Maaliskuussa, loskakelissä, Aurajoki ei ole kauneimmillaan.
Kauniin lumiset maisemat olivat plusasteiden myötä mennyttä.
Me olimme kuitenkin aloittamassa viikonloppua Turussa.
Teatterista se lähti: halusimme nähdä Turun Kaupunginteatterin toteutuksen Orvokki Aution Pesärikko-kokonaisuusta ja onnistuimme saamaan liput iltapäivänäytökseen 10.3.
Joskus käymme Turussa vaan päiväseltään: eihän matka Espoosta ole kovin pitkä, mutta etenkin talvikaudella on mukavampaa ajella valoisalla ja ilta Turussa jättää enemmän aikaa tavata vaikka siellä asuvia sukulaisia.
Radisson Blu Marina Palace
Aurajoen rannalla, teatteria vastapäätä, sijaitsee yksi Turun upeimmista hotelleista, Radisson Blu Marina Palace. Lapsuuteni ja nuoruuteni Turussa viettäneenä olen kokenut tämänkin hotellin historiaa vuosikymmenien ajalta: muistoissani on ainakin hetket aikoinaan hotellin ylimmässä kerroksessa sijainneella uima-altaalla ja hotellissa pidetty luokkakokous.
Hotellin sijainti tuntui parhaalta mahdolliselta teatterivierailua ajatellen, joten päädyimme sopimaan *) yöpymisestä täällä, teatterin vastarannalla.
Superior-huoneestamme oli avoin näköala joelle. Maaliskuisena iltapäivänä tosin näköala huoneeseen, sen muhkeaan sänkyyn ja isoon televisioon näytti houkuttelevammalta. Samoin hedelmätarjotin, sillä olimme ajaneet Espoosta Turkuun tauotta.
Saapuessamme saimme pienen hotelliesittelyn ja opimme, että nämä Superior-huoneet, Aurajoki-näkymin, ovat (aamiaisella) suunnilleen saman hintaisia kuin Business-huoneet, joissa ei ole jokinäkymää, mutta jotka ovat vähän isompia.
Jos vielä isompia tiloja kaipaa, niin hotellissa on myös muutamia sviittejä.
Teatterin – ja illallisen – asetuimme oikeasti taloksi mukavaan vuoteeseen ja jaksoimme vielä hetken kerrata elokuvaa Yksin Marsissa, mutta onneksi olimme nähneet sen jo aikaisemmin, sillä ihan loppuun asti emme jaksaneet valvoa.
Vasta illalla paneuduimme myös hotellin tyyny- ja peittovalikoimaan. Voit siis tosiaan valita itsellesi sopivan tyynyn ja peiton, kummatkin monesta eri vaihtoehdosta. Vain yhden yön vieraina päätimme kuitenkin siinä vaiheessa tyytyä perusvaihtoehtoihin.
Ehkä olisi hyvä idea kysyä vaihtoehdoista jo huonevarauksen yhteydessä, jolloin sänkyä ei tarvitsisi sitten sijata uudelleen, jos asiakas haluaisi jonkun muun tyynyn tai peiton?
Grill It!
Turussa käydessämme kutsumme mielellämme sukulaiset kanssamme ravintolaillalliselle sen sijaan, että kiertäisimme monta kyläpaikkaa: hyvän aterian ääressä on kiva isommalla porukalla kertoa puolin ja toisin kuulumisia.
Tällä kertaa meitä kokoontui saman pöydän ääreen Grill It! -ravintolaan 7 henkeä. Ihan kaikki eivät päässeet mukaan, sillä toki vaikka ystävien syntymäpäivät ohittavat illallisen ”vanhusten kanssa”.
Grill It! selvisi tällaisesta vähän isommastakin ryhmästä lähes kunnialla.
Aterian alussa oli hiukan sekaannuksia juomatilausten kanssa ja saimme pitkään pöytään vain yhden leipäkorin, mutta kunhan pääruokiin asti päästiin, oli kaikki jo hyvin.
Pienen myynnin paikan ravintola hukkasi, sillä lauantai-iltana annoksemme viipyivät hetken: tarjoilija olisi voinut tästä vinkata ja ehdottaa vaikka jotain alkuruokia.
Suosikkipääruuaksi nousi pippuripihvi ja suosikkijälkiruuaksi suklaakakku, mutta myös mm. lohi ja hampurilainen tekivät kauppansa. Listaa pidettiin hiukan suppeana, mutta toisaalta kaikki löysivät kyllä omansa.
