Avainsana-arkisto: Shiraz

Iran Shiraz feature

Syyskuun kuva – Shiraz, Iran

Onko siitä vain vuosi, kun kävimme Iranissa?
Ilmeisesti, sillä käydessäni läpi tietokoneellani olevia valokuvia syyskuun kansioita ajassa taaksepäin, niin tämä löytyi heti ensimmäisestä.
Vaikkakin olimme Iranissa Olympian matkassa, niin hetkittäin jätimme ryhmän kerätäksemme maasta myös ihan omia kokemuksia ja tämä kuva Shirazin illasta on yhdeltä sellaiselta retkeltä. Alkuillasta kaupungin ykköshotellin terassilla oli vielä hyvin tilaa …

Wallpaper 201609 Shiraz Iran

Suosikkikaupungimme Iranin kiertomatkallamme oli Isfahan, mutta kyllä Shirazkin  oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Teheran oli matkailijalle kokonsa ja ruuhkiensa takia jo hiukan luotaantyöntävä.

Iranista kirjoittamamme jutut löydät kaikki tästä yhteenvetojutusta.
Olympia toteuttaa samaisen matkan myös tämän vuoden lokakuussa ja vuoden 2017 matkakin on jo varattavissa.

Omatoimisestikin Iranissa on täysin mahdollista matkustaa. Tuntemattomaan ja takaisin -matkablogia kirjoittava Laura kävi tutustumassa maahan tämän vuoden keväällä. Erityisesti juttu, jossa Laura päätyy yöksi aavikolle paikallisten kanssa, on nautinnollista luettavaa!

Tämän vuoden syyskuussa suuntaamme länteen: Kanada odottaa, alle kahden viikon päästä! Tällä matkalla saamme taas pitkästä aikaa kerättyä muutaman maabongauspisteenkin, sillä vaikka Kanadassa olemme pistäytyneet aikaisemminkin, niin Prinssi Edwardin saaresta ja St Pierre et Miquelonista saa kummastakin TCC-pisteet!

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

(Jos haluaisit tuon kalenterikuvan taustakuvaksi omalle tietokoneellesi, paina kuvassa hiiren vasenta näppäintä ja valitse Aseta taustakuvaksi tai Set as desktop background. Tai jos haluat tehdä omasta kuvastasi taustakuvan kalenterilla, niin voit tehdä sen tällä työkalulla.)

Iran

Iran: kustannukset ja linkit kaikkiin juttuihin

Olympian Iranin matkan kustannusyhteenveto on selkeä ja yksinkertainen.
Käytännössä matkapakettiin kuului kaikki, ruokajuomia lukuunottamatta. Nekin olisivat hyvin voineet kuulua, sillä alkoholijuomia ei ollut tarjolla ja kaikki muut juotavat maksoivat käytännössä saman verran. Yksi vesipullo per päivä bussissa kuului hintaan ja hotellihuoneissa oli ilmaista pullovettä.

Iran Ajatollah Khomeini mausoleumi

Mutta, tässä kuitenkin totuttuun tapaan kustannusyhteenvetomme, vaikka se yksinkertainen onkin:

Olympia 4760,00
Lentokenttäpaikoitus 69,00
Lounge Istanbulin lentokentällä menomatkalla 24,00
Taksit (Teheran, Isfahan, Shiraz) 23,61
Passikuvat (Pirkko) 19,90
Matkamuistot (jääkaappimagneetti) 2,78
Yhteensä, 2 hengeltä 4899,29

Viikko lentokenttäpaikoituksessa on tapauksessamme edullisempaa kuin taksi kentälle ja takaisin ja toisaalta parilla bussilla ei Espoosta lentokentälle tule lähdettyä.

Istanbulin loungevierailusta olimme kuvitelleet maksavamme 19+24 euroa (Diners Clubin etu), mutta saimme laskuin vain vieraasta, eli tuon 24 euroa. Ainakin tuon 24 euroa kahdelta hengeltä arvoinen tuo lounge ehdottomasti oli, kun vaihtoaika oli pitkä.

