Kirsikankukkia koronakeväänä

Kirsikankukkia

Viikonlopun mittaan uutisoitiin siitä miten tuhatkin ihmistä oli päätynyt ihailemaan kirsikkapuiden kukintaa Roihuvuoren Kirsikkapuistossa. Toivottavasti kaunis viikonloppu ei alkavalla viikolla näy tartuntaluvuissa!

Kirsikankukkia nähdäkseen ei kuitenkaan tarvitse lähteä ruuhkaiseen puistoon. Vaikka Roihuvuoren Kirsikkapuisto onkin Suomen suurin kirsikkapuukeskittymä 240 kirsikkapuullaan, niin ainakin eteläisessä Espoossa kukkivia kirsikkapuita on nyt muutaman sadan metrin välin. Ihan omalla pihallamme niitä ei ole, mutta lähimmät näkyvät kyllä työhuoneeni ikkunasta. Pienellä kävelykierroksella niitä löytyy helposti kymmeniä.

Kirsikkapuita Hietaniemessä

Perinteinen äitienpäivän pyöräretkemme suuntautui tänäkin keväänä Hietaniemen hautausmaille. Myös Hietaniemessä, Lapinlahden rannalla on kirsikkapuita. Aurinkoisesta sunnuntaista huolimatta saatoin hetken kierrellä muutaman kirsikkapuun ympärillä kamerani kanssa ihan omassa rauhassani.

Kirsikkapuita Hietaniemi KirsikankukkiaKirsikkapuita Hietaniemi KirsikankukkiaKirsikkapuita Hietaniemi Kirsikankukkia Kirsikkapuita Hietaniemi Kirsikankukkia

Kirsikankukat
Muutama “pörriäinenkin” näytti nauttivan kirsikankukista

Äitienpäivänä kävimme niin äitini kuin isoäitieni haudoilla, jotka kaikki ovat Hietaniemessä, äitini ja äidinäitini Ortodoksisella hautausmaalla ja isänäitini Hietaniemessä muutama kortteli presidenttien haudoilta. Äitini kuolemasta on tänä keväänä kulunut jo 40 vuotta, mutta käyn edelleen muutaman kerran kesässä ja usein joulun tienoillakin, katsomassa, että hauta on kunnossa.

Hietaniemi Hietaniemi

Hietaniemi
Koronakevättä hautausmaalla

Orava Hietaniemi

Hietaniemi
Kestävää kauneutta haudalla – tämä ei ole äitini hauta, kunhan vaan esimerkki yhdestä haudasta Ortodoksisella hautausmaalla

Mietin äitiäni hetken kuluneella viikolla myös matkajuttujen tiimoilta. Olen saanut juttuuni … ja sitten matkailu loppui parikin fiksua kommenttia siitä, että sen lisäksi, että globaalisti katsoen matkailu on vain harvojen ulottuvilla, niin myös ajallisesti matkailu on ollut kaikkien meidän suomalaistenkin ulottuvilla vasta vähän aikaa. Isäni matkusti melko paljon opintojensa ja työnsä takia, mutta äitini taisi eläessään käydä vain Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, molemmat matkat liittyen isäni näissä maissa viettämään aikaan. Ja sekin taisi olla harvinaista 50-luvulla, ennen syntymääni, että joku kierteli autolla laajalti Amerikan mannerta. Meidän, minun ja kahden sisarukseni, synnyttyä, äiti ei enää matkustanut. Äitini sijaan minä pääsin jossain määrin kiertämään Eurooppaa isäni kanssa hänen työmatkoihinsa tai -komennuksiinsa liittyen.

Isästäni olen joskus jopa kirjoittanut blogijutunkin, äidistäni en. Mutta otetaan tähän nyt muutama “edustuskuva” äidistäni, sillä paitsi kotirouva hän oli myös edustusrouva – ja farmaseutti, joskin hän palasi töihin vasta kun meistä nuorinkin oli täyttänyt 15 vuotta.

