Olen tavannut kertoa, että matkailemme kesäkaudella Suomessa ja Pohjois-Euroopassa, keväisin ja syksyisin Euroopassa ja talvella kaukomaille. Etelä-Suomen kesä lienee ihan määritelmien mukaan noin toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin, joten eiköhän vuoden 2025 kesä ala olla tässä. Jo muutamana vuotena, ainakin 2024, 2023, 2022 ja 2021) olen tehnyt pienen katsauksen kuluneeseen kesään ennen syksyn matkailukauden alkamista, joten tässä vuoden 2025 katsauksemme. Ihan ei vielä olla syyskuun puolivälissä, mutta yhtään reissua ei ole suunnitteilla enää ennen sitä.
Tuo väittämä kesäkaudesta Suomessa ja Pohjoismaissa ei tämän kesän osalta ihan pitänyt paikkaansa, pikemminkin matkailimme Pohjois-Euroopassa ja Suomessa, sillä kävimme teimme yhden matkan Norjaan, kaksi Baltian maihin ja vain yhden yhtä päivää pitemmän Suomi-retken. Nomadmania määrittelee nykyisin Pohjois-Euroopan siten, että siihen kuuluvat Pohjoismaat, Baltian maat ja ehkä hiukan yllättäen myös Brittein saaret.
Hornoyan lintusaari
Pohjois-Norjaan päädyimme kesäkuun alussa noin viikoksi Hornoyan lintusaaren – ja Finnairin uuden suoran lentoreitin takia. Tai suoran ja suoran, oikeastihan lento on reittiä Helsinki – Ivalo – Kirkkoniemi, mutta ei Ivalossa konetta tarvitse vaihtaa. Toki Vuoreija, Berlevåg ja Pykeijakin kiinnostivat ja lopulta Kirkkoniemikin osoittautui kivaksi kohteeksi. Matkasta kirjoitin innoissani useammankin jutun, mutta se tärkein on tämä:
Pärnu
Pärnu oli ollut Listallammekin, mutta toteutukseen se pääsi Tallink Siljan kutsuttua meidät reitin 60-vuotisjuhlan kunniaksi pressimatkalle. Heti kutsun nähtyäni tajusin, että nyt, meidän osaltamme matka jatkuu Tallinnasta Pärnuun ja niin se sitten jatkuikin. Listallamme Pärnu oli ollut statuksella aukko yleissivistyksessä ja nyt se aukko on paikattu:
Kaksi Nomadmania-aluetta
Kesän viimeinen ulkomaanmatka syntyi hyvin lyhyellä suunnittelujänteellä heinä-elokuun taitteeseen sijoittuneen majakkaretken ja syyskauden ensimmäisen matkan väliin kun siihen tuntui vielä yksi reissu mahtuvan :-)
Matkan pääkohteina olivat Liettuan ja Latvian meiltä vielä puuttuneet Nomadmania-alueet näissä maissa, käytännön toteutuksena Klaipedan ja Daugavpilsin kaupungit. Ristikukkulan lisäsimme vielä samaan reissuun, sillä senkin näkemättömyys oli alkanut tuntua aukolta yleissivistyksessä. Kuten niin usein, etenkin Klaipedan osalta toteutui hienosti se, että päädyimme kaupunkiin Nomadmanian aluelistan innoittamana, mutta kaupunkihan osoittautui kertakaikkisen viehättäväksi! Ilman tuota maa- tai tässä tapauksessa aluebongausharrastusta tuskin olisimme sitä koskaan “löytäneet”.
Nomadmania-alueita reissulta kertyi lopulta kolme, sillä päivittäessäni Nomadmaniaa matkan jälkeen jäin miettimään, että miten tuon Valkovenäjän kanssa nyt olikaan ja totesin, että jos olemme käyneet Mirin linnassa, niin olemmehan me käyneet myös läntisellä Valko-Venäjällä. Onneksi jo aikoinaan, sillä näinä vuosina Valko-Venäjä ei kyllä houkuttelisi. Aluelistoja olen jo kesänkin reissujen osalta päivittänyt Käydyt maat -sivullemme.
Kallanin majakka
Suomi-retken pääkohteena oli Pietarsaaren edustalla sijaitseva Kallanin majakka. Pääkohteena siten, että jos retki sinne ei olisi järjestynyt, niin matkaa ei olisi tehty. Samoin matkan ajoitus oli kiinni tuosta majakkaretkestä, joka taas oli viime hetkeen asti kiinni säästä – majakkaretkethän varmistuvat vasta muutama päivä ennen, kun säätiedotusten luotettavuus edes jossain määrin riittää.
