Avainsana-arkisto: Saint Kitts ja Nevis

Saint Kitts ja Nevis Basseterre

Saint Kitts ja Nevis

Karibian kiertäminen lentäen ja hotelleissa asuen ei ole edullisin tapa tutustua Karibian valtioihin, mutta toisin kuin risteilyllä, voit tehdä omat reittivalintasi.
Maalis-huhtikuun taitteessa tekemämme matkan perustana oli Aventuran Eteläisen Karibian saarikierros, jonka senkin valitsimme pitkälti meille loistavasti sopivan reitin perusteella. Saint Kitts ja Nevis ei kuitenkaan kuulunut valmiin kiertomatkan ohjelmaan, mutta ei ongelmaa – lähdimme matkaan pari päivää ennen muuta ryhmää ja teimme päiväretken tähän läntisen pallonpuoliskon pienimpäänkin valtioon.

The Mother Colony of the West Indies

Saint Kitts ja Nevis kuuluu edelleen Brittiläiseen kansainyhteisöön, vaikka se itsenäistyikin 1983. Paitsi pienin valtio alueella se on siten myös uusin itsenäinen valtio Karibialla. Neviksen saaresta oli tulla oma valtionsa vuonna 1988, mutta ajatus ei kansanäänestyksessä saanut vaadittavaa enemmistöä.

Jos vaikka valtiona Saint Kitts ja Nevis onkin alueen uusin, niin siirtomaiden historiassa se on alueen vanhin. Eurooppalaiset asettuivat alueella ensimmäisenä Saint Kittsille, jota sen takia kutsutaan “The Mother Colony of the West Indies”. Ehkä pieni saari oli helppo ottaa haltuun ja tuonaikaiseen tapaan paikallinen väestö pitkälti tapettiin pois alta.

Pienkoneella Sint Maartenilta

Päiväretkemme Saint Kitts ja Nevikselle alkoi varhaisen aamun tunteina Sint Martenin pääkaupungissa Philipsburgissa. Aamulennon Basseterreen, Saint Kittsin saarella sijaitsevaan pääkaupunkiin piti lähteä klo 7, joten lähdimme Philipsburgista klo 5. Vaikka lentokentät Karibialla ovatkin pieniä ja välimatkat saarilla lyhyitä, niin lentokentällä pitää olla ajoissa. Pienellä kentällä sisääntsekkaus suljetaan hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä ja jos olet siitä myöhässä, niin et pääse lennolle.

Tällä kertaa ajoissa oleminen, aamuhämärissä Princess Julianan tuolloin vielä teltassa olevalla lentokentällä, ei kuitenkaan taannut ajoissa olevaa lentoa. Lentomme kyllä lähti ajallaan, mutta kentällä rullatessaan lentäjät tekivät pienelle koneelle rutiinitarkastuksia ja tulivat siihen tulokseen, että eivät olleet ihan tyytyväisiä, joten takaisin ja koneen vaihtoon.
Mutta parempi niin, kun että olisimme pudonneet mereen!

Princess Juliana airport 2018 Princess Juliana airport 2018 Princess Juliana airport 2018

Tunnin aamukylmässä lentokenttäterminaalin virkaa hurrikaani Irman jäljiltä esitettävässä teltassa odoteltuamme pääsimme kuitenkin lopulta matkaan. Kannattaa huomata, että Karibian lämmössäkin monet sisätilat ovat sen verran reippaasti ilmastoituja, että päiväretkellekin on hyvä ottaa jotain pitkähihaista mukaan.

Lento Saint Kittsille kesti vaan 25 minuuttia ja maahantulokaavakkeen täyttämisen ja passintarkastuksen jälkeen olimme omillamme lentokentän ovella.

Maisemajunalla saaren ympäri?

Etukäteen olimme kevyesti suunnitelleet kiertävämme saaren maisemajunalla, jonka asema olikin mukavasti kävelyetäisyydellä lentokentältä, mutta osuimme sitten paikalle vääränä päivänä. Juna ei kuljekaan joka päivä, ja tämä perjantai oli yksi niistä päivistä, jolloin se ei kulkenut. Ehkä siksi, että saarella ei tänään ollut yhtään risteilijää.
Saimme kuitenkin käydä katsomassa junan, myös sisältä, mutta sen jälkeen oli palattava lentokentälle.