Omatoimisia irtiottoja pystyimme tekemään tiukasta ohjelmasta johtuen vain vähän, joten taksikuluissa on vain 4 taksin verran, kallein yli puolet tuosta summasta, oli Teheranissa käynti Hiltusen patsaalla, jossa kuljettaja toimi myös oppaana.

Passikuvakustannukset eivät kokonaan kuuluisi Iranin matkaan, mutta kirjataan ne nyt siinä kohtaa kuin kuvat oli pakko ostaa, eli Pirkolla ei sattunut olemaan valmiina Iranin viisumia varten tarvittavaa kahta värivalokuvaa.

Tällä kertaa kustannukset sisältävät ruuankin, toisin kuin yleensä kustannuslaskelmamme.

Juttuja Iranista

Iran Teheran mattomuseo

Me kirjoitimme matkastamme osittain jo Iranissa, osittain erityisesti yhteenvetoja matkan jälkeen seuraavat jutut:

Iran Isfahan Imaaminaukio

Tamperelaiset matkaystävämme kirjoittivat tapansa mukaan mainion matkakertomuksen tästä samasta matkasta runomuotoon.

Suomalaisissa matkablogeissa Iranista on kirjoittanut myös Mikon blogin Mikko. Mikko kiersi Irania alkuvuodesta 2015 omatoimisesti asuen paikallisten luona.

Kansainvälisistä matkablogeista löytyy tietysti asiaa Iranista paljonkin: esimerkiksi tämä on melko kattava opas maahan (englanninkielinen).

Konkreettisesti Iranista

Matkamuisto-ostoksemme tapaavat rajoittua jääkaappimagneettiin. Iranin tulemme muistamaan tässä muodossa Zayandeh-joen siltana. Isfahanin perjantaimoskeijasta mukanamme kuljeutui myös shiiamuslimien käyttämä rukouskivi, tämäkin vain matkamuistona siis.

Matkamuistot Iranista

Istanbulin kentältä löysin vihdoin jo vähän aikaa haussa olleen värikkään matkalompakon, joka tilanteessa kuin tilanteessa löytyisi helposti käsilaukustani.
Tätä ennen olen jo panostanut värikkääseen silmälasikoteloon.

Iran Shiraz

Palaute Olympian Iranin matkasta

Osallistuimme Olympian Persian perintö – kiertomatkaan Iranissa syyskuussa 2015.
Matka oli neljäs Olympia-matkamme: aloitimme jo kauan sitten Tansaniassa, 2010 kiersimme Olympian matkassa Etelä-Amerikkaa, 2011 eteläistä Afrikkaa ja viime syksynä osallistuimme pitkiä lentoja lukuunottamatta heidän järjestämäänsä Vietnam – Laos – Kambodza -kiertomatkaan.

Olympia IranRyhmäkoko tällä matkalla oli 20 ja matka oli loppuunmyyty, joten tämän isommassa ryhmässä ei Olympian matkoilla joudu matkustamaan. Mukana oli pariskuntia, mutta myös useampia yksin matkustavia, niin naisia kuin miehiä, hienoisella naisenemmistöllä. Maabongareiksi ryhmästä tunnustautui viisi ja ryhmässä meidät tunnettiin sitten termillä himomatkaajat! Yksi hienoimpia syitä  matkustaa Iraniin ryhmässämme oli tutustuminen lapsen tulevan puolison kotimaahan.

Hotellit

Iranin turismi ei ole kukoistanut kauppasaarron aikana, joten hyviä hotelleja, länsimaisen mittapuun mukaan, ei välttämättä ole montaa Teheranin ulkopuolella. Olympian käyttämät hotellit olivat kuitenkin täälläkin jos eivät nyt kaikki loistokkaita, niin vähintään hyviä.

