Marokon kahden viikon matkamme aikana kävimme, ainakin pikaisesti, kaikissa Marokon merkittävimmissä kohteissa poislukien Tanger ja Merzouga. Tangeriin saatamme vielä joskus mennäkin, jos päädymme viettämään aikaa Etelä-Espanjassa, mutta Sahara Marokon osalta jää meidän osaltamme, kuten jäi Sahara Algeriassa.
Tunisiassakin saattaisi olla mahdollisuus Sahara-retkeen, joten ehkä siellä sitten?
Beni-Mellal, Marokko
Reittimme Marokossa oli kokonaisuudessaan tällainen:
Marrakeshista Fesiin ja Meknesiin, Rabatin ja Casablancan kautta Marrakeshiin, josta vielä päiväretket Essaouiraan ja Ait-Ben-Haddouhin.
Matkakustannuksia tuli avattua hiukan jo kertoessani TSS Travel Services -matkatoimiston konseptista, mutta onnistuimme matkan halvasta perushinnasta (569 euroa per nuppi) huolimatta kuluttamaan kahden viikon Marokon matkallamme yhteensä 1 992 euroa, poislukien ruoka.
Ruokakustannuksia kieltäydyn edelleen sisällyttämään matkakustannuksiin sillä perusteella, että söisimme me Suomessakin ja ruoka maailmalla on useimmiten, jopa ravintoloissa syöden, edullisempaa kuin Suomessa. TSS Travel Servicen voimakkaasti tuputtamista ruokapaketeista ostimme vaan ensimmäisen viikon retki- ja lounaspaketin sen sisältämien retkien takia.
Perushinnan lisäksi maksoimme asumisestamme Riadissa Marrakeshissa (3 yötä) 254 euroa, varmistimme itsellemme väljemmät istumapaikat charterlennoilla 64 eurolla (molempiin suuntiin) ja auton jättäminen kahdeksi viikoksi lentokenttäparkkiin maksoi 79 euroa.
Lisäretkiä ostimme TSS:ltä kiertomatkan retki- ja lounaspaketin muodossa, joista arvioisin, että retkien osuus oli 150 euroa. Lisäksi opas myi erillisenä retkenä Casablancan kaupunkikierroksen hintaan 20 euroa. Perusretkipaketti sisälsi Essaouiran kokopäiväretken, Casablancan iltaretken ja Marrakeshissa käynnin Jardin Majorelle -puutarhassa ja hevosajelun Jemaa el-Fna -aukiolle.
Omista retkistä maksoimme yksityisestä oppaasta ja kuljettajasta Atlas-vuorten yli suuntautuneella retkellä Ait-Ben-Haddouhin 130 euroa ja Marrakeshin medinaoppaasta 44 euroa.
Juomarahoja maksoimme oppaille yhteensä 16 euroa.
Puu, jonka kukinnot/hedelmät olivat oudon mustia. En saanut kevyesti etsimällä selville, että mikä puu voisi olla kyseessä. Jos tiedät, kerro kommenteissa!
Sisäänpääsymaksuja päädyimme maksamaan yhteensä n. 60 euroa:
Hassan II -moskeija Casablancassa 18 euroa
Atlas-studiot Ourazazatessa 10 euroa
Le Jardin Secret Marrakeshissa 10 euroa
La Maison Photographie Marrakeshissa 8 euroa
lisäksi pienempiä summia, tyypillisesti kahdelta 2 euroa, näissä kohteissa: kasbahit Ourazazatessa ja Ait-Ben-Haddoussa, Berberimuseo, Bahai Palace, Saadien haudat ja nahkatehdas Marrakeshissa.
Takseja käytimme vain Marrakeshissa. Muuttomme keskustaan maksoi shuttle-bussin lippuina 4,40 ja paluumatka taksilla Ryads Parc -hotelliin 15 euroa – eli TSS:n “ilmaisen viikon” hotelli oli oikeasti kaukana Marrakeshin keskustasta.
Marrakeshin keskusta-alueella kuljimme 3 pätkää taksilla yhteishintaan 7,50.
Kattohaikaroita Ifranissa
Matkamuistoja ei tältäkään matkalta kertynyt paria jääkaappimagneettia ja yhtä arganöljyä (ehkä) sisältävää saippuaa lukuunottamatta – kustannukset näistä 10 euroa.
