Olemme Mosambikin myötä käyneet 153 (Lasse 154) maassa. 153 maan jälkeen meillä on maailmassa vielä käymättömiä maita 40. Näistä 40 maasta 22 on Afrikassa, 12 Oseaniassa ja 6 muualla. Jutun otsikkokuva onkin Mosambikista, Intian valtameren rannalta Bilenestä.
Afrikka – 22 maata
Afrikassa monissa maissa riehuu sisällissota tai maassa on muita jatkuvia levottomuuksia siinä määrin, ettei niihin matkustamista suositella.
Tällaisia maita ovat (siis niistä maista, joissa emme vielä ole käyneet) Burkina Faso, Etelä-Sudan, Guinea, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta, Mali, Niger, Somalia, Sudan ja Tsad. Lisäksi viisumien osalta erityisen haastavia ovat Libya ja Päiväntasaajan Guinea.
Ainakaan vielä emme taida suunnata mihinkään näistä maista, sillä emme tavoittele 193 maata ja ainakin toistaiseksi olemme pitäneet periaatteena, että matkan pitää myös tuntua ainakin jossain määrin lomalta ja kovin tiukasti henkivartijoiden ympäröimänä liikkuminen saattaisi sitä tunnelmaa vähän pilata. Myöskään kovin haasteellinen viisumiprosessi ei oikein houkuttele.
Mutta näidenkin rajausten jälkeen Afrikassakin on vielä aineksia useammaksikin matkaksi, esimerkiksi:
- Nigeria, johon voisi ehkä sittenkin liittää Sierra Leonen ja Liberian. Lähinnä siksi, että nekin ovat ”helppoja” kohteita ja Nigeriasta on suoria lentoja Sierra Leoneen. Sierra Leone taitaa nykyisin olla jo yksi eurooppalaisten talvipakokohteitakin. Nigerian viisumi on kuulemma haastava, mutta jos tarttuisimme Kamelimatkojen Nigerian matkaan, niin sekin kai hoituisi.
- Afrikan sarvi onkin sitten jo haastavampi Sudanin nykytilanteen takia. Aventuran ohjelmassa on toiveikkaasti ensi syksylle Djibouti, Eritrea, Etiopia, Sudan -kierros, mutta eipä taida Sudanin tilanne kovin nopeasti rauhoittua. Etiopiassa erityisen kiinnostava kohde olisi Lalibelan kalliotemppelit, mutta nekin ovat tällä hetkellä Etiopiassa alueella, jonne matkustamista ei suositella lainkaan. Ehkä voisimme harkita myös vain muutamaa maata näistä, jos tilanne ei kokonaisuuden osalta rauhoitu.
- Gabon, jonne jo kerran olimme menossa, mutta jäimme silloin ilman viisumia ja Kongon tasavalta (Brazzavillen Kongo) voisivat olla kiinnostavia tasamaan gorillojen takia ja voisihan sitä Brazzavillesta ainakin ihailla joen toisella rannalla olevaa 17 miljoonan asukkaan Kinshasan kaupunkia, siis Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunkia, vaikkei joen ylitykseen ryhtyisikään.
- Pieni Burundi ja saarivaltio Komorit olisivat kai sinänsä nekin ihan kelvollisia matkakohteita, mutta toistaiseksi en ole oikein maapistettä parempaa syytä keksinyt niissä pistäytymiseen.
Kaikkia näitä tuskin tulemme toteuttamaan, hyvä jos edes pari näistä – ja niidenkin matkojen lopullinen reititys riippuu sitten tilanteesta, niin kohdemaissa kuin osaltamme.
Oseania – 12 maata
Kevättalvella muutamakin maailmanmatkaaja -ystäväni kiersi kaikki Oseanian valtiot – ja yhdellä (Instagram-stooreissa) on viiden viikon kierros samoissa merkeissä juuri (marraskuussa 2023) meneillään. Oseanian kierros tarkoittaisi kuitenkin todella runsasta lentämistä ja monen monta loppujen lopuksi ilmeisesti sittenkin aika samanlaista saarivaltiota, joten toistaiseksi emme ole oikein tästä listasta innostuneet: Fiji, Kiribati, Marshall-saaret, Mikronesia, Nauru, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Samoa, Solomon-saaret, Tonga, Tuvalu ja Vanuatu.