Teheranin Azadi -hotelli sijaitsi kaupungin pohjoisosassa, mikä ilmeisesti etenkin kuumimpina kuukausina on hyvä valinta: hiukan korkeammalla on viileämpää. Syyskuussa ei ollut enää tukalan kuumaa ja hotelli sijaitsi ehkä vähän kaukana, sillä istuimme paljon bussissa Teheranin miljoonakaupungissa. Toisaalta, voihan olla, että olisimme asuneet missä päin kaupunkia tahansa, niin aina olisi riittänyt ruuhkaa.

Hotelli oli matkan kolmesta hotellista loistokkain, kaikki toimi hyvin, internet hiukan hitaasti, mutta toimi ja aamiaisella oli riittävästi valikoimaa.

Azadi Teheran Azadi Teheran

Isfahanin Kowsar -hotelli oli nuhruisempi, vessaa sai hiukan maanitella toimimaan ja internetin salasanojen kanssa sai tehdä vähän töitä useampaa laitetta käytettäessä. Aamiainenkaan ei häikäissyt, vaikka toki täysihoidon sisältävällä matkalla säilyi hyvin hengissä. Isfahanissa olisimme hiukan Abbasi -hotelliin tutustuttuamme ja erityisesti sen puutarhaan ihastuttuamme toivoneet asuvamme siellä.

Oppaamme mukaan kyseistä hotellia ei voinut käyttää ryhmille, kun huoneet olivat eri tasoisia historiallisella ja uudella puolella, mutta en ihan vakuuttunut selityksestä: luulisi, että runsaat 10 huonetta voisi varata jommalta kummalta puolelta.

Kowsar Shiraz Kowsar Isfahan

Isfahanin jälkeen odotukset Shirazin Homa -hotellia kohtaan eivät olleet suuria, mutta ehkä juuri siksi hotelli ylitti ne. Ainakin meidän osaltamme täällä kaikki toimi moitteettomasti ja internet oli matkan nopein.

Olympian tapaan saimme Shirazissa myös pitää huoneen myöhään illalla tapahtuvaan lähtöömme asti: roikkuminen aulassa tai illallisella klo 23:30 asti olisikin ollut aika raskasta ennen yölentoa.

Homa Shiraz Homa Shiraz

Valitsin hotelleja kuvaamaan rukousmatot ja rukoussuuntaa osoittavat merkit katossa siinä missä USA:ssa valitsin kahvinkeittimet. Myös koraani löytyi tietysti jokaisesta hotellihuoneesta ja parhaasta hotellista myös shiialaisten käyttämä rukouskivi.

Kahvinkeittimiä ei Iranin hotelleissa ollut, mutta vedenkeitin löytyi jokaisesta hotellista. Kahvin ystävien kannattaa varata Iraniin mukaan purkillinen murukahvia.

Bussista ja vessoista

Kiertomatkabussi IranMatkamme oli kiertomatka, mutta varsinaisia bussimatkapäiviä oli vain kaksi: vajaa 500 km Teheranista Isfananiin ja runsaat 500 km Isfahanista Shiraziin.

Bussi oli hyvä, melkein voisi sitä kuvat business-luokan bussiksi, sillä istuimet olivat tilavat ja jalkatilaa oli runsaasti. Sama bussi oli käytössä koko matkan ajan, myös kaupunkikierroksilla.

Kiertomatkabussi Iran

Ryhmän kanssa bussimatkoilla tulee aina hiukan vähintäänkin kilpailua bussin parhaista paikoista. Oppaamme ehdotti heti alkuun, että paikkoja voisi vaihdella siten, että joka päivä istutaan eri paikoilla ja aika hyvin paikat kiersivätkin, mutta tietysti erityisesti pitkinä päivinä kaikki eivät olleet ihan tyytyväisiä.