Kaksi viikkoa Marokossa, alle 1 000 euroa per nuppi, sisältäen myös joitakin ylellisempiä osia kuten majoitus riadissa Marrakeshin keskustassa ja yksityisiä retkiä – edelleenkin matka oli mielestäni edullinen.
Marrakesh – Fes, 500 km
Ensimmäisenä matkapäivänä istuimme bussissa 500 km matkaten Keski-Atlasvuoriston yli Fesiin. Tämä osuus oli luonteeltaan lähinnä pakollinen siirtymä, mutta pysähdyimme kuitenkin pakollisten huoltoasemapysähdysten lisäksi Beni-Mellalin puutarhassa ja Ifranin vuoristokaupungissa, joka talvikaudella on hiihtourheilukeskus! Ei olisi meille ensimmäiseksi tullut mieleen.
Tämän jutun kuvat on otettu tuolta Marrakesh – Fes -väliltä.
Marokon kiertomatkamme alkoi Marrakeshista ja päättyi samaan kaupunkiin. Marrakeshissa vietimme kiertomatkan jälkeen kolme vuorokautta pienessä riadissa asuen ja elämään Marrakeshin medinassa tutustuen.
Kirjoitinkin jo Marrakeshin puutarhoista ja palatseista mutta viivähdetään kaupungissa vielä hetki ennen kuin jätän Marokon taakseni myös blogijuttuina ja kokoan yhteen kaikki matkamme jutut ja kulut.
Jemaa el-Fna -aukio
Jemaa el-Fna -aukioon kiteytyvät Marrakeshin mainoslauseet: Maaginen Marrakesh! Tarunhohtoinen Marrakesh! Käärmeenlumoojien kaupunki!
Aamulla ja päivällä aukiolla myydään hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, kukkia, matkamuistoja ja appelsiinimehuja kuten millä tahansa torilla.
Viimeistään iltapäivällä aukion valtaavat käärmeenlumojat, apinat, joita tarjotaan syliisi valokuvattavaksi, hennatatuointeja tarjoavat naiset ja ennustajat. Illalla puolet aukiosta muuttuu ulkoilmaravintolaksi täydentämään aukion laitoja kiertävää ravintolarivistöä.
Illan pimetessä nuoret miehet ampuvat sähikäisiä, ilma on sakena savusta ja tori ihmisistä. Myytävänä olevien tuikkujen kynttilät on sytytetty ja meteli torilla on korvia huumaava.
Riadimme sijaitsi siten, että kävelimme Jemaa el-Fnan läpi suuntaan tai toiseen useamman kerran joka päivä, niin päivällä kuin illalla. Toisena ja kolmantena päivänä juuri se oikea porttikäytävä ja se oikea kuja alkoi jo löytyä sen enempää epäröimättä ja maamerkkejä tarkastelematta.
Pidin aukiosta aamuisin ja vielä päivisinkin, mutta sen jälkeen kun olin kerran sen kokenut illalla, en toista kertaa erityisesti kaivannut. Toki, jos olet Marrakeshissa vain lyhyen aikaa ja haluat nähdä tämän kuuluisan maamerkin, niin illalla se on ehkä omimmillaan.
Tai tule aukiolle hiukan ennen auringonlaskua, kiipeä johonkin aukion laidan ravintolan terasseista ja ihaile sitä yläilmoista. Laskeudu sitten, nautittuasi ylihintaisen pakollisen juomasi, takaisin aukiolle ja kiertele katsomassa kaikkea “maagista” ja “tarunhohtoista”.
Tähän aikaan myös ulkoilmaravintolat rakentuvat ja ovat kohta jo valmiita, jos haluat syödä aukiolla.
Käärmeenlumojista ja käärmeistä et saa ilmaiseksi kuvaa, paitsi ehkä suhteellisen kaukaa (kuten me teimme). Käärmeiden ympäristössä on sen verran paljon niihin liittyviä ihmisiä, että joku heistä kyllä huomaa, jos yrität ottaa kuvan ja lähestyy Sinua käsi ojossa rahaa vaatien.