Koko listan kiertoon olisi kyllä taas mahdollisuus keväällä 2025 Aventuran valmiilla matkalla :-)
Palau
Poikkeuksena Palau, jonne olemme menossa maaliskuussa. Maaliskuun kaukomatkamme varsinaiset pääkohteet ovat Tokio, joka on meiltä vielä kokematta ja Taiwan, joka on viimeinen itsenäinen maa (197 maan lista), mutta ei YK:n jäsenvaltio, joten Kosovon, Palestiinan ja Vatikaanin jatkoksi tarkoitus on käydä vielä Taiwanissakin. Taiwanista puolestaan löytyi suorat lennot Palaulle, joten käydään nyt tämän verran maistelemassa Tyynen meren saarivaltioita. Tahitilla ja Moorealla, Ranskan Polynesiassa, ja Chilelle kuuluvalla Pääsiäissaarella olemme käyneet aikaisemmin, mutta emme yhdessäkään alueen itsenäisessä valtiossa.
Muut 6 maata
Keräilyerä :-) Afganistan, Irak, Jemen, Syyria, Pohjois-Korea ja (Pirkon osalta) Venezuela.
Näistä Afganistaniin tai Pohjois-Koreaan emme haikaile. Pohjois-Koreassa olisi vuosia sitten ollut ihan helppokin käydä, mutta sikäläinen teatteri ei kiinnostanut meitä silloinkaan.
Irak ja Syyria kiinnostaisivat ja matkakaan niihin ei olisi kovin pitkä. Kumpaankin on myös tarjolla valmiita matkoja, Syyriaan suomalaisiakin. Travellerin matkaohjelmassa oli jo matka Syyriaan keväällä 2024, mutta juuri nyt Lähi-Idässä vallitsevan tilanteen takia se on toistaiseksi peruutettu. Jemenkin, Socotran saari, voisi kiinnostaa, mutta toistaiseksi lentoyhteydet sinne ovat olleet luokkaa kerran viikossa ja niitäkin on peruttu ja reipas ulkoilmaelämä pienellä saarella kokonaisen viikon (tai huonossa tilanteessa kaksikin viikkoa) ei sittenkään ole ihan innostanut, vaikka kohdetta pariin otteeseen olenkin tutkinut tarkemminkin.
Kaikkiin näihin maihin tarjoaa ryhmäreissu esimerkiksi kansainvälinen Lupine Travel -matkatoimisto.
Venezuelaa selvitimme hiukan jo kevättalvella Haitin ja Etelä-Amerikan kohteiden rinnalle, mutta emme sitten kuitenkaan enää halunneet lisätä sitä sille kierrokselle. Miamista jäi kuitenkin silloin edelleen Biltmore-hotellin uima-allas kokematta, ja joissakin Etelävaltioiden kaupungeissa, vaikka Nashvillessä ja New Orleansissa voisi vielä joskus käydä, joten siihen voisikin ehkä sitten yhdistää myös pistäytymisen Caracasissa, luultavasti lentoyhteyksien takia Panaman kautta. Aika näyttää.
Näistäkään kuudesta emme välttämättä tule koskaan toteuttamaan kuin ehkä muutaman, jos sitäkään.
Varsin vaikeita alkavat nuo teidän puuttuvat maat jo olla. Aventuran retki voisi olla näppärä tapa tutustua Tyynenmeren saarivaltioihin, mutta kovin edullisesti tuo ei näköjään onnistu, jonka lisäksi lukuisat lennot tekevät tuosta varmasti varsin raskaan. Muutamia kohteita tuossa puuttuvien listassa muutenkin olisi, jotka voisivat itseäni kiinnostaa.