Saint Kitts ja NevisSaint Kitts ja NevisSaint Kitts ja Nevis

Upea Brimstone Hill

Muutamat samalla lennolla tulleet matkustajat olivat jo jatkaneet kentältä matkaansa, mutta onneksi muutama taksi oli sentään vielä paikalla. “Neuvottelimme” yhden niistä kanssa retkestä Brimstone Hillille, joka sekin oli päivän suunnitelmissamme. Neuvottelusta ei kuitenkaan varsinaisesti ollut kyse, sillä vakiohinta saarikierrokselle tuntui olevan 50 dollaria, mutta pääsimme lopulta ainakin matkaan. Linnoitus sentään oli auki myös tänään, asia, jonka vielä varmistimme oppaaltamme.

Matkaa Basseterrestä linnoitukselle on parikymmentä kilometriä ja vaikkakin jollain bussillakin voisi päästä Sandy Point Townin liepeille, niin rantatieltä olisi vielä aikamoinen kipuaminen linnoitukselle, joten taksi lienee ainoa järkevä vaihtoehto linnoituksella vierailuun.

Brimstone Hillin linnoitus on Unescon maailmanperintökohde, jonka suunnittelivat brittiläiset insinöörit, mutta jonka rakensivat Afrikasta tuodut orjat – kuten luultavasti afrikkalaista alkuperää oleva oppaamme kärkkäästi kertoo. Linnoitus on yksi alueen, ja laajemminkin, Amerikan parhaiten säilyneitä.

Brimstone Hill Saint KittsBrimstone Hill Saint KittsBrimstone Hill Saint Kitts

Linnoituksen historia ulottuu aina 1600-luvulle: ensimmäiset tykit asetettiin mäelle jo 1689.  Sata vuotta myöhemmin linnoitusta pidettiin jo valloittamattomana: “The Gibraltar of the Caribbean”. 1850-luvulla britit hylkäsivät linnoituksen, mutta 1900-luvun alussa aloitettiin hiljalleen sen korjaaminen ja 1973 Prinssi Charles kävi avaamassa silloin nykyiseen kuntoonsa restauroidun Walesin prinssin linnakkeen. Myös kuningar Elisabeth näyttää käyneen täällä vuonna 1985. Unescon maailmanperintökohde linnakkeesta tuli 1999.

Brimstone Hill Saint Kitts
Walesin prinssin linnoitus  

Brimstone Hill Saint Kitts

Taksikuskimme/oppaamme osoittautui monelle tapaa löydöksi – joko hänellä oikeasti oli henkilökohtaista historiaa linnoitukselta tai sitten vaan hyviä tarinoita, mutta ei sillä oikeastaan kannaltamme ollut väliä. Joka tapauksessa oli kiva kuunnella juttuja siitä, miten oppaamme nuorena poikana kiipesi näitä rinteitä kavereidensa kanssa päästäkseen linnoitukselle maksamatta pääsymaksua ja miten Carib-olut on tämänkin saaren parasta, ihan erityisesti siksi, että hän on työskennellyt tuossa tehtaassa vuosikymmeniä.

Yliopistoja muttei apinoita

Etukäteen olin myös lukenut siitä, että Saint Kitts ja Nevis saa tuloja paitsi turismista, myös opiskelijoista, sillä saarella on useita amerikkalaisia yliopistoja, jotka houkuttelevat opiskelijoita Yhdysvaltoja edullisimmilla elinkustannuksilla. Matkalla linnoitukselle näimmekin useamman yliopistokampuksen: lomasaarella opiskelukin voisi ehkä tuntua osittain lomalta.

Saint Kitts ja Nevis yliopistot

Saint Kitts ja Nevis yliopistot
Eläimet tiellä saattoivat olla joko ihan asukkaiden, tai sitten juuri näillä main sijainneen ison eläinlääketieteellisen yliopiston “harjoituseläimiä”

Toinen asia, josta olimme etukäteen lukeneet, olivat saarelle suurina määrinä levinneet vihermarakatit. Niitä emme kuitenkaan onnistuneet näkemään, paitsi yhden täytettynä linnoituksen museossa ja toisen kuolleena rantatiellä. Oppaamme kuitenkin harmitteli niitä, syövät kuulemma kaiken hänen puutarhassaan jos suojaukset eivät ole kohdallaan. Ilmeisesti ne tulevat kuitenkin enemmän esille vaikka rantaravintoloiden liepeille Basseterressä vasta auringon jo laskiessa ja silloin me olimme jo matkalla lentokentälle.