Apinaa en ottaisi syliini rahastakaan: en usko sen olevan kovin terveellistä eikä tätä apinoiden ympärillä torilla olevaa liiketoimintaan kannata tukea. Jos kukaan ei maksa apinoita torilla pitäville mitään, niin ehkä he lakkaavat kiusaamasta apinoita tällä tavalla. Ja sama juttu kuin käärmeiden kanssa, torilla olevien apinoiden kuvaaminen vain ilmiönäkin onnistuu vain kaukaa ilman että päädyt maksamaan kuvasta ja tukemaan apinoihin tukeutuvaa liiketoimintaa.
Hevosvankkureilla tai taksilla
Jemaa el-Fna -aukion laidalla on myös tarjolla kyytejä hevosvankkureilla. Nekin ovat edelleen osa Marrakeshin katukuvaa. Kiertomatkaamme kuului yksi hevosvankkurikyyti, joten en valitettavasti osaa kertoa mitään niiden hinnoista. Kuten kaikkialla Marokossa, hinnasta kannattaa varmaan neuvotella ja kysyä sitä pariltakin kuskilta. Kyytejä nimittäin riittää Koutobian moskeijan ja Jemaa el-Fna -aukion välisellä alueella.
Taksit ainakin olivat halpoja. Kaupunkialueella on minimimaksu on 7 dirhamia, eli 65 senttiä ja sillä ajoimme esimerkiksi Saadien haudoilta Jemaa el-Fna -aukiolle.
Taksilla ajoimme myös keskustasta värjäämöalueelle: 30 dirhamia eli 2,80 euroa.
Nahkatehdas
Marokon käsittääksemme suurin ja edelleen aktiivisin perinteinen nahan käsittelyalue, nahkatehdas (tannery in English) olisi ollut Fesissä, mutta se ei kuulunut kiertomatkamme ohjelmaan eikä ylimääräistä aikaa Fesissä ollut. Mutta löytyi sellainen Marrakeshinkin medinan laidalta.
Perinteinen nahkojen käsittely ja värjäys tehdään maassa olevissa sammioissa perinteisillä aineilla, lintujen ja eläinten eritteillä, sammioissa seisten ja nahkoja polkien. Käytettävistä aineista johtuen haju alueella on jonkinmoinen ja sinne mentäessä vierailijoille annetaankin nippu tuoretta minttua, jota voi haistella silloin kun muut hajut alkavat tuntua liian voimakkailta.
Vierailu alueella ei sinänsä maksanut mitään (tai pienen juomarahan verran oppaalle, jonka saa kunhan vaan ilmestyy alueen portille). Kierroksen päätteeksi Sinut kuitenkin johdatellaan muutamaan nahkamyymälään, siltä varalta, että haluaisit tehdä hyviä ostoksia!
Ehkä alue ei, ainakaan Marrakeshissa, ainakaan tuona aamuna, ollut ihan ehdoton kohde. Halusimme kuitenkin nähdä sen nyt, sillä näitä alueita ei maailmassa enää montaa ole, emmekä olleet sellaista vielä koskaan nähneet.
Maustetorilta kauppakujille
Marrakeshin souk-alueen kujilla seikkailimme niin itseksemme kuin muutaman tunnin oppaankin kanssa. Reitti el-Fna -aukiolta riadiimme tai riadista Cyberparkin suuntaan oli onneksi viimeisiä riadille vieviä kujankulmia lukuunottamatta suora, joten pysymällä vaan tiukasti samalla kujalla ei voinut eksyä. Halusimme kuitenkin nähdä myös syvemmällä olevia alueita ja kuulla vähän lisää faktoja tästä vanhasta medinasta ja niinpä kuljimme yhtenä aamuna pari-kolme tuntia kujia suuntaan jos toiseenkin Viatorin kautta varaamamme oppaan kanssa.
Mausteita emme ostaneet, mutta ilmeisesti täällä niitä ostettiinkin sen verran paljon, että ne olisivat olleet ihan kelvollisia. Marokossa oikeasti mausteita (tai vaikka Essaouiran seudulla erityisesti myytävää arganöljyä) halajavat joutuvat sen haasteen eteen, että mikä kaikkialla tarjolla olevasta tavarasta on hyvää ja aitoa. Esimerkiksi tuo öljy lienee monessa paikassa oliiviöljyä tai sillä ainakin arganöljyä on sillä laimennettu.
