Vancouver Seaplane Harbour

Ensimmäinen vesitasolentomme

Jo ensimmmäisenä päivänä Alaskassa pienellä tunnin kiertoajelulla Anchoragessa ymmärsin, että pienlentokoneet, vesitasot ja helikopterit ovat täällä arkipäivää.

Kaikissa Alaskan risteilymme kohteissa tarjolla oli myös lentoretkiä jäätiköiden ylle ja jopa sellaisia, joilla laskeuduttiin hetkeksi patikoimaan jäätikölle.
Emme kuitenkaan olleet retkivalintoja tehdessämme valinneet yhtään tällaista, sillä ne olivat tietysti paljon kalliimpia kuin bussiretket ja vaikkakin tekemillämme risteilyillä usein olemme ostaneet retken lähes jokaiselle päivälle, niin tälläkin kertaa valitsimme niitä osittain hinnan ja keston perusteella: ei yli 200 euroa nuppi eikä yli 8 tuntia.

Vancouver Seaplane Harbour Vesitasolento Vancouver
Vancouver Seaplane Harbour

Alaskan risteilyn edetessä vesitasoretki alkoi kuitenkin houkutella enemmän ja enemmän ja yritinkin jo selvittää, että olisiko sopiva sellainen tarjolla jossain satamassa siten, että se sopisi jo tekemäämme retkiohjelmaan, mutta sellaista ei enää oikein löytynyt ilman, että olisimme valinneet jotain muuta pois ja etenkin kun olimme liikkeellä neljän hengen ryhmänä isot muutokset eivät olisi olleet reiluja. Mutta ajatus jäi itämään.

Seaplane Harbour Vancouverissa

Vancouveriin saavuttuamme käytimme ensimmäisen päivän kaupunkia kierrellen ja pienen taksikierroksemme lopuksi päädyimme satamaan Canada Placelle, jossa niin Alaskan risteilyn laivamme Norwegian Sun kuin kanssamme parikin kertaa samassa satamassa ollut Disney Wonder -alus lähtivät merelle jatkamaan matkaansa. Risteilyalusten laitureiden vieressä oli vielä toinen satama, vesitasojen Seaplane Harbour. Sataman lahdella vesitasot nousivat ja laskivat tasaisin väliajoin. Vesitasoja oli niin paljon, että satunnainen tarkkailijakin saattoi lahdella helposti hahmottaa niiden kiitoradan: ensin koneet asettuvat tässä jonoon ja sen jälkeen ne lähtevät yksi kerrallaan tuohon suuntaan, nousten ylös aina suunnilleen tuossa kohdassa. Kiehtovaa!

Vancouver Seaplane Harbour

Nyt tai ei koskaan – Vancouver olisi selvästikin yhtä luonteva paikka vesitasolennolle kuin Alaskakin. Valitettavasti olimme jo tulleet ohjelmoineeksi Vancouver-päivämmekin: yksi päivä menisi retkeen Whistlerin ja Squamishin suunnalle, toinen Vancouver Islandille.
Hetken asiaa mietittyäni ja tutkittuani tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että lähtöpäivämme aamuna voisimme vielä ehtiä vesitasolennollekin. Lentomme Honoluluun lähti vasta klo 18:10, joten varasimme lyhyen vesitasolennon klo 12:30 – 12:50, jonka jälkeen meillä oli hyvin aikaa vielä hyvin aikaa ehtiä lentokentälle, vaikka siellä pitikin teoriassa olla kolme tuntia ennen lähtöä.
Hiukan harmittelin vesitasolentoesitettä tutkiessani, että olisimme voineet yhdistää sen Vancouver Island -retkeen, joka lautoilla toteutettuna kesti 13 tuntia: jos olisimme lentäneet aamulla saarelle, niin retki olisi lyhentynyt ehkä 9-10 tuntiin, mutta meni jo 🙁

Vesitasolla taivaalle

Lähtöpäivänä saavuimme kaikkien matkatavaroidemme kanssa vesitasosatamaan jo n. tuntia ennen lähtöä – olimme etukäteen tarkistaneet, että heillä on paikka matkatavaroillemme lennon ajaksi. Etukäteisinfona olimme myös joutuneet kertomaan painomme: pienten koneiden lastaus on tarkkaa hommaa.