VessaLänsimaisia vessoja Iranissa on vain hotelleissa ja parhaimmissa ravintoloissa. Nähtävyyksillä vessat ovat järjestään arabialaisia ja niihin kannattaa varautua omalla vessapaperilla ja naisten kannattaa jopa vaatetuksessa hiukan miettiä, että kyykistyminen on helppoa ja vaatteiden kannalta siistiä!

Vessojen siisteys vaihteli, kuten kaikkialla, mutta sanotaan nyt vaikka, että olivat ne siistimpiä kuin entisissä Neuvostotasavalloissa tai Afrikassa.

Matkaohjelmasta

Aika vähän olisimme mitään muuttaneet Olympian jo hyväksi hioutuneesta ohjelmasta.

Teheranissa kävimme omatoimisesti katsomassa äskettäin uusitun Eila Hiltusen patsaan, joka olisi varmasti kiinnostanut useampaakin suomalaista.
Teheranissa olisimme myös tosi mielellämme itsekin kuvanneet muutaman tunnetuimpia Down with USA -seinämuraaleja.

Eila Hiltunen Palmulehto Teheran Shiraz ilta

Shirazissa hakeuduimme itse Koraaniportille iltavalaistuksessa – ehkä sekin olisi kovin kauniina maisemana kiinnostanut useampiakin.

Unescon maailmanperintökohteita oli Olympian ohjelmaan valittujen lisäksi vierailemissamme kaupungeissa jokaisessa ainakin yksi enemmän ja jos nekin halusi nähdä, niin niihin piti hakeutua omatoimisesti (joskin Teheranissa opas pyynnöstä muokkasi bussin reittiä siten, että halukkaat pääsivät Golestanin palatsiinkin osana kaupunkikierrosta). Omatoimisuus näiden osalta onkin ihan hyvä vaihtoehto, sillä kaikkihan ei kiinnosta kaikkea, mutta haasteena oli löytää aikaa yhdellekään omatoimiselle retkelle.

Ainakin meille hyvä vaihtoehto olisi vapaa-ajan hienoinen lisääminen Olympiankin matkoilla, vaikka siten, että jotkut iltapäivän retkistä olisivat vapaaehtoisia ja lounaan jälkeen olisi mahdollistettu halukkaiden palaaminen hotellille tai jääminen sopivaan kohtaan kaupungille: nyt vapaata aikaa oli oikeastaan vaan yksi iltapäivä Isfahanissa.

Matkaan kuului täyshoito, ehkä siksi, että oli arvioitu, että ihmisten olisi vaikea löytää ruokapaikkoja Iranissa, mutta ainakin meille (ja muutamalle muullekin ryhmästämme) olisi riittänyt puolihoito ja jätimmekin useamman illallisen väliin: toisaalta siksi, että ruoka oli valituissa paikoissa kovin samankaltaista illasta toiseen, toisaalta siksi, että bussimatkoihin ja ison ryhmän ruokailuun tuhrautui suhteettoman paljon aikaa.

Ehkä hyvä vaihtoehto olisi ollut, että opas olisi puolihoidon lisäksi ainakin yhtenä iltana per kaupunki lähtenyt halukkaiden kanssa ryhmänä syömään, kukin omalla kustannuksellaan. Tai ehkä iltaruokapaikkoina voisi käyttää myös hotellien buffetillallisia, ei ainakaan menisi kohtuuttomasti aikaa matkoihin.

Mutta toki, jotkut Olympian käyttämät ravintolat, esimerkiksi hyvä iranilainen ravintola Isfanissa ja puutarharavintola Shirazissa, jota käytettiin kahtena iltana, olivat oikein hyviä.

Shahrzad restaurant Isfahan

Opas Virpi Perunka

Oppaamme oli mukava ja asiantunteva – paikallisoppaamme Sohrabin tukemana tietysti.