Kiitos Mikko! Näinhän se on, että loppua kohti tämä vaikeutuu – jos ei sitten ole kaukoviisaasti tehnyt sellaista päätöstä, että matkustetaan nuorena kauas haastavimpiin kohteisiin ja jätetään Eurooppa viimeiseksi. Tavallaan olisi kannattanut :-)
Kyllähän nuo kohteet kieltämättä kuulostaa melko hankalilta. Tämä on yksi syy, miksi en itsekään ole koskaan haaveillut kaikkien maiden läpikäynnistä, vaikka maa- ja aluebongausta nykyään harrastankin. Suurin osa Afrikan maista sekä nuo Oseanian kohteet ovat sellaisia, että ne tulee varmaan jäämään itseltä välistä. En myöskään koe, että Tyynenmeren saaret jaksaisivat loppupeleissä kiinnostaa enää pitkän kiertoreissun loppuvaiheessa, kun saaret tuppaavat tosiaan olemaan melko samanlaisia keskenään. Minulla on tällä hetkellä kasassa vasta 45 maata, joten kierrettävää kyllä riittää ihan tarpeeksi muutenkin :) Joskus harmittelen sitä, että aloitin matkustelun kunnolla vasta noin viisi vuotta sitten, mutta kaipa se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kiitos Cilla Maria! Juu, ihan vaan siksi, että on ”pakko” käydä kaikissa maissa, emme taida viitsiä ihan mihin tahansa maailman kolkkaan itseämme änkeä.
Caracasiin on sujuvat lentoyhteydet Turkish Airlinesilla, tai oli ainakin silloin, kun sitä katsoin. Parin tunnin vaihdot mennen tullen. Mutta onko Caracasin turvallisuustilanne kohtuullinen? En oikein osaa sanoa, miksi sinne haluaisin, mutta luin joskus ikuisuus sitten romaanin nimeltä Caracasin hiiret, ja siitä lähtien Caracas on jäänyt kummittelemaan, vaikkei siellä taida olla mitään hirvittävän ihmeellistä.
Palauhun olisi nyt lentoja myös Singaporesta. Olen lähdössä Singaporeen toukokuussa sillä ajatuksella, että jatkan sieltä johonkin ihan uuteen paikkaan, ja Palau olisi yksi vaihtoehto, Noumea on toinen. Jokerina olisi Dhaka, mutta luettuani teidän kokemuksenne Dhakan liikenteestä en oikein tiedä, haluanko sinne ruuhkiin seisomaan. Port Moresbyä olen miettinyt myös, mutta se ei taida olla kovin kummoinen paikka, ja ehkä Papua-Uudessa-Guineassa pitäisi nähdä jotakin muuta kuin heidän ilmeisesti aika surkea pääkaupunkinsa.
Jos ei nyt ihan Naurulle halua, niin noita Tyynenmeren saaria saavuttaa suht helpostikin. Singaporesta, Hongkongista ja Los Angelesista voi lentää nonstop Fidzille, mistä eteenpäin minne vain, siellä on ihan päivittäisiä lentoyhteyksiä mm. Tongalle. Fidzi ja Tonga olivat keskenään sittenkin aika erilaisia, ihan kansojen ulkonäöstä ja luonteesta lähtien. Mutta jos siihen lisäisi kymmenen valtiota päälle, niin sitten varmaan jo turtuisi.
Djiboutia voinee jossain määrin suositella. Viisumi helppo, lentoyhteydet helpot, byrokratia helppoa, turvallisuustilanne ihan hyvä ja Lake Assal kokemuksena helppo, hauska ja kiva. Kuolleellamerellä en ole käynyt koskaan, mutta Lake Assalpa on vielä suolaisempi, ja vielä syvemmällä! Itse Djiboutin kaupunki ei ollut kovin kummoinen, mutta kyllä siellä päivän vietti katsomassa, millaista on elämä somalien kaupungissa. Eritrea ei sitten olekaan helppo, mutta Asmara kiinnostaisi todella kovasti. En oikein tiedä, milloin sen uskaltaa ottaa työn alle. Turvallistahan siellä kyllä olisi, mutta viisumi pitäisi ensin jotenkin onnistua saamaan.
Kiitos Daniel!
