Viime syksynä, turhan myöhään kotimaan matkalle, huomasin jossain maininnan Marko Ruuskasen lintuhuviloista Savonlinnassa. Innostuin aiheesta niin paljon, että lainasin niistä kertovan kirjankin kirjastosta ja otin kirjassa olevasta kartasta kuvan talteen ja lisäsin Savonlinnan “listallemme”.
Kävimme Savonlinnassa edellisen kerran tutustumassa mm. Olavinlinnaan joitakin vuosia sitten, joten kertausreissun agendaksi riitti tällä kertaa vain lintuhuviloiden bongaaminen.Maabongarina olen huomannut innostuvani kaikenlaisista muistakin bongauslistoista, olivat ne sitten kääpiöitä tai vuohia Puolassa, pöllöjä Dijonissa Ranskassa tai maanosa-kasvoja Puerto de la Cruzissa Teneriffalla, joten Savonlinnan lintuhuviloiden bongaaminen tuntui oikeasti kivalta kesäidealta. Bongariystäviemme joukossa on ihmisiä, jotka keräävät golfkenttiä, maratoneja, geokätköjä, joten miksei sitten vaikka lintuhuviloita :-)
Mikä ihmeen lintuhuvila?
Savonlinnalainen kuvataiteilija ja ympäristötaiteilija Marko Ruuskanen on rakentanut jo vuosien ajan pieniä, koristeellisia lintuhuviloita eri puolille Savonlinnaa. Lintuhuvilat ovat oikeita linnunpönttöjä ja jokainen niistä liittyy kaupungin historiaan. Ne ovat pienoismalleja vanhoista huviloista, kartanoista tai muista rakennuksista. Osa alkuperäisistä rakennuksista on jo purettu, mutta ne jatkavat elämäänsä Savonlinnan puihin ripuistettuina pienoismalleina.
Huviloita on kymmeniä, ehkä noin kolmekymmentä, Savonlinnan keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä. Ruuskanen rakentaa niitä edelleen, joten ainakaan muualla kuin Savonlinnassa asuvalle tämä ei ole “bongaa koko sarja” kohde, mutta niinhän uusia maitakin tulee aina joskus lisää.
Kirjastosta lainaamani kirja Lintuhuviloita Savonlinnasta – haudankaivaja Ruuskasen tapaan sattui olemaan kirjan ensimmäinen painos ja se kertoi – ja sijoitti kartalle – 24 lintuhuvilaa. Kartan avulla Savonlinnaa kiertäessämme huomasimme jo muutamassa kohdin, että lintuhuviloita onkin jossain paikassa useampia tai että kartan paikassa onkin toinen lintuhuvila kuin siinä kirjan kartan mukaan pitäisi olla. Kirja esittelee jokaisen lintuhuvilan – ja niiden myötä niiden esikuvina olleet rakennukset ja niiden historian. Kirjan onkin julkaissut Riihisaari – Savonlinnan museo ja Ville Vilenin ja Kimmo Heikkilän apuna on ollut laajemminkin museoväki. Kirja on muuten Vuoden museojulkaisu vuodelta 2024.
Kierrettyämme jo hyvän joukon näitä lintuhuviloita poikkesimme vielä Savonlinnan Suomalaiseen Kirjakauppaan ja ostimme kirjasta itsellemme matkamuistoksi oman kappaleen. Kirjan toisen painoksen kartassa olikin mukana jo ainakin osa uusimmista lintuhuviloista, vaikkei kirjan tekstiosuutta olekaan päivitetty niiden kuvauksilla.
Savonlinnaan junalla
Meiltä Iirislahdesta matkaa Savonlinnaan on suorinta tietä noin 350 kilometriä, joten ajaminen sinne ja takaisin peräkkäisinä päivinä ei oikein houkutellut. Pidemmäksikään aikaa ei ainakaan oopperajuhlien aikaan kannata Savonlinnaan jäädä, sillä hotellien hinnat ovat silloin huipussaan. Hetken pohdimme vaihtoehtoa yöpyä kerran matkalla, käväistä Savonlinnassa päiväseltään ja jatkaa toiseksi yöksi Koloveden kansallispuiston läheisyyteen, mutta oikeastaan tämäkin reitti olisi vaatinut paluumatkalla vielä kolmannen yöpymisen. Sanotaan nyt vaikka, että yli 300 kilometriä emme päivässä mielellämme autossa istu.
Lopulta houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui junamatka Savonlinnaan. Matka kestää noin neljä tuntia suuntaansa, joten aamujuna Helsingistä ja paluu seuraavana iltapäivänä jättivät meille lähes vuorokauden aikaa tutustua tähän lopulta varsin pieneen kaupunkiin. Helsingistä ei kuitenkaan ole suoraa junayhteyttä, vaan Parikkalan ja Savonlinnan väli kuljetaan normaalisti kiskobussilla. Meidän matkallamme kiskobussi oli kuitenkin korvattu linja-autoilla, joten vaihto Parikkalassa säilyi, mutta itse kiskobussi jäi tällä kertaa kokematta. VR:n bussit toimivat kyllä hyvin ja ajoivat aivan keskustaan, Sokos Hotel Seurahuoneen eteen, josta myös paluukuljetukset lähtivät.