Hammastikkukasveja oli pakko ostaa muutama ainakin hetkeksi kotiin ihmeteltäväksi, jos vaikka emme niitä hammastikkuina päätyisikään käyttämään. Opimme myös, että monet myytävistä tuotteista oli tarkoitettu kauneudenhoitoon: hiusten hoitoon tai värjäämiseen, kantapäiden kuorintaan tai huulipunaksi. Päätin kuitenkin olla vaihtamatta suosikkimerkkejäni marokkolaisiin luonnontuotteisiin …
Oppaan kanssa liikuttaessa valokuvaaminen oli vapaampaa kuin silloin kun liikuimme kujilla kahdestaan. Oppaan läsnäolo teki kuvaamisesta syystä tai toisesta saliittua ja kauppiaat eivät ryhtyneet kovin ponteviin myyntiponnisteluihinkaan.
Nelijalkaisia ja pyöriä väistellen
Medinan kapeilla kujilla liikuttaessa on niin Marrakeshissa kuin kaikkialla Marokossa on syytä olla varuillaan, sillä tavaraliikenne hoidetaan muuleilla tai aaseilla tai ihmisen työntämillä isoilla kärryillä. Kaikkia näitä on parempi väistää hyvissä ajoin.
Autoilla vanhan kaupungin kujille ei ole asiaa, mutta paikalliset liikkuvat tällä kuitenkin melko laajalla alueella myös pyörillä ja mopoilla ja saattavat ajaa lujaakin, joten jalankulkijan kannattaa niidenkin takia olla varuillaan.
Oppia oppaalta
Oppaan kanssa pienillä kujilla ristiin rastiin kulkemiessa ei tarvinnut kantaa huolta siitä, että miten löydämme täältä pois. Mutta oli oppaasta muutakin iloa, ainakin laiskoille turisteille, jotka eivät olleet etukäteen lukea kovin paljoa elämästä Marrakeshin medinassa. Kuten esimerkiksi:
Suosituimpien, turistien kansoittamien kujien takana, syvemmällä alueen syövereissä, on tarkemmin eri tuotteisiin erikoistuneita alueita, joilla on yleensä kiinteät hinnat.Näissä foundoukeissa voit katsella vaikka kenkiä kuten tavallisessa länsimaisessa kenkäkaupassa, mallit, koot ja värit ovat esillä ja hinnat ovat valmiiksi kolmasosa turistikujien pyyntihinnasta, ilman että sitä kahta kolmasosaa tarvitsee pitkällisellä teatterilla itse tinkiä.
Mattojen laatu on foundoukeissa korkeampi kuin turistimyymälöissä ja ainakin parissa, joissa poikkesimme, valikoima oli paljon suurempi kuin lähinnä Jemaa el-Fna -aukiota. Mielenkiintoista, mutta tietysti sikäli hyödytöntä, ettemme oikeasti mattoa(kaan) olleet ostamassa.
Jos olisimme olleet oikeasti etsimässä jotain, vaikka marokkolaista kaftaania, opas olisi toivomustemme perusteella vienyt meidät medinan sille alueelle, jossa näitä myydään kauppa toisensa.
Pääsimme myös katsomaan muutamia työnäytöksiä, esimerkiksi seetripuun työstämistä ja kokeilemaan taidokkaiden lukkorasioiden avaamista ilman, että niitä olisi meille agressiivisesti samalla myyty.
Saimme muutamia ravintolasuosituksia, tosin Nomadin olimme löytäneet itsekin jo edellisenä iltana Google Trips -sovelluksella. Varmaan sisarravintola Le Jardinkin olisi löytynyt muutenkin.
Kävimme oppaan kanssa myös medinan uumenissa olevassa salaisessa puutarhassa (Le Jardin Secret) ja lopulta hän jätti meidät valokuvamuseoon, sillä halusimme vielä museokäynnin jälkeen jatkaa aamupäivää vanhan kaupungin uumenissa lounaalla.
Yksityisoppaan käytössähän on se hyvä puoli, että vaikka hänellä perusagenda onkin, niin lopulta hän kuitenkin tekee mitä haluat! Opastuksesta maksoimme runsaat 40 euroa.