Alla olevat ruokakuvat on napattu nopeasti niihin kovin paljoa panostamatta: joskus seura on kuvia tärkeämpää, joten ne eivät ehkä ihan tee oikeutta annoksille.
Lisäksi annokset tapasivat hävitä ruokailijoiden suuhun sen verran nopeasti, että hyvä, että edes muutaman kuvan ehdin ottaa!
Pesärikko
Luin 80-luvun alussa, kuten lukuisat muutkin, Orvokki Aution muutaman vuoden välein ilmestyneen Pesärikko-trilogian kirjat. Katsoimme myös aikoinaan trilogian pohjalta vuonna 2000 televisioon toteutetun minisarjan.
Mikko Roihan toteutus Turun Kaupunginteatterin Sopukkaan on äärimmäisen pelkistetty. Jopa niin pelkistetty, että tarinasta tulee mielestäni ankeampi kuin mitä se kirjassa tai televisiossa oli. Kirjojen kertomassa tarinassa on kuitenkin hetkittäin myös valoa ja värejä, ei pelkkää ahdistusta.
Pesärikon tarina on tarina pohjalaisuudesta, yksityisestä ja yhteisöstä: omia asioita ei huudella kylillä. Nuori Armi rakastuu Olaviin, jolla on jo menneisyys ja painolastia lapsuudesta asti, ja muuttaa miehen kotitaloon. Larvan taloa hallitsevat Olavin äiti, Laimi, ja sänkyyn sidottu täti, Ilmi.
Sara Mellerin Armi on roolissaan uskottava, niin naivina nuorena tyttönä kuin myöhemmin nuorena äitinä ja vaikeasta tilanteesta omilleen selviävänä naisena, joka osaa jo pitää puoliaan. Veli-Matti Karénin Olavi on koko näytelmän ajan vain vastenmielinen hahmo – ei siis sävyjä oikein tässäkään.
Useammalle vuosikymmenelle sijoittuvan sukutarinan pelkistäminen näyttämölle poimii siitä vain draaman kannalta keskeiset tapahtumat ja kuvaa ne mustalla liidulla. Väriä on vain muutamassa Armin rooliasussa.
Myös niukka lavastus ja Eila Halosen toteuttamat sekä Ilmin ja Armin äidin roolit vähentävät tarinan ulottuvuuksia. Videoelementti näyttämön keskellä toimii sentään joissain kohdin hyvin, vieden katsojan hiukan syvemmälle tarinaan.
Käymme teatterissa epätasaiseen tahtiin: jos näemme mielestämme hyvän esityksen, kuten vaikka Lillanin Sommarboken, niin saatamme nopeastikin varata liput johonkin toiseen esitykseen. Jos puolestaan päädymme katsomaan jotain, mistä emme oikeastaan pidä, niin saatamme pitempäänkin olla varaamatta lippua seuraavaan esitykseen.
No, ehkä ensi viikonlopun Musta Laatikko -esitys innostaa meidät taas takaisin teatteriin – Pesärikko ei oikein innostanut.
Aamiainen
Marina Palacen buffetaamiainen tarjoillaan 2. kerroksen ravintolassa.
Etenkin silloin kun yövymme hotellissa vain yhden tai muutaman yön, syömme mielellämme aamiaisen hotellilla sen sijaan, että lähtisimme etsimään kaupungilta aamiaisvaihtoehtoja.
Aamiaisravintola yllätti meidät positiivisesti heti saapuessamme: ystävällinen tarjoilija kysyi meiltä haluaisimmeko kahvia vai teetä ja kuumat juomat tarjoiltiin pöytään.
Vaikka pidänkin buffetaamiaisen tarjoamasta helposta tavasta koota itsensä näköinen aamiaislautanen, niin kahvin ja teen tarjoilu ilman jonotusta automaatille ja kunnolla kuumalla on ylellisyyttä, joka etenkin kotimaan hotelleista puuttuu lähes aina.
Buffetaamiainen sisälsi kaiken mitä ainakin me saatoimme toivoa, jopa enemmän, sillä aamiaisella olisi voinut syödä niin halutessaan kokonaisen aterian lämpimine ruokineen kaikkineen!
Meiltä omelettibaarikin jäi testaamatta edellisen illan maittavan illallisen takia, vaikka omelettimenun kohta aurajuusto olisikin hiukan uteloittanut – ehkä yhdistettynä vaikka tomaattiin?