Linnoituksen jälkeen suuntasimme Basseterreen, jossa opas esitteli meille vielä hiukan paikkoja pienessä kaupungissa ja vei meidät lopulta  Food Courtin alueelle  lounaalle. Tässä vaiheessa kiitimme hyvästä palvelusta ja vakuutimme selviävämme loppupäivän ihan itse.

Saint Kitts ja Nevis Basseterre FoodcourtSaint Kitts ja Nevis Basseterre

Retki Nevikselle

Lounaan jälkeen suuntasimme timantti- ja t-paitakauppojen ohi rantakadulle ajatuksena katsoa siellä käytävää kalakauppaa, mutta päädyimmekin lauttaterminaaliin ostamaan pikaisella päätökselle vielä liput lauttamatkalle Nevikselle.
Olimme niin Philipsburgissa meitä kyydinneeltä kuljettajalta kuin Saint Kittsin oppaasta ymmärtäneet, että lauttamatka saarten välillä on ihan lyhyt, vartti tai puoli tuntia ehkä, joten hyppäsimme juuri lähdössä olevaan lauttaan, sen verran kuitenkin asiaa selvittäen, että tiesimme Nevikseltä lähtevän lauttoja takaisin Saint Kittsille ainakin klo 16 ja 17, ja kummallakin ehtisimme vielä paluulennollemme.

Ihan noin lyhyt The Narrows -salmen ylitys ei ainakaan tuona päivänä liikenteessä olleilla lautoilla ollut, pikemminkin 45 minuuttia, mutta jäi meille sentään runsas tunti aikaa ihmetellä todella hiljaista elämänmenoa Neviksen pääkaupungissa, Charlestownissa.

Nevis
Alexander Hamilton, yksi Yhdysvaltain perustajaisistä, on syntynyt Charlestownissa

Nevis NevisNevis

Basseterre

Basseterrellekin jäi vielä hetki aikaa ennen siirtymistä lentokentälle. Olisi jäänyt enemmänkin, jos olisimme etukäteen tienneet, että iltalento Sint  Maartenille on sekin tunnin myöhässä – ja jos olisimme uskaltaneet käyttää ajan Basseterressä sen sijaan, että olimme kuuliaisesti ajoissa lentokentällä.

BasseterreSaint Kitts ja Nevis Basseterre

Basseterre Saint Kitts ja Nevis
Tämän verran sentään vielä sokeriruoko”teollisuutta” on jäljellä Saint Kittsissä: sokerijuoman puristusta Basseterressä

Päivä on tietysti pieneenkin valtioon vähän, jopa Euroopan minivaltioissa, kuten Liechtensteinissa ja San Marinossa olemme olleet myös yötä, mutta tällä kertaa nyt näin, halusimme mieluummin kolme peräkkäistä hotelliyötä samassa osoitteessa Philipsburgissa kuin yhden siellä ja toisen täällä ja kolmannen taas siellä.

Öinen Maho Beach

Jo öinen laskeutuminen Maho Beachin yli Princess Julianan lentokentälle pienkoneella, jossa saattoi seurata läheltä lentäjien työskentelyä, oli kiva kokemus sekin. Isolla koneella simulaattorissa päiväsaikaan laskeutuminen tuolle kentälle ei ollut ihan helppoa, mutta pimeällä, selkeässä valo-ohjauksessa, homma näytti ihan kesyltä!

Maho beach by night

lennot 2018 caribia

Dominicalta
Saint Lucialle

Matkamme viimeisenä iltana muistelimme hotellimme laiturilla Rodney Bayn laguunin rannalla sen kohokohtia rommin ja kuohuviinin äärellä – en pidä väkevistä alkoholijuomista, joten ryhmämme ensimmäisen rommi-illan jälkeen pyysin rinnalle kevyemmän vaihtoehdon ja sainkin, tietysti, Aventura palvelee!