Nyky-Iranista olisi ehkä voinut kertoa enemmänkin – turhan usein oppaat maailmalla tuntuvat arvostavan vain menneisyyttä, eivät elämään kaupunkien kaduilla ja kujilla tänään. Tältä osin meidän mittamme alkoi täyttyä kun Shirazissa osana kaupunkikierrosta saimme taas kerran runsaasti aikaa basaariin sen jälkeen kun Isfahanissa oli juuri basaareja kierretty pariinkin otteeseen. Basaarien vastapainona olisi voinut esitellä muutaman nykyaikaisen ostoskeskuksenkin, sillä tuskin nuoret iranilaiset ostoksiaan enää turisteille suuntautuneista basaareista tekevät.

Paikallisopas ja opasNyky-Iraniin liittyen olisimme myös tarvinneet selkeämpää tietoa valuutanvaihdosta, valuutoista ja valuuttakursseista. Nyt vasta käytännön kautta opimme, että kaupoissa ja ravintoloissa hinnat voivat tomaseissa olla todella halvan näköisiä, mutta rialeissa hinta onkin kymmenkertainen ja että maassa on useita valuuttakursseja ja tästä johtuen valuutan vaihto on aina hiukan harmaan alueen operaatio, eikä kannata ajatella, että vaikka hotellin vastaanotossa voi aina halutessaan vaihtaa rahaa. Omatoimimatkalla olisimme tietysti yrittäneet selvittää näitäkin omatoimisesti, mutta nyt luotimme, että opas kertoo kaiken tarvittavan.

Postimerkkienkin metsästäminen tuntui Iranissa olevan haastava mustan pörssin operaatio, mutta tämän osalta oppaamme (ja paikallisoppaamme) tekivät kaikkensa saadakseen halukkaille niitä riittävästi.

Lennoista

Lentoaikataulu oli kohtuullinen: menomatkan lähtöaika Helsingistä klo 13:05 oli mukava mahdollistaen pakkaamisen vielä aamulla ja inhimillisen aamun pitempääkin tuleville. Vaihtoaika Istanbulissa oli menomatkalla yli 4 tuntia, joka kaoottisella Istanbulin kentällä on paljon: me pakenimme loungeen, jossa oli viihtyisämpää odotella.

Lounge Istanbulin lentokentällä

Paluulento lähti Shirazista aamuyöstä ja olimme Suomessa iltapäivällä: taas mukava paluuaika niin kotiutumiseen kuin pitempääkin tuleville päästä kotiin ennen iltaa. Paluumatkalla vaihtoaika Istanbulissa oli optimaalinen: tuliaisostokset ehti tekemään, mutta ylimääräistä odotteluaikaa oli vähän.

Shirazin kenttä oli melko iranilainen kokemus yöllä: turvatarkastusjonot olivat miehille ja naisille erikseen ja paikallisia matkaan lähtijöitä saattoi itkien saattaa koko iso suku. Lentokenttärakennuksessa oli myös paljon pieniä vihaisia hyttysiä, joiden puremista jäi pariksi viikoksi punaiset paukamat!

Turkish Airlinesin lennot olivat ajallaan ja palvelu pelasi moitteettomasti.

Lentojen osalta haluaisimme itse koettaa onneamme paikkojen valinnassa check-inin yhteydessä ja toivoisimmekin, että Olympia kertoisi lentolippujen numerot jo ennen matkan loppua, jolloin niitä voisi halutessaan käyttää!

Toimistopalveluista

Ennen matkaa saimme Olympian opaskirjoja, niin yleisesti Aasiasta kuin erikseen Iranista ja lisäksi pukeutumisohjeita täsmennettiin vielä juuri ennen matkaa saamassamme kirjeessä. Näitä kommentoinkin jo hiukan naisten pukeutumista käsittelevässä jutussamme, että vähän ne olivat ehkä tiukempia kuin vaikka norjalaisen ryhmän saamat ohjeet.

Iraniin tarvittiin ainakin vielä syyskuussa 2015 viisumit, mutta Olympia huolehti tietysti niiden hakemisesta, ongelmitta.