Vancouver Seaplane Harbour Vesitasolento Vancouver

Kohdallemme osuneeseen DeHavilland DHC III Turbine Otter -koneeseen mahtui lentäjän lisäksi ehkä tusinan verran matkustajia. Muutama matkustaja oli osannut etukäteen varata co-pilot -paikan tai mahdollisuuden valita paikkansa ennen muita matkustajia, mutta olimme onneksi sen verran ajoissa check-in -jonossa, että saimme kuitenkin ihan hyvät paikat, kumpikin ikkunan vieressä eri puolelta konetta. Kullakin rivillä oli 1 + 2 istuinta, joten muutama matkustaja joutui keskipaikoille. Kaikki pientä käsilaukkua suuremmat laukut kerättiin koneen takaosaan, eli periaatteessa penkeillä ei kellään saanut olla juuri mitään kameraa suurempaa.
Vielä turvallisuusinfo: lentäjä lätkäisee tarranauhalla varustetun tabletin matkustamon seinälle ja laittaa videon pyörimään ja sen loputtua laiturilla oleva avustaja työntääkin jo koneen laiturista ulospäin ja lähdemme.

Vancouver Seaplane Harbour Vancouver Seaplane HarbourVancouver Seaplane Harbour

Nousuvuoroa odotellessamme kone lipuu rauhallisesti lähes tyynellä lahdella, mutta käännyttyämme nousukiitoon meteli koneessa nousee ja vesi roiskuu ympärillämme. Ilmaan päästyämme meno taas rauhoittuu ja keskitymme allamme näkyviin maisemiin.

Vancouverin yllä

Vesitasolento tältä erää viimeisenä Vancouverin päivänämme osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi: olimme kuitenkin sen verran ehtineet jo näkemään kaupunkia, että tunnistimme vähän paikkoja. Tuossa on Stanley Park, tuossa Lions Gaten silta.
Käymme myös katsomassa Vancouver Islandille lähtevien lauttojen satamaa ja läheisiä saaria ennen kuin kaarramme takaisin keskustan suuntaan False Creekille. Näemme ilmasta Granville Islandin, jossa nautimme lounaan pari päivää sitten. Lennämme  Vancouver Canucksien Rogers Arenan yli. Joka puolella on pienvenesatamia – Vancouver on merellinen ja vihreä kaupunki.

Vancouver Seaplane Harbour Vancouver Seaplane Harbour Vancouver Seaplane Harbour Vancouver Seaplane HarbourVancouver Seaplane HarbourVancouver Seaplane HarbourVancouver Seaplane Harbour

20 minuuttia kuluu nopeasti ja kohta olemmekin taas lahdella Canada Placen edustalla ja laskeudumme alemmaksi laskeutuaksemme veteen. Ehdin hetkin pohtimaan, että minkähänlainen laskeutuminen olisi, sillä jo kauan sitten kuumailmapallolla lentäessämme laskeutuminen oli hiukan pomppuinen siinä missä nousu oli ihan tasainen, mutta jo ennen kuin oikeastaan pääsin ajatukseni loppuun kellukkeet koskettivat ensimmäisen kerran vettä ja olimme muuttuneet ilmakulkuneuvosta vesikulkuneuvoksi.

Vancouver Seaplane Harbour Vancouver Seaplane Harbour Vancouver Seaplane Harbour

Ei vesitasolennossa loppujen lopuksi mitään ihan ihmeellistä ollut, mutta uteliaisuuttani halusin kokea senkin. Melko pienillä, 20-30 -paikkaisilla lentokoneilla olen lentänyt ennenkin, mutten näin pienillä, enkä vesitasolla.

