Kaupallinen yhteistyö Spahotel Casino ja Olavinlinna
Saavumme Savonlinnaan sateisen aamupäivän päätteeksi. Pilvinen sää ei kuitenkaan haittaa torikauppaa: tarjolla olisi punaisena hehkuvia mansikoita ja Torikahvilassa miniversioita lörtsyistä. Saimaa on läsnä joka suunnalla. Sisävesilaivat ovat vielä tänään satamassa, mutta jo huomenna, kesäkuussa, ne vievät matkailijan vesille. Me suuntaamme kuitenkin Olavinlinnaan, sillä mitä olisi Savonlinna ilman Olavinlinnaa.
Kierreportaita ylös ja alas
Olavinlinna tunnetaan Savonlinnan Oopperajuhlien näyttämönä, mutta vähemmän oopperan ystävinä meitä kiinnostaa enemmän itse linna. Meille oli varattu paikat opastetulle kierrokselle, sillä ylös linnan torneihin pääsee vain oppaan kanssa. Linna valmistui 1400-luvun lopulla ja historiansa aikana se on kuulunut niin Ruotsille, Venäjälle kuin Suomelle. Linnan puolustuksellinen merkitys päättyi Suomen saavutettua autonomisen suuriruhtinaskunnan aseman. Oopperajuhlien historia alkoi vuonna 1912, kun Aino Ackté järjesti siellä viitenä kesänä oopperaesityksiä ja Savonlinnan oopperajuhlia linnassa on järjestetty vuodesta 1967 alkaen. 1975 linna vietti 500-vuotisjuhliaan, joihin valmistauduttaessa sitä restauroitiin yli kymmenen vuotta.
Keskushallissa, Kellotornin ja Kirkkotornin välissä seisoo linnan suojeluspyhimys Pyhä Olavi.
Tässä kohtaa kierros on vielä kesy. Mutta kohta aloitamme kiipeämisen Kirkkotorniin tutustumaan siellä sijaitsevaan kappeliin. Suosittu vihkikappeli kuulemma: ehkä morsiamet kiipeävät tänne lenkkitossuissa ja vaihtaa kengät vasta kappelin ovella? Kappelin seinällä on reikä, jonka takana on huone, hagioskopia, josta voi nähdä kappeliin, jos pääsy sinne oli estetty kuten esimerkiksi vangeilta, sairailta tai vaikka raskaana olevilta.
Juhlasalina käytettävä Kuninkaansali onkin sitten jo häävieraille helpompi paikka. Kaunis katto on kuulemma Pohjoismaiden pisin ilman tukipylväitä toteutettu holvikatto.
Nousemme yhä ylemmäs. Matkalla pysähdymme Ritariparvelle, jossa linnaa oikeasti saatettiin puolustaa kaatamalla vihollisen päälle kuumaa pikeä, jota taisi olla helpommin saatavilla kuin vaikka sarjakuvien ritareiden käyttämä öljy. Näemme myös tornin kyljessä olevan keskiaikaisen vessan, josta on suora yhteys Saimaan vesistöön.
Ihan ylhäällä tuulee. Viipurista tuotettua lasia linnan ikkunoissa on käytetty vain Kuninkaansalissa. Muualla riitti pergamentti, jota ei enää ole jäljellä.
Tässä vaiheessa senioria jo hiukan huolestuttaa. Monen monta kerrosta kierreportaita ylös tarkoittanee myös monen monta kierrosta niitä alas, mutta hyvin se menee. Porras kerrallaan laskeudumme takaisin ala-aulaan, hienoa kokemusta rikkaampana.
Tauko paikalla!
Olavinlinnan jälkeen kävelemme takaisin Spahotel Casinolle, jonne kävimme jo pikaisesti majoittumassa ennen linnakierrosta. Autolla matkaa hotellille kertyy keskustasta hieman, sillä se sijaitsee pienen salmen toisella puolen, mutta kaunista kävelysiltaa pitkin ihan kaupungin keskustassa. Myös Savonlinnan juna-asema on häkellyttävän lähellä: matkaa niin hotellille kuin keskustaan on asemalta ehkä 200 metriä.
Huoneestamme aukeaa näköala pienen Verkkosaaren suuntaan länteen. Myöhemmin illalla emme malta vetää verhoja eteen, sillä auringonlaskun punaiseksi värjäämä taivas on niin kaunis. Olemme kaupungin keskustassa, mutta kuitenkin ihan Saimaan rannalla.
Huoneessakin on kaikki kohdallaan parveketta ja vedenkeitintä myöten. Joskus matkalla on kiva nauttia ne iltapäiväkahvit ihan omassa rauhassa.
Käymme katsastamassa myös kylpylätilat, olemmehan kylpylähotellissa, mutta juuri nyt illallinen houkuttelee enemmän kuin uiminen. Vähän myöhemmin kesällä (tai tietysti uskaliaimmille milloin vaan) tarjolla on myös pieni vesiputous ulkona tai uimalaituri Saimaan rannalla.
Wanha Kasino
Pitkä päivä turistina vaatii viimeistään illalla kunnon eväät ja paitsi, että Wanha Kasino on vain muutaman askeleen päässä, se tarjoaa niin hienot puitteet kuin mahtavaa ruokaa ja ystävällistä palvelua. Näköalaa unohtamatta. Savonlinnassa huomaan tuijottavani Saimaalle aina kun siihen on tilaisuus ja niitä tilaisuuksia on useita!
