Siinä missä Taiwanissa tarkeni melkein suomalaisen kesäsään veroisissa lämpötiloissa ja Palaun tasainen 28 astetta kelpasi todella Suomen talven jälkeen, niin Tokio palautti maan pinnalle. Lämpötilat olivat maaliskuussa ehkä keskimäärin 10 asteen pinnassa, mutta useimpina päivinä tuuli oli todella voimakas – ja pohjoisen suunnalta. Säätiedotuksista olisi todellakin kannattanut lukea ”feels like” lämpötiloja – ja ottaa sormikkaat ainakin mukaan!
Tokion listamme näytti tältä – käymättömät yliviivattu allaolevassa listassa:
- Meiji Jingu, kuvauksen mukaan yksi Tokion kuuluisimmista shinto-pyhäköistä
- Keisarillinen palatsi ja joko itäinen puutarha tai Niju-bashin silta uloimmassa puutarhassa
- Asakusan alueella Senso-jin temppeli, Nakamisen kauppakatu ja Kaminari-mon portti
- Tokyo Skytree (350 metriin asti) ja Solamachin ostoskeskus
Risteily Odaiban alueella Rainbow-sillan alta, näköalat Tokion pilvenpiirtäjiin- Akihabaran alue ja (vanha) kalatori Tsujiki
- Uenon puisto
- Harajukun alue (Takeshita Avenue)
- Kirsikankukat
- Shibyuan risteys ja Hachikon patsas
Dawn robotti/avatar-kahvilaTeamlabs Planet tai Borderless
Risteilyn olisi pitänyt kuulua ensimmäisen päivän valmiiseen retkeemme, mutta kovan tuulen takia, kuulemma, Skytreen neljästä hissistä toimi vaan kaksi, ja vaikka ryhmänä pääsimmekin VIPeinä nopeasti ylös, niin alastulo ruuhkantui niin, että aikaa risteilylle ei jäänyt. Sen sijaan kävimme Hamarikyun japanilaisessa puutarhassa. Oikeastaan olinkin jo mm. Dhakan kokemusten perusteella olettanut, että kyllä liikenteen tai muun syyn takia isossa kaupungissa suunniteltuun ohjelmaan tulee aina jotain muutoksia ja tällä kertaa nyt sitten tämä.
Teamlabsin liput jäivät ennen matkaa ostamatta, jotenkin ajatuksella, että pidetään Tokion ohjelma auki, mutta niinhän siinä sitten kävi, ettei niitä lippuja enää sitten saanut. Borderlessiin liput on todellakin myyty ihan kaikki vähintään kuukaudeksi eteenpäin. Planetsiin tapasi tulla aamuisin muutamia peruutuslippuja myyntiin, mutta ainakaan suomalaisilla maksukorteilla ei siinä ostoruuhkassa saatu sitten enää muutamalla yrittämälläkään maksua läpi – yhtä toivotonta lienee kuin Suomessa jonkun suositun artistin lippujen osto juuri silloin kun ne tulevat myyntiin. Tokiossa tapaamamme ystäväpariskunta oli ostanut liput Planetsiin kait lähes kolme kuukautta ennen matkaansa.
Jotain jäi, jotain tuli lisää
Lisääkin listalle kertyi mm.
- Tokyo Station (jutun otsikkokuva on täältä)
- Hamarikyun japanilainen puutarha
- Maid -kahvila
- Hie Shrine (samantapainen torii-porttien sarja kuin Kiotossa Fushimi Inari Shrine)
- Kabukichon alue (ja Godzilla!)