Kuten jos Sint Maartenista, Saint Martinista ja Saint Kittsistä ja Neviksestä kirjoittaessani uumoilin, niin sen verran tiivis kiertomatka tämä on ollut, että kanavistamme vain Facebook on päivittynyt “reaaliaikaisesti”, tähän tapaan:

Dominica

Dominicalla kävimme ensimmäisenä päivänä patikointiretkellä, josta ehdin jo kirjoittaa pienen jutunkin.

Ensimmäisen Dominica-päivämme pääaktiviteetti oli patikointi Soufrierestä Scotts Headiin. Molemmat pieniä hurrikaani Marian pahasti tuhoamia kyliä, jotka palasivat kertaheitolla 70-luvulle: sähköä saa generaattorista, jos sellaisen omistaa ja vesi haetaan astioilla säiliöistä. Kohtalaisesta kuumuudesta huolimatta selvisimme n. 2,5 tunnin patikoinnista – jees!
Kuvissa Dominican vehreyttä, joka alkaa jo hennosti palailemaan – hiekkarantojahan tällä saarella ei ole, mutta vihreää luontoa sitäkin enemmän.

Dominica puutarha Dominica Roseau

Toisen päivän vietimme pientä pääkaupunkia tutkien. Kasvitieteellistä puutarhaa ei käytännössä juuri nyt ollut olemassa, mutta värikäs kaupunki tarjosi toki muutakin.

Keskiviikkona kiertelimme pääkaupunki Roseauta. Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, josta ei paljon ollut jäljellä. Tuo ison baobao-puun alle jäänyt bussi siellä oli kuitenkin 1970-luvun hurrikaanin jäljiltä, ei viime syksyisen. Paikallisen White Housen ovat kuulemma kiinalaiset suunnitelleet, rakentaneet ja rahoittaneet. Monet talot ovat vielä ilman kattoa tai muuten rikki myös pääkaupungissa.

Dominicassa myös hotellimme, Fort Young, oli elämys, josta lentokentällä lojuessani kirjoitin jo jutun blogiinkin.

Barbados

Barbadokselle saavuimme pääsiäisen alla, kiirastorstaina, joka näkyi etenkin pääkaupunki Bridgetownin lähellä liikenneruuhkina, kun ihmiset hoitivat viimeisiä käytännön asioitaan ennen pääsiäisen viettoa.

Meillä käytännön asiat olivat jo hoidossa ja käytimme kiirastorstai-iltapäivän saarikierrokseen ja pitkäperjantaina kiertelimme hiukan siihen mennessä hiljentyneessä Bridgetownissa.

Kahden Dominica-päivän jälkeen lensimme Barbadokselle ja asetuimme taloksi Oistinsin kaupunkiin etelärannikolla. Iltapäivällä ehdimme jo maaseutukierrokselle: Sandy Lanen golfklubi, jossa on pidetty mm. Tiger Woodsin häät, näköalapaikkoja parikin (Mount Hillaby ja Cherry Tree Hill), sokeriruokopeltojen halki (sokeriahan tarvitaan rommin valmistukseen), vanha sokeritehdas tuulimyllyineen, muutama lehmä, lammas ja vuohi ja vielä Bathsheban surffiranta ja Gun Hill erilaisine leijonineen 🙂 Huomenna sitten ehkä pitkäperjantain hiljentämään Bridgetowniin.

Pitkäperjantai oli Barbadoksella kostea, hetkittäin jopa sateinen. Aamupäivällä kävimme Bridgetownissa: risteilymatkustajien suosima Carlisle Bay oli hiljainen, samoin keskusta – ihmiset olivat kirkoissa. Magnoliat ja Pride of Barbados -kukat pitivät pienestä sateesta. Oistinsin pienen kylän Friday Night Fish Fry ei kuitenkaan pyhästä tai kosteudesta välittänyt. Me viihdyimme kuitenkin Oistinissakin enemmän rannalla kuin meluisissa ruokakojuissa – huvinsa kullakin.

Barbados saarikierros Barbados Bridgetown

Grenada

St Georgen, pääkaupungin, pienen kaupunkikierroksen teimme saarella olleen risteilyaluksen jo lähtiessä, ja vaikka tuolloin, pääsiäislauantaina, kaupunki ei vielä ollut hiljainen ja autio, niin mukavan rauhallinen kuitenkin.

