Kolmen Moronissa viettämämme päivän aikana teimme myös pienen retken läheiseen Ikonin kylään. Se sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Komorien pääkaupungista, ja matka taittui paikallisella taksilla muutamalla eurolla suuntaansa. Helppoa ja edullista – ainakin menomatka.
Ikoni tunnetaan erityisesti vanhan sulttaanin palatsin raunioista, joiden ansiosta kylä on ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon. Palatsista on jäljellä enää rauniot, mutta ne sijaitsevat rannalla, kylän parhaalla paikalla. Vanhoista ikkuna- ja oviaukoista avautuvat näkymät Intian valtamerelle ovat valokuvauksellisia. Ei ollut vaikea kuvitella, miksi palatsi oli aikanaan rakennettu juuri tähän.
Sulttaanin palatsilta hautausmaalle
Palatsin läheltä löytyy myös Ikonin moskeija. Sen edustalla on suuri näyttävä vesiallas. Moskeijan takana puolestaan sijaitsee pieni, hyvin hoidettu hautausmaa, joka tuntui sopivan rauhalliselta osalta muutenkin hiljaista kylää.
Ikonissa meitä opastanut mies johdatti meidät hautausmaalle ja alkoi esitellä sukunsa hautoja. “Tässä on isäni hauta”, hän kertoi, ja hetken kuluttua osoitti toista hautaa: “Tuossa lepää serkkuni.” Tilanne oli ystävällinen ja varmasti hänelle täysin luonteva, mutta turistille tuli hieman hämmentynyt olo – tuntui melkein siltä, että olimme vahingossa päätyneet keskelle hyvin henkilökohtaista perhetarinaa.
Mutta Ikonissa oli aikaa vaikka perhetarinoille. Kylä oli ainakin iltapäivällä hiljainen ja melko autiokin. Ehkä se herää elämään myöhemmin illalla, mutta silloin me elimme jo elämäämme Moronin illassa.
Kaksi opasta on parempi kuin yksi
Hauska yksityiskohta Ikonin vierailussamme oli se, ettei paikallisoppaammekaan ollut käynyt siellä aikaisemmin. Turisteja Komoreilla käy niin vähän, etteivät kaikki kohteet tule edes oppaille tutuiksi. Onneksi hän oli kuitenkin neuvokas ja löysi nopeasti innokkaan paikallisen miehen, joka lähti näyttämään meille kylää. Niinpä meillä olikin loppumatkan ajan oikeastaan kaksi opasta – toinen tulkkina ja toinen kotikylänsä asiantuntijana.
Ikonissa pyritään säilyttämään myös vanhaa rakennusperintöä. Osa vulkaanisesta kivestä rakennetuista taloista on yhä asuttuja, ja pääsimme kurkistamaan yhden talon pihapiiriin. Mustasta laavakivestä rakennetut seinät ja vanhat oviaukot kertoivat omalla tavallaan kylän pitkästä historiasta.
Kävely, joka kannatti
Lopuksi lähdimme kävelemään rantaa pitkin. Emme oikeastaan tienneet minne olimme menossa, mutta oppaamme vaikutti täysin vakuuttuneelta siitä, että kävely kannattaisi. Niinpä kävelimme.
Matkan varrella tuli vastaan ainakin vuohia ilmeisesti kaatopaikkana toimivalla rannalla, mutta lopulta määränpääkin selvisi. Kauempana rannan tuntumassa oli mangrovemetsän reunustama järvi – pieni mutta yllättävän hieno luontokohde. Teoriassa siellä olisi ilmeisesti mahdollista meloakin, jos siitä olisi sopinut etukäteen.
Meille tuli mieleen Bonaire, jossa meloimme mangrovemetsässä jo vuosia sitten. Tällä kertaa tyydyimme ihailemaan maisemaa rannalta.
Paikallista yritteliäisyyttä mangrovejärven rannalla edustivat pari kaveria, joka olivat kuvanneet aluella dronellaan ja tarjosivat meille videoitaan ja kuviaan. Kaupankäyntiä kuitenkin haittasi ”tuotteen” paketoinnin keskeneräisyys – emme oikein saaneet selville mitä olisimme mihin hintaan ostaneet, joten lopulta kaupat jäivät syntymättä.