Panamasta näyttäisi olevan, Istanbulista ja Madridista ja Lissabonista yhteyksiä Caracasiin. Mutta ihan vaan Atlantin ylitys Caracasissa pistäytymisen takia – ja vaan minun puuttuvan maapisteen takia – ei kuullosta ihan järkevältä. Mutta ehkä jos siihen tosiaan onnistuisi yhdistämään vaikka jotain Yhdysvalloista. Yksi ystäväni kävi äskettäin yhden yön verran Caracasissa, maapisteen takia. Toisaalta Isla Margaritakin voisi olla kiinnostava … katsotaan miten käy.
Papua-Uusi-Guinea pitäisi tosiaan suunnitella siten, että Port Moresbystä siirtyisi saman tien jonnekin muualle, sillä se on ilmeisesti jokseenkin ”kelvoton” kaupunki.
Djibouti ainoana kohteena tuolla suunnalla kuullostaa vähän tylsältä, jos siihen edes tuon Eritrean saisi rinnalle, eli pitänee tutkia jossain vaiheessa vähän sitä viisumikuviota.
Maita näköjään riittää, vaikka olisi reissannut niin paljon ja pitkään kuin te. Olette varmaan niin tottuneet olemaan matkan päällä, että se ei ehkä tunnu rasittavalta? Itse kun uupumuksen kourissa olen joutunut jättämään työni (tai ainakin yrittämään sitä) ja pyrkimään vain oleilemaan, alkoi jo neljä matkaa vuodessa sekin tuntumaan liialta. Vaikka kuinka tekisi mieli! Mutta, ymmärrän siis hyvin että ihan joka paikkaan ei halua lähteä, vaikka maa puuttuisi käytyjen maiden listalta :)
Kiitos Raija! 193 – tai 197, jos mukaan otetaan vielä pari ei YK:n jäsenvaltiota – on tietysti aika monta. Tietynlainen rutiini matkan päällä olemiseen on tietysti kehittynyt ja useimmiten kaukomatkammekaan eivät ole paria, kolmea viikkoa pitempiä, joten kyllä niistä selviää. Ehkä jos emme olisi jokseenkin normaalikuntoisia, niin tilanne voisi olla toinen, mutta toisaalta tuskin silloin ”väkisin” harrastaisimmekaan matkailua.
Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta poimia noista käymättömistä maista yksittäisiä sen mukaan miten muuhun reittisuunnitelmaan osuu ja turvallisuus huomioiden.
Kiitos Mari! Tilanteet maailmalla tosiaan muuttuvat, valitettavasti usein siten, että turvallisuustilanne romahtaa hetkessä, mutta tilanteen normalisoituminen kestää kauan.
Arvostan kyllä tätä maabongailua ja erityisesti sitä, että jäljellä olevat maat tekevät kuin itsestään osan matkasuunnitelmista. Itsellä kun on monesti vähän se ongelma, ettei tiedä mihin menisi kun kaikkialla olisi kiva käydä. Ja monessa paikassa useampaan otteeseen.
Kiitos Outi! Juu, ei ole toistaiseksi ollut matkaideoista pulaa :-)
Kiitoksia maininnasta jälleen! :)
Jos tosiaan Sierra Leone ja Liberia ovat suunnitelmissa, niin ne saattaa olla järkevää yhdistää justiinsa vaikka tuohon Nigeriaan. Lennot Freetowniin ja Monroviaanhan ovat ihan naurettavissa hinnoissa, jos Suomesta lähtisi varta vasten käymään. Esim. Air Peace lentää Lagosista suoraan Freetowniin ja siellä olisi vastassa visa on arrival.
Tšadin sisällyttäminen kaiken maailman matkustusvaroituslistauksiin (joita pitää lukea, kyllä!) on surullista ja suurin vääryys mitä keksin. Tietyt rajaseudut tietenkin on parasta välttää, kuten nykyään Suomessakin, mutta muuten maan listaamiseen ei ole mielestäni perusteita. Maassa kun ei ole esimerkiksi jihadistisiä perinteitä, eikä aavikoilla tai savanneilla siten vaani terroristeja. No, nyt kun sanon tämän, niin huomenna varmaan tapahtuu vähintään vallankaappaus…
Kiitos Anssi! Palataan tähän kunhan vuosi ehtii vaihtumaan. Ehkä Freetownista pääsisi tosiaan vielä Monroviassakin pistäytymään, jos Nigerian reissu muuttuu ryhmämatkasta meille räätälöidyksi reissuksi. Tai sitten ehkä ryhmäreissun loppuun voi lisätä lisäosioita :-) Tsadiin en osaa ottaa kantaa – brittien matkustusinfo värittää maan pohjoisosan punaiseksi ja pääosan etelästä keltaiseksi: ”… advises against all but essential travel to the rest of Chad, including the capital, N’Djamena”.