Oopperajuhlien vuoksi ajoitimme matkamme sunnuntaista maanantaihin, sillä sunnuntaisin ei ole esityksiä ja hotellit ovat silloin ainakin yhden yön viikossa hieman kohtuullisemman hintaisia – vaikkeivät varsinaisesti halpoja silloinkaan. Valitsimme majoitukseksi pitkälti hinnan perusteella Kesähotelli Totin, jossa aamiainen kuului huonehintaan. Sijainti oli mielestämme jopa parempi kuin kalliimmalla Sokos Hotel Seurahuoneella, ja lisäpisteitä hotelli sai polkupyöristä, joita vieraat saivat lainata muutamaksi tunniksi maksutta. Huoneessa ei ollut ilmastointia, mutta hienoisesta helteestä huolimatta tuuletin ja avattava tuuletusikkuna pitivät yön riittävän viileänä.
Viime hetkellä ostetut junaliput olivat mielestämme melko kalliit – lähes sata euroa nuppi eläkeläisalennuksellakin. Toisaalta emme halunneet sitoa matkaa kuukausia etukäteen tiettyyn viikonloppuun. Kesähotelli Tott maksoi S-etukorttilaisille 168 euroa yöltä, mikä oli noin puolet siitä, mitä sama huone olisi maksanut oopperailtoina.
Keskustan lintuhuviloiden jäljillä
Heti saavuttuamme jätimme tavarat hotellille ja lähdimme kiertelemään keskustan lintuhuviloita. Ihan ensimmäisen olimme kyllä nähneet jo matkalla hotellille sitä sen kummemmin kartan avulla etsimättä! Karttaan tarttuminen paljasti kuitenkin pian, että Satamapuistossa oli kolme muutakin lintuhuvilaa, jotka löytyivät helposti, kunhan tiesi mitä etsi.
Seuraava rypäs, kolme lintuhuvilaa, löytyi Pikkukirkon ympäristöstä. Pikkukirkkoa kuvaava lintuhuvila oli hienoinen pettymys harmaudessaan. Harmaa oli myös myöhemmin illalla Tuomiokirkon edustalla näkemämme lintuhuvila. Ehkä päivätyöltään haudankaivaja Ruuskanen on halunnut pitää kirkot vaatimattomina kunnioituksesta niitä kohtaan?
Kaupungintalon edustalla totesimme toisillemme, että niin vaan taas täälläkin bongausharrastus vie meidät paikkoihin, joihin emme ehkä muuten päätyisi. Paristakin aikaisemmasta Savonlinnassa poikkeamisesta huolimatta kaupungintaloa emme ole koskaan tulleet katsoneeksi.
Kaupungintalon takana Kalmarinkadulla lintuhuvilatkin olivat enemmän omakotitalojen näköisiä, kuten kadun oikeat rakennuksetkin..
Nyt alkoi jo kutkuttaa nähdä Olavinlinna – siis Olavinlinnan näköinen lintuhuvila – ja suuntasimme Tallisaareen, jossa edelliseltä vierailultamme tuttu musta pässi tervehti meitä heti sillan jälkeen. Lintuhuvilakin löytyi korkealta puusta hetken etsinnän jälkeen. Oikean Olavinlinnan osalta tyydyimme tällä kertaa muutamaan etäältä otettuun kuvaan.
Tallisaaresta kävelimme rantaa pitkin takaisin kohti hotelliamme poiketen vielä Pikku Kakkosen leikkipuistossa ja läheisellä saarella, joista kummastakin löytyi yksi lintuhuvila, aivan kuten karttakin lupasi.
Satamakatu
Pikkukirkon ympäristö
Kalmarinkatu
Olavinlinna ja rantatie
Tuomiokirkon suunnalla
Ravintola Majakassa nautitun alkuillan illallisen – ja pienen lepotauon – jälkeen päätimme suunnata vielä Tuomiokirkon suunnalle.
Torin kupeesta kävelimme salmen toiselle puolelle ja etsimme ensimmäiseksi Joel Lehtosen mökin, siis lintuhuvilaversion siitä tietysti. Olavinkadun varrella oli kartan (ja kirjan) mukaan KOPin kivitalo, mutta eipä ollutkaan. Samalla paikalla oli kyllä lintuhuvila, mutta KOPin kivitalo oli joko poistettu kokonaan tai sitten se on siirretty jonnekin muualle.
Lyseonmäeltä löytyi Piispanlinna, jonka kuvaamiseksi jouduimme hetken hakemaan sopivaa kuvakulmaa, sillä ilta-aurinko oli asettunut juuri kyseisen puun taakse.
Illan viimeinen kohde oli Savonlinnan Tuomiokirkko – siis lintuhuvilaversiona – joka toki sijaitsi kirkon pihapiirissä. Vaikka tämäkin lintuhuvila oli harmaa, siinä oli yksi erityisen hauska piirre: se oli kokonainen linnuille tarkoitettu rivitalo.