Uusi päivä, uusi maa: Grenada. Ehdimme katsastamaan pääkaupunki St. Georges’ia päivän risteilijän jo tehdessä lähtöä, mikä kuulemma tapaa vähintään puolittaa hinnat kaupungissa. Mausteisiin emme keskittyneet, mutta Grenadan asemaa muskottipähkinän ja kaakaon tuottajana oli vaikea olla huomaamatta. Myös täkäläinen pääsiäisharrastus, leijojen lennättäminen näkyi kaupungilla. Illaksi vetäydyimme jo hotellille, Karibian rytmejä kuuntelemaan ja nauttimaan barbecue-illallista hiekkarannalla. Huomenna sitten merelle, mutta katamariinilla, ei laivalla.

Grenada ranta

Pääsiäissunnuntaina kaupunki olikin sitten jo autio, mutta vietimmekin pääosan päivää merellä. Valaat ja delfiinit kun eivät pääsiäispyhistä perusta.

Hiljainen pääsiäissunnuntai Grenadassa. Lähdimme aamulla valas- ja delfiiniretkelle, josta olin jo jossain vaiheessa tihkusateessa sanomassa, että tämä on tylsin veneretki, jolla olen ikinä ollut, mutta löytyihän niitä, edes delfiinejä, sitten lopuksi aika montakin! Sääkin selkeni, joten satamaan palattuamme kävelimme koko St Georgesin lahden ympäri todetaksemme, että rauhallista on: pääsiäissunnuntai ja päivä ilman yhtään risteilyalusta.

Grenada delfiinit Karibian saarikierros

Saint Vincent

Saint Vincent oli matkamme ainoa kohde, jossa vietimme vain yhden vuorokauden. Ehdimme kuitenkin kivasti iltapäivällä tutustumaan Kingstowniin ja seuraavana aamuna ennen lentoa sademetsään.

Saint Vincentin(kin) kohdalla vertailin mielessäni tällä kertaa valitsemaamme saarihyppelyä lentäen ja risteilyjä, joita niitäkin olemme useamman tehneet (tosin vaan yhden Karibialla). Näimme Saint Vincentistä luultavasti noin saman verran kuin risteilymatkustajat ehtivät nähdä, sillä aikaa olisi päiväseltäänkin ollut ½ päivän patikointiin ja pieneen kaupunkikierrokseen, mutta lentovaihtoehdon hyvänä puolena oli, että niitä ei tarvinnut tehdä peräkkäin ja kummankin pääsi aloittamaan levänneenä.

Aamulla vielä yksi silmäys Morne Rouge -rannalle ja sen jälkeen lento Saint Vincentille. Näkymää hotellihuoneen parvekkeelta hetken ihailtuamme kävimme tutustumassa Kingstowniin. Jos kävit kuvaamassa Kruunuvuoren vanhoja huviloita ennen kuin ne lakkasivat olemasta, niin olisit haltioissasi Kingstownin keskustan rapistuneista vanhoista taloista! Osuimme taas kaupunkiin hiljaiseen aikaan: satamassa oli kyllä risteilijä, mutta auringon jo melkein laskiessa risteilyvieraat olivat jo poistuneet kaupungista.

Tänään tutustuimme Saint Vincentin luontoon patikoimalla heti aamutuimaan 5 km (ja iPhonen mukaan 40 kerrosväliä) Vermont Trailiä sademetsässä. Papukaijat eivät yläilmoista osuneet kuviin, mutta kaakaopuun hedelmä sentään. Ja onhan se aasikin eläin 🙂 Nyt jo suihkunraikkaana lentokentällä, suuntana kierromatkamme viimeinen saari (ja valtio) eli Saint Lucia ja Rodney Bay ✈

Saint Vincent kaupunki Karibian saarikierros Saint Vincent patikointi

Saint Lucia

Ensimmäinen iltamme Rodney Bayssä muodostui juuri sellaiseksi kuin olin toivonut. Aloitimme iltakävelymme tutustuen Rodney Bayn marinaan, jonka halusin nähdä ajatellen sinne Atlantin yli purjehduksen päätteeksi saapunutta veljeäni, ja päätimme sen niemen toiselle puolelle hiekkarannalle auringonlaskua ihailemaan Spinnaker-ravintolaan, joka sekin tuntui olevan vahvasti mukana ARC-purjehdukseen osallistuneiden mielessä.

