitään niistä emme (onneksi?) nähneet. Alkuillan veneretkellä näimme virtahepoja, krokotiilin ja liskon – lukuisten lintujen lisäksi.
Suosikkikuvani:
Tuolta on paljon hyviä muistoja, mokoro veneillä oli hieno kulkea. Päästiin itsekin ”melomaan”, oli vaikeampaa kuin miltä se näytti. Muutenkin safarille olisi taas useamman vuoden jälkeen mukava päästä. Kiva lukea teidän juttuja siltä suunnalta.
Kiitos Mikko! Safareilla kannattaakin mielestämmme käydä harvakseltaan, sillä kovin taajaan toteutettuna nekin, safariajot, voivat jo tuntua vähän tylsiltä, sillä havaintojen välissä on toki paljon autossa istumistakin.
Hienoja kuvia. Omissa suunnitelmissa olisi lähteä Maunista maasturilla kiertämään Botswanaa, ja erityisesti Okavangoon jossa toki liikkuminen on rajoitettua omalla autolla kun vesistöä niin paljon ympärillä ja osassa alueista (ns. game reserve alueet) ei ehkäpä omatoimista liikkumista sallita. Opastettu matka toki on helpompi vaikka campeista käsin pystyy osallistumaan maksullisiin safareihin, jolloin voi keskittyä vain luontoon eikä ajamiseen. Samoin nuo pienkonelentojen varaukset olisi samassa paketissa.
Kiitos Jani! Kyllä tuon ensimmäisen leirin, Camp Xakanaxa, lähellä näkyi leirin ulkopuolella noita ”teltta-autoja”. Toinen leiri oli sitten taas niin ”märällä” alueella, että siellä ei autoja ollutkaan, leirilläkään. Tuo Camp Okavango näyttää olevan listahinnaltaan sesongista riippuen (juuri nyt netistä katsottuna) 895 dollaria per nuppi per yö (mid-season), mutta se sisältääkin sitten kaiken, majoituksen, täysihoidon pyykinpesua myöten ja kaikki aktiviteetit.
Upeita eläinkuvia! Virtahepo on eläimenä minusta symppis ja tuossa sinun kuvassa näyttää siltä kun ne nauraisivat eli selkeästi jotain mukavaa heillä on menossa. Afrikassa tuo luonnonvalo on niin erilainen kuin meillä täällä eli valokuvissa on sellainen ”lämmin hehku kaikissa”. Harjalinnun muistan aiemmilta reissuiltanne – näyttävä lintu! Hyvää matkan jatkoa!
Kiitos Marjo! Virtahepo on siitä hassu eläin, että se näyttää monella tapaa sympaattiselta, mutta on Afrikan pahoin (ihmisten) tappaja – malariahyttystä ehkä lukuunottamatta.
Tämä vaikuttaa kyllä todella upealta reissulta. Facen puolelta sitä jo seurailinkin. Vaikuttaa matkalta joka on lisättävä unelmamatkojen listalle. Tämä myös on ehdottomasti matka joka täytyy tehdä räätälöitynä, ellei valmismatkoja tuonne tehdä. Suosikkikuvasi sai nauramaan. Tästä voisi tehdä kilpailun, jossa virtahevolla on puhekupla ja siihen paras lause palkitaan;)
Kiitos Hannele! Olympian valmismatkan ryhmä oli samoilla seuduilla samaan aikaan, eli valmismatkojakin tuonne on. Me halusimme kuitenkin vähän Olympian matkan safariosuutta lyhyemmän safarikokemuksen ja siihen rinnalle pari uutta maata, joten emme siitä innostuneet. Kahden hengen ryhmä on tietysti myös tavallaan kivampi kuin 15 hengen :-)
Oltiin näköjään Botswanassa samaan aikaan! Me tosin Okavangon suiston sijaan Chobe-joella, jossa sielläkin oli valtavasti virtahepoja! Todella söpö tuo kuva nauravasesta pikkuhiposta, ai että. Botswana teki nopeasti hyvän vaikutuksen, ja varmaan mekin tullaan palaamaan maahan toistamiseen, kun nyt oli aikaa vain varsin lyhyeen vierailuun Kasanessa ja Choben kansallispuitossa. Okavangon suisto kiinnostaisi tottakai, ja myös etelämpänä riittäisi paljon mielenkiintoista nähtävää.
Kiitos Anne! Me vietimme aikaa Chobessa vajaat kymmenen vuotta sitten, nyt sitten Okavangon suistossa. Seuraavaksi sitten Kalaharin autiomaa :-)
Vaikuttaa upealta reissulta. Safarit ovat kyllä aina ikimuistoisia. Mukavaa jatkoa matkallenne!
Kiitos Terhi! Ovathan ne ”söpöjä” – Afrikan isot eläimet luonnossa.
Upeita eläimiä ja varmasti kokemuksena hieno, mutta minä stressaisin noista lennoista niin paljon, että enpä tiedä uskaltaisinko tuollaisella seikkailulle lähteä. Mutta tietenkin, jos ei ole teitä, niin vähän vähissä vaihtoehdot ovat…
Kiitos Anna! Melkeinpä veikkaisin, että tässäkin tapauksessa lentokone, pienikin, on turvallisempi vaihtoehto kuin auto :-)