Mutta lopulta kaikki meni nappiin, manner-Suomen viimeinen majakka tuli nähtyä ja siinä sivussa vietettyä muutama mukava päivä Pietarsaaressa ja käytyä kahdessa uudessa kansallispuistossa, eli Salamajärven ja Pyhä-Häkin kansallispuistoissa.
Päiväretkiä
Muutaman lyhyemmän päiväretken teimme pääkaupunkiseudulla. Tutustuimme tänäkin kesänä Helsinki Biennaaliin niin Vallisaaressa kuin HAM-museossa. Finlandia-talon uudesta käsittääksemme pysyväksi tarkoitetusta näyttelystä Koe Aaltojen tarina – Finlandia-näyttely en ole vielä(kään) kirjoittanut blogijuttua, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Jutullahan ei ole deadlinea, sillä näyttely jatkuu edelleen.
Tammisaaren Chappe-museoonkin tutustuimme vihdoin tänä kesänä – ja tämän kesän näyttely Onnen saari kolahti kovaa. Önningebyn museo meni Listalle.
Hanasaaressa olimme yötäkin, sillä teimme sinne kesän ainoan staycationin.
Turussa kävimme kahdesti, ensin toukokuun lopulla Pirkon riemuylioppilasjuhlien tiimoilta ja toisen kerran 90-vuotisjuhlilla. 50-vuotisjuhlat ovat tätä nykyä jo ihan out! Riemuylioppilasjuhlien lisäksi syyskuun alussa Pirkko osallistui Otaniemessä akateemisen vuoden avausjuhlallisuuksiin riemualumnin ominaisuudessa. Onnistuin aikoinaan jatkamaan suoraan lukiosta korkeakouluun, joten samalle vuodellehan nämä riemujuhlat sitten osuivat.
Kesäjuttuja?
Viimeksi taisin kesän 2024 yhteenvedossa vähän listata juttuja, jotka tapaavat kuulua kesäämme. Tämän kesän jäljiltä ainakin osasta niistä voisi sanoa, että ovat tavanneet kuulua kesäämme, mutta jotkut asiat sentään pysyvät.
Kesäteatteri? – Varsinainen kesäteatteri jäi kesällä 2025 kokematta, sillä heräsimme liian myöhään hyväksi kehuttuun Ylioppilasteatterin Koiranäyttely – Kesäillan kiima -näytelmään Mustikkamaalla – lippuja ei vaan enää saanut. Jos kesäksi lasketaan jo toukokuun loppu ja syyskuuta vielä sen puoliväliin, niin tuolle välille mahtuu kuitenkin kaksi näytelmää: Hildur Turussa toukokuussa ja Amos A Helsingissä syyskuussa.
Kesäfestivaaleja? Pistäydyimme tänä kesänä kaksillakin festivaaleilla. Espoon viinijuhlilla parikin kertaa, sillä matkaa kotoamme niille oli alle 500 metriä. Tapiola Festivaali järjestettiin hämäävästi Leppävaarassa ja sielläkin poikkesimme sen innoittamana, että ikäisillemme jaettiin sinne ilmaisia lippuja.
Kesäjuttuja? Sadepäiviä lukuunottamatta kuljemme kesäisin melkein kaikki, sanotaan nyt ainakin alle 10 kilometrin reissut, pyörillä. Uitukin on, mutta altaissa, ei meressä, sillä heräsimme siihenkin tavallaan liian myöhään, sinilevä oli jo ehtinyt valloittaa lähirantojen vedet. Muutaman Espoon luontopolunkin kertasimme, vaikka ne vähemmälle ovatkin jääneet sitten koronavuosien.
Kesäruokia? Mansikoita on syöty – vuosikausiin emme enää itse ole niitä pakastaneet, sillä saahan niitä valmiiksipakastettuinakin :-) Mustikkapiirakan taisin leipoa kerran, noin perinteen vuoksi, eikä sitäkään itse poimituista mustikoista – saahan niitäkin kaupasta. Muutama jäätelökin tuli syötyä kesän kunniaksi ulkona.
Pieni omenapuumme tuotti tänä vuonna vain pienen sadon, jonka pääosin keitin omenasoseeksi pakastimeen. Onneksi nyt säilötyn kolmen purkin rinnalla siellä on vielä kolme viimevuotista purkkia.