Sademetsän aamusta Rodney Bayn iltaan. Katsastimme marinan ja rannan, hyödynsimme Happy Hourin ja söimme illallisen Spinnakers-ravintolassa auringonlaskun aikaan. Huomenna vielä saarikierros ja ylihuomenna kolmen legin paluumatkalle.

Viimeinen matkapäivä ja viimeinen saarikierros Saint Lucialle. Pitihän sitä ponnistaa vielä yhden Unescon maailmanperintökohteen takia – ja Saint Lucian kasvitieteellisessä puutarhassa oli sentään kasvejakin, toisin kuin Dominicalla.

Parin viikon reissaamisen jälkeen lepopäivä uima-altaan reunallakin olisi jo ollut mahdollinen vaihtoehto, mutta ahkeroimme kuitenkin vielä tämänkin päivän ja kiersimme Saint Lucian saarta, kuten täällä tänään olleen Costa Magicankin matkustajat. Pääkaupunki Castries oli kuten mikä tahansa vähän isompi kaupunki, näkymät Marigot Baylle olivat kuin postikortista, kuten opas/kuljettajamme muisti korostaa ja Anse La Rayen kalastajakylästä löytyi edelleen myös menneen ajan tunnelmaa jääkaappimagneettikauppiaiden lisäksi.
Soufrieren alueella kävimme tietysti katsomassa Pitonit (Unescon maailmanperintökohde!) ja vesiputouksia niin tulivuoren alueella kuin kasvitieteellisessä puutarhassa. Banaaniviljelmiä oli vähän kaikkialla ja niitäkin pysähdyimme jossain vaiheessa katsomaan tarkemmin
Päivän päätteeksi sitten matkan päätösrommit hotellin laiturilla auringon laskiessa.Olihan siinä, yhdelle päivälle!

Saint Lucia Pitons Saint Lucia banaanit Karibian saarikierros

Hotelliranking

Totesin Fort Young -hotellista kirjoittaessani, että en jaksa oikein kiinnostua hotelleista, elleivät ne sitten ylitä tai alita mielestäni melko vaatimatonta vaatimustasoani reilusti.

Matkamme hotellit sijoittaisin paremmuusjärjestykseen näin:

  • Dominica: Fort Young
  • St. Vincent: Grenadine House
  • Sint Maarten: Holland House
  • Barbados: Butterly Beach Hotel
  • Grenada: Kalinago Beach Resort
  • Saint Lucia: Harmony Suites

Grenadine House on kuulemma ruotsalaisomistuksessa oleva entinen brittikuvernöörin residenssi. Hotellin sijainti oli mahtava ja tosin kuin monessa muussa hotellissa myös palvelu oli erinomaista. Tämäkin hotelli saattaisi jopa ylittää sen kynnyksen, että voisin siitä vielä kirjoittaa joskus ihan omankin jutun.

Grenadine House
Näkymä huoneemme parvekkeelta Grenadine House -hotellissa

Holland Housen huone ja aamiainen ja sijainti olivat ykkösluokkaa, mutta henkilökunta ei.

Apartementos-tyyppiset hotellit olivat parin päivän yöpymisellä vähän turhia, etenkin kun lisäneliöiden kääntöpuolena oli usein suihkut, joista ei tullut kunnolla lämmintä vettä, lisämaksulliset tai muuten hankalasti käytettävät kassakaapit ja korkeintaan keskinkertainen henkilökunta.

Rodney Bayn Harmony Suites olisi nostanut sijoitustaan lämpimällä suihkulla, pistorasia ja peili -yhdistelmällä, joka olisi mahdollistanut tukan suoristamisen muutenkin kuin sokkona ja paremmin toimivalla ulko-oven lukituksella.

Lisää kuvia Facebookin puolella

Kirjoitan toki lisää juttuja matkamme kohteista, mutta niitä odotellessa Facebookin puolella on jo nyt lisää kuvia kohteista, eli jos et pode vakavaa Facebook-allergiaa, niin halutessasi voit katsella niitä täältä.
Samalla voit tietysti laittaa Facebook-kanavamme seurantaan, jos Sinulla on Facebook-tunnukset. Pelkkä kuvien katseleminen ei sitä tällaisella julkisella blogimme sivulla vaadi.

