Maailma, jota ei ollut

Maailma jota ei ollut feature

Kansallismuseossa avattiin eilen näyttely Maailma, jota ei ollut.
Arvoituksellisen otsikon taakse kätkeytyy näyttely, joka esittelee muinaisia Väli- ja Etelä-Amerikan kulttuureja neljän tuhannen vuoden ajalta vuosilta n. 2500 eaa. vuoteen 1500 jaa. Emme ehkä ole innokkaimpia historian harrastajia, mutta tilanteessa, jossa olemme juuri (marraskuussa) suuntaamassa Väli-Amerikkaan, ajatus Väli-Amerikasta jo Helsingissä tuntui hyvältä idealta.

Näyttely on harvinaisuus. Italiaisen Giancarlo Ligabuen yksityiskokoelmaan pohjautuva näyttely on ensimmäistä kertaa esillä Italian ulkopuolella. Edesmennyt Giancarlo Ligabue on yksityishenkilönä kerännyt esillä oleva esikolumbiaaninen esineistöä menneinä vuosikymmeninä – nykyisin se ei enää välttämättä olisi edes mahdollista, sillä lainsäädäntö on kautta maailman muuttunut tiukemmaksi siten, että tavoitellaan ennemminkin esineistön säilyttämissä niiden alkuperämaissa kuin sallitaan niiden myyminen ja ostaminen maailman huutokaupoissa. Mutta ehkä nämä esineet eivät olisi esimerkiksi Väli-Amerikan maiden myrskyisissä oloissa säilyneet siellä kuten ne nyt ovat säilyneet Italiaan koottuina?

Inti Ligabue Elina Anttila
Kansallismuseon johtaja Elina Anttila haastattelee Inti Ligabuea
Giancarlo Ligabue
Kuvia Giancarlo Ligabuesta tutkimusmatkoillaan
Maailma, jota ei ollut
Kansallismuseon ainoa oma esikolumbiaaninen työ: Urho Kekkosen Meksikosta 1974 lahjaksi saama Colima, meksikolainen hautaveisto

Isänsä poika, Inti Ligabue

Osallistuimme Inti Ligabuen, Giancarlo Ligabuen pojan, lehdistön edustajille vetämälle opastetulle kierrokselle näyttelyyn.
Juuri tämän näyttelyn osalta suosittelisinkin vahvasti harkitsemaan opastettua kierrosta, sillä monen esineen kohdalla jossain määrin lakoniset tekstit tyyliin “hautausnaamio” eivät oikein avaudu asiaan vähemmän perehtyneelle katsojalle. Toki museossa on jokaisessa huoneessa seinillä tabletit, joista voi lukea lisää kustakin esineestä.

Maailma, jota ei ollut
Teotihuacan naamio (vasemmalla) on ensimmäinen kokoelmaan hankittu esine, kertoo Inti isäänsä muistellen
hautausnaamio Perusta
Lambayeque-kulttuurin hautausnaamio Perusta
Maailma, jota ei ollut
Jadekoru
Maailma, jota ei ollut
Lintuveistoksella ja riipuksilla koristeltu seremoniallisen sauvan pää Chimù-kulttuurista Perusta

Isoin osa näyttelyn esineistöistä on ehkä Meksikosta, mutta paljon on myös Perusta. Väli-Amerikasta esineitä on vähemmän, mutta kuitenkin yksittäisiä esineitä ainakin  Guatemalasta, Costa Ricasta ja Panamasta. Eivätkä muinaisten kulttuurien rajat kulkeneet juuri nykyisten valtioiden rajojen mukaisesti.

Esikolumbiaanisella aikakaudellahan tarkoitetaan aikaa ennen Kolumbuksen ja muiden eurooppalaisten saapumista Väli- ja Etelä-Amerikkaan. Mayat, asteekit, sapoteekit, inkat ja monet muut kulttuurit kukoistivat näillä alueilla ennen eurooppalaisten saapumista.

Maailma, jota ei ollut
Coclé-kulttuurin astioita Panamasta ja Guanacaste-kulttuurista Costa Ricasta (etummainenI
Maailma, jota ei ollut
Meksikolainen Mixtek-kulttuurin soitin, josta poika, Inti, kertoi vasta aikuisena tajunneensa sen olevan keramiikkaa, ei simpukka ja (oikealla) Guanacaste-kulttuurista oleva veiston Costa Ricasta
Maailma, jota ei ollut
Iso uurna Maya-kulttuurista Guatemalasta ja pallopelaaja Jaliscon-kulttuurista Meksikosta
Jaguaari Coclén kulttuurista Panamasta
Jaguaari Coclén kulttuurista Panamasta (tämä kuva: Fondazione Giancarlo Ligabue)

