Ikoni – iltapäiväretki Moronista

Kolmen Moronissa viettämämme päivän aikana teimme myös pienen retken läheiseen Ikonin kylään. Se sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Komorien pääkaupungista, ja matka taittui paikallisella taksilla muutamalla eurolla suuntaansa. Helppoa ja edullista – ainakin menomatka.

Ikoni tunnetaan erityisesti vanhan sulttaanin palatsin raunioista, joiden ansiosta kylä on ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon. Palatsista on jäljellä enää rauniot, mutta ne sijaitsevat rannalla, kylän parhaalla paikalla. Vanhoista ikkuna- ja oviaukoista avautuvat näkymät Intian valtamerelle ovat valokuvauksellisia. Ei ollut vaikea kuvitella, miksi palatsi oli aikanaan rakennettu juuri tähän.

Sulttaanin palatsilta hautausmaalle

Palatsin läheltä löytyy myös Ikonin moskeija. Sen edustalla on suuri näyttävä vesiallas. Moskeijan takana puolestaan sijaitsee pieni, hyvin hoidettu hautausmaa, joka tuntui sopivan rauhalliselta osalta muutenkin hiljaista kylää.

Ikonissa meitä opastanut mies johdatti meidät hautausmaalle ja alkoi esitellä sukunsa hautoja. “Tässä on isäni hauta”, hän kertoi, ja hetken kuluttua osoitti toista hautaa: “Tuossa lepää serkkuni.” Tilanne oli ystävällinen ja varmasti hänelle täysin luonteva, mutta turistille tuli hieman hämmentynyt olo – tuntui melkein siltä, että olimme vahingossa päätyneet keskelle hyvin henkilökohtaista perhetarinaa.

Mutta Ikonissa oli aikaa vaikka perhetarinoille. Kylä oli ainakin iltapäivällä hiljainen ja melko autiokin. Ehkä se herää elämään myöhemmin illalla, mutta silloin me elimme jo elämäämme Moronin illassa.

Kaksi opasta on parempi kuin yksi

Hauska yksityiskohta Ikonin vierailussamme oli se, ettei paikallisoppaammekaan ollut käynyt siellä aikaisemmin. Turisteja Komoreilla käy niin vähän, etteivät kaikki kohteet tule edes oppaille tutuiksi. Onneksi hän oli kuitenkin neuvokas ja löysi nopeasti innokkaan paikallisen miehen, joka lähti näyttämään meille kylää. Niinpä meillä olikin loppumatkan ajan oikeastaan kaksi opasta – toinen tulkkina ja toinen kotikylänsä asiantuntijana.

Ikonissa pyritään säilyttämään myös vanhaa rakennusperintöä. Osa vulkaanisesta kivestä rakennetuista taloista on yhä asuttuja, ja pääsimme kurkistamaan yhden talon pihapiiriin. Mustasta laavakivestä rakennetut seinät ja vanhat oviaukot kertoivat omalla tavallaan kylän pitkästä historiasta.

Kävely, joka kannatti

Lopuksi lähdimme kävelemään rantaa pitkin. Emme oikeastaan tienneet minne olimme menossa, mutta oppaamme vaikutti täysin vakuuttuneelta siitä, että kävely kannattaisi. Niinpä kävelimme.

Matkan varrella tuli vastaan ainakin vuohia ilmeisesti kaatopaikkana toimivalla rannalla, mutta lopulta määränpääkin selvisi. Kauempana rannan tuntumassa oli mangrovemetsän reunustama järvi – pieni mutta yllättävän hieno luontokohde. Teoriassa siellä olisi ilmeisesti mahdollista meloakin, jos siitä olisi sopinut etukäteen.

Meille tuli mieleen Bonaire, jossa meloimme mangrovemetsässä jo vuosia sitten. Tällä kertaa tyydyimme ihailemaan maisemaa rannalta.

Paikallista yritteliäisyyttä mangrovejärven rannalla edustivat pari kaveria, joka olivat kuvanneet aluella dronellaan ja tarjosivat meille videoitaan ja kuviaan. Kaupankäyntiä kuitenkin haittasi ”tuotteen” paketoinnin keskeneräisyys – emme oikein saaneet selville mitä olisimme mihin hintaan ostaneet, joten lopulta kaupat jäivät syntymättä.

Komorelaiseen tyyliin takaisin Moroniin

Paluumatka osoittautui menomatkaa hankalammaksi. Takseja kyllä kulki, mutta jokainen niistä oli jo valmiiksi täynnä. Lopulta oppaamme onnistui pysäyttämään auton, jossa oli vain yksi matkustaja. Niinpä mahduimme kaikki kolme takapenkille ja pääsimme takaisin Moroniin – komorelaiseen tyyliin.

Retkestä jäi osittain mukava muisto juuri siksi, ettei mikään ollut kovin tarkasti suunniteltua. Meillä ei ollut etukäteen sovittuja kuljetuksia eikä paikallisoppaallammekaan ollut valmiita vastauksia kaikkeen. Sen sijaan hän osasi kysyä oikeilta ihmisiltä, ja sen ansiosta pääsimme näkemään ainakin reilusti enemmän kuin olisimme omin päin löytäneet.

Aina joskus olen luokitellut kohteita sen perusteella, että kaukaako ne nähdäkseen kannattaa niihin matkustaa. Iguassun putouksille kannattaa hyvinkin lentää vaikka Suomesta asti. Ikoniin ehkei Suomesta, mutta jos olet jo Moronissa, niin käy toki myös Ikonissa!