St Maarten feature

St Maarten, Saint Martin ja St Kitts ja Nevis

Karibian kiertomatkamme etenee ripeästi ja vaikka meillä aikaa per saari onkin enemmän kuin risteillen osittain samoja saaria kiertävillä matkailijoilla, niin nähtävää ja koettavaa on niin paljon, että blogijutuksi asti kokemukset taitavat ehtiä vasta vähän viiveellä.

Julkaisemme kuitenkin matkan aikana lähes päivittäin pieniä tarinoita ja tusinan verran mielestämme päivän parhaita kuvia Meriharakan Facebook-sivuilla, esimerkiksi tällaisia juttuja.

Sint Maarten ja Saint Martin

Sint Maarten ja Saint Martin kärsivät hurrikaaneista paljon enemmän kuin St Kitts & Nevis. Sint Maartenia korjataan vauhdilla, mutta monien rakennusten ylimmät kerrokset tai koko rakennus on edelleen ”poissa”. Maho Beach on jo entisellään ja kävimme parin pienen koneen laskeutumisen/lähdön katsomassa, mutta emme viitsineet yrittää ajoitusta isoihin koneisiin, kun ajatuskin niiden aiheuttamista ilmavirroista oli pelottava! Paljon veneitä on ajautunut rannoille monin paikoin, mutta Saint Martinin marina toimii. Muuten Ranskan puolella hävitys näkyy edelleen enemmän – ehkä uudelleenrakennus on hitaampaa Marigotissa, jonne ”laiskimmat” risteilyvieraat eivät lähde Philipsburgista.

Alla olevista kuvista kaksi ensimmäistä ovat Philipsburgista, St Maartenin pääkaupungista ja viimeinen Marigotista, Saint Martinin pääkaupungista.

Sint Maarten Philipsburg Sint Maarten Philipsburg Saint Martin Marigot

St Kitts ja Nevis

Eilinen retkemme St Kitts & Nevis -saarille: aamuhämärissä edelleen teltoissa toimivalle lentokentälle, lyhyt lento ilmeisesti täkäläisittäin “vain” tunnin myöhässä, tarkistamassa Scenic Railway, joka ei juuri tuona päivänä kulkenutkaan, mutta emme antaneet sen haitata, vaan lähdimme Brimstone Hillin Unescon maailmanperintökohteeseen (aika hieno linnoitus!) ja sieltä sitten Basseterreen ja iltapäiväretkelle Charlestowniin naapurisaarelle Nevikselle ja lopuksi paluu St Maartenille samaisella Winairin pienellä koneella ja taas “vaan” tunnin myöhässä! Ihan viimeisessä kuvassa laskeutuminen Princess Julianan lentokentällä, vihreä valorivistö kiitotien edessä on Maho Beach.

Alla muutama kuva St Kitts ja Nevis -retkeltämme: Itsenäisyydenaukio Basseterressä, näkymä Brimstonen linnoitukselta ja tuokiokuva hiljaiselta Neviksen saarelta.

St Kitts St Kitts Nevis

Ja tässä vielä paluu iltalennolla Basseterrestä Princess Julianan lentokentälle Sint Maartinilla kuuluisan Maho Beachin yli. Mutta palataan siihen Maho Beachiinkin vielä myöhemmin!

Maho beach by night Sint Maarten Saint Martin Saint Kitts ja Nevis

Palaamme molempiin kohteisiin vielä tarkemmin myöhemmin, mutta halusin tarjota tämän verran matkakokemuksiamme myös teille, jotka ehkä seuraatte vaan blogiamme, ettekä muita kanaviamme kuten Facebookia tai Instagramia.

Facebook onkin viime viikkoina ollut hurjasti esillä uutisissa tietovuotojen takia, mutta ehdotan silti, että jos edelleen olet Facebookin käyttäjä, etkä vielä ole tykännyt Meriharakan Facebook-sivuista, niin tee se nyt, niin pääset tuoreeltaan lukemaan myös kuulumisiamme Dominicalta, jossa nyt olemme, ja Barbadokselta, jonne jatkamme parin päivän päästä.

Facebookin käyttö ainakaan meidän julkaisemamme sisällön katsomisen suhteen ei edelleenkään kait ole kovin vaarallista – kannattaa vaan olla itse tarkkana siitä, että paljonko omia tietojaan profiiliinsa antaa ja ilmeisesti mitä vähemmän, sen parempi!