Moroni – Komorien pääkaupunki

Tukikohtamme Komoreilla oli Moronin kaupunki, josta teimme retket Grande Comore -saaren pohjoisosiin ja läheiseen Ikonin kylään. Itse Moroniin tutustuimme lyhyellä kaupunkikierroksella paikallisoppaamme kanssa sekä omatoimisesti käydessämme syömässä tai pankissa tai muuten vain kiertelemässä lähikatujen pieniä kauppoja ja markkinoita.

Moronissa, tai oikeastaan koko Komoreilla, ei ole kovin paljon varsinaisia nähtävyyksiä. Sen sijaan siellä pääsee hyvin aistimaan pienen afrikkalaisen pääkaupungin tunnelmaa: vanhankaupungin kapeita kujia, afrikkalaistyylisiä markkinakatuja, rannalla sijaitsevat kalamarkkinat ja luultavasti kymmeniä moskeijoita. Komorit on islamilainen valtio, mutta tunnelma ei tuntunut erityisen tiukalta tai rajoittavalta. Esimerkiksi turisteille ei ollut mitään erityisiä pukeutumisvaatimuksia.

Asuimme aivan keskustassa sijaitsevassa Villa Saifoudinessa. Kotimajoitustyyppinen majoitus ei tähdillä koreillut, mutta sijainti oli erinomainen. Lähimmille markkinakaduille käveli muutamassa minuutissa, ja myös meille suositeltu ravintola The New Select oli aivan lähellä. Sekään ei ollut erityisen hieno, mutta muiden vaihtoehtojen puuttuessa päädyimme sinne ilta toisensa jälkeen. Ruokalistalta löytyi vaihtoehtoja laidasta laitaan. Salaatit jätimme varmuuden vuoksi väliin, mutta vaikka olimmekin Afrikassa, selvisimme neljästä illallisesta ilman vatsaongelmia.

Moronissa on keskustan ulkopuolella “oikeampiakin” hotelleja, joissa ne harvat maailmanmatkaajaystävämme, jotka olivat meitä ennen käyneet Komoreilla, olivat asuneet, mutta meille sopi matkanjärjestäjämme Kamelimatkojen suositus Villa Saifoudinesta oikein hyvin erityisesti sen sijainnin takia. Mieluummin kaupungin keskustassa kuin vaikka pienen hiekkarannan äärellä viiden kilometrin päässä keskustasta.

Keskustan markkinakaduilla

Jo ensimmäisenä iltana keskustan värikkäät markkinakadut houkuttelivat puoleensa. Olemme kierrelleet monilla afrikkalaisilla markkinoilla, joista erityisesti on jäänyt mieleen Douala Kamerunissa. Menimme sinne Aventuran pienryhmän kanssa tiukalla ohjeistuksella: mitään ei saanut ottaa mukaan, vaan kaikki, myös puhelimet ja kamerat, oli jätettävä bussiin. Kauniisti asetellut tomaattikeot tallentuivat siis vain muistiini, samoin kuin markkinoiden sisäänkäynnin liepeillä roskia tonkivat rotat. Ehkä varovaisuus oli tarpeen – ehkä se oli myös hieman liioiteltua. Lilongwessa Malawissa paikallisoppaamme puolestaan ohjasi meidät tarkasti tiettyä reittiä markkinoilla ja auttoi kysymään lupaa ottaa valokuvia siellä täällä.

Moronissa lähdimme kävelemään väljää markkinakatua kahdestaan ja otimme varovasti kuviakin, vaikka tiesimme, ettei kuvaaminen miellytä kaikkia. Yhteistä kieltä ei aina ollut, mutta muutamalla sanalla ranskaa pääsi usein alkuun. Lupa kuvata hedelmiä tai vihanneksia heltisi yleensä helposti, vaikka kauppias itse ei aina halunnutkaan mukaan kuvaan.

Seuraavana aamuna kävelimme saman kadun läpi paikallisoppaamme kanssa. Yllättäen kontakti myyjiin jäi itse asiassa vähäisemmäksi, sillä oppaamme joko hoputti meitä eteenpäin tai arvioi jo valmiiksi, ettei kuvaamiseen kannattaisi edes pyytää lupaa.

Afrikkalaisilla markkinoilla ei satunnaiselle maassa vaan muutaman päivän viipyvälle länsituristille ehkä ole kovin paljoa ostettavaa, mutta värejä niillä riittää! Komoreilla emme nähneet missään matkamuistoja myyviä kojuja, eli jääkaappimagneetin ostimme vasta kotiin palattuamme Amazonista.

Kaupungin tunnetuimmat markkinat ovat Volo Volon markkinat, mutta ne sijaitsevat hieman keskustan ulkopuolella. Harkitsimme retkeä sinne Komoreille lentoaikataulujen muutoksesta johtuneena vapaapäivänämme, mutta kyseisenä päivänä sattui sitten satamaan aamusta iltaan, joten jätimme ne väliin. Villa Saifoudinen emäntä kyseli, että mitä olisimme sieltä olleet hakemassa ja etsi nopeasti vastaustamme odottamatta “myyntivarastoistaan” vaniljaa ja ja ylang-ylangia, jotka ovat Komorien tärkeimpiä vientituotteitakin. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut, että mausteet ja tuoksut jäävät kotona helposti kaapin perälle, josta ne päätyvät muutaman vuoden kuluttua käyttämättöminä roskiin. Niinpä kieltäydyin kohteliaasti.