Ei ole teillä enää paljon ”helppoja” valtioita käymättä. Irak on helposti saavutettavissa nykyään, varsinkin Kurdistanin itsehallintoalue. Tiettyihin maihin vaadittava viisumit ja niiden hakuprosessit ovat hieman uuvuttavia ja itselläni viime kevään lähes kolmen kuukauden Pakistanin viisumien hakuprosessi oli todellakin sellainen johon en enää haluaisi joutua. Kävin kuitenkin syksyllä Egyptissä ja siinäkin piti viisumilomakkeita täytellä mutta sen saikin jo parissa päivässä.Itselläni on vielä paljon käymättömiä valtioita, mutta vain rajallinen määrä lomapäiviä – käänteisesti teihin verrattuna.
Kiitos Jani! Juu, Erbilissä ovat monet tainneet käydä ”kuittaamassa” Irakin, mutta kun haluaisin nähdä Bagdadin … ”lomapäiviä” toki olisi, mutta emme mekään ihan koko aikaa halua reissussa olla, toistaiseksi tahti on ollut luokkaa reissu per kuukausi ja etenkin kesäisin reissut ovat usein olleet lyhyitä kotimaan reissuja. Jatkossa ehkä jopa vähän vähemmän lukumääräisesti per vuosi.
Miten tuo on noin hankalaksi mennyt? Mä kävin Pakistanissa syksyllä 2020, ja nettiviisumin hakuprosessi oli kyllä sillä lailla työläs, että taisi mennä lähemmäs tunti ennen kuin kaavake oli täytetty ja maksu hoidettu, mutta sitten sieltä tuli parissa päivässä pdf, joka vaihtui sujuvasti viisumiksi Lahoren lentoaseman kaurismäkeläisessä viisumihuoneessa.
Ja Egyptiin sai keväällä 2021 sellaisen tarran ihan Kairon lentoasemalta, dollareilla, jostain luukusta. Se oli todella helppoa.
Voit lukea Pakistanin viisumin hakemisesta tai se ongelmista blogistani. Mutta lyhyesti että PakVisa sivustolta voi hakea siis kahta erilaisia viisumia – Visa in your Inbox ja Tourist Visaa. Molempiin pitää syöttää samat tiedot liitteineen ja maksaa. Tämä Visa in your Inbox on siis VOA tyylinen, ja siinä toimitusaika on 2-3 päivää kun taas jälkimmäinen on oikea VISA ja siinä toimitusaika on 7-10 päivää ja se käsitellään lähimmässä lähetystössä eli Ruotsissa. Valitsin tuon jälkimmäisen ja kuvittelin että käsittely oli mennyt ko. ajassa, jolloin kentällä ei tarvitse alkaa niiden LOI yms papereiden kanssa enää pelaamaan. No Ruotsin Pakistanin suurlähetystössä on omat käsittely ongelmat ja sain se vasta 2.5 kuukauden jälkeen – viikko ennen matkaa. Siellä oli myös muiden suomalaisten viisumeja jotka toimitettiin heille 3 päivää ennen matkaa. Jälkiviisautta olisi ollut se, että olisi tajunnut hakea ”Visa in your Inbox” VOA. Kun passin numero on jo kiinni hakemuksessa sitä ei enää voinut käyttää VOA hakemiseen. Suurlähetystöstä ja Nadrasta ei saanut paljoakaan apuja – eivät edes puhelimeen vastanneet, tai sähköpostiin vastanneet että miksi hakemuksen käsittely kesti niin kauan. Lopulta Pakistanin kunniakonsulin ja Pakistanin turistiministeriön yms Gilgit viranomaisten korkeantason neuvotteluissa saatiin viisumit tehtyä.