Niin, ja löysimme me vielä Le Jardin -ravintolasta takaisin riadillemmekin Maps.me:n avustuksella. Jemaa el-Fna -aukio oli kyseiselle sovellukselle sokea piste, se ei koskaan ehdottanut sen ylittäävää reittiä ja katetuista kujista se ei riadillemme selvinnyt, mutta jossain määrin siitä kyllä oli apua medinan syövereissäkin.
Volubiliksen ja Marokon kuninkaallisten kaupunkien (ja Essaouiran) medinoiden lisäksi kävimme vielä yhdessä Unescon maailmanperintökohteessa, Ait-Ben-Haddoun vanhassa linnoituskaupungissa. Ait-Ben-Haddou ei kuulunut TSS:n Marokon kiertomatkaan, mutta Marrakeshin viikolla oli toki aikaa tehdä lisäretkiä. Ait-Ben-Haddousta saamme kiittää tamperelaisia matkaystäviämme: he ovat meitä tarkempia Unesco-kohteiden bongaajia ja kysyessämme heiltä vinkkejä toiselle Marokon viikollemme tämä oli listan kärjessä.
Ait-Ben-Haddou sijaitsee Marrakeshista kaakkoon. Matka ei oikeastaan ole sen pitempi kuin vaikka Marrakeshista Essaouiraan, mutta nyt mennään Atlas-vuorten yli mennen tullen, joten 200 kilometriin saa kulumaan suuntaansa n. 4 tuntia – toki pysähdellen, sillä vuorten ylitys tarjoaa monta hienoa näköalapaikkaa.
TSS Travel Services Scandinavia myi Ryads Parc -hotellista retkiä toiselle viikolle, mm. tätä Ait-Ben-Haddouta, mutta olimme ensimmäisen viikon jäljiltä jo hiukan kyllästyneet isoon bussiin ja isoon ryhmään, joten varasin GetYourGuide -palvelusta meille yksityisen retken. Reipas, hyvää englantia puhuva nuorimies, tulikin sitten noutamaan meitä hotellistamme retkiaamuna klo 7 hyväkuntoisella autolla ja lähdimme nousemaan korkeuksiin, yli vuorten. Korkeimmillaan Atlas-vuoret nousevat tällä tiellä yli 2000 metriin.
Kevät oli hyvää aikaa ajella tätä reittiä: vuorten rinteillä kukkivat kevätkukat kaikissa väreissä. Tamperelaiset ystävämme tekivät retken marraskuussa ja kokivat paluumatkalla lumisateen Marokossa! Luonnon lisäksi näimme reitillä berberikyliä ja heidän pieniä viljelypalstojaan. Isoja palstat eivät olisi voineet ollakaan pengerrettyinä vuoriston rinteeseen. Myös matkan varren kahviloissa ja muutamissa matkamuistomyymälöissä berberikulttuuri oli esillä enemmän kuin muissa Marokon kaupungeissa.
Ait-Ben-Haddou
Viimeisen metrit Ait-Ben-Haddoun linnoitukselle saattoi ylittää joko hiekkapussisiltaa tai tavallisen tylsää betonisiltaa pitkin. Matalan veden aikana valitsimme tietysti hiekkapussisillan vaikka sen myötä, että kohteesta tuli Unescon maailmanperintökohde pieni joki sai oikean sillankin. Linnoituskaupungissa asuu edelleen muutama perhe ja kuulemma ennen uutta siltaa korkean veden aikana yhteydet vanhasta linnoituskaupungista uuteen kaupunkiin olivat vaan poikki.
Ait-Ben-Haddoussa tosiaan asuu edelleen muutama perhe, mutta muuten vanha linnoituskaupunki on museoaluetta. Joitakin vanhoja asumuksia on kunnostettu pieniksi myymälöiksi tai kahviloiksi, mikä oikeastaan kivasti elävöittää alueella kiertelyä. Luultavasti kunnostustöitä kuitenkin valvotaan sen verran, etteivät ne tärvele kohteen historiallista arvoa.
Nousimme, helteessä, ylös vanhan kaupungin korkeimmalle paikalle ja käsitimme, oppaan pienellä avustuksella, paikan arvon linnoituksena: täältä näkee kaikkiin suuntiin. Muutamat ylimmät rakennukset olivatkin vartiohuoneita, joissa joku kaupungin asukkaista aina vuorollaan päivysti joka yö. Täältä se alkaa, Sahara.