Vanhan kaupungin kujilla

Paikallisoppaan kanssa Moronissa tekemämme kierroksen toiseksi paras osuus oli kiertely vanhankaupungin kujilla. Kujat olivat monin paikoin kapeita ja alue sokkeloinen – tuskin olisimme uskaltautuneet kovin syvälle sinne kahdestaan. Vähän kuin Algerin kasbahiin, jonne lähes kaikki syystäkin suosittelevat menemään oppaan kanssa.

Ränsistyneet rakennukset eivät ehkä ole kaupungin asukkaiden ylpeydenaihe, mutta satunnainen matkailija saattaa nähdä niissä aivan oman viehätyksensä. Rapistuneet julkisivut ja auringon eri tavoin haalistamat värit tekivät vanhastakaupungista kivan kuvauksellisen. Siellä täällä jonkin kulman takaa avautui pieni kauppakuja tai yksittäinen myyntikoju. Eräällä kujalla oppaamme pysähtyi juttelemaan kojunsa edessä istuneen nuoren naisen kanssa ja esitteli hänet meille serkkunaan. Pienessä kaupungissa kaikki tuntuvat tuntevan toisensa.

Kierroksen päätteeksi kävimme Grande Mosquée du Moronin pihalla. Itse moskeija oli suljettu, ja olisi todennäköisesti ollut joka tapauksessa naisilta suljettu, vaikka se olisi sattunut olemaan avoinna. Se ei kuitenkaan meitä haitannut. Emme olleet Moroniin tulleet moskeijoita katsomaan, mutta oppaallemme sen esittely tuntui olevan tärkeää.

Vaikkei Moroni muuten tuntunutkaan erityisen uskonnolliselta tai konservatiiviselta, rukouskutsut kuuluivat olennaisena osana kaupungin elämään – ja samalla myös turistin arkeen. Ne kaikuivat majapaikkaamme useita kertoja päivässä. Kukot sentään pitivät meteliään pääasiassa vain aamuisin.

Perjantaimoskeija hallitsee rantaa

Vanhankaupungin kujien jälkeen vuorossa oli kierroksen paras osuus: kävely satama-altaan ympäristössä. Maisemaa hallitsee lahden rannalla kohoava valkoinen Badjananin perjantaimoskeija, yksi Moronin tunnetuimmista maamerkeistä. Me kiipesimme kuitenkin ensin aivan rannan tuntumassa sijaitsevan vanhan, ehkä kaupungin vanhimman, moskeijan tornin luo – emme niinkään moskeijan vaan sieltä avautuvan näköalan vuoksi.

Kohta kävelimmekin rantaa pitkin yhä kauemmas. Sinisen lahden toisella puolella näkyi satama, jossa oli muille Komorien saarille liikennöiviä aluksia, ja rannassa paikalliset kävivät uimassa siellä täällä. Meren äärellä asuvina ja veneilyä harrastaneina emme kyllästy merimaisemiin missään päin maailmaa. Oppaamme oli jo kääntymässä takaisin kohti keskustaa, mutta ehdotimme, että kävellään vielä vähän eteenpäin. Se kannatti, sillä seuraavan mutkan ja pienen polun takaa avautui aina vain hienompia näkymiä.

Lopulta oli kuitenkin pakko kääntyä takaisin. Paluumatkalla kuljimme rannan tuntumassa joutomaan halki kulkevaa polkua pitkin. Sen vieressä oli pieni järventapainenkin, jonka rannalla näytti olevan joukko värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita naisia pyykillä. Lähemmäs päästyämme huomasimme erehtyneemme – pyykkiä pesivätkin miehet, tasa-arvoista :-)

Ennen kierroksen päättymistä poikkesimme vielä kalamarkkinoilla. Olimme liikkeellä vähän liian myöhään, sillä vilkkain kaupankäynti tapahtuu jo varhain aamulla, mutta nähtävää riitti silti. Läheistä Place de Francea oppaamme kommentoi toteamalla, että “ranskalaiset pitää pitää tyytyväisinä”. Komoreilla suhtautuminen entiseen siirtomaavaltaan on edelleen kaksijakoista, ja erityisesti Mayotten jääminen Ranskan yhteyteen herättää monissa yhä katkeruutta.

Rahanvaihdosta pieni kulttuurielämys

Vaikka euroillakin olisi luultavasti pärjännyt ainakin tippien maksamisessa, halusimme vaihtaa myös hieman Komorien frangeja. Niinpä suuntasimme sadepäivänä, tähdellisemmän tekemisen puutteessa, yhteen keskustan pankeista. Erillisiä rahanvaihtopisteitä ei kaupungilla juuri tuntunut olevan.

Moronissa pankeissa jonot ovat samaa luokkaa kuin Suomessa vuosikymmeniä sitten, jolloin konttoreissa vielä jonotettiin. Nykyään pankkivirkailijan luo taitaa Suomessa päästä lähinnä ajanvarauksella. Odottelimme vuoroamme kaikessa rauhassa, ja lopulta pääsimme tiskille täyttämään tarvittavat lomakkeet ja vaihtamaan rahaa. Hilpeintä prosessissa oli se, kun kesken paperitöiden virkailija nosti katseensa ja kysyi: “Why are you here?”
Hetken ehdimme miettiä, oliko pankissa asioimisemme jotenkin poikkeuksellista. Pian kuitenkin selvisi, että hän tarkoitti Komoreita ja Moronia, ei pankkia. Turisti on vielä harvinainen näky täällä päin maailmaa.