Helikopterilentoja maailmalla

Helikopterilentojakin on kohdalle osunut jo useampia, vaikka emme yleensä helikopteriretkiä valitsekaan niiden hinnan takia. Great Barrier Reef Australiassa ja Grand Canyon Yhdysvalloissa ovat olleet sellaisia kohteita, joissa helikopterilennot olivat mielestämme paikallaan korkeasta hinnasta huolimatta. Färsaarilla helikopterilla taas kannattaa lentää vaikka vaan siksi, että se on niin halpaa, sillä helikopterit ovat osa julkista liikennettä ja lentämään pääsee siis suunnilleen bussilipun hinnalla.

Vancouverissa 20 minuutin Classic Panorama -lento maksoi 125 dollaria per nuppi.

18 kommenttia artikkeliin ”Ensimmäinen vesitasolentomme

  1. No ei ollut ainakaan kallis lento! Itse olen lentänyt armeijan pienillä koneilla – pienimmässä taisi olla ohjaamon lisäksi viisi paikkaa, mutta vesitaso sekä helikopteri on vielä kokematta. Seychelleillä meinasimme mennä helikopterilennolle, mutta kun päivä oli pilvinen, se ei kannattanutkaan.

    Mielettömät nuo maisemat on kyllä ilmasta käsin!

  2. Kiitos Teija! Meillä oli onneksi Vancouverissa koko ajan aurinkoista. Tämänkin lennon varasimme sentään jo edellisenä päivänä, joten riski huonosta näkyvyydestä oli tietysti olemassa – tai ehkä tosi huonolla kelillä olisivat jo peruuttaneet lennon.

  3. Hyvät näkymät ainakin oli! Itsellä ei ole kokemusta näin pienistä koneista, mutta ilmassa on aina mukava olla ja helikopterilento olisi etenkin mukava kokea jossain Uuden-Seelannin tai Islannin maisemissa 😊

  4. Vancouver on varmaan juuri sopiva kohde pienlentokoneretkelle! Kaupunki on kiinnostanut jo pitkään, joten enköhän ennen pitkää sinnekin päädy. Taannoin pääsin ensi kertaa helikopterin kyytiin Mount Assiniboinen-retkellä, ja siitä jäi kyllä kipinä päästä uudestaan lentämään. Itseasiassa eniten kiinnostaisi kokeilla itse lentokoneen ohjaamista, mutta lienee sopivampi aloitella ensin simulaattoreista… 😀 Alaskassa olisi kiva kokeilla noita ”busseina” toimivia pienlentokoneita. Vesitasolla laskeutuminen tuo varmasti oman jännityksensä lentoretkeen!

    1. Kiitos Reetta! Itseasiassa minulla taitaa vielä olla läksiäislahjana työpaikalta käyttämättä joku Elämyslahjakortti, jossa yhtenä vaihtoehtona oli simulaattorilentäminen – pitäisiköhän valita se jonkun kauneushoidon sijaan!

  5. Hienoa, että saitte mahdutettua tuon matkaohjelmaanne! Ja onhan se hieno päästä kokeilemaan vesitasolentoa paikassa, jossa se on ihan luontainen liikkumistapa eikä mikään pelkästään turisteja varten rakennettu kuriositeetti. Vaikuttaa upealta kokemukselta, eikä hintakaan sentään ihan absurdi ollut.

    1. Kiitos Katariina! Alaskassa monet kohteista olivat sellaisia, että mahdolliset liikkumismuodot olivat vain vene tai lento, tiet rajoittuvat pienen kaupungin alueelle, eli kaupungin ulkopuolelle ei autoilla päässyt.
      Ja Vancouverissa tosiaan tuosta samaisesta vesitasosatamasta oli koko ajan ”oikeitakin” lentoja lähikohteisiin, ei vaan kiertoajelulentoja.