Päädymme koko kolmen ruokalajin illalliseen:
- Ruistaco vihanneksilla ja maalaiskanalla / Kalastajan keitto
- Sapko Burger paikallisista aineksista / Chef`s Wege-porkkanavohveli tofulla ja mm. punajuuripestolla
- Suklaakakkua suolakinuskilla ja valkosuklaamoussella / Sorbettia, lakritsinmakuista moussea
Ruistaco vihanneskeon pohjana on vähän outo ja hankalasti syötävä, mutta muuten annos on hyvä.
Sapko Burgerista vähemmän urheilua seuraava joutuu erikseen tarkistamaan, että Sapko tarkoittaa Savonlinna Pallokerhoa. Näinä suomalaisen urheilujuhlan päivinä Mörkö Burgerin puuttuessa listalta Sapko Burger on siis hyvä vaihtoehto. Bataattiranskalaisilla.
Porkkanavohvelin kanssa tarjottu punajuuripesto yllättää, positiivisesti.
Suklaakakku on, onneksi, enemmän taideteos kuin iso annos suklaakakkua, mutta ihana päätös aterialle ja lakritsinmakuinen mousse maistuu lakritsinystävälle!
Mutkan kautta Sulosaareen
Seuraavana aamuna, edelleen lumoutuneena hotellin sijainnista Saimaan rannalla, lähdemme aamiaisen jälkeen etsimään Sulosaaren lettukahvilaa. Ei meihin lettuja juuri nyt mahtuisi, mutta ajatuksena se tuntuu sen verran viehättävältä, että haluamme nähdä sen.
Sulosaareen päädymme mutkan kautta, sillä asiaa kovin tarkasti tutkimatta oletimme sen olevan huoneemme ikkunasta näkyvä pieni saari, jonka rannoilla lakkiaispäivän aamuna nuoret kävivät kuvauttamassa itseään, mutta vasta kierrettyämme koko pienen saaren ymmärsimme olevamme väärällä saarelle! No ei se mitään, kaunis saari tämäkin oli ja näimme taas vähän lisää Saimaata.
Polku ja silta oikeaan Sulosaareen lähteen varsinaisen hotellin takana olevien kesähotellikäytössä olevien rakennusten lomasta – ja löytyihän se lettukahvilakin, ihan sillan pielestä Sulosaaressa. Kurkistimme sisäänkin, mutta hotellin maittavan aamiaisen jälkeen emme houkuttelusta huolimatta tällä kertaa ostaneet letun lettua.
Vähän paremmalla suunnittelulla olisimme voineet heti edellisenä iltapäivänä hotelliin saavuttuamme rientää iltapäiväkahville tänne, luonnon helmaan. Mutta ensi kerralla sitten!
Tänä kesänä olisi tarkoitus ehtiä Savonlinnaan ja Punkaharjulle. Tässä oli monta hyvää vinkkiä, pitää ehdottomasti palata tähän tekstiin, jos reissu on ajankohtainen! Varsinkin ruoka- ja kahvila- sekä luontovinkit kiinnostavat aina. Olavinlinnassa olen tainnut käydä alakoululaisena joskus 25 vuotta sitten.
Kiitos Eija! Punkaharju osuu tosiaan tuolle Lappeenranta – Savonlinna välille, mutta tällä kertaa ohitimme sen kylmän rauhallisesti :-)
Savonlinnassa käynnistä on jo aikaa. Olemme useaan otteeseen puhuneet Punkaharjulle menosta mutta vielä ei sopivaa ajankohtaa ole löytynyt. Samalla voisi käväistä Olavinlinnassa ainakin.
Kiitos Sari! Olavinlinnassa oli etenkin opastetulla kierroksella historia elävästi läsnä.
Suomalaiset linnat ovat kyllä upeita ja oman säväyksensä tuo, kun tietää niiden sijoittumisen Suomen historiassa. Savonlinna on sellaisella suunnalla, että sinne harvoin eksymme, mutta Olavinlinna on varmaan listalla, kun seuraavan kerran pikkuseikkailijamme kanssa Itä-Suomeen lähdemme.
Kiitos Eve! Savonlinnassa yksi tapaamamme paikkakuntalainen naurahtikin jotenkin tähän tapaan, että eihän tänne sattumalta eksy, tänne on erikseen tultava. No me tulimme – ja pidimme.
Tuttuja paikkoja Savonlinnasta, joka on kyllä kesällä parhaimmillaan! Kaupungissa on muuten erinomainen olutkulttuuri myöskin, mainittakoon se tässä blogini teeman mukaisesti :-)
Spahotel kasino oli viimeksi tupaten täynnä Oopperajuhlien aikaan, joten majoituimme vaatimattomassa kesähotellissa. Eli mikäli aikoo Oopperajuhlien aikaan Savonlinnassa olla, niin majoitusten suhteen tämän kesän osalta on jo myöhässä. Joka tapauksessa kiva kaupunki, jossa on mukava kesäisin lomailla!
Kiitos Rami! Savonlinna ja Oopperajuhlat onkin sellainen yhdistelmä, että kaupunki täyttyy kesä toisensa jälkeen. Tosin hotellikapasiteetti kuulemma riittää – juttelimmekin tästä hotellissa ollessamme – kaikki eivät mahdu, tietenkään, Spahotel Casinoon eikä muihinkaan varsinaisiin hotelleihin, mutta noiden kesähotellityyppisten hotellien kapasiteetti riittää kuitenkin niin, että kuulemma ehkä korkeintaan jonain yksittäisenä yönä hotellit Savonlinnassa joutuvat myymään ei-oota.