Kesäkustannuksia
Ulkomaan reissut tulikin jo tältäkin osin raportoitua kesän mittaan. Kotimaan reissuista kustannuksia syntyi lähinnä hotelliyöpymisistä. Keskihinta näille tänä kesänä näyttää olleen 150 euroa per yö. Imatran Valtionhotellin tapaista hotellielämystä ei kesään mahtunut, mutta Hanaholmen ja Pietarsaaren Kaupunginhotelli olivat kyllä molemmat omalla tavallaan viehättäviä. Turussa yövyimme ehkä useimmiten nykyisin Scandic Hamburger Börsissä.
Viimeinen manner-Suomen majakkaretkemme maksoi 250 euroa.
Kotimaan matkat teimme omalla autolla, mutta sen kilometrikustannuksia en, matkojenkaan osalta, viitsi laskea, etenkään kun pisimmänkin matkan kilometrit jäivät alle tuhannen.
Kesälle 2026?
Juuri nyt tuntuu siltä, että Suomi alkaa olla riittävällä tarkkuudella koluttu. Aalto-kohteet ja majakat, jotka ovat olleet niitä varsinaisia kohteitamme jo useampana kesänä, on nyt koluttu. Kansallispuistoja riittäisi, mutta ihan vaan niitä emme taida lähteä kiertämään.
Ahvenanmaalla olisi vielä muutama majakka ja Ahvenanmaa on muutenkin kiva kohde, joten ehkä ensi kesänä voisi taas kerran suunnata sinne ja ehkä jollekin sen majakoistakin. Ihan kaikilla niistä tuskin tulemme koskaan käymään, sillä Bogskär on sen verran kaukana ulkomerellä. Helpompi kohde lienee vaikka Önningebyn museo. Joskus olen miettinyt Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlaakin syyskuussa, mutta melkein aina samaan ajankohtaan on ollut jotain muuta.
Samoin olen joskus miettinyt ruskaretkeä Lappiin, mutta Lapin ruskan ajankohtaankin on aina tuntunut olevan jotain muuta – ehkä ensi vuonnakin, sillä olen vähän jo katsellut yhtä risteilyä juuri elo-syyskuun taitteeseen.
Kesä Välimeren rannoilla on nykyisin ehdoton ei, mutta ainahan on Afrikka – juhannus Afrikassa pari vuotta sitten oli säidenkin puolesta oikein hyvä vaihtoehto!
Olen huono lähialuematkailija, niin huono, etten ole saanut aikaiseksi lähteä edes Tampereelle tänä kesänä, vaikka mielelläni siellä pari yötä viettäisinkin. Riiassa sentään kävin ja sieltä löytyi pariksi päiväksi ihan mukavasti tekemistä ja hyvää ruokaa. Pidin kovasti Alberta iela 12:ssa sijaitsevasta jugendmuseosta, siis tilava koti entisöitynä ja sisustettuna 1900-luvun alkuun.
Täytyy kyllä miettiä ensi kesän kohteita tarkemmin – Madrid 38 asteen helteessä ei varsinaisesti ollut onnistunut valinta, vaikka olihan siellä silti kivaa. San Francisco 20 asteellaan sen sijaan oli oikein onnistunut.
Brazzavillessä näyttäisi kesä olevan viileintä ja kuivinta aikaa, joten ensi kesänähän voisikin käväistä vaikka Kongossa!
Kiitos Daniel! Kun kirjoitin pistäytymisestämme Tampereella Van Gogh -tapahtumassa, niin useampikin kommentoi ei “ehtineensä” sinne, mutta Tallinnan Da Vinci -juttuun olivat ehtineet tai suunnittelivat ehtivänsä. Minusta tuossa on jotain samaa kuin kauan sitten töissä ollessani, että ihmisten kalenterit olivat usein tiukassa, jos joku kokous tai koulutus järjestettiin kotimaassa eri paikkakunnalla, mutta ulkomaille ehdittiin hyvin :-) Riikan jugendia olemme useammasta vierailusta huolimatta nähneet varmasti turhan vähän, mutta seuraavaa reissua sille suunnalle ei nyt vähän aikaan taida tulla. Brazzaville ensi kesään kuullostaa hyvältä – ehkä mekin vielä päädymme sinne vasta (?) sitten!
Oli kyllä monipuolinen matkailukesä, mikä on hienoa. Meillä oli tällä kertaa tällä kertaa aika rauhallinen. Tai oikeammin muutenkin kesäisin matkustetaan kyllä vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Lähinnä mökillä tuli joitain kertoja käytyä kalastamassa.