Saharasta puheenollen pohdimme hiukan retkeä valitessamme myös mahdollisuutta tehdä yöretki Saharaan, mutta Marrakeshista retki Saharaan, Merzougaan, kestää vähintään 3 päivää emmekä olleet oikein varautuneet yöpymään luultavasti melko alkeellisissa olosuhteissa teltoissa. Oma lakanapussi olisi ollut hyvä olla mukana, samoin lämpimät vaatteet yöksi. Mutta jos Sahara kiinnostaa, niin kolmen päivän retkillä Marrakeshista Merzougaan poiketaan myös Ait-Ben-Haddoussa, eli tämä meidän tekemämme päiväretki kuuluu niihin retkiin. Kahden päivän retkiä Saharaan, jossa Saharassa yövytään lähellä Zagoraa, marokkolainen, paljon myös Saharan retkiä toteuttamassa ollut kuljettajaoppaamme ei suositellut: oikea Sahara alkaa vasta Merzougasta.
Ait-Ben-Haddouta on nyttemmin käytetty myös useammankin elokuvan näyttämönä. Kuuluisin näistä lienee Gladiator. Jopa yksi alueen porteista ei olekaan vanha ja historiallinen vaan elokuvan lavasteeksi rakennettu.
Lista elokuvissa vieressä – klikkaa kuva auki, jos haluat sen oikeasti lukea.
Ourazazate
Ait-Ben-Haddousta jatkoimme matkaa lähellä sijaitsevan Ourazazaten moderniin kaupunkiin. Ourazazate on vähintäänkin Afrikan tärkein elokuvatuotannon keskus, kenties oikeasti, kuten oppaamme väitti, maailman kolmanneksi tärkein Hollywoodin ja Bollywoodin jälkeen.
Teimme pienen kierroksen Atlas-studioiden alueella mm. Kleopatra ja Asterix-elokuvien kulisseissa. Mahtavia kipsirakennelmia, joiden etusivun takana on vaan rakenteita pystyssä pitävät tukipuut. Hollywoodissa vierailimme kauan sitten Universal Studioilla ja näimme näitä samanlaisia rakenteita – Bollywoodia emme ole nähneet, emmekä taida vierailua sinne erityisesti tavoitellakaan.
Studio-oppaan mukaan nämä kujat ovat esittäneet arabikylää myös Isänmaan puolesta -televisiosarjassa
Ourazazatessa söimme kahdestaan marokkolaisen lounaan. Teimme retken heti toisen viikon sunnuntaina, joten siinä missä koko päivä oli kiertomatkaviikon jälkeen ensimmäinen kahdestaan viettämämme, niin myös lounaalla havainnoimme erityisesti sitä, että nyt olemme liikkeellä omaan tahtiimme, toki siitä kuljettajaoppaamme kanssa sopien, mutta kuitenkinkin.
Ourazazatessakin vierailimme pienessä vanhassa kasbahissa. Tämä kasbah on aikoinaan ollut varakkaiden ihmisten kasbah, mikä näkyi rakennusten koossa ja koristelussa. Lisäksi rakennukset oli valjastettu isolta osin paikallisen taiteen myyntiin, joten vierailu siellä ei tuntunut yhtään samalta kuin vierailu Ait-Ben-Haddoun museoalueella.
Ourazazaten jälkeen olikin enää vuorossa “vaan” paluumatka, eli neljä tuntia Atlas-vuorten yli toiseen kertaan. Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa autossa istuminen jo vähän puudutti, vaikka otimmekin teemaksi pysähdellä hyvien kukkaniittyjen kohdalla niitä kuvaten. Ajaminen Atlas-vuorten yli ei meitä houkutellut, ei etukäteen, eikä etenkään sen jälkeen kun paluumatkalla kiemurtelevalla vuoristotiellä kuljettajallamme oli muutama tiukka kohta, kun vastaantuleva rekka käytti tietä kuten omaansa.
Ja ne Atlas-vuoret, keväisen kukkaloiston ohella ne tarjosivat kyllä maisemia joka lähtöön. Atlantin puolella vuoren rinteet ovat vehreitä, Saharan puolella kuivia. Paikoitellen huiput olivat vielä huhtikuussakin lumihuippuisia ja siellä täällä näimme myös pieniä vesiputouksia.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.HyväksyLue lisää