Ensimmäisen päivän kiertoajelua lukuunottamatta liikuimme metrolla. Jonain päivänä ostimme päiväliput, jonain toisena liikuimme yksittäisillä lipuilla. Metron päivälippu ei kelvannut lähijuniin, jotka taas jollain väleillä olivat nopeampia kuin metro. Alunperin tarkoitus oli hankkia 72 tunnin liput, mutta niitä ei lähiasemallamme myyty, joten se sitten jäi. Muutaman euron sillä olisi säästänyt, mutta ei jälkikäteen laskettuna, tosiaan sen enempää. Toki lippujen ostaminen päivittäin, välillä reiteittäin, vaati aina pientä askartelua automaateilla, jotka kuitenkin sai sentään ”keskustelemaan” asiasta englanniksi!
Päänähtävyydet heti ensimmäisenä päivänä
Kirsikankukkia Uenon puistossa
Kalatorilta Maid Caféhen
Maanjäristys ja Shibuyan risteys
Neljäntenä Tokion aamunamme useimmat taisivat herätä viimeistään vähän yli yhdeksän, kun maa Tokiossa tärähteli hetken. Näin tapahtuu kuulemma noin kerran kuussa ja tämäkin maanjäristys oli onneksi heikko. Joka päivä maa kuulemma täriseen jossain päin Japania, eli muut kuin turistit lienevät melko tottuneita siihen.
Kabukicho ja Shinjuku
Teillä osui hyvin tuo matka, kun pääsitte näkemään kirsikkapuiden kukinnan juuri ennen parasta sesonkia ja suurinta yleisöryntäystä. ?
Kiitos Kati! Tästä mekin itseämme onnittelimme (tai lohdutimme), että ok, kukinta oli vielä aika vähäistä, mutta toisaalta ruuhkiakaan puistoissa ei vielä ollut – ja Tokiossa ihmisiä kyllä riittää, että tilanteissa, joissa he (+ turistit) päättävät olla kiinnostuneita samasta kohteesta kuin Sinä, et todellakaan ole siellä yksin.
Itse olen ollut Japanissa pari viikkoa, sinä aikana en itse ainakaan huomannut maanjäristyksiä. Marika on ollut Japanissa vaihdossa, joten hänellä on niistä kokemusta. Tokio on monipuolinen kaupunki, jossa nähtävää riittää.
Kiitos Mikko! Enpähän itsekään ole moisia, onneksi, juurikaan joutunut kokemaan. Chilessä ison maanjäristyksen jälkeen oli joku pieni jälkijäristys, kun tulimme maahan runsas viikko ison mm. lentokenttärakennuksen rikkoneen järistyksen jälkeen – ja nyt sitten tämä.
Ei Tokiota voi kauniiksi kehua, mutta mielenkiintoiseksi kyllä. Ja kirsikankukkia voikin sitten kehua jo kauniiksikin. Hyvinhän teillä niiden suhteen kävi! Ovatko nuo kuvissa hymyilevät ja poseeraavat tokiolaisia vaiko aasialaisturisteja, kun kerran ovat turistikalamarkkinoilla? Ehkä siellä paikallisetkin käyvät herkuttelemassa? Ruoka ja aamiainen näyttää juuri niin oudolta kuin ounastelin, mutta sushi kyllä maistuisi. Ja tuo leivos!
Kiitos Daniel! Vaikea sanoa kuka on aasialainen turisti, kuka japanilainen. Ainakin markkinoilla lähellä oppaan kanssa vierailemamme sushiravintola taisi kyllä olla ihan japanilaisten kansoittama, siinä missä nyt pienestä ravintolasta voi sanoa, että ”kansoittama” :-)
Aika pitkä lista nähtävää, joten ei turhia joutoaikoja varmaan ollut? Todellakin riittäisi paljon näkemistä Tokiossa! Kirsikankukkien aikaan tietenkin Japaniin haluaisin, mutta ikävä kyllä niin moni muukin :)
Kiitos Raija! Parin viikon reissu menee kyllä ”lomatyömoodissa” eli joutoajat olivat lähinnä välillä vähän lyhyempiä päiviä ja vapaita iltoja. Joskus kun on oltu reissussa viisikin viikkoa, niin silloin väliin tarvitaan jo oikeita välipäiviä ilman mitään ohjelmaa. Kevät on kieltämättä Japanissa aikaa, jolloin niin lentojen kuin majoitusten hinnat nousevat korkeiksi.
Wau! En ole ehtinyt tämän vuoden puolella seurata blogeja ja niinpä teidän Tokion matkannekin on mennyt ohi. Tokio on haavelistallani ja nyt täytyykin lukea muutkin Tokio-postauksenne. Harmi tuo Teamlabsin missaus. Itseäni jäi harmittamaan viime kesänä Lontoossa missaamani Victoria& Albert – museon Diva-näyttelyn jääminen väliin samasta syystä, kun liput oli hankkimatta etukäteen. Luenkin kaikki Tokio-juttunne ajan kanssa ennen suunnittelua.
Olen aiemmin ajatellut, että Tokioon voisi lähteä soolomatkan sijaan ihmettelemään jonkun kanssa, mutta nyt aloinkin pohtimaan, että kun paikkoihin pitää aika lailla jonottaa, pitäisi kaveriksi saada joku, joka jaksaa seisoskella ja odottaa. Itselläni ei sellaiseen mene hermot, mutta aika monella menee. Lisäksi olen siinä mielessä outo, että minulle ei ole lainkaan välttämätöntä nähdä kirsikkapuiden kukintaa, joten voisin tehdä matkan silloin, kun ei ole niin paljon muita turisteja.
Montako päivää olitte Tokiossa ja riittikö se hyvin? Itse olen kaupunkireissuilla aika lailla suorittaja enkä kaipaa lepopäiviä. On kivaa, kun on koko ajan ohjelmaa.
Haha. Näyttipäs oudolta tuo nimeni tuossa yllä…. Uudella koneella ei toiminutkaan oikotie-teksti ihan oletetusti. Pakko korjata tähän uudella viestillä.
Kiitos Hannele – tunnistin kyllä :-)
Hetken tuo Teamlabs harmitti, mutta toisaalta meillä oli aikaa Tokiossa rajallinen määrä ja jos siitä olisimme sitten käyttäneet, matkoineen, Teamlabsiin ison osan yhdestä päivästä, niin jotain muuta olisi jäänyt näkemättä ja kokematta – eli ihan hyvä näinkin! Olimme Tokiossa 5 päivää. Jonoja on, mutta aika monessa kohdin ne voi myös välttää, ostamalla VIP-lippuja nähtävyyksiin kuten vaikka Tokyo Skytree tai valitsemalla vähemmän suositun ravintolan.
Kuvat kirsikkapuiden kukinnasta ovat aina yhtä kauniita. Ihania myös nuo ruokakuvat. Ei ensimmäisenä uskoisi saavansa omaa kuvaansa kahvinsa pintaan, mahtava idea kahvilalla!
Kiitos Maria! Suomessakin olemme näitä aika monena keväänä kuvanneet, joskus Roihuvuoressa, useimmin jossain vähemmän ruuhkaisessa paikassa, mutta välillä tulee kyllä mieleen ilkikurinen ajatus niitä vaikka Instagramissa julkaistessa, että mitä näitä turhaan ottaa joka vuosi uudelleen, samanlaisiahan ne edellisen vuoden kuvat ovat :-)
Muistan kuinka kylmä oli aikoinaan alkukeväänä Soulissa. En olisi ikinä uskonut, että hattu, kaulahuivi ja hanskat olisivat olleet tarpeen.
Maanjäristys – ei kiva. Ei se auta yhtään jos paikalliset on tottuneet. Heräsin muutama vuosi sitten Kreikassa kun mannerlaatat liikkuivat. Hyi hemmetti millainen paukahdus ja keinunta.
Kiitos Anna! Meillä kävi vähän niin, että pakatessa tsekkasimme säätä parista ensimmäisestä kohteesta (Taiwan, Palau) ja sitten uskoimme, että kyllä Tokiokin siitä ehtii lämmetä, mutta ei ihan ehtinyt.