  6. Kävipä tuuri, että saitte vesitasokyydin ujutettua matkaohjelmaanne. Nuo etukäteen varattavat retket ovat sikäli ongelmallisia, että mieli voi perillä muuttua kun jotain houkuttelevampaa astuu näyttämölle. Elämä on, eikä kaikkea voi saada, mutta tällä kertaa teitä onnisti.
    Itse en ole vesitasolla lentänyt, mutta helikopterilla kyllä Orlandossa, eikä ollut edes kallista.

    1. Kiitos Terhi! Etukäteen varattuja retkiä voi toki peruuttaa vielä 48 tuntia ennen lähtöä ja luultavasti muuttaa vieläkin lyhyemmällä varoitusajalla, jos on tilaa, eli se ei varsinaisesti rajoittanut muutosten tekoa tällä kertaa.
      Helikoptereilla näkee kyllä maisemia hienosti.

  7. Varmasti hintansa arvoinen elämys! Mäkin tunnistin lähes kaikki paikat Vancouverista noista ilmakuvista ja samalla tuli hirmunen ikävä takaisin tuonne. Vancouver on tosi viehättävä kaupunki ja Stanley Park huikea! Muistan katselleeni noita lentokoneita siellä ja se näytti enemmän kuin normaalilta kulkupeliltä tuolla. Maailmanympärimatkalla ei raskinut laittaa budjetista tuohon, mutta ehkäpä ensikerralla 😉

    1. Kiitos Sanna! Vancouver vaikutti kyllä kivalta kaupungilta, vaikka siellä(kin?) ahnehdimme ehkä vähän liikaa kun kävimme lyhyellä vierailulla myös Vancouver Islandilla ja Squamishissä.

  8. Hurjaa, mutta näkymät ovat varmasti palkitsevat! Itse en varmasti uskaltaisi, en ole koskaan ollut pienen lentokoneen tai helikopterin kyydissä. Tai no, ehkä sitä uskaltaisi kun riittävän kauan itseään tsemppaisi, mutta varmaan tuo laskeutuminen varsinkin saisi veren pakenemaan kasvoiltani 😀 Mieheni olisi takuulla tuosta aivan innoissaan!

    1. Kiitos Tiina! Ehkä tunne siitä, että nyt noustaan ilmaan ja lennetään on pienellä koneella jotenkin vielä konkreettisempi, mutta ei se minusta tuota pelottavammaksi tee.

  9. Lentämällä pääsee kyllä näkemään kohdetta ihan eri tavalla yläilmoista käsin. Tuollaisen vesitason kyydissä en olekaan ollut, mutta Botswanassa lensin Okavangon Deltan yllä niin pienellä koneella, että kyytiin mahtui kuskin lisäksi vain neljä matkustajaa! Oli kyllä aikamoista pärinää 😀

  10. Kiitos Anna-Katri! Okavango Deltasta olenkin ymmärtänyt,että se on sen verran vetistä aluetta, että lentäminen on paikoitellen ainoa tapa nähdä sitä – vielä kokematta, mutta ”listalla” 🙂 Botswanasta olemme toistaiseksi nähneet Choben ja Gaboronen.

  11. Aika hyvä tuuri, että pääsitte kokemaan vesitasolla lentämisen. Vaikka kaiken maailman vekottimilla olen lentänyt on vesitaso vielä kokematta. Pienlentokoneissa on oma ”jännitys momentti” mukana kun äänet ovat melko voimakkaita koneen sisällä ja sitä ehtii miettiä jokaista räsähdystä ihan eri tavalla kuin isossa koneessa.
    Olen kokenut lennon kaksipaikkaisella Cessnalta Helsingin kattojen yli ja sekin oli aika cool kokemus. Teillä on vielä upeampi ja nuo maisemat!

    1. Kiitos Marjo. Alkoi tosiaan tuolla suunnalla kun vesitasoja näki paljon houkuttamaan sellaisella lentäminen ja vaikka päivämme tällä(kin) matkalla olivat jo etukäteen aika tarkkaan täytettyjä, niin löytyihän se lopulta ajankohta tällekin. Olisiko jotenkin niin, että mitä oikeasti haluaa, niin se onnistuukin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.