Komorelaiseen tyyliin takaisin Moroniin
Paluumatka osoittautui menomatkaa hankalammaksi. Takseja kyllä kulki, mutta jokainen niistä oli jo valmiiksi täynnä. Lopulta oppaamme onnistui pysäyttämään auton, jossa oli vain yksi matkustaja. Niinpä mahduimme kaikki kolme takapenkille ja pääsimme takaisin Moroniin – komorelaiseen tyyliin.
Retkestä jäi osittain mukava muisto juuri siksi, ettei mikään ollut kovin tarkasti suunniteltua. Meillä ei ollut etukäteen sovittuja kuljetuksia eikä paikallisoppaallammekaan ollut valmiita vastauksia kaikkeen. Sen sijaan hän osasi kysyä oikeilta ihmisiltä, ja sen ansiosta pääsimme näkemään ainakin reilusti enemmän kuin olisimme omin päin löytäneet.
Aina joskus olen luokitellut kohteita sen perusteella, että kaukaako ne nähdäkseen kannattaa niihin matkustaa. Iguassun putouksille kannattaa hyvinkin lentää vaikka Suomesta asti. Ikoniin ehkei Suomesta, mutta jos olet jo Moronissa, niin käy toki myös Ikonissa!
Mangrovekuvat ovat kauniita. Voisin kuvitella, ettei tuolla kovin monta dronea ole, mutta pojat ovat kekseliäitä, kun ovat kaupallistaneet omansa noin. Kun nyt vaan vielä osaisivat kertoa, millä menetelmällä ne kuvat ja videot saa itselleen.
Olisipa komeaa, kun sulttaanin palatsi palautettaisiin alkuperäiseen loistoonsa.
Kiitos Daniel! Ikoni oli kyllä ihan kiva pari Moronille, joka kuitenkin oli aika vilkas kaupunki ainakin keskustan markkinakatujen osalta.
Onpas jännä että tuollakin islamin vaikutusta kun sulttaanin palatsit ja moskeijat löytyy, mutta niinhän ne taisivat aikoinaan Arabian niemimaalta tuonnepäin suunnata ja hallitsivat alueen mauste ja erityisesti orjakauppaa. Näin ainakin Zanzibarilla, joka on tuossa “vieressä”. Komorit on kyllä kohde, jossa joku opas voisi olla hyvä olla, jos sinne edes koskaan pääsen eksymään koska sen verran syrjässä se on kaikista paikoista eikä Madagaskariltakaan enää sinne suoraan lennetä vain pitää koukata mantereen kautta.
Kiitos Jani! Arabien vaikutus näkyy edelleen monissa osin itäistä Afrikkaa, juurikin kuten Sansibarilla. Yhteydet Komorille ovat tosiaan vähän haastavia, lentoja perutaan jollain todennäköisyydellä ja ne ovat kalliita, eli kannattaa olla riittävän väljällä aikataululla liikkeellä.
Mielenkiintoinen retkipäivä, ja hienoa nähdä, että näin vain asiat etenivät, ja lopputulos oli erinomainen. Varmasti “aidompi päivä”, kuin moni tarkalleen ohjelman mukaan suunniteltu.
P.S. Dronekuvaajien pitäisi lähettää kuvat suoraan postiin ja siinä vaihtaisi raha omistajaa :-)
Kiitos Rami! Tämä “retki” tosiaan muotoutui matkan varrella – näin siitä huolimatta, että meillä oli opas Moronissa kyseiselle päivälle varattuna. Mutta ihan hyvähän siitä tuli. Muutaman dronekuvan olisin tosiaan voinut ostaa, jos olisi kohtuutyöllä selvinnyt, että mitä saisin ja mihin hintaan.
Onkohan tämä maailmanhistorian ensimmäinen blogipostaus millään kielellä tästä kylästä? Noita kokoomapostauksia, joissa luetellaan Komorien nähtävyyksiä, ei tietenkään lasketa.