Siemen- ja myslivalikoima jogurtin kaveriksi oli ilahduttavan runsas ja tarjolla oli myös meheviä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Jotenkin järkevästi syömisen ajatus romahti viimeistään isojen, tuoreiden suklaacookieiden kohdalla.
Jos olisimme viipyneet hotellilla pitempään, niin aamiaisen vastapainoksi, etenkin maaliskuisilla loskakeleillä, olisimme todellakin tarvinneet myös hotellin hyväntuntuista kuntosalia!
Aamiaistarjoilu yllätti myös ravintolasta poistuessamme: siinä missä viimeksi Cesky Krumlovissa aamiaisella oli esillä kirjallinen ohje, että aamiaistarjoilu on tarkoitettu nautittavaksi vain ravintolassa, niin täällä meitä kehotettiin poimimaan hedelmä tai parikin mukaan!
*) Yövyimme Radisson Blu Marina Palacessa blogiyhteistyön merkeissä, eli emme maksaneet majoituksesta. Saimme myös illallisesta reilun alennuksen.
Teatteriliput maksoimme itse.
Toi Radisson on kyllä ihana hotelli, olen itsekin lapsena käynyt siellä! Grill itissä olen käynyt Kolilla ja senkin ruoka oli kyllä erittäin maistuvaa :) Ihanalta kuulostaa kaikenkaikkiaan teidän loma <3
Kiitos kommentista! Ainakin meidän porukalle ”kelpaa” hyvin tuollainen melko perinteistä ruokaa tarjoava ravintola, kun kukaan ei ole vegaani eikä muutenkaan ruokarajoitteinen.
Radisson on tuttu hotelli minullekin lapsuudesta kun olemme olleet Turussa mutta nyt en ole siellä vuosiin käynyt. Minusta tuo kahvin/teen tuominen aamiaispöytään on ihanaa ja kaipaan sitä aina hotelleissa. Olisin varmaan sortunut amerikkalaisin pannukakkuihin. Yleensä hotelliaamisella tulee nautittua enemmän kuin alunperin on ollut tarkoitus :)
Aina ei teatteri vie mukaan – olen itse kokenut näin pari kertaa. Olen jopa kerran muutamien muiden kanssa lähtenyt väliajalla pois teatterista (tästä tosin on aikaa). Toivotaan, että teidän seuraava teatteri olisi parempi kokemus.
Kiitos Marjo! Tuo osittain pöytiin tarjoilu tekee kyllä aamiaisesta ylellisemmän ja rauhallisemman.
Jotenkin tuon Pesärikon toteutus on minusta liian pelkistetty ja karu, mutta ehkä vanhaa tarinaa ei ”kannata” isommin toteuttaa, lavastuksenkaan tiimoilta.
Tuossa Kaupunginteatterin lähellä ollaan asuttu joskus. Martti on ihan parasta aluetta koko Turussa. Ja jokirannan kasvattina kaipaan jokea ja merta paljon nyt täällä Helsingissä. Kun ei ihan vieressä enää asuta, vaikka tässä ihan lähellä joki kulkeekin.
Marina on hyvässä paikassa ja kivat näkymät on jokirantaan. Itse tosin tykkään vielä enemmän Park Hotellista.
Kiitos kommentista! Tällä kertaa painotimme sijaintia, joka viikonloppuamme ajatellen olikin ihan nappiin. Park Hotellissa emme ole olleet kohta varmaan vuosikymmeniin ja silloin olimme liikkeellä lasten kanssa eikä hotelli ollut oikein lapsiystävällinen, tuolloin ainakaan.
Turku on synnyinkaupunkini joten mekin vierailemme siellä ainakin kerran vuodessa. Kiitos hotelli vinkistä, toistaiseksi olemme aina yöpyneet sukulaisissa mutta tämä olisikin kivaa vaihtelua ja ulkona porukalla syöminen on loistoidea, toteutetaan sitä usein täällä Kuopion päässä. Hotellien aamiaisilla tulee usein syötyä enemmän kuin tavallisesti, mutta onhan se silloin tällöin sallittuakin. Minustakin on ihanaa kun kahvi tai tee tarjoillaan aamiaisella suoraan pöytään.
Kiitos Karoliina! Vanhemmiten olemme enemmän ja enemmän oppineet arvostamaan hotellihuoneen omaa rauhaa joskus vilkkaankin vierailupäivän päätteeksi :-)
Onpa todella viihtyisän näköinen paikka. Ja ruoka aivan liian herkullisen näköistä!