Hetken pohdimme, että viitsisimmekö vielä käydä kirkon takana hautausmaalla katsomassa siellä kuulemma sijaitsevia lukuisia linnunpönttöjä, jotka nekin ovat Ruuskasen käsialaa, mutta päivä oli jo ollut pitkä, joten päätimme jättää ne seuraavaan kertaan ja palasimme hotellille.
Pyörällä Sulosaareen
Seuraavana aamuna lainasimme hotellilta polkupyörät, sillä suuntana oli Sulosaari, jonne oli jo vähän enemmän matkaa. Matkalla Sulosaareen kävimme katsomassa Vääräsaaren rannassa Villa Suruttoman. Villa Suruton on yksi niistä lintuhuviloista, jotka sijaitsevat alkuperäisen, edelleen olemassa olevan, rakennuksen vieressä, eli näimme samalla kertaa Villa Suruttoman ihmisille ja linnuille tehtyinä versiona.
Matka Sulosaareen pyörillä ei ollutkaan ihan niin helppo kuin oletimme, sillä saarelle johtava silta oli remontissa ja pyöräily sillalla oli kielletty. Noudatimme lopulta sitten kieltoa siltä osin kuin sillalla oli samaan aikaan muita ihmisiä, mutta jalkauduimme heti, jos ihmisiä näytti tulevan vastaan tai kulki edellämme. Onneksi vähän harmaana aamuna liikennettä Sulosaareen ei juuri ollut. Saaren kuuluisa lettukahvila Kalliolinna oli sekin vielä kiinni ennen aamukymmentä. Lettukahvila Kalliolinna oli myös toinen kohde, jossa lintuhuvila ja sen esikuvana ollut rakennus sijaitsivat vierekkäin.
Muut Sulosaaren huvilat olivat lintuhuviloina muistoja jo kadonneista rakennuksista. Runolinna, joka on muuten päässyt myös lintuhuviloista kertovan kirjan kanteen, oli minusta ehkä kaunein kaikista näkemistämme lintuhuviloista.
Hungerborgin mäki
Jos haluat nähdä monta lintuhuvilaa pienellä alueella, kannattaa suunnata Hungerborgin mäelle. Hungerborgin eli Nälkälinnan alueella sijaitsee Savonlinnan näyttävin vanhojen puuhuviloiden keskittymä, joten sinne sopii hyvin myös lintuhuviloiden keskittymä. Alueen nimi juontaa juurensa jo 1800-luvulle, jolloin mäellä sijainnut ravintola ja näkötorni tunnettiin nimellä Hungerborg.
Kävimme Hungerborgin mäellä kahteen otteeseen, kerran sunnuntaina ja vielä uudelleen maanantaiaamuna. Olin illalla lukenut netistä lisää juttuja lintuhuviloista ja jäin ihmettelemään, ettemme olleet nähneet grillikioskia esittävää lintuhuvilaa. Niinpä lähdimme vielä toiselle kierrokselle. Ja sieltähän se grillikioski löytyi – samalla löysimme myös toisen lintuhuvilan, joka oli ensimmäisellä kerralla jäänyt meiltä kokonaan huomaamatta.
Ivakoffin taloa esittäneen suuren lintuhuvilan olimme nähneet jo edellisenä päivänä, mutta se teki vaikutuksen vielä toisellakin katselukerralla. Koko on yksinkertaisesti vaikuttava.
Vielä yksi lintuhuvila
Emme nähneet kaikkia lintuhuviloita. Esimerkiksi KOP:n kivitalo jäi tällä kertaa löytämättä, mutta näkemämme kokoelma täydentyi yhdellä vielä aivan loppumetreillä. Olimme jo nousemassa VR:n bussiin kauppatorin laidalla, kun huomasin läheisessä puussa vielä yhden lintuhuvilan. Siellähän se Matkailijakoti pilkotti bussien ja autojen keskellä – yksi kohde lisää kuvakokoelmaamme!
Myöhemmin julkaisin muutamia kuvia matkastamme Meriharakan Facebook-sivuilla, ja yksi lukijoistamme vinkkasi heti vielä yhdestä lintuhuvilasta. Se sijaitsi kuulemma Kesähotelli Vuorilinnan lähistöllä. Samalla saarella olimme kyllä käyneet katsomassa Villa Suruttoman, mutta tuota emme olleet huomanneet.
Ehkä meidän muutaman vuoden kuluttua pitäisi vielä kerran palata Savonlinnaan ja etsiä ne tällä kertaa vielä ehkä näkemättä jääneet – ja ne mahdollisesti lähivuosina Savonlinnan puihin nostettavat uudet lintuhuvilat!
Pari lehtijuttua aiheesta
Jos haluat lukea lisää Savonlinnan lintuhuviloista, niin tässä linkit muutamaan juttuun aiheesta:
- HS: Haudankaivaja Marko Ruuskanen nikkaroi ”lintuhuviloita”, joista on tullut Savonlinnan nähtävyys
- Kuntalehti: Kevään helmi: Lintuhuvilat ovat herrasmies Ruuskasen upea taidonnäyte
- ITE-sivustolla Marko Ruuskanen
