Pääosan elämämme jouluista olemme viettäneet kotona, tai kauan sitten, vanhempieni ja sisarusteni kotona.
Muutaman maailmalla, mm. Zell am Seessä ja Davosissa talvista maisemaa etsien, Etelä-Afrikassa, Intiassa tai Karibialla, kaukana poissa kotoa, tai Euroopan kaupungeissa, kuten vaikka Firenzessä tai Tallinnassa. Lappia kokeilimme kerran, mutta totesimme hinta/laatusuhteen sen verran huonoksi, että päädyimme hakemaan talvea Itävallasta ja Sveitsistä. Talven lisäksi löysimme upeita jouluaterioita, jotka ruuan lisäksi sisälsivät jouluista ohjelmaa. Toki myös risteily tarjoaa niin ruokien kuin ohjelman osalta ylenpalttisen joulun.
Nyttemmin olemme usein olleet matkalla juuri joulun alla tai lähdössä maailmalle tammikuussa, joten juuri joulumatkaa emme ole halunneet tehdä. Vapaiden aikataulujen myötä meidän ei myöskään ole kannattanut tunkea maailmalle pahimpaan ruuhka-aikaan (ja sen mukaisella hintatasolla).
Kahden hengen jouluateria ei kuitenkaan ole sekään enää oikein houkutellut, joten lähimatka, vaikka Tallinnaan tai kuten tänä vuonna vain Helsinkiin, on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta – valintamme oli St. Georgen joulu.
St. George -hotellin joulupaketti
St. George yhtenä Helsingin uusimmista hotelleista oli meille entuudestaan tuntematon, joten valitsimme sen tämän vuoden joulukohteeksemme, vain yhdeksi vuorokaudeksi.
Joulupakettiin kuului yöpyminen, aattoillan ateria ja joulupäivän aamiainen – ja Spa-osaston käyttö, mutta harvemmin innostumme niistä, joten emme tälläkään kertaa sitä testanneet.
Atelier-huoneemme avautui Vanhan Kirkkopuiston suuntaan, mutta vuoden pimeimpään aikaan näköalalla ei ole juuri väliä. Huone oli ihan toimiva, siinä oli jopa kirjoituspöytä, jota maailmalla välillä hotellihuoneissa kaipaan tietokonetyöskentelyä varten, mutta tällä kertaa tietokonekin oli jätetty kotiin. Kylpyhuoneen valaistukseen oli panostettu viimeisen päälle: yövalo valaisi jopa wc:n pöntön ja valaistusvaihtoehdoista löytyi myös sellainen, jolla näki kunnolla. Käsisuihku oli korvattu japanilaistyylisellä (?) kauko-ohjattavalla wc:hen sisäänrakennetulla suihkulla, muttemme jaksaneet kunnolla lähteä selvittämään moisen toimintaa. Ehkei se ollut juuri tällainen, mutta samantapainen ainakin.
Etukäteen olimme henkisesti varautuneet ajamaan auton Erottajan parkkitaloon, jonka senkin pyhähinnat olisivat olleet kohtuullisia, mutta lopulta lähikaduilta löytyi ihan hyvin (pyhänä) ilmaisiakin parkkipaikkoja, joten jätimme automme Yrjönkadulle kadunvarteen.
Andrea-ravintolan jouluateria
Andrea-ravintolan jouluateriavaihtoehto Menu Istanbul oli suomalaiseksi jouluateriaksi hiukan outo. Toisaalta pidimme siitä, että tarjolla ei ollut kinkkua ja laatikoita, mutta emme ihan lämmenneet alkuruokana tarjolla olleelle mezze-buffetillekaan erilaisille tahnoillekaan. Mausteinen chili-saksanpähkinätahna erottui kuitenkin edukseen. Andrea Iskender (haudutettua naudanposkeajogurtin ja leivänpalojen kanssa) sen sijaan oli ihan hyvä kokemus. Pääruokavaihtoehtoja oli kolme: kala, liha ja kasvis, joista testasimme kaksi ensimmäistä eli grillattua siikaa ja mausteista ohraa ja karitsan niskaa ja perunaterriiniä. Kummatkin olivat ihan kelvollisia ja ateriakokoina sopivia. Jälkiruokavaihtoehtoja oli kaksi: suklaata (maitosuklaakreemiä) ja jugurttiserbettiä tai omena-helvapiirasta kardemummakastikkeella. Ainahan jälkiruokia syö, mutta tässä kohtaa etenkin kun joulupukkikin kierteli juuri sopivasti salissa, jonkinlainen jouluisuus ei olisi ollut pahasta.
Ruuan jälkeen kävimme vielä hetken katsastamassa Wintergardenin hiljaista joulumenoa, mutta vetäydyimme aika pian huoneeseemme nauttimaan, kuten jouluumme kuuluu, kirjoistamme (minun osaltani Robin Cookin uusin, eli Genesis) ja hedelmistä ja suklaasta. Vähän viinirypäleitä ja muutama Budapest-karkki meillä oli mukana omastakin takaa, mutta myös hotelli tarjosi niin hedelmiä kuin lisää suklaata. Kaikki tarpeellinen siis jouluun!
Ruuhkainen aamiainen
Joulupäivän aamuna aamiaista oli tarjolla seitsemän ja yhdentoista välillä ja mekin hakeuduimme tukevan ilta-aterian jälkeen aamiaiselle vasta kymmenen maissa, kuten monet muutkin, eli aamiaiselle joutui tovin jonottamaan! Ehkä olisi kannattanut venyttää aamiaista vaikka kahteentoista asti, etenkin kun ainakin joulupaketti sisälsi myös myöhäisen lähdön, eli hotellissa sai viipyä kahteen asti.
Aamiainen oli jo illallista tavanomaisempi ja ehdottomasti valikoimaltaan riittävä. Kahvi/tee ja vastapuristettu appelsiinimehu tarjoiltiin pöytiin, leipä oli itse leivottua ja jouluakin löytyi piparkakkujen ja joulutorttujen muodossa.
St. George Bakery olisi ollut auki jopa joulupäivänä, mutta jouluaaton aterian ja joulupäivän aamiaisen jälkeen emme todellakaan olleet minkään tarpeessa, mutta paikka – meille sekin uusi tuttavuus – näytti mukavalta ja silläkin oli kivan jouluinen ilme.
St. Georgen joulusta hiljaiseen Helsinkiin
Aattoiltana emme vierailtuamme ennen hotelliin saapumistamme haudoilla Hietaniemessä viitsineet enää lähteä ”tutustumaan” Helsinkiin, mutta joulupäivänä teimme ennen Espooseen paluuta lyhyen kävelyn joulutyhjässä Helsingissä. Tai ei se ihan tyhjä ollut, turisteja oli liikkeellä jonkin verran ihmettelemässä, että mitä Helsingissä tänään voisi tehdä. Havis Amandan takana oleva pienen pieni joulutori viihdytti muutamalla kojullaan. Senaatintorilla oli sentään iso kuusi ja joulukadulla yhdessä kulmassa kasa jättikokoisia ”lumipalloja”. Päätimme retkemme Stockmannin jouluikkunan eteen: muutamat kaupungissa vanhempiensa kanssa liikkeellä olleet lapset olivat hyvin löytäneet tiensä tämän perinteisen joulusadun äärelle!
Olisi mielenkiintoista joskus kokeilla hieman erilaista joulua, mutta niin kauan kuin neiti on pieni niin arvelisin perhejoulun voittavan tässä kisassa :)
Kiitos Mira! Saattaa myös olla, että hotellijoulun viettäjät arvostavat sitä, että kaikkein pienimpien lasten kanssa joulua viettävät valitsevat perhejoulun kotona :-) :-) :-)
Eikös tuo hotelli lue itsensä Helsingin huippuhotelleihin? Minusta huone näyttää tavanomaiselta vähän alle neljän tähden hotellihuoneelta. Minkäkokoinen se oli, ja millainen varustelu oli esim. kylpyhuoneessa? Tuossa ei näy edes pistorasioita sängyn vieressä, mutta ne varmaan ovat piilossa, tuskin sentään puuttuvat.
Jos ei jouluruokaa kaipaa, niin tuollainen erikoisempi ateria on varmasti ihan tervetullut vaihtoehto. Minä vietin jouluaaton Länsi-Saharassa, ja ”jouluateria” oli varmaan surkein koskaan syömäni. Mutta otinkin varaslähdön ja söin aatonaattona Las Palmasissa oikein hyvin.
Hyvää uutta vuotta teille molemmille!
Kiitos Daniel! Huone ei ollut erityisen suuri, mutta varustetaso oli korkea, mm. noita mainitsemiasi pistorasioita oli kummankin sängyn vieressä ja muutenkin riittämiin, esimerkiksi työpöydällä pinnalla, mutta piilotettuna. Kylpyhuone samoin oli hyvin varustettu, sadevesisuihku ja vaihtoehtona täysimittainen kylpyamme, kaksi pesuallasta, ja valaistukset viimeisen päälle. Myös minibaari, vedenkeitin, Soadstream, silitysrauta ja -lauta löytyivät ja isoon televisioon sai oman laitteensa liitettyä Bluetoothilla äänentoistoa varten, jos olisi halunnut parempilaatuista äänen toistoa.
Länsi-Sahara olisikin voinut olla mieleenpainuva joulunviettopaikka, mutta nyt lyhyellä tähtäimellä priorisoimme oikeasti itsenäisiä valtioita.
Mukavia reissuja Sinullekin, myös tulevana vuotena!
Upealta vaikuttaa tuo hotelli ja kauniita kuvia. Itseäkin houkuttaisi testata tuollaista erilaista joulua ja varsinkin olisi kiva matkustaa jonnekin pois jouluksi, nyt kun lapsiakaan ei vielä ole :)
Kiitos kommentistasi! Joulu maailmalla (ja hotellissa tai risteilyaluksella) on kyllä siinä mielessä kiva, että useimmissa kohteissa ympäri maailmaa on kuitenkin jonkinlainen joulun tunnelma, vaikka sitten palmujen alla tai lumisessa alppimaisemassa. Mutta toisaalta me matkustamme mieluummin nykyisin muulloin kuin juhlapyhinä, sillä ne ovat ruuhkaisia ja kallista aikaa maailmalla.
Harmittaa kun en aikoinaan ehtinyt kierrokselle mukaan tutustumaan St. George hotelliin. En ole vieläkään käynyt edes aulassa vaikka esim. tuo Ai Weiwein teos teki mieli nähdä. Hänen näyttelynsä HAMissa pari vuotta sitten oli niin vaikuttava.
St.George näyttää kyllä erittäin tyylikkäältä kuvien perusteella ja siellä on taidetta sopivassa määrin. Pekka Jylhän jänikset ovat ihan humoristisia. Huoneessa on levollinen tunnelma.
Ruokahävikki hotelleissa pitäisi saada kyllä paremmin kuriin. Harmittaa kun pitää tunkea lautaset harjapäin ja sitten jätetään osa syömättä.
Nuo Artekin ikkunassa olevat maatuskat ovat Com-pa-nyn ei Johan ja Aamu Songin tuotanto. Heillä on se pieni Salakauppa -myymälä siinä Postitalon nurkalla. The Life of Snowman on vuodelta 2016. Tämän tiedon löysin netin uumenistä.
”2016. NEW PRODUCT! The Life of Snowman. A set of eight nesting dolls (melting snowman). Material: Linden, paint, lacquer. Manufactured in Semenov, Russia. Design: Aamu Song / COMPANY. Price: 195,00 EUR”
Kiitos Marjo! Tuosta ruokahävikistä, en tosiaan ymmärrä mikseivät ihmiset voi sitten tarvittaessa hakea lisää sen sijaan, että lataavat lautaset kukkuroilleen ja sitten näykkivät niistä vähän. Jos olisi pitänyt arvata, että kuka selvittäisi minulle tuon lumiukkomaatuskan alkuperän, niin olisin jopa voinut arvata, että tietysti Marjo! Saattaisin melkein harkita moiseen investointia, on se sen verran minimalistisen tyylikäs ja samalla sympaattinen teos!
Hotellijoulu olisi kyllä varmasti kivaa vaihtelua. Me ollaan tähän asti vietetty kaikki aatot Pohjanmaan ”mummulassa” perinteikkäästi, sama tilausjoulupukkikin on käynyt jo mun omankin lapsuuden ajan joka vuosi. Yhtäkään jouluaattoa en tähän asti ole viettänyt muualla. Nyt kun oma lapsi on pieni, on tietenkin kiva elää uudelleen lapsuuden jouluja omassa lapsuudenkodissa. Pohjanmaalla on yleensä luntakin, toisin kuin Turussa. Mutta aikansa kutakin – ei siihen varmaan kauaakaan mene, kun on aika alkaa tehdä uusia jouluperinteitä oman perheen kesken ja en tosiaan tiedä, ollaanko sitten kotona vai reissussa.
Me oltiin Helsingissä joulupäivänä miehen siskon luona ja oli kyllä kaduilla hiljaista, siinä taisi olla muutamalle liikkeellä oleellee aasialaisituristille ihmeteltävää.
Kiitos Jenna! Mekin vietimme sukulaisjouluja niin kauan kuin vanhempamme olivat elossa.
Nyttemmin, senioripariskuntana, vapausasteita on enemmän, mutta toisaalta olemme rajanneet varsinaiset matkat melkein pois juhlapyhistä, koska maailmallakin on silloin ruuhkaista (ja kallista) – ja kun meillä on mahdollisuus matkustaa kaikkina muinakin ajankohtina.
Testasimme avopuolisoni kanssa tuon saman paikan tänä vuonna. Minä uteliaana kokeilin tietysti wc-pöntön kaukosäädintä. Olihan se ihan hauska. Ihmettelin pöntön vieressä seinässä olevaa puhelinta. Googlailu kertoi, että tämä on ennen vanhaan ollut statussymboli ja nostanut hotellin tähtiluokitusta. Nykyään, kun kaikilla on kännykät, en ymmärrä, miksi se puhelin on sinne vessaan jätetty.
Kiitos Sini! Tosiaan, harvoinpa, jos koskaan, puhelinta hotellin kylpyhuoneessa on tullut käytettyä, vaikka niitä maailmallakin siellä täällä on osunut kohdalle.
Tuo vessapuhelin on vähän sellainen vitsi meillä – milloin olen siskoni kanssa reissussa, meidän on aivan pakko soitella huoneesta toiseen ja kertoa toisillemme, että tässä ollaan nyt hampaita pesemässä… Ja olisinkohan ehkä kerran ihan oikeasti ollutkin juuri kylpyhuoneessa silloin, kun sisko on naapurihuoneesta soittanut jotain ihan oikeaakin asiaa.
Eivät sentään mainosta, että joka huoneessa on faksi. Sellaistakin muistan nähneeni hotelliesitteissä joskus.
Tuolla oli (ei kyllä vessassa) mahdollisuus liittää television kovaääniset Bluetoothilla puhelimeen tai tablettiin ja kuunnella musiikkia niiden kautta.
Olisipa vielä ollut mahdollista katsoa puhelimesta tai tabletista Yle Areenan tai Netflixin kuvaa televisiosta!
Tällainen joulu voisi olla erilaisuudessaan mukava, pitääpä joskus kokeilla.
Aika monenlaisia jouluja olemme kokeilleet. Parin yön hotellijoulu Tallinnassa oli kyllä oikeastaan tätä kivampia, Tallinna vaan on tunnelmallisempi jouluna kuin Helsinki. Jouluristeily Tukholmaan ei sekään innostanut kokeilemaan toista kertaa – Karibianristeilyllä sen sijaan joulutunnelmaa riitti!
Olen kyllä kuullut vain hyvää tuosta hotellista ja kieltämättä kuvatkin ovat oikein houkuttelevia! :) Ehdottomasti vielä joskus haluan yöpyä tuossa hotellissa!
Kiitos Sandra! Olemme huonoja yöpymään hotellissa jos kotikin on alle 100 kilometrin päässä, mutta kieltämättä tuon jouluisen tunnelman myötä tuolla kyllä viihtyi.
Meillä oli ensimmäinen Suomi-joulu moneen vuoteen, ja vietimme senkin hieman epätyypillisesti pääosin Flamingossa uiden :D Ja totesimme, että ens jouluna takaisin etelään.
Olisi kiva lukea vertailu Sveitsin ja Lapin joulusta, ja ehkä etenkin kuinka pahasti hinta-laatusuhde siellä tökki, tätä kun meillä hetki harkittiin myös.
Kiitos kommentistasi! Ehken kovin yksityiskohtaisesti nyt enää monen vuoden jälkeen ala erittelemään kokemustamme Luostolla vs. Zell am Seessä, mutta hintatason lisäksi (Sveitsissä monelta osin edullisempaa jouluna) myös esimerkiksi jouluateria ja hotellin aamiaiset Sveitsissä hakkasivat kyllä mennen tullen Suomen Lapin. Mutta pitää muistaa, että nämä kokemukset ovat tosiaan yli kymmenen vuoden takaa.
Tunnelmallinen joulu ollut teillä, kauniita kuvia! St. Georgessa pitäisi itsekin käydä joskus majoittumassa, vaikuttaa todella laadukkaalta hotellilta. Kiva, että jouluna ollut myös myöhäisempi check-out.
Kiitos kommentista! Myöhäisemmän check-outin parina olisi saanut vielä olla pitempi aamiaisaika, sillä nyt tuo yhdistelmä tuotti aikamoisen ruuhkan viimeiselle tunnille.