Viisumi

Esitemateriaalista huomasimme muutaman kohdan, joissa aika oli tainnut ajaa esitteen ohi: Isfahanissa ei sillan holveissa ole enää teehuoneita eikä lauseen ”Armenialaisten kirkot, vehreät puistot ja maalauksin koristellut huvilat puutarhoineen ja suihkulähteineen ovat osa tunnelmallista Isfahania.” kohta huvilat ihan auennut meille, ehkä ne huvilat jäivät pois kierrokselta.

Lopuksi

Muutamasta pienestä parannusehdotuksesta huolimatta sanoisimme, että Olympian Iranin matkan toteutus oli totuttuun Olympian tapaan hyvä, mutta Olympian matkalle lähtiessään kannattaa aina muistaa, että niillä ei ”lomailemaan” juuri pääse ja vapaa-aikaa on niukalti. Meiltäkin tämä pääsi välillä unohtumaan ja pisimpinä päivinä alkoi jo melkein tympiä. Mutta, jos haluat nähdä paljon lyhyessä ajassa, niin ei se ”lomailemalla” onnistu!

Hyvää on myös Olympian luotettavuus matkojen toteutumisen suhteen – tälläkin matkalla oli mukana eräs herra, joka oli alunperin ilmoittautunut toisen toimiston matkalle, mutta sen peruuntuessa viime hetkellä oli kääntynyt Olympian puoleen ja mahtunut kuin mahtunutkin vielä mukaan.

Iran food feature

Iranilaista ruokaa

Viime päivinä Suomen pakolaiskeskustelussa on keskusteltu myös ruuasta. Ja erityisesti leivästä. Suomalainen valmiiksi viipaloitu teollinen leipä ei ole kelvannut irakilaisille.

Äskettäin Iranista palanneena ymmärrän irakilaisia – oletan, että irakilainen ruoka on melko samanlaista kuin iranilainen.

Iranissa jokaisella aterialla on ohutta vaaleaa leipää, joka parhaimmillaan on lämmintä ja hiukan kosteaa ja huonoimmillaan teollisesti valmistettua paperinohutta kuivempaa suomalaisen lapinrieskan tapaista leipää. Kumpaakin syön mieluummin kuin täkäläistä paahtoleipää sellaisenaan.

Iran breadIran bread

Olympian Iranin matkalla oli täysihoito. Ruokajuomia lukuunottamatta.
Tosin nekin olisivat hyvin voineet sisältyä, sillä kaikki juomat olivat saman hintaisia ja koska alkoholia ei maassa ole, niin kukaan ei yleensä yhtä, korkeintaan kahta tölkkiä enempää mitään per ateria juonut.

Itse en yleensä juo olutta, paitsi saksassa Berliner Weissia siirapin kera isosta maljasta. Oluesta pitävien suosikki Iranissa oli Bavaria-merkkinen alkoholiton olut. Iso osa oluista oli maustettuja: sitruunaolutta, pomeranssiolutta, mango-olutta, trooppista olutta. Loppumatkasta minäkin aloin juoda muiden vaihtoehtojen puutteessa trooppista olutta. Vitsailimme jopa, että myydäänköhän sitä lentokentällä, että voisi ostaa sitä kotiinkin.

Iran beer

Olympian valitsemissa lounas- ja illallispaikoissa hygeniataso oli hyvä. Alkuruokana oli yleensä salaattia, jota söimme viikon ongelmitta. Yleinen vaihtoehto oli myös ohrakeitto, josta siitäkin monet pitivät – minä en uskaltanut kokeilla.

Iran salads

Pääruokavalikoima Kari Mäntysalon matkarunon  sanoin oli vaatimaton:

Vaatimaton valikoima,
varsin vähän vaihtelua:
kebab kerta kerran jälkeen –
kana, kala, nauta, lammas.