Kiitos Joanna! Ja tosiaan, itselläni käy useinkin niin, että ruuan kuvaaminen muistuu mieleen vasta kun annos on jo puolivälissä. Nämä kuvat olivat sentään nopeasti napattuja ennen ensimmäistäkään suupalaa niistä :-)
Voihan rakas kotikaupunkini! <3
Tuota pesärikkoa mietin itsekin, se pitäisi kyllä nähdä.
Kiitos Ida! Turkuhan on selvästikin monen ellen nykyinen niin vähintään entinen kotikaupunki jostain elämän varrelta :-)
Kuten Emmalle, myös meille Grill It on tuttu Kolilta. Herkullisen näköiset ruoka-annokset. Ja tuo idea oli kyllä hauska, että monen pikkuvierailun sijaan tapaisi kaikki ravintolaillallisen ääressä. Mekin matkaamme pitkiä matkoja ja nyt kun on pieniä lapsiakin, on usein aika ruljanssi lähteä kiertelemään kaikki sukulaiset.
Kiitos Taru! Tuo yhteinen ateria on hyvä myös sikäli, että kaikki saavat kunnon ruokaa eikä kaupungissa vierailevat x kertaa kahvia ja pullaa :-)
Voihan Turku!
Mulle ei toi Radison Blu Marina Palace ollut muuten tuttu, kuin että olen muille bookkaillut sinne huoneita & koska tyypit kävi vaan nukkumassa, niin mitään arviota siitä ei ole.
Kiva oli siis kuulla ja nähdä mimmonen paikka on.
Huone näytti isolle, tilavalle ja siistille & sänky ihanan muhkealle!
Peitto- ja tyynyvalikoima kuulostaa kivalle lisäpalvelulle, tosin niin kuin sanoit, olisi ehkä hyvä kysyä jo bookatessa huonetta onko toiveita niiden suhteen?!
Tekee mieli bookkaa oma reissu tuonne, ihan vaan tuon Grill it! ravintolan nimen kuullessa sekä noita aamiaiskuvia katsellessa.
Näyttää meinaan tavattoman herkulliselle!!
Harmi ettei Pesärikko innostanut, mutta kuulostaa muuten hauskalle reissulle ja pääsitte ainakin tapaamaan tuttuja siellä hyvän illallisen merkeissä :)
Kiitos Mimmu! Tuo kuullostaa kyllä ihan epäreilulta! Tietysti, jos varailet huoneita muille, niin Sinun pitäisi pystyä ne myös itse testaamaan – miten niistä muuten voi tietää … :-)
Reilu vuosi sitten yövyin Radissonissa Helsingissä ja ilahduin aamiaisella pöytiin tuotavasta teestä ja kahvista. Niin pieni juttu, mutta teki aamiaiskokemuksesta astetta mukavamman. Muutenkin pidin Radissonin aamiaisesta, ja olisin toivonut että olisi ollut isompi nälkä niin olisi pystynyt syömään enemmän! Turussa olisi kiva taas päästä pitkän tauon jälkeen käymään – ja jos/kun sinne menen, täytyy pitää tämä Marina Palace mielessä :)
Kiitos Terhi! Juu, kaikki jutut, joilla buffet-ruokailut (tai -aamiaiset) saadaan vähän rauhallisemmiksi tilanteiksi ovat plussaa.
Kivan kuuloinen reissu. Teatterin osalta kuulosti houkuttelevalta, minä pidän tuollaisesta koruttomasta tyylistä.
Kiitos! Ehkä meillä tuo historia tarinasta muissa muodoissa toimi hiukan painolastina ja turhankin tiukasti vertasimme siihen.
Herkullisen näköinen aamiainen siellä!
Grill it ravintola on tuttu Tampereelta ja oli kyllä herkullista! :)
Kiitos! Me emme ole muualla Grill It! -ravintoloihin tutustuneet – ehkä kotimaan matkailumme on sittenkin turhan vähäistä :-)
Hassua, tekstiä lukiessani tuli yhtäkkiä mieleen, että minäkin olen ollut juuri tuolla luokkakokouksessa joskus noin 35 vuotta sitten. Taisi olla yleisempikin kokouspaikka tuolloin.
Kiitos kommentistasi! Taitaa sitten Sinullakin, kuten minullakin, riemuylioppilaskevät jo kohta kolkutella nurkan takana :-)