Egyptin viisumi oli helppo. Olisi sen tosiaan voinut sieltä jotain luukusta hakea mutta aina parempi kun on mustaa valkoisella eli VISA valmiiksi maksettuna niin välttyy jonotukselta ja boarding vaiheessa säädöiltä.
Kiitos Jani – Daniel – asiaan liittyvästä keskustelusta. Osaltamme mielellämme ulkoistamme ongelmia, eli Pakistanin viisumin haki meille Traveller ja Egyptin viisumin Albatros, eli matkanjärjestäjät. Tosin aika moneen kysymykseen Travellerin edustajallekin piti vastata tuon Pakistanin viisumin osalta, hilpeimpiä näin lähes/yli 10 vuotta poissa työelämästä olleilta kysymykset entisistä esimiehistä yhteystietoineen.
Jani, olipas Pakistan hankala. Ehkä noita vaihtoehtoja ei – onneksi – ollut vielä syksyllä 2020, ja toki siihen aikaan ei muita turistejakaan ollut Lahoren kentällä yhden yhtä, joten ei tarvinnut jonotella.
Pirkko, hauskoja ovat myös nämä ”luettele kaikki maat joissa olet käynyt viimeisen kolmen vuoden aikana” ja sitten siellä on rajoitettu kenttä, jonne ei mahdu kuin pienen pieni murto-osa! Intia ainakin joskus niitä kyseli ja Djiboutikin. Laittelin sinne sitten muutaman passileimojen mukaan.
Kiitos Daniel (ja Jani) keskustelusta! Tuohon luettele kaikki maat, taisikin olla juuri Pakistanin osalta, Travellerkin tosiaan antoi ohjeeksi, että Euroopan, eli maat, jotka eivät leimaa, voi jättää listasta pois, me kun kuitenkin teemme ihan kohtuullisesti myös lähimatkoja. Kiina oli myös aikoinaan kun ihan työkuvioissakin tarvitsi sinne viisumia maa, johon piti noita maita luetella, aivan liian pieneen tilaan :-)
Onnea tähänastisesta saavutuksesta – hurjan paljon olette ehtineet kiertämään ympäri maailmaa :)
Komppaan muita, nuo puuttuvat maat vaikuttavat melko haastavilta – osa jopa jollain tasolla mahdottomilta? Onneksi itse olen maabongauksen alkumetreillä, joten turvallisia kohteita riittää enemmän kuin on rahaa tai aikaa :D
Kiitos Eveliina! Mikään ei ole mahdotonta, sillä onhan satoja ihmisiä käynyt kaikissa maailman maissa. Mutta hienoisia riskejä siinä joutuu ottamaan ja tinkimään omasta mukavuudestaan ehkä enemmän kuin olemme halukkaita tekemään.
Onnea, hieno määrä teillä on jo käytyjä maita takana! Moni Afrikan kohde on haastava turvallisuuden näkökulmasta, mutta onneksi joukossa on vielä niitä, joita voisi miettiä. Venezuelassa kävimme silloin, kun Isla Margaritan saarelle tehtiin vielä Suomesta pakettimatkoja. Onneksi mentiin, koska muuten Venezuela olisi saattanut jäädä käymättä.
Kiitos Merja! Ihan viime aikoinakin olen seurannut joitakin kansainvälisiä matkailuryhmiä ja niissä ihmiset kertovat myös käynnistään Isla Margaritalla, eli toki se on mahdollista. Järjestelyjen osalta ehkä kuitenkin tätä nykyä hiukan haastavaa.
Teillä kyllä hyvä määrä paikkoja käytynä! Itseäni kiinnostaisi Pohjois-Korea, sillä olisi mielenkiintoista nähdä miltä näyttää eristäytynyt valtio 2020-luvun globaalissa maailmassa.
Kiitos Anmarien! Toki monet etenkin aikaisemmin tuolla(kin) kävivät, mutta koska eristäytynyt valtio näyttää valvotusti siellä liikkuvalle turistille juuri siltä, kun diktaattori haluaa, niin menee mielestäni näytelmän puolelle.
Equatorial Guinea has recently introduced e-visa system, so it should be easier to get there now :)
Thanks for the information! I’ll wait and see to get some other hand experiences first.