Lapponia 1962
Äitini kastamassa FÅA:n rahtilaiva Lapponiaa 1962 – äitini oli isäni työn takia useammankin laivan kummi

Lapponia 1962 Hjördis Heino

Joitakin vuosia sitten blogiimme kirjoittamani juttu vanhempieni matkoista 1955:

Roadtrip USA (ja Meksiko) vuonna 1955

Havaintoja lähirannoilla

Lähirantoja kierrellessäni olen viime päivinä tehnyt myös muita kivoja löytöjä kuin kirsikkapuut. Hetken mietin Lidlin mainoksissa jokin aika sitten olleiden hassujen linnunpönttöjen hankintaa, mutta jäin epäilemään, että ottaisivatko linnut moisia omakseen ja tosikkona jätin hankkimatta. Silti ilahduin nähdessäni moisen yhden naapuritalon pihapuuhun ripustettuna! Mellstenin rannalla pieni purkki muovijätettä muistuttaa kauniisti roskaamattomuudesta, kuten myös lasten piirrokset muuallakin Haukilahdessa.

Lidl linnunpönttö Kirsikankukkia Haukilahti 2020

Iirislahti 2020 Kirsikankukkia
Urheilua ja taidetta sulassa sovussa

Mellstenin rannalla kävimme myös muutama päivä sitten olutostoksilla. Ruokakauppojen kotiinkuljetuksilla ei saa tilattua olutta tai siideriä, mutta viimeksi kuluneella viikolla olemme saaneet molempia hauskalla tavalla. Blogikuvioissa jossain määrin tutuksi tullut Pernod Ricard lähetti pyytämättä ja yllätyksenä kolmen siideripullon verran maistiaisia uuden Nordfors & Friends -sarjan siidereistä ja Espoon Oma Panimon olutmyymäläauto poikkeaa naapurissamme joka toinen torstai.

Nordfors siideri
Omena-raparperi – juuri kevääseen sopiva maku!

Oma panimo Espoo Oma panimo olut Mellstenin rannalla

Nauttikaamme siis keväästä, edelleen lähiluonnossa ja pienissä ryhmissä. Kyllä ne kirsikkapuut Roihuvuoressakin kukkivat taas ensi keväänäkin!
Näin ne kukkivat keväällä 2015:

Roihuvuoren kirsikkapuisto Kirsikankukkia
Lue tästä juttumme Roihuvuoren kirsikkapuistosta keväältä 2015 tai tästä keväältä 2017

14 kommenttia

  • Erittäin onnistunut kuva oravasta, niitäkään ei aina ole ihan helppoa kuvata onnistuneesti, koska ovat sen verran vikkeliä! Täytyy todeta, että ihan kokonaan on mennyt ohi nuo Lidlin linnunpöntöt. Missä niitä on mainostettu, ihan televisiossako? Kieltämättä hauskan näköinen. 🙂

    Lähiluonnossa keväästä nauttiminen ei varmasti koskaan ole huono idea. Olen kuitenkin huomannut, että suosituimmatkin paikat ovat rauhallisia, jos paikalle menee epätavalliseen aikaan. Aamuvirkkuna tätä kannattaa ilman muuta hyödyntää, vaikka on totta, että harva kohde vuodessa häviää minnekään.

    • Kiitos Mikko! Minulle tulee Lidlin uutiskirje, kun pidämme Lidlin müsleistä ja ostamme niitä usein laatikollisen kun ovat erikoistarjouksessa ja jotenkin pitää pysyä kärryillä, että koska se erikoistarjous on 🙂 Jossain uutiskirjeessä niistä oli kuvat – taisivat olla myynnissä myös (tai vain) Lidlin verkkokaupassa. Näyttävät tuotteina löytyvän sieltä edelleen tätä kirjoittaessani, mutta Lidlille tyypilliseen tapaan, jos et ollut ostamassa niitä sinä päivänä kun ne tulivat myyntiin, niin myöhässä olet.

  • Perinteinen pyöräretki Hietaniemen hautausmaalle kuulostaa, tässä kohtaa täytyy sanoa, kauniilta. Siellä minunkin pitäisi tulevana kesänä käydä, lapsuudenystäväni haudalla.
    Roihuvuoressa oli paljon ihmisiä viikonloppuna kirsikankukkia ihailemassa, mutta paljon oli myös väkeä Aurajoen rannalla ihailemassa ja kuvaamassa tuota meidän hanamia. Olikohan liian paljon ihmisiä tähän tilanteeseen? Aika näyttää.
    Ihana ja nostalginen tuo kuva, jossa äitisi kastaa Lapponia -laivan.
    Kaunista viikkoa sinne!