Kiitos Anssi! Saattaa tietysti ollakin näin … mutta ajattele, jos tuo kylän Unescon ehdotuslistalla oleminen joskus muuttuisi oikeasti Unescon maailmanperintökohteeksi, siinä vaiheessahan tämänkin jutun lukijamäärät singahtaisivat taivaisiin :-)
Nythän itseasiassa parhaillaan kokoustavat uusien Unesco-kohteiden tiimoilta Etelä-Koreassa: https://www.unesco.org/en/articles/world-heritage-committee-will-examine-new-nominations-and-state-conservation-inscribed-sites
Olisihan se upeaa, kun tämä kylä, Moronin perjantaimoskeija ja Säynätsalon kunnantalo pääsisivät yhtä aikaa listoille nyt tulevan viikonlopun / maanantain aikana. Kaikki ne ovat siellä loppusuoralla.
Kiitos Anssi!
Enpä ollut paneutunut asiaan niin paljoa, että tosiaan siinähän ne ovat, finaalivaiheen listalla peräkkäin, Ikonin (ja muiden) Moronin kylien medinat ja Aallon rakennukset:
Comoros: The Medinas of the Historic Sultanates of the Comoros
Finland: Aalto Works
Jännittävää miten näiden kanssa käy. Ehkäpä tämä juttu Ikonin kylästä lähteekin vastoin odotuksiani lentoon!
Ilmeisesti maailmanperintökohde-leima on tänään saatu. Onnea Ikoni!
Jos Ikonista ei tosiaan ole mitään kunnollista tietoa netissä, niin Meriharakkahan saisi uuden lukijaennätyksen, kun tämän postauksen kääntäisi vaikka tekoälyn avustuksella englanniksikin. Ja ranskaksi?
Kiitos Daniel!
Ehkei nyt sittenkään Komorit tämän myötä muutu maailman suosituimmaksi kohteeksi vaikka Moronin Perjantai-moskeija ja Ikoni, muutaman muun Komorien kohteen lisäksi, jatkossa muodostavatkin yhden Unescon maailmanperintökohteista. Emmekä me sitä lukijaennätystäkään taida mihinkään tarvita :-)
Onpa tosi mielenkiintoinen kohde ja hauskaa, että opastus järjestyi hyvinkin ketterästi. Hyvä huomio Anssilta, nyt vaan julkisuutta odottelemaan :D
Kiitos kommentista! Voi toki olla, että Ikonin nousua suureksi turistikohteeksi saadaan vielä hetki odotella :-) Mutta ihan hyvä se oli juuri tuollaisenakin ja tämän jutun myötä ainakin me itse voimme palata sen tunnelmiin vielä joskus myöhemminkin kun tuoreimmat mielikuvat Komoreilta ovat jo haalistuneet.
Komppaan muita, tosi mielenkiintoinen retkipäivä ja mangrove-kuvat on kerrassaan upeita! :) Hauskaa, että opastus onnistui noinkin!
Kiitos Eveliina! Aika vähänhän siitä järvestä näki vaan siitä rannalta, mutta niiden dronekuvien ostaminen ei olisi ollut ihan suoraviivaista ja toisaalta, emmehän me itse nähneet sitä järveä kuin rannalta …
Tämä kuulostaa vähän samanlaiselta retkeltä, mitä meillä on ollut esim. Intiassa ja Sri Lankassa. Aina ei tiedä mihin on menossa, mutta ei sillä ole väliäkään, välillä juuri tällaiset omaan tahtiin kulkevat päivät ovat kivoja.
Kiitos Raija! Löytyykö Intiasta tai Sri Lankastakin kyliä, joissa opaskaan ei ole käynyt :-) – ehkäpä.
On muuten palatsi upealla paikalla.
Meillä muutamaan kertaan on kokemusta myös tuosta, että kaksi opasta on (vielä) parempi kuin yksi. Se “oikea” opas on sitten se tulkki.
Kiitos Mikko! Hyvä puoli tuossa ensimmäisessä oppaassa oli, että tunnusti ettei tunne paikkaa. Intiassa tavattiin aikoinaan törmätä riksakuskeihin, jotka kyllä mielellään ottivat kyydin ja sitten seuraavassa isommassa risteyksessä yrittivät kavereilta selvittää, että minnekähän nyt sitten pitäisi ajaa … Aasiassa kun tuo osaamattomuuden tunnustaminen ei oikein onnistu sikäläisen kulttuurin takia.