Eli naudan- tai lampaanlihakebabia tai kanaa, kokonaisena tai vartaassa, välillä samassa vartaassa lammasta ja kanaa. Vain sika puuttui, tietysti, islamilaisessa maassa.
Kalaakin oli tarjolla muutamaan kertaan, mutta se arvioitiin keskimäärin kuivahkoksi ja jätimme ne väliin.

Lähes jokaisella pääruokalautasella taisi aina olla kaksi paistettua tomaattia.

Iran kebab Iran food

Tuo hiukan ehkä epäilyttävän näköinen ruskea kastike, jossa olevan kanan hiukan haarukalla kaivoin esiin ennen kuvan ottamista, oli ehkä yllättäen yksi parhaista Iranissa syömistäni ruuista: kanaa pähkinägranaattiomenakastikkeessa, jota syötiin, tietysti, riisin kanssa.

Pääruokakuvista nähnee myös, että sikäläinen riisi on kuivempaa ja irtonaisempaa kuin ainakaan työpaikkaruokaloissa Suomessa tarjottava riisi. Tältäkin osin ymmärrän jossain määrin turvapaikanhakijoiden kommentteja ruuastamme. Jos riisi on ruokavaliossa hyvin keskeisessä asemassa ja se on kovin erilaista kuin mihin on tottunut, niin onhan se iso asia.

Tyypillisin jälkiruoka oli hyytelö. Suomessa en muista näitä syöneeni vuosikymmeniin.

Iran dessert 1

Joskus tarjolla oli myös tuoreita hedelmiä ja joskus makeaa granaattiomenamehua.

Iran dessert 2

Kahvia ei välttämättä aina ollut tarjolla edes aterian jälkeen: kahvi on Iranissa kallis ylellisyystuote. Teetä ja kivan värikästä sokeria oli sen sijaan aina tarjolla.

Iran tea

Pirkon lempijuomaa Pepsi Maxia ei maasta tainnut löytyä kuin muutama tölkki. Cola Zeroa sen sijaan pienellä hakemisella löytyi kaikista näistä isommista kaupungeista, ei välttämättä joka ravintolassa. Tölkin hinta vaihteli 12 000 – 30 000 rialia (0,35 – 0,90 euroa). Kyyroksen haudan matkamuistomyymälässä olisivat halunneet 40 000 rialia, mutta siinä vaiheessa aloimme jo tinkiä ja hinta laskikin heti 30 000 rialiin.

Iran Coke Zero

Mehutetrojakin ostimme välillä retkipäiviin. Viimeiset käyttöpäivät olivat kyllä yleensä kaukana menneisyydessä! Tai sitten eivät, sillä emme tulleet oikein ottaneeksi selvää, että missä päivässä persialainen kalenteri oli menossa. Näyttäisi tänään (7.10.) olevan 15.9.1394, joten ehkä tämä mehu oli ihan ok – maku ainakin oli.

Iran dates

Ruuan hintatasosta ravintoloissa meillä on valitettavan vähän tietoa tuon matkaan sisältyvän täysihoidon takia, itse maksettuja aterioita nautimme vain muutamia ja niiden osalta voisimme todeta, että hyvän pääruuan saa alle 10 eurolla hyvätasoisessa ravintolassa. Vaatimattomammissa pienemmissä ravintoloissa luultavasti alle 5 eurolla.

Ruokalistoja lukiessa on hyvä selvittää itselleen ovatko hinnat rialeissa vai tomaneissa, onhan ero 10 kertainen, 35 000 rialia on euron verran (tätä kirjoitettaessa syksyllä 2015), mutta 35 000 tomania onkin 10 euroa.

Ja vielä lopuksi, jos et jo puolessa välissä tätä juttua klikannut itseäsi Pirkon ja Karin sivuille lukeaksesi Karin matkakertomuksen runomuodossa, niin tee se nyt: siinä missä minä tarvitsen monta blogijuttua yhden Iranin matkan kuvaamiseen, niin Kari tekee sen loistavasti tiiviissä runomuodossa!

Pirkko ja Kari