Näyttelyn nimen, Maailma, jota ei ollut, takana on ajatus siitä, että näitä maailmoja ei eurooppalaisille ollut olemassa.
Alueen kulttuurit olivat monella saralla pitkälle kehittyneitä, mutta eurooppalaisille tuntemattomia. Tässäkin näyttelyssä on esineistöä, joissa on mayojen kirjoitusta, inkojen solmukirjoitusta ja pok-ta-pok -pallopeliin liittyvää esineistöä ajalta, jolloin kukaan ei vielä pelannut vaikka jalkapalloa. Eurooppalaisten valloittajien myötä kansat ja kulttuurit kuitenkin vähitellen tuhoutuivat ehkä useammastakin syystä, mutta ainakin yhtenä syynä oli väestön altistuminen taudeille, joille heillä ei ollut vastustuskykyä.

Inti Ligabue ja inkojen solmukirjoitusta
Inti Ligabue ja inkojen solmukirjoitusta
Maailma, jota ei ollut
Pok-ta-pok -pallopeliä esitellään näyttelyssä myös videon avulla

Marraskuussa Panamasta Meksikoon

Tulevalla Keski-Amerikkaan ja Chichen Itzan verran Meksikoonkin suuntautuvalla matkallamme näemme, toivottavasti, enemmän luontoa, kaupunkeja ja vanhojen kulttuureille jäljellä olevia rakennelmia, kuin museoita, mutta saatammehan poiketa jossain museossakin. Mexico Cityssä kävimme joitakin vuosia sitten siellä hyvin toteutetussa antropologisessa museossa ja vielä paljon aikaisemmin kävimme Teotihuacanissa Auringon ja Kuun temppeleillä.

Kansallismuseon näyttely, joka tätä ennen on ollut esillä vain Italiassa: Firenzessä, Roveretossa, Napolissa ja Venetsiassa, antaa hienon mahdollisuuden kurkistaa näihin vanhoihin kulttuureihin ja nähdä niihin liittyvää esineistöä. Näyttely on avoinna 15.3. 2020 asti ja tarjoaa miellyttävän pakopaikan märästä ja pimeästä, palmujen keskelle, aaltojen kohinaan ja ajasta aivan toiseen.

Näyttelyn yhteydessä järjestettävistä oheistapahtumista esimerkiksi yleisöluento 27.11. aiheesta Suklaata ja perunaa kuullostaa mielenkiintoiselta – ellemme olisi maailmalla silloinkin. 3.11. Kuolleiden päivänä museossa on ohjelmaa koko perheelle ja mahdollisuus nauttia teeman ympärille toteutettua brunssia museoravintolassa.

Museokaupassa on myytävänä nicaragualaista keramiikkaa – olisimme siis halutessamme voineet ostaa matkamuistot jo etukäteen!

Maailma, jota ei ollut

Maailma, jota ei ollut
Nicaragualaisen asiallisemman keramiikan ohella tarjolla on iloisen värikkäitä – matkamuistoja!

Tutustuimme näyttelyyn osallistumalla lehdistötilaisuuteen.

Artikkelin avainsanoja
, ,

6 kommenttia

  • Kiitos tästä vinkistä – itse en ole mikään museoissa kävijä, mutta tämä voisi kiinnostaa tällä kertaa. Varmaan hyvä jos on menossa Väli- tai Etelä-Amerikkaan myös!

    • Kiitos Jani! Parasta tuossa oli Inti Ligabuen innostunut – ja välillä isään liittyvien muistojen takia – herkisteleväkin esittely. Mutta eiköhän perusesittelyilläkin pääse näyttelyn kokoelmista jyvälle.

  • Ilahduin tosi paljon tällasena Mesoamerikan intiaanikulttuurien ystävänä tästä näyttelystä. Ensi viikolla menen Helsinkiin ja käyn samalla katsastamassa näyttelyn. Ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan teidän reissukuulumisia Keski-Amerikasta <3 Varmaan herää taas matkakuume palata sinne takaisin..

    • Kiitos Cilla! Mekin jossain mielessä “palaamme” Keski-Amerikkaan, sillä osaan maista olemme tutustuneet jo parilla aikaisemmalla reissulla – Panamaan vähän enemmän ja Hondurasiin ja Belizeen vaan päiväseltään Karibian risteilyllä.

  • Kiitos, suurelle Väli-Amerikan ystävälle tämä on ihan ehdoton käyntikohde!
    Me päädyimme San Cristobalissa Meksikossa mayojen synnytyskulttuurista kertovaan museoon, se oli eksoottinen! 😀

    • Kiitos kommentista! Tässä vaiheessa kuvittelen, että marraskuun matkallamme näemme enemmän raunioita kuin museoita, mutta saa nähdä miten siinä sitten käy 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.