Kiitos Mikko! Kyllähän me yhtä jos toista ehdimme – ja viitsimme :-) Mökittömyys tietysti auttaa asiaa …
Ihan hyvä, kun Valko-Venäjä tuli teillä käydyksi jo ennen sotaa. Nythän rajalla pahimmillaan käydään puhelimet ja läppärit läpi ja tivataan mielipidettä erikoisesta sotilasoperaatiosta. No, ehkä joskus sekin maa järkevöityy ja sinne uskaltaa matkustaa.
Muutenhan teillä(kin) on hyvin merenrantapainotteinen kesä ollut, ei tuossa kauheasti sisämaan kohteita ole. Paitsi Väinänlinna. Minäkään en liene tänä kesänä, Suomessa, käynyt 50 kilometriä kauempana merestä kertaakaan.
Saharan eteläpuolista Afrikkaa ei tosiaan moni miellä kesäkohteeksi, vaikka heinäkuussa jopa Ouagadougoussa oli viileämmät kelit kuin Suomessa. Ja Madridissa se +40. :-)
Kiitos Anssi! Tuli käytyä Valko-Venäjää riittävästi ja Venäjältä Pietari, Moskova ja Viipuri – ja Leningrad – joten eiköhän sekin riitä sen maan osalta. Meren äärellä lapsuuteni viettäneenä sisämaa tai edes järvet eivät oikein sytytä. Palataan tuohon Afrikkaan, Saharan eteläpuoliseenkin, taas jossain vaiheessa :-)
Teillä on ollut kiva reissukesä! Ja heh, kaikista noista kohteista Turku viehättää Turku-fania ehdottomasti eniten ?
Meillä oli tosi hyvät uintimahdollisuudet koko kesän, eikä levät kiusanneet paria pienempää lätäkköä lukuun ottamatta lainkaan! Harvinaista herkkua, ja siitä kyllä otettiin ilo irti!
Kiitos Eveliina! Turku-juuret ja Turussa asuvia sukulaisia runsaasti omaavana käynnit Turussa jäävät ehkä turhankin usein pelkiksi tapaamisiksi kahvipöytien äärellä. Ehkä taas joskus pitäisi viettää kaupungissa pitempikin aika.
Paljon mielenkiintoisia kohteita olette löytäneet ihan lähialueiltakin! Mua noissa matkailulistoissa viehättää osittain juuri se mitä kirjoititkin, eli että niiden ansiosta tulee joskus mentyä sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä – ja usein ne tosiaan yllättää positiivisesti.
Kiitos Pauliina! Kannattaisi ehkä tosiaan useampienkin tutustua noihin erilaisiin listoihin ja niiden myötä päätyä erilaisiin paikkoihin – voisi helpottaa turistiähkyä niissä paikoissa, jonne KAIKKI menevät, kun eivät muuta keksi :-)
Kivoja kesämuistoja! Paljon olette ehtineet kaikenlaista puuhailla. Meillä jäi se Aalto-kohteiden keräily lähtökuoppiin, mutta eiköhän ne säily siellä odottamassa parempia aikoja :)
Pyöräilytavoitteen asettaminen tarkoittaa paljon pyöräilyä ja nyt on tuhat kilometriä takana sitä hupia tälle kesäkaudelle.
Kiitos kommentista! Keräily, monessa eri muodossa, vie kyllä moniin kohteisiin, mutta siihen kannattaa kyllä pitää sopivan rento ote, eikä toteuttaa sitä hampaat irvessä. No, ehkä joskus sen “viimeisen” eteen, voi jo vähän tsempatakin. Pyöräilytavoitteita meillä ei ole, mutta liikuntatavoite tunti päivässä, noin keskimäärin, ja pyöräilemällä kaikki lähimatkat sitäkin saa kasaan myös sellaisina päivinä kun emme käy salilla tai missään pitemmällä lenkillä kävellen tai pyöräillen.
Teillä on ollut hyvä ja monipuolinen matkailukesä! Tuo Hornoyan lintusaari on kyllä hieno. Itse siellä muutama vuosi sitten kävimme. Kiva, että kiertelette myös majakoita! Imatralla kannattaa kyllä Valtinhotellissa joskus tulevaisuudessakin yöpyä, nythän siellä on uusi omistaja ja remonttia luvassa… :)
Kiitos Anu! Hornoya oli monta vuotta ajatuksissa, mutta pääsi kuin pääsikin lopulta toteutukseenkin! Valtionhotelliin liittyviä uutisia olen kyllä seurannut mielenkiinnolla.