    • Kiitos Tuula! Tosin täytyy myöntää, että vuosien mittaan tuosta runsaan 20 kilometrin pyörälenkistä alkaa vuosi vuodelta korostua enemmän tuo urheilupuoli kuin se haudalle pysähtymisen osuus. Viikonloput keräävät helposti, näköjään, samaan aikaan samaan paikkaan nykyoloissa turhankin paljon ihmisiä. Joku kommentoi, että vaikka tuonne Roihuvuoreen jos menee aikaisin aamulla ja arkena, niin saa vielä olla aika rauhassa, mutta emme me nyt silti taida täältä kaukaa lännestä ajaa niin kauas itään – etäisyydet pääkaupunkiseudullakin voivat olla aika pitkiä, meiltä tuonnekin on yli 30 km, siis edestakaisin yli 60 km!

  • Kirsikankukat ovat niin kauniita! Olen päässyt ihailemaan niitä vain kuvista. Bucket listillä on toive päästä vielä joskus ihailemaan kukkivia kirsikkapuita.
    Noista saamistasi siidereistä minua kiinnostaisi erityisesti tuo inkivääriä sisältävä. Tuntuu, että juuri nyt mikään inkivääriä sisältävä ei voi olla pahaa!

    • Kiitos Minna! Tosin inkivääri liian väkevänä, vaikka inkiväärishottina menee kyllä ainakin minulta yli. Joskus jossain hotellissa otin moisen vahingossa ja juomatta jäi.

  • Voi että, minä en voi muuta kuin ihailla kukkivia kirsikkapuita etelässä asuvien blogeista. Ne ovat niin kauniita! Meillä Jyväskylässä ei niitä ole, paitsi yksittäisiä hassuja jonkun pihalla. Täytyy ehkä matkustaa etelään joku vuosi ihan vain näitä ihaillakseni!

    Mukavaa kevättä, koronasta huolimatta!

    • Kiitos Minnea! En ollutkaan tajunnut, että ne loppuvat niin nopeasti kun pääkaupunkiseudulta lähdetään pohjoisemmaksi.

    • Kiitos Tuija! Itse asiassa en, eikä myöskään äitini eikä isovanhempania, ole/olleet ortodokseja, mutta niihin aikoihin kun isoisäni ensimmäisenä tuonne haudattiin, niin ortodoksinen seurakunta myi alueelta hautapaikkoja myös muille ja niin se on jäänyt suvullemme. Pidän kyllä tuosta pienemmästä hautausmaasta, tavallaan enemmän kuin isosta ja komeasta luterilaisesta hautausmaasta tien toisella puolella, jonne taas isäni puoleista sukua on haudattu.

  • Kirsikankukat ovat kyllä tänä keväänä täyttäneet sosiaalisen median, niin kauniita! Kunpa vaan kukkisivat vähän pidempään 🙂

    • Kiitos Kaisa! … tänä keväänä – siis tänäkin keväänä. Onneksi media on myös muistanut muistuttaa monessakin kohdin, että ei pidä mennä pahimpiin ruuhkiin, kuten vaikka Roihuvuoreen kauniina sunnuntai-iltapäivänä.

  • Myös Lauttasaaressa on aina ihanasti kukkivia kirsikkapuita keväällä! Minäkään en Roihuvuoren tungokseen lähtenyt.

    Onpa hienoa, että sinulla on äidistäsikin (matka?)kuva olemassa.

    Tänä keväänä on kyllä tullut havainnoitua lähiympäristöä ihan olan takaa 🙂 Ja juotua myös Nordfors & Friends -siidereitä, vaikken yleensä siidereiden ystävä olekaan. Nämä yllättivät jopa minut raikkaudellaan 🙂

    • Kiitos Teija! Viimeksi olemme vaan viilettäneet pyörillä Lauttasaaren läpi, mutta joskus on noita rantojakin tullut (osittain) koluttua.
      Jäin hetken pohtimaan tuota matkakuvaa äidistä? Mutta joo, voihan sen niinkin ajatella, jos äitini oli kuvassa lähettämässä laivaa